Andorra 2 Maisemareitit

2.8.2019

Seuramies ravisteli minut hereille klo 7.15, vaikka meillä oli herätys asetettuna klo 8.00. Hän luuli meidän nukkuneen pommiin, koska hänen aktiivisuusrannekkeensa kello ei ollut vielä päivittynyt paikalliseen aikaan ja näytti kellon olevan jo 8.15. Olin aavistuksen närkästynyt siitä, että paikkani ensimmäisenä herääjänä yritettiin näin röyhkeästi anastaa, mutta sitä ei tarvinnut kauan murehtia. Nukuin yön hyvin, vaikka olikin aika kuuma. Ilmastointi oli ihan liian äänekäs, jotta sitä olisi voinut pitää päällä yöllä. Peitto oli parempi kuin ulkomailla yleensä, joskin sitä pystyi lämmön takia pitämään vain jalkaterien päällä.

Ravistelija jatkoi uniaan, mutta minä en enää pystynyt nukahtamaan, joten kävin suihkussa. Lämpötilaa oli vaikea säätää. Hanasta tuli vain kuumaa tai kylmää riippumatta siitä missä vinkkelissä säädin oli. Vettä ja painetta ei myöskään ollut kovin paljon, mutta kyllä sillä lopulta sai itsensä huuhdeltua puhtaaksi. Aamiaiselle lähdimme joskus vähän vaille 9.

Aamiaissali sijaitsi 5 kerroksessa. Tila oli avara ja valoisa. Palloilimme hetken ovensuussa, kunnes tarjoilijamiekkonen tuli kysymään huoneemme numeron ja ohjasi meidät kahdelle katettuun pöytään. Ruokavalikoimassa tuntui olevan kaikkea mahdollista, jopa skumppaa. Kokosin oman aamiaiseni croissantista, suklaa-croissantista, brie-juustosta, teestä, skumpasta ja sitruunajogurtista. Kävin myös puristamassa meille appelsiineista pienet lasilliset mehua. Appelsiinimehumyllykoneella oli minua ennen mies, joka sopivasti töpeksi laitteen kanssa kaiken mahdollisen, minkä jälkeen minun oli helppo käyttää laitetta kerralla oikein: ei saa painaa liikaa, pyörityksen pitää antaa pysähtyä ennen kannen avaamista jne.

Acta Arthotellin aamiaissali 5. kerroksessa.

Herkkuvalikoimaa.

Mmm, lihaa..

Skumppa.

Appelsiinimehupiste.

Aamiaista.

Aamiaisskumppa.

Aamiaisen jälkeen palasimme huoneeseen aurinkovoitelemaan itsemme ja suunnittelemaan päivän reittiä. Olin ensimmäistä kertaa testannut nähtävyyksien merkitsemistä Googlen My Mapsiin, joka osoittautui yllättävän käteväksi keksinnöksi, kunhan ensin löysi siedettävällä kontrastilla olevan karttapohjan. Kartalle oli helppo merkitä kiinnostavia kohteita sitä mukaa, kun niitä löytyi, värikoodata niitä kiinnostavuuden/välttämättömyyden mukaan sekä jakaa kartta matkakumppanin kanssa.

Meidän nähtävyydet My Mapsissa.

Noin 10.20 lähdimme liikkeelle. Suuntasimme ensin Plaça del Poblelle, minkä kautta eilen palasimme illalla hotellille. Kyseisen aukion laidalla sijaitsi Església de Sant Esteve eli 1100-luvulla rakennettu kirkko. Poikkesimme sisälle ottamaan muutaman kuvan. Olimme vähän yllättyneitä siitä miten yksinkertaisesti sisustettu ja koristeltu kirkko oli. Se muistutti enemmän suomalaista kirkkoa kuin etelämaalaisia yltäkylläisesti koristeisiin hukutettuja kirkkoja. Lasimaalaukset olivat silti hienot.

Plaça del Poble.

Església de Sant Esteve.

