Maarianhamina 3 Paluu

31.3.2019

Paluupäivän aamuna heräilin taas hyvissä ajoin ennen muita. Olo ei ollut enää täysin priima, mutta sain vielä kuntoutettua itseni alkavasta flunssasta tulehduskipulääkkeellä päivän ajaksi. Sää oli muuttunut räntäsateiseksi, joten vietimme porukalla rauhallista kotiaamua. Aikaa riitti hyvin myös tavaroiden pakkaamiseen. Ilma kirkastui puoleenpäivään mennessä, joten lähdimme silloin taas liikenteeseen. Uimarit suunnittelivat juoksulenkkiä ja Mariebadissa poikkeamista ennen omaa paluulentoaan, joten lähdimme vain bestien ja minin kanssa kolmistaan matkaan.

Räntäsade.

Tallustelimme tuttua reittiä taas keskustaan. Siellä poikkesimme katsomaan kirjastoa vaihteeksi sisäpuolelta. Meillä ei ollut mitään varsinaista asiaa sinne, joten tyydyimme poikkeamaan parvikerrokseen ja ihastelemaan arkkitehtuuria sieltä käsin. Selailimme hetken sieltä löytynyttä hauskaa retro-esineitä esittelevää kirjaa.

Maarianhaminan kirjasto.

Maarianhaminan kirjasto sisältä.

Parvi.

Kirjasto yläilmoista nähtynä.

Paluumatkalla poikkesimme katsomaan vastaremontoitua, mutta ei ihan vielä yleisölle avattua, Pommernia. Sen ympärille oli rakennettu laituri, joten pääsimme tutkimaan sitä aivan vierestä. Keulan kohdilla oli vähän jännittävää liikuskella, kun muita ihmisiä piti ohittaa. Laiturissa oli kaide ainoastaan laivan puolella, eikä meren puolella lainkaan. Jostain syystä erityisesti keulan kohta tuntui huimaavimmalta, vailla laivaa kiertävä laituri vaikuttikin olevan saman levyinen joka kohdassa. Selvisimme kumpikin katselukierroksesta tasapainoisina ja ilman pulahduksia.

Esplanadi.

Pommern.

Keulakuva.

Nokka kohti aurinkoa.

Keula.

Turisti näyttää pieneltä laivan rinnalla.

Palasimme lopulta hakemaan tavarat kämpiltä ja heittämään hyvästit sekä talolle että matkakumppaneillemme. Sen jälkeen suuntasimme terminaalille. Teimme taas check-inin automaatilla. Pienen odottelun jälkeen pääsimme siirtymään portin läpi syvemmälle terminaalin uumeniin. Laiva ei ollut vielä tullut. Ehdimme jopa nähdä, kun Tukholmaan matkalla ollut Amorella kävi poikkeamassa satamassa vähän ennen Gracea.

Viking Linen check-in-automaatti.

Maarianhaminan terminaali.

Pian meidät päästettiin "putkeen" odottamaan Gracen saapumista. Paikallaan seisoskelu oli raskasta heikolle selälleni, mutta onhan se ymmärrettävää, että ihmisten on oltava ovensuussa valmiina, kun matkustajat on vaihdettava viidessä minuutissa. Grace tuli suunnilleen ajallaan, n. 14.25. Tällä kertaa meillä ei ollut varattuna hyttiä, joten kipitimme kiireesti 9-kannelle kauppaan. Halusin heti ostaa pois painavimmat tuliaiset eri parit pullot, jotta saisin ne lukittua matkatavaroiden kanssa säilytyskaappiin (samalla 9-kannella). Ostokset onnistuivat, kaikkea löytyi mitä pitikin, ja kaikki kaapitkaan eivät vielä olleet varattuna, vaikka ne vaikuttivatkin erittäin suosituilta.

Turkuun mennessä on vasemmanpuoleinen liikenne.

Odottava tunnelma.

Meillä oli varattuna pöytä buffetista, minne jatkoimmekin seuraavaksi vähän ajan kuluttua. Buffetin linjastot on Gracella aseteltu mahdollisimman epäkäytännölliseen muotoon, joten jonottamiseen kului kauheasti aikaa, jonot menivät monta kertaa ristikkäin ja ihmiset vaikuttivat hermostuneilta. Ruoka itsessään oli kuitenkin hyvää, erityisesti jälkiruokavalikoima miellytti. Läheisessä pöydässä istui jotain kummitytön sukulaisia, jotka poikkesivat juttelemaan hetkeksi.

