Puerto de la Cruz - día 7 - Atlantti

14.11.2015


Aamulla selailin lyhyesti facebookia ja ihmettelin, kun newsfeed oli täynnä pray for Paris -postauksia. Ensin ajattelin, että on joku Charlien muistopäivä, mutta postausten määrä ajoi tarkistamaan uutisista, josko maailmassa on tapahtunut jotain. Pariisissa oli tapahtunut terrori-isku. Aikamme lueskelimme uutisia ja päivittelimme maailmanmenoa ja kiittelimme onneamme, että olimme kaukana kaikesta pahasta pienellä saarella. Lopulta oli kuitenkin palattava lomatouhuihin.

Vakiintunut aamiainen.

Menin taas aamu-uinnille altaalle. Tuuli oli tyyntynyt jo jonkin verran, mutta pihakalut olivat edelleen pinoissa seinän vierellä. Uinnin jälkeen mentiin aamiaiselle. Aamiaisen jälkeen pidettiin vähän ruokalepoa. Sen jälkeen kaipasin taas uimaan. Kun kerran kauas Atlantissa sijaitsevalle saarelle oli tultu, oli mielestäni syytä käydä myös meressä uimassa. Siihen ei montaa hyvää paikkaa lähistöltä löytynyt, mutta pieni poukama oli kiinnittänyt huomion potentiaalisena uimapaikkana jo aiemmin. Poukama olikin sitten ihan virallinen uimaranta Playa San Telmo ja sen laidalla istui ihan virallinen uimavalvojakin. Poukama tuntui olevan altis nousuvedelle ja isoille aalloille, koska uimavalvoja kävi monta kertaa päivässä rajaamalla "laiturilta" tiettyjä osia pois käytöstä vaarallisuuden vuoksi.

Playa San Telmo.

Pulahtamassa uimasilleen Atlanttiin.

Aallot eivät kuitenkaan päässeet iskemään poukamaan suoraan avomereltä vaan ne iskeytyivät ensin rantaan mistä kääntyivät mutkan kautta kohti poukamaa. Aallokko oli kieltämättä kuitenkin kova, mutta se ei ui, joka pelkää liikaa. Kävin siis yksin pulahtamassa ja seuralainen jäi vahtimaan tavaroita. Laskeuduin liukkaita portaita mereen. Onneksi portaissa oli kaide, koska muuten olisi voinut käydä hullusti. Mittasin veden taas omalla mittarilla ja sain tulokseksi 23 astetta. Joku ranskalainen yritti tulosta tiedustella, mutta numerot ranskaksi olivat sillä hetkellä hukassa ajukopastani, joten tyydyin näyttämään mittaria hänelle. Vesi yletti portaiden kohdalta vain polven korkeudelle, mutta aallokko huolehti siitä, että veden imussa seisominen oli vaikeaa. Valmiiksi uimassa oleva ukkeli viittoili minulle minnepäin kannattaisi pyrkiä, että olisi riittävän syvää uimiseen.

Hyvinhän se uiminen siinä sitten onnistui, vaikka en sitä kenelle tahansa uimarille suosittelisikaan. Pääsy takaisin maihin ei ollut helpoin mahdollinen homma, eikä tosin vaikeakaan, kun oli oikea taktiikka. Aalloilla oli ratsastettava kohti rantaa, että pääsi ylipäänsä minnekään. Aallon vetäytyessä rannasta takaisin merelle oli sen imu sen verran kova, että pystyin ripeästi uimalla vain pitämään itseni juuri ja juuri paikallaan. Eteneminen oli turha toive. Nyt lopulta ymmärrän mitä tarkoitetaan pohjavirtauksella, joka voi kuljettaa ihmisen kauas merelle. Aiemmin ajattelin, että onpa hupsu keksintö, millä huijataan ihmiset pysymään maissa kovan aallokon aikaan. Vähitellen pääsin kuitenkin etenemään takaisin portaiden luo, mutta varpaani teloin aaltojen pyörittämiin kiviin ja sain pienen haavan. Eipä tuo haitannut, kyllä meressä uinti on aina pienten vammojen arvoista touhua.

Lago Martianez.

Seuraavaksi menimme taas rauhallisempiin vesiin Lago Martianeziin, missä otimme aurinkoa, uimme ja nautimme virvokkeita. Kävimme tutustumassa ison altaan keskellä oleviin pieniin saarekkeisiin ja kiinnitimme ensimmäistä kertaa paremmin huomiota alueen linnustoon. Saarekkeella näytti pesivän yksi googlettamalla myskisorsaksi (vai onko muscovy duck kuitenkin moskovalainen sorsa?) arvailemamme lintu ja niitä pyöri aika paljon muutenkin tepastelemassa aurinkoa ottavien ihmisten lomassa.

Lokki.

Myskisorsa.

Saareke.

Myskisorsa toisesta kuvakulmasta.

Uimarit.

Uimisen jälkeen söimme rantabulevardin Bangosol-ravintolassa lounaaksi spagetti bologneset ja kyytipojaksi join sangrian. Palasimme hotellille hetkeksi. Sitten lähdimme jatkamaan kävelyä kaupungille. Teimme vielä pari ostosta lisää, asetuimme ottamaan drinkit Casinon viereiselle terassille. Tällä kertaa testiin pääsi tequila sunrise. Hyvältä maistui. Palasimme taas ruokakaupan kautta hotelliin lepäilemään ennen illallista.

Sangria.

Rapujen suosimalla aallonmurtajalla.

Tuliais-mojot.

Kisse, joka aiemin viikolla läimi tungettelevaa tätiä.

Tequila sunrise.

Tällä kertaa halusimme pelata varman päälle ja söimme samassa paella-ravintolassa (La Taberna del Lago) kuin pari päivää aiemmin. Itse tilasin tällä kertaa pitsan ja seuramies otti uudelleen paellan. Pitsa oli erinomainen, paella ei kuulemma ollut ihan niin loistava kuin ensimmäisellä kerralla. Hotellille palattuamme oli pakko aloittaa pakkaaminen seuraavan päivän paluumatkaa ajatellen.

Pitsaa.

Paella.

By night.

Kynttilä Pariisille.