Kehonkoostumusmittauksia

Kävin kehonkoostumusmittauksessa ikäkausiterveystarkastuksessa työterveyshoitajan (onpa paljon pitkiä yhdyssanoja) luona 22.11.2011 Diacorissa. Mittausta varten noustiin jalkapohjat kostutettuna vaa'an näköisen laitteen päälle seisomaan ja käsissä pidettiin kapulaa kohotettuna navan tai rinnan korkeudelle ja käsivarsia ojennettiin irti vartalosta. Kesti sen verran kauan näin huonokuntoiselle, että alkoi olla raskasta kannatella mokomaa keppiä. En sentään ole mikään koira!

Tässä siis mittaustuloksia vuoden takaa hoitsun Omron BF500-kehonkoostumusmittarilla:
Painoa oli 74,9 kg. Rasvaprosentti oli 39,7 ja sijoittu vertailutaulukossa suurimpaan luokkaan. Miten voi ihmisessä olla melkein 40 % rasvaa? 40! Minähän olen pahempi kuin useimmat juustot! Ai niin, olet mitä syöt... Painoindeksi oli 25,3 eli ylipainoisen puolella. Luustolihasprosentti oli 25,4 %, joka asettuu taulukossa kohtaan "normaali". Sisäelinrasvan taso oli 5, kun sen tilastojen mukaan pitääkin olla alle 10. Tästä hoitsu oli erityisen ilahtunut, koska se tarkoittaa sitä, että suurin osa rasvastani on vain ihonalaista rasvaa ja sisäelimeni voivat hyvin.

Lepoaineenvaihdunta järkytti; se oli vain 1487 kcal / vrk. Eihän sillä määrällä pysty syömään vielä mitään! Hoitsu kaivoikin vikkelästi esiin esimerkkiruokalistan yhdelle päivälle, jossa tavoitteena on syödä 1200 kcal. Kun liikunnan määrä kerran oli nolla, niin ehkäpä se todellinen kulutus ei ole paljonkaan yli lepoaineenvaihdunnan.

* * *
Ensimmäisen kerran kävin kehonkoostumusmittauksessa maaliskuussa 2010. Silloinen kuntosalifirmani antoi jäsenilleen jonkinlaisen tarjoushinnan, jonka halusin käyttää hyväkseni. Kuntosalilla käytettiin InBody720-mittaria. Kuntosalilla tulostettu raportti on lisäksi hauskempi, koska siinä on paljon enemmän erilaisia mittaustuloksia. Raportilla on esimerkiksi eritelty jokaisen raajan paino erikseen:
- oikea käsi 2,56 kg
- vasen käsi 2,50 kg
- oikea jalka 7,48 kg
- vasen jalka 7,46 kg
- keskivartalo 22,0 kg

Perustulokset 2010 kehonkoostumusmittauksesta:
Painoa oli 74,2 kg. Rasvaprosentti oli 35,0. Painoindeksi oli 25,4. Lihasmassaa oli 26,5 kg ja rasvaa 26,0 kg. Lihakset saivat luokituksen "normaali", rasvaprosentti oli "huomattavasti yli", vyötärö-lantio-suhde oli "normaali", ylä- ja alavartalon välillä vallitsi "lievä epätasapaino". Lihavuusaste (= obesity degree) oli 118 %. Perusaineenvaihdunta oli 1411 kcal / vrk.
Tässä vanhemmassa raportissa on kerrottu myös sopiva tavoitepaino = 62,9 kg. Raportissa on määritelty tarvittavan lihaskasvun määräksi 200 g ja liiat rasvat -11,5 kg pitäisi saada pois. Mistä minä muka taikoisin 200 g lihasta? Paitsi Stockmannin lihatiskiltä!

* * *
Olin vuosi sitten luvannut syödä terveellisesti ja kuntoilla kovast ja mennä puolen vuoden kuluttua uudestaan työterveyshoitajan luokse mittauttamaan kehoa seurannan nimissä. Tämä jäi tekemättä, koska liikuin aina vain vähemmän, nollasta mentiin jo negatiivisen puolelle. Reilu viikko sitten tein kuitenkin heräteostona uuden mittauksen. Olimme ystäväni kanssa käymässä kädentaitomessuilla ja olihan siellä kovasti muitakin messuja, kun huomasin erään standin tarjoavan kehonkoostumusmittausta erittäin edulliseen 10 €:n hintaan. Standin poika ei ollut oikein myyntihenkinen, mutta jostain putkahti esiin naishenkilö, joka sitten näki anovan katseeni ja tuli juttelemaan. Naisella oli myös InBodyn laite, malli 230.

Painoa oli tullut lisää vuodessa taas ainakin viisi kilogrammaa, joten se rasvaprosentin todennäköinen nousu pelotti kovasti. Painoa oli tässä tuoreimmassa mittauksessa 79,4 kg, lisäystä 4,5 kg. Rasvaprosentti sen aijaan oli kuitenkin laskenut 35,4:ään! Kummon kermajuusto vie taas voiton, vaikka moni muu juusto tietysti jää yhä hoikeammaksi kuin minä.