Buffet-ruokaa, nam!

Jälkiruokaa. Myös nam!

Vaahtokarkkeja ja suklaakastiketta (tai ehkä ennemmin -lientä).

Jouduin taas pari kertaa pelottavaan vastuutehtävään eli istumaan kahden kummityttelin kanssa pöydässä sillä välin, kun tämän äiti kävi hakemassa ruokia. En ole mikään lapsiystävällinen ihminen, mutta kyllä tunnelma pöydässä säilyi juuri ja juuri rauhallisena riittävän kauan, kun selostin minihenkilölle suhteellisuusteoriaa ja muistuttelin, että äiti palaa ihan pian. Suhteellisuusteoria ei ihan miellyttänyt neitosta, joka kosti huonon viihteen heittämälle syliini lasillisen vettä.

Merimaisema.

Onneksi se oli vain vettä, joten se kuivui ennen pitkää jättämättä sen kummempia jälkiä. Minin äiti yritti lohdutella, että onneksi se ei sentään ollut punaviiniä. En tosin ymmärrä miksi meillä olisi ollut pöydässä punaviiniä, koska en sitä itse koskaan buffetissa juo (joskus satunnaisesti muissa tilanteissa kyllä), enkä varsinkaan ymmärrä miksi hän kuvitteli, että olisin antanut lapsen edes yrittää juoda lasista, jos siinä olisi ollut viiniä. Ihan niin pihalla en sentään minäkään pikkulasten säännöistä ole...

Loppumatkasta kävimme kuluttamassa aikaa kaupassa. Tutkimme tarkemmin niitä vähän pienempiä ja etukäteen suunnittelemattomia ostosvaihtoehtoja, mm. tuoksut, vaatteet, korut ja karkit. Kummityttö tykkäsi tupsu-mallisista avaimenperistä ja oikeastaan kaikesta mikä olisi ollut sopivasti pienten kätösten ulottuvilla. Näimme samoja tuttuja (tosin minulle ihan vieraita) ihmisiä uudestaan taxfreessä. He ihan puolivahingossa opettivat pikkuneidin heittämään lentosuukkoja, eikä siitä touhusta meinannut sen jälkeen tulla loppua. Suukkoja vuihui puolin ja toisin niin, että ilma oli muiskuista sakeana. Ihan vieraat ohikulkijatkin pääsivät osalliseksi tästä riehakkaasta viihde-esityksestä.

Lopulta Turku alkoi häämöttää. Huomasin vähitellen flunssan oireiden kehittyvän voimakkaammiksi. Aivastelusta ja niiskuttamisesta ei meinannut tulla loppua, joten jouduin ottamaan uudestaan lääkettä ja imeskelemään vielä pari kurkkupastilliakin illan mittaan. Turkuun saavuimme ehkä aavistuksen myöhässä, ja meitä vähän jännittä riittääkö aika laivasta poistumiseen ja junaan siirtymiseen. Kyllä se riitti, jäi reilut 10 minuuttia aikaa jopa vain istua junassa odottamassa sen lähtöä.

Junalippua.

Väsymys alkoi painaa, mutta onneksi minun panostani ei enää juurikaan kaivattu tunnelman ylläpitämisessä. Mini kipitteli ympäriinsä tekemässä tuttavuutta muiden matkustajien kanssa. Erityisen hyvin juttu tuntui luistavan espanjalaisen miehen kanssa. Huomiota sai myös erään nuorehkon naisen polvi, joka pilkisti esiin revittyjen farkkujen reiästä, ja sai säännöllisin väliajoin läpsäisyn pienestä kädestä. Koko junavaunu (tai lähinnä matkustajat) ulvoi naurusta erityisesti tuon polvi-jutun takia.

Kirkkonummella oli aika hyvästellä matkaseuralaiset, jotka jäivät kyydistä. Loppumatka kului aivastelun ja yskimisen välttelyyn, missä onnistuinkin kohtalaisesti. On aina niin ikävä, jos muut matkustajat huomaavat, että joku on sairas. Jatkoin paluuta samaa reittiä kuin menomatkalla. Ajelin Leppävaaraan, missä vaihdoin toiseen junaan. Sen kyydistä jäin Valimossa ja taivalsin vielä muutaman minuutin matkan autolleni. Kotiin pääsin noin 23 maissa. Seuraava päivä oli taas työpäivä, joten nukkumaan oli jo melkein kiire.