Església de Sant Esteve.

Plaça Príncep Benlloch.

Plaça Príncep Benlloch.

Kirkon koristelu oli hillittyä.

Mummeli silotteli pöytäliinaa.

Sivusiipi.

INRI.

Kirkon takaa kulkeva katu johti meidät Casa de la Vall:lle, joka oli listamme toinen nähtävyys. Talo oli rakennettu 1500-luvulla. 1700-luvulla siitä tuli Parlamenttitalo yli 300 vuodeksi. Nykyään rakennus toimii museona. Sisään olisi siis päässyt, mutta me jätimme vierailun väliin. Täällä vanhan kaupungin alueella näkyi liikkuvan jonkin verran kissoja. Meillä oli kissaveikkaus kullekin matkamme paikkakunnasta, mikä meni heti pieleen. Olin arvaillut, että näkisimme Andorrassa yhden tai kaksi kissaa, Barcelonassa 0 ja Ateenassa 6. Näimme kuitenkin jo täällä Andorrassa lähemmäs 6 kissaa.

Kirkon sivuovi.

Carrer de la Vall.

Parvekekukkia.

Sivukuja.

Vanhan näköistä rakennusmateriaalia.

Veikkauskohde.

Casa de la Vall.

Jaume Plensan ukkelit tikun päässä.

Ei ihan muotin mukainen.

Casa de la Vall.

Casa de la Vall:n takaa löytyi viehättävä puistikko, jossa kasvoi paljon kukkia. Viereisen parkkipaikan laidalla kulki kallion yli näköalakäytävä/portaikko, jonka kävimme kiertämässä läpi. Seuraavaksi etsimme Av. Príncep Benlloch ja Carrer Ciutat de Valls-katujen risteyksestä lähtevän portaikon kohti näköalapaikkaa. Edessä oli jyrkähkö nousu, mutta pian olimmekin korkealla Passeig del Rec del Solá:lla, joka osoittautui kävelypoluksi, joka kulki kastelukanavan viertä. Paikka muistutti kovasti Madeiran Funchalin kaupunki-levadaa.

Kukkia.

Ruusu.

Maisemakierros.

Casa de la Vallin takapiha.

Maisemareitin lähtöpiste.

Kastelukanava.

Ilma oli lämmin. Vaikka oli kova tuuli, niin lämpötilaan nähden se oli juuri sopivan vilvoittava. Maisemat olivat mahtavat ja itse polkukin kaunis. Perhoset löivät leikkivät kaikkialla ympärillämme. Vastaantulijoista useimmat tervehtivät hiljaisella holalla ja vastailimme heille samoin. Kävelimme reittiä koillis-itä-suuntaan kunnes tulimme autotielle. Palasimme jonkin matkaa takaisin, kunnes kurvasimme alas kaupunkiin erästä polkua, joka lupaili Andorra la Vellaa ja Historico Centroa sopivan minuuttimäärän kuluttua.

Passeig del Rec del Solá.

Andorra la Vella.

Oli pientä tuulta.

Andorra la Vella.

Andorra la Vella.

Kanavan viertä kelpasi kuljeskella.

Teinipoikien kesätyönä oli kiertää täyttämässä koirankakkapussiannostelijoita.

Kotoisa koivu.

Suuntaviitta.

Rinneviljelyä.

Päädyimme takaisin Sant Esteven aukion laidalle, mistä osasimme jo kävellä sujuvasti takaisin edellisenä päivänä löytyneelle turistikrääsäkaupalle. Ostimme 4+4 postikorttia, 4+2 magneettia sekä yhden sormustimen. Postikorteille tuli lisäksi postittamista varten kirjekuoret, jotka olivat postimerkkien peitossa. Osa merkeistä tosin oli vain painettu kuoreen koristeeksi, ja vain muutama oikeita liimattuja postimerkkejä. Hinnaksi tuli 36 pilkku jotain €, ja saimme vielä yhden ylimääräisen magneetin kaupanpäällisiksi.