Lihasmassaa oli 28,4 kg eli lähes 2 kg (vs. 0,2 kg) enemmän kuin vuonna 2010. Se siitä lihatiskistä... Olin aivan äimänä. Mutta sitten takaraivossa alkoi raksuttaa ajatus, että lihasmassan kehittyminen on luultavasti ollut 2010 jäissä silloin vielä toteamattoman kilpirauhasen vajaatoiminnan takia. Ei siis mikään ihme, että treenaamisessa ei silloin tapahtunut kehitystä.

Vyötärö-lantiosuhde oli ensimmäisellä mittauskerralla vielä rimaa hipoen kunnossa (0,85) ja nyt se oli ylittynyt reippaasti. Tuorein arvo on 1,01. Mikäli Iltalehden terveysartikkeleita on uskominen (ja tokihan minä uskon), aiheutuu vyötärölihavuus stressistä ja stressin tuottamista hormoneista, jotka stressitilanteen pitkittyessä kiusaavat kehoa rajusti.

Tuoreen tilanteen mukaan lihasta ei tarvitse enää kasvattaa (ellei halua). Lihastasapainokin on aika hyvässä kuosissa. Sekä vasen käsi että jalka ovat vain 0,1 kg vähemmän lihaksikkaita kuin oikean puolen raajat. Jokainen raaja on saanut luokituksen "normaali".

Rasvaa sen sijaan pitäisi laihduttaa pois 12,7 kg. Piparkakkuhahmon muotoisesta kaaviosta käy selvästi ilmi, että eniten liiaallista rasvaa on keskivartalossa, peräti 15 kg, josta tietenkään ihan joka gramma ei ole liiaallista. Alavartalon rasvatilanne on normaali (ei kyllä, jos minulta kysytään) ja ylävartalossa rasvaa on hiukan liikaa.

Tuoreimman mittauksen mukaan perusaineenvaihdunta on 1479 kcal / vrk. Valitettavasti tämä on yhä linjassa vuodentakaisen mittaustuloksen kanssa, joten mässäilemään en pääse.

* * *
Olen aivan älyttömän iloinen, että rohkaistuin käymään uudestaan mittauksessa nyt messuilla. Olin aika lannistunut siitä hurjasta rasvaprosentista sekä lihasmassan kasvattamisen toivottomuudesta, mutta kun edes parissa asiassa on tapahtunut parannusta muutamista huonontumisista huolimatta, niin kyllä se toivoa antaa! Ystävänikin hetken mietinnän jälkeen innostui mittauttamaan itsensä. Laitetaan hyvä, eli kiinnostus omasta hyvinvoinnista, kiertämään!

Ikäkausiterveystarkastus

Työsähköpostiin putkahti kutsu ikäkausiterveystarkastukseen, kun 30 vuotta elämistä tuli täyteen. Saattoi se putkahtaa jo pari viikkoa aiemminkin, mutta ajankohta ei ole erityisen tärkeä. Tämähän tapahtui siis noin vuosi sitten, ja tarkoituksenani oli kirjoittaa ihan heti parin viikon sisään aiheesta, mutta se sitten jäi. Tuli muuta. Täti, joskin etääntynyt, kuoli ja selvittämistä ja ihmettelyä riitti moneksi kuukaudeksi. Piti kirjoittaa hiukan myös tädistä. Sekin jäi. Omat voimavarat olivat puntarissa ihan toisella tavalla kuin ikäkausiterveystarkastuksessa.

Terveystarkastukseen kuului etukäteen netissä täytettävä kyselylomake ja verikokeessa piipahtaminen. Tulokset ja jatkosuunnitelmat ihmeteltiin sitten työterveyshoitajan vastaanotolla. Kyselylomakkeen perusteella minulle tulostettiin hieno pylväskaavio, jossa näkyi mittaustuloksia seuraavista teemoista: niska/selkä, kipu, vireys, mieliala, liikunta ja paino. Tiesin toki, ettei tilanne ole optimaalinen eikä edes välttämättä välttävä, mutta en arvannut sen olevan ihan niin huono.