Maarianhamina 2 Olo

30.3.2019

Heräilin aamulla arkiherätyksen aikaan noin 6.30. Kun siirryin olohuoneen puolelle näin kuin Birka pysäköi laivaansa meidän talon kohdalle. Katselin laivan asettumista paikalleen samalla kun hieman venyttelin. Kotona olen varsin laiska venyttelijä, mutta tällaisina aurinkoisina päivinä reissun päällä intoudun helposti venymään, kun ei ole muita houkutuksia minkä kimppuun käydä heti herättyään. Ja olihan sekin eräänlainen lisäkannustin, kun talo oli täynnä notkeita ja letkeitä urheilijoita, joiden edellispäivänä tekemä venyttely näytti lähes nautinnolliselta. Venyttelyn jälkeen kulutin aikaa lueskelemalla netistä asioita. Talon wifi toimi mainiosti.

Aamu on valjennut.

Asunto oli hiljainen ennen seitsemää.

Reilun tunnin kuluttua alkoivat muutkin asukkaat heräillä ja puuhastella aamiaista reippaina. Minussa on sellainen vika, että herään yleensä aikaisin ja vaikutan sen takia aamuvirkulta, mutta olen silti väsynyt melkein ympäri vuorokauden. BFF oli fiksuna likkana tehnyt etukäteen sämpyläjauhoseoksen, josta pyöräytti lähinnä vettä lisäämällä taikinan ja siitä ihanan pellillisen tuoreita sämpylöitä. Ystävällisesti hän tarjosi niitä koko porukalle eikä vain itselleen ja mini-BFF:lle.

Sämpylät uunissa.

Toinen meidän uimareista lähti kuluttamaan päivää uudestaan uimakisoihin, vaikka ei ollut enää itse aikeissa osallistua pulikointiin. Toinen, vai pitäisikö sanoa ensimmäinen, uimareista lähti meidän kanssa katselemaan kaupunkia. Aloitimme päivän kävelykierroksen suuntaamalla apteekkiin Norrgatan 15. Apteekki löytyi Svarta Katten-kahvilan takaa. Sieltä piti hakea jotain flunssan oireita helpottavia tuotteita meidän porukan kahdelle potilaalle/toipilaalle.

Första Apoteket - Norrgatan 15.

Sen jälkeen jatkoimme taas keskustaan Torggatanille. Poikkesimme lyhyesti sisään Sittkoff Galleriaan, mutta emme tehneet ostoksia. Jatkoimme viereistä katua pitkin rantaan ja siellä Merikorttelin läpi. Istahdimme hetkeksi penkille ihastelemaan kaunista merimaisemaa.

Sittkoff Galleria.

Merikorttelin merimaisema.

Merikorttelin pieni kappeli.

Alkoi olla lounasaika, joten suuntasimme takaisin kaupunkiin. Siellä etsimme tiemme Bagarstugan-kahvilaan, joka vaikutti olevan varsin suosittu. Löysimme kuitenkin vielä vapaan pöydän, jonka valtasimme ennen kuin kävimme kukin vuorollamme tilaamassa tiskiltä syömisemme. Ruotsi sujui sen verran hyvin, että sain kartoitettua munattoman ja pähkinättömän vaihtoehdon, joka ei olisi voinut olla parempi: daim-kakku, mm mmm mmmm... Mantelia siinä tietysti oli, mutta jostain syystä manteli daimissa ei allergisoi, vaikka mantelihippunen pullan päällä aiheuttaa heti oireita. Daim siis kuitenkin käy - kuinka onnekas ihminen voikaan olla!

Bagarstugan.

Bagarstugan.

Kakkupalan sain heti mukaani. Juomaksi tilasin cappuccinon, joka toimitettiin vasta huolestuttavan pitkän ajan kuluttua, mutta kuitenkin hetkeä ennen kuin olisimme lähteneet jo kysymään kahvitilauksiemme perään. Onnistuin tiputtamaan kakun koristemansikan lyhyellä pöytäänkantomatkalla lattialle, joten se jäi syömättä, vaikka kuvaa varten asettelinkin sen varovasti vielä lautasen reunalle.