Postikortti Andorrasta.

Myyjä oli herttainen mummeli, joka ei osannut englantia, mutta sen verran ymmärsin espanjaa, että osasin vastata kysymykseen oliko tässä kaikki, haluanko postimerkit, selostuksen kirjekuorien käyttöön ja voiko tavarat laittaa samaan pussiin, vaikka meitä selvästi oli kaksi ihmistä ostamassa tavaroita. En tosin ole ihan varma kuinka paljon puheesta oli espanjaa ja oliko joukossa myös katalaania, mutta onneksi "Si" sopi vastaukseksi kaikkeen.

Poikkesimme edellispäivänä löytämäämme CCA-markettiin ostamaan juomia, mm. vihreän jääteen (Maracuya), kylmät cappuccino-kahvijuomat ja vettä + 1,5 litran pönikän sangriaa, koska sillä oli vakuuttava nimi ja maksoikin vain 1,85 € (Alkossa 11,49 €). Valokuvasin katuun upotetut liikennevalot. Ne olivat hauska keksintö tavallisten tolppien lisukkeena. Hotellille päästyämme kirjoitin postikortit. Saamiemme kuorien merkit huolettivat, koska niiden merkinnät vihjasivat merkkien olevan 80- ja 90-luvulta. Lisäksi niissä luki Posta eikä Correos. Andorralla ei ole omaa postia, joten siellä operoivat sekä Ranskan että Espanjan posti, joten varmaan korttejakaan ei saa ihan mihin tahansa postilaatikkoon laittaa.

Punaiset liikennevalot.

Vihreät liikennevalot.

Herkkua.

Pahaa, maistui ihan liian rasvaiselta.

Sangria-puteli.

Postimerkkejä lapsuudesta.

Lähdimme uudelle kävelykierrokselle alkaen hotellin kohdalla joen toisella puolella olevasta keskuspuistosta. Sen kierrettyämme jatkoimme laakson toisen puolen maisemapolulle. Se oli vastaava polku kuin aamuinen, mutta ilman kastelukanavaa, matalammalla rinteessä ja tiheämmin puiden varjostama. Maisemat eivät siis olleet läheskään niin hienot kuin pohjoispuolen reitillä. Onneksi siis kävimme pohjoispuolen ensin, koska jos olisimme aloittaneet tältä reitiltä, emme ehkä olisi masentuneisuuttamme viitsineet vaivautua käymään toisella puolella lainkaan. Kaikkiaan saimme kuitenkin mukavan iltapäiväkävelyn ihan kelpokivaa metsäpolkua pitkin. Katuakaan ei tarvitse. Lisäksi laskeuduttuamme taas alas kaupunkiin, löysimme itsemme tuntemattoman kaupunginosan laidalta ja saimme nähdä kaupungistakin vähän uusia puolia.

Silta yli synkän virran.

Meidän hotellihan se siellä.

Parc Central.

Laventelit ja penkki.

Vesieste.

Opaste.

Tänne ei olisi arvannut lähteä ilman opastavaa kylttiä.

Eteläinen kävelypolku.

Kävelylle olisi voinut tulla myös hissillä.

Estació Nacional d'Autobusos.

Andorra la Vella.

Meidän hotelli.

Maisema eteläpuolelta.

Vesisysteemi.

Tukin uittoa Andorralaiseen tapaan.

Liikenneympyrä.

Andorran auringon alla.

Lopulta olimme taas takaisin keskuspuiston luona. Poikkesimme siellä sijainneeseen kahvilaan siiderille (330 ml á 2 €) ja oluelle. Joku tiskillä istunut ukkeli kommentoi jotain seuramiehen oluesta, mutta emme ymmärtäneet lainkaan mitä hän yritti sanoa tai miksi yritti sanoa. Juomatauon jälkeen palasimme hotellille lepäämään. Maistelimme sangriaa aperitiivin merkeissä. Se oli yllättävän hyvää ollakseen valmis-juomaa. Maku oli hieman glögimäinen. 7 % vahvuus tuntui tehokkaalta rentouttajalta olkapäissä, mutta olihan meillä raskas urheilupäivä takana, joten pieni rentoutus oli paikallaan.