Tässä tuloksia:
- Erinomaiselle tasolle ylsi vain vireys, näyttäisi olevan noin 95 / 100.
- Hyvä tilanne vallitsi painon ja niska/selkä-palkin osalta. Paino hipoi erinomaisen rajaa, joka oli 80/100 eli samaa luokkaa kuin painokin 80-100...
- Niska/selkä-palkki on kai vähemmän hyvä, kun se oli jo väriltään keltainen eikä vihreä, kuten vireys ja paino. Arvo kipuaa juuri karvan yli 70 / 100. Niska/selkähän on se alue, mitä olen eniten juossut hierotuttamassa, ja mikä jumittaa koko yläkropan ja särkee pään aina viikonloppuisin. Särkisi mieluummin sietämättömästi työpäivänä, niin ei menisi vapaapäivät aina hukkaan ja parhaimmillaan voisin jopa hakea sairaslomaa totaalisen lamaantuneeseen tilaani.
- Punaiset palkit (= heikentynyt tilanne) löytyivät lopuista osa-alueista: kipu, mieliala ja liikunta. Punaiselle palkki menee, kun pistemäärä on ≤50 /100. Liikunta oli palkeista pienin, suorastaa kääpiö. Vai pitääkö sanoa lyhytkasvuinen?

Verenpainetta yritettiin siinä kovasti myös mitata, mutta hoitsun omasta mittarista oli paristot loppu. Hoitsu haki toisen mittarin, mutta ei osannut käyttää sitä. Tokihan siinä piti sitten meikäläisenkin jo ammatinkin puolesta sekaantua asiaan, ja ehdottaa paristojen lainaamista hoitsun omaan laitteeseen. Saatiin kyllä mittari toimimaan, mutta potilasta ei saatu rauhoittumaan millään. Syke ja verenpainearvot huitelivat sellaisissa lukemissa, ettei mittari ollut pysyä nahoissaan. Lupasin mitata itse kotona verenpainetta ja ilmoitella parin kuukauden kuluttua muutamat arvot hoitsulle sähköpostitse. Jäi tekemättä. Hups.

Muista jatkotoimenpiteistä hoitsu oli sitä mieltä, että liikunnasta on lähdettävä liikkeelle ja muut palkit seuraisivat sitten perässä rauhoittavampiin värisävyihin. Motivaation lisäämiseksi hoitsu kipaisi hakemaan naapurihuoneesta kehonkoostumusmittarin. Kehoni koostumusta oli mitattu kertaalleen aiemminkin, joskin paljon monipuolisempia tuloksia antavalla laitteella, mutta "mukava" oli saada tuoreita arvoja vertailua varten. Säännöllinen järkyttyminen tekee hyvää motivaatiolle.

Kehonkoostumusmittausten tulokset seuraavassa jaksossa, muista katsoa! Nyt: kiitos seurasta ja heihei!

Fifty Shades of Grey

Now, why would anyone ever write a book about the Finnish weather?!?

Beat's me. I can't think of anything as boring!

Well, we'll see, maybe there's a new angle to it..

 

 

Puutarhanhoitoa

Kävin tänään ostamassa mummon toiveesta orkidean kukkakaupasta. Tarkoitus on antaa se isukille tupaantuliaislahjaksi sunnuntaina. Mummo olisi halunnut orkidean, joka on valmiiksi istutettu ruukkuun, mutta kukkakauppias oli sitä mieltä, että ei pidä koskaan istuttaa muuhun kuin alkuperäiseen muoviruukkuun vaikka vaihtaisi siihen karikkeetkin. Olihan se meikäläiselle yllätys, kun olen parikin orkideaa istuttanut suoraan ruukkuun ja kumpikin on täynnä elinvoimaa. Ne tietysti ovat helppohoitoista lajia, koska olen onnistunut ne pitämään hengissä ja jopa kukkimaan uudelleen, vaikka hoito on aika säännötöntä ellei peräti suorastaan holtitonta. Onneksi sentään vanhin orkidea osaa jo ihan itse pyytää vettä, kun on sen tarpeessa. Lehdet nimittäin painavat sen verran paljon, että kasvi kippaa niiden varaan vinoon, mikäli kastelusta on kulunut reilummin aikaa.



"Äiti, anna vettä!"

En taida olla muutenkaan ihan niin hyvä puutarhuri kuin olen halunnut kuvitella. Melkein tapoin viirivehkani parissa kuukaudessa liian innokkaalla kastelulla. Onneksi alkuinnostus laantui ja aloin unohtaa kastella mokomaa kippoa jatkuvasti. Vielä jäi pari lehteä henkiin ja nyt kasvi on hyvää vauhtia toipumassa. Aion jatkaa sen unohtamista.



Kauankohan kestää, että koko purkki on taas täynnä vehkaa?

Hoidossani on myös Otuksen chili, ollut taimen ostohetkestä saakka, koska Otus uskoo myös vakaasti kasvinhoitotaitooni. Kyllähän se kuin ihmeen kaupalla pysyi hengissä talven ja teki ihan mukavan hedelmäsadon, mutta kun on niin pöljä, ettei tajua poimia kypsiä kavereita käyttöön vaan unohtaa ne nahistumaan kasviin...



Kaipa nämäkin ilman välitöntä kuolemanvaaraa voisi syödä, mutta eivät ne nyt enää niin nättejä ole.

Toivottavasti selvitään taas kaikki, kasvit ja minä myös, hengissä piiitkästä synkästä talvesta!