Daim-kakkua.

Cappuccino.

Matkakumppanit olivat tilanneet vähän ruokaisampia annoksia ennen herkkuja, joten niitäkin piti jonkin aikaa odotellut. Itse lopetin lounaiden syömiset jo yläasteella heti, kun karmivaa kouluruokaa ei enää pakotettu syömään. Olen siis melko tottunut olemaan ilman lounasta eikä minulla ollut vielä vähääkään nälkä, mutta herkuthan mahtuvat aina. Kakku oli positiivinen yllätys, koska olin henkisesti varautunut siihenkin, että olisin saanut pelkän kahvin. Kakku oli taivaallinen ja cappuccinokin hyvä. Kahvilan sisustus ja sopivan eläväinen tunnelmakin viehätti.

Bagarstuganin viehättävää sisustusta.

Ballerinat sulostuttivat kristallikruunua.

Bagarstugan.

Pullanurkkaus.

Ovistoppari vetosi erityisesti nuoreen kummityttöön.

Kahvilasta jatkoimme kävelykierrosta Lilla Holmenin saareen. Sieltä löytyi uimaranta, pieni leikkipuiston tapainen sekä pitkä laituri, jonka päästä löytyi uimakisoihin saapuneita turisteja, joiden kanssa vaihdoimme ajatuksia. Muut lähinnä vaihtoivat ajatuksia, itse kuuntelin sujuvasti, koska mitäs sanomista minulla tuntemattomille olisi, kun tutuillekin on välillä aika vähän. Leikkipuistossa kokeilimme kummityttelin kanssa kiipeilytelinettä, joskin jätin liukumäen testaamisen vain hänelle. Harmillista, että aikuisille tarkoitettuja kiipeilytelineitä ei oikein ole. Sellaisia saisi olla tuolla pururatojen varsilla siinä missä vatsapenkkejä ja nosteltavia tukkeja. Lilla Holmenilta löytyi myös lintutalo sekä kanila, joiden asukkaita kävimme ihastelemassa.

Lilla Holmen.

Punainen tupa saaressa.

Lilla Holmenin näkymiä.

Laituri.

Ihanan kirkas vesi Lilla Holmenin uimarannalla.

Räpylänjälkiä hiekalla.

Tipupari.

Tiputrio.

Pride-kaija?

Harmaapapukaija.

Höyhennetyn näköinen sinikelta-ara vaikutti vihaiselta.

Kanipari.

Lilla Holmenia.

Kanila.

Sitten palailimmekin jo takaisin keskustan ja kaupan kautta kämpille viettämään siestaa pariksi tunniksi. Kuuden maissa lähdimme etsimään illallispaikkaa. Joku, en enää muista kuka, oli valikoinut kohteeksi Park Alandia-hotellin bistron Esplanadin varrelta. Sinne oli lyhyt kävelymatka kuten mihin tahansa muuallekin Maarianhaminassa. Ravintolalla tapasimme taas toisen uimarin, joka oli jo malttanut tulla pois kisapaikalta. Hän oli saanut lunastettua kummankin uimarin mitalit päivän aikana.

Alandia Parkin bistro.

Alandia Parkin baari.

Mitalisade.

Paikka oli melko hiljainen, mutta nythän ei ollut mikään lomasesonki käynnissä. Tarjoilija rupatteli mukavia aina käydessään meidän luona ottamassa tilauksia tai tuomassa jotain pöytään. Tilasin ruuaksi härän (tai naudan) sisäfileen, juomaksi siideriä ja jälkiruuaksi irish coffeen. Muiden ruokia en muista, mutta minulle jäi kuitenkin sellainen mielikuva, että kaikki olivat kohtuullisen tyytyväisiä annoksiinsa. Itse olin ainakin erittäin tyytyväinen pihviini. Illallisen jälkeen palasimme taas asunnolle viettämään leppoisaa "koti-iltaa" ja vertailemaan päivän kokemuksia.

Oxfilé.

Ranskalaiset perunat.

Irish coffee humoristisesta tai ainakin vähemmän houkuttelevasta kuvakulmasta.

Matkakumppaneiden jälkiruokia - osa 1.

Matkakumppaneiden jälkiruokia - osa 2.

Matkakumppaneiden jälkiruokia - osa 3.