Etsiskelimme jälleen netistä ravintolaa. Emme löytäneet millään mitään muuta paikkaa, joka olisi ollut auki ennen kahdeksaa kuin Hard Rock Cafen. Olimme jo sen verran nälkäisiä, että halusimme syömään klo 19. Paikka löytyi helposti ja oli hiljainen. Harjoittelijaksi esitelty Alejandro unohti avata siideripulloni korkin. Jouduin pyytämään erikseen tilausta ottaneen naistarjoilijan avaamaan pullon. Ruuaksi valikoitui New York strip steak á 22,90 €. Annokseen tuli valtava pihvi, joka kutistui jonkin verran leveän ällöttävän läskireunan ansiosta. Se oli paistettu vähän liian kypsäksi ollakseen medium, mutta muuten maku oli kohtalainen. Lisukkeeksi otin parmesaaniranskalaisia, jotka olivat ihania. Seuramies söi hampurilaissetin. Aterian hinnaksi tuli reilut 48 €, jonka pyöristimme 55 €.

Hard Rock Cafe Andorra.

New York strip steak.

Parmesaaniperunat.

Hampurilaisateria.

Teimme illallisen jälkeen vielä kävelykierroksen taas uudessa naapurustossa. Andorrassa piti olla käynnissä Gran Festa-niminen tapahtuma, mutta emme nähneet jälkeäkään mistään juhlinnasta. Gran Festa ei suinkaan ollut syy meidän matkan ajankohdalle, mutta kun sellainen sattui olemaan tarjolla, niin olimme vähän uteliaita näkemään mistä on kysymys. Ostimme ruokakaupan yläkerrasta seuralaiselle uudet DIM-merkkiset kalsarit. Pakkauksessa oli yhdet yksiväriset ja toiset olivat iloiset sitruunakuvioiset. Onhan se kivempi käyttää ihan arkisiakin tavaroita, jos niihin liittyy jokin muisto..

Ostoskadulla.

4,5 litran puteleita melkein samaan hintaan kuin Alkon litrahinta.

CCA-market.

Andorran valot.

Etanat olivat vallanneet Av. Carlemanyn.

Av. Carlemany.

25-vuotias kylpylä Caldea.

Caldean kristallipalatsia.

Ilta pimeni meidän kuljeskellessa hämärien siltojen alta kohti hotellia. Saimme kulkea rauhassa, ja kaikkiaan kaupunki vaikutti varsin turvalliselta. Lopulta löysimme takaisin "kotiin". Askelia oli rannekkeen mukaan kertynyt yli 25 000 ja matkaa reilut 18 km. Päätin testata kylpyammeen. Kylpemisestä ei tullut mitään. Vesi ei noussut millään yli nilkkakorkeuden, vaikka kuinka istuskelin ammeen pohjalla odottamassa. Tulppa taisi vuotaa. Lopulta jouduin tyytymään tavalliseen suihkuun hiustenpesulla, mikä on aina turhauttavaa, kun suihkusta ei tule tarpeeksi vettä. Ilta oli jo pitkällä, joten jouduin yrittämään hiusten kuivaamista 800 W:n lehmänhenkäyksellä. Kyllä 2000 W on ihan minimi mikä hiustenkuivaajassa pitää olla, jotta siitä on jotain hyötyä.

Marssikaverini oli taas niin väsynyt, että hän simahti välittömästi oman suihkunsa jälkeen, ja jouduin taas kerran hoitamaan ovet ja safetyboxin lukkoon, valot pois, yövalon päälle, ilmastoinnin jne. Seuraavan päivän jaksamista ajatellen venyttelin vielä hetken ennen nukahtamista, joka tapahtui 23.59.

Eteisen yövalo.