Lääkärien ajattelemattomia sivulauseita

Viimeiset viisitoista vuotta olen kuvitellut kärsiväni monirakkulaoireyhtymästä (PCOS), koska eräs gynekologi ohimennen mainitsi jotain munasarjojen rakkulaisesta ulkonäöstä ultrassa. Hän totesi yhtä ohimenevästi, ettei asiasta tarvitsisi keskustella, jos ei lasten hankinta ole juuri nyt ajankohtaista. Asiasta ei siis keskusteltu, mutta tutkin tietenkin aihetta kotona lisää netistä. 

Valtaosa netin artikkeleista ei kerro pelkäastään munasarjojen rakkulaisesta ulkonäöstä, vaan kokonaiseta oireyhtymästä. Oireyhtymän yhtenä palasena on myös liiallinen testosteronin tuotanto. Sitä ei tietenkään ole minulta koskaan mitenkään tutkittu, mutta siitä muistui heti mieleen erään ihotautilääkärin sivulauseessa mainitsema arvaus, että paha akneni johtuisi todennäköisesti liiallisesta testosteronista. Päättelin nopeasti, että tämä oli tässä. Oireyhtymä vaikutti ilmeiseltä. 

Mutta miksi lääkärit sanovat näin merkittäviä asioita vain sivulauseessa? Heidän kommenttiensa perusteella olen päätellyt olevani paljon kaikenlaisia asioita, mitä en haluaisi olla, mm. liian miehekäs ja siksi naisolentona vastenmielinen, hormonivikainen ja kaiken kaikkiaan geneettisesti niin virheellinen, ettei näillä ominaisuuksilla lasten hankinta tule koskaan ajankohtaiseksi. Enhän suinkaan voisi tehdä kenellekään ihmiselle niin kauheaa karhunpalvelusta, että antaisin hänelle omia geenejäni! 

En kylläkään koskaan ole edes ollut lähellä sellaista suhdetta, että olisin voinut edes uskotella itselleni olevani rakastettu, puhumattakaan että olisin ollut sitä niin paljon, että jonkun kanssa olisi voinut perustaa perheen. Mutta kuinka paljon syytä tähän löytyy vastenmielisistä miehiä karkottavista geeneistä, ja kuinka paljon siitä, miten lääkäreiden huolimattomat lausunnot ovat saaneet minut käyttäytymään kaikenlaista läheisyyttä välttelevästi ja ihmiskunnasta erakoituvasti. Enhän halua ketään miestäkään rangaista suhteella itseeni. Miehet ansaitsevat jonkun paremman, terveemmän, naisellisen, viehättävän ja lisääntymiskykyisen kumppanikseen.

Toinenkin ihotautilääkäri jo ennen testosteroni-arvaajaa on edesauttanut sitä, että olen hukannut luottamukseni lääkäreihin. Se tapahtui joskus 13-vuotiaana, kun akneen yritettiin ensimmäistä kertaa löytää apua. Ihotautilääkäri pelotteli Roaccutanen sivuoireilla niin painokkaasti, että en uskaltanut sitä silloin aloittaa. Kolmen kuukauden antibioottikuurista ei ollut mitään hyötyä, ja niinpä ihoni jäikin kärsimään noin viideksi vuodeksi lisää ennen kuin kävi selväksi, ettei akne parane itsekseen iän myötä, ja oli pakko rohkaistua rajumman lääkityksen käyttöön. 

Roaccutanea tarvittiinkin sitten lopulta kaksi erillistä 8 kk ennätyspitkää jaksoa, että saatiin iho edes vähän talttumaan. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisin toivonut lääkäriltä sen verran ammattitaitoa, että pystyisi erottamaan milloin tilanne on niin paha, ettei antibiootteja kannata edes kokeilla, ja ettei koskaan pelotella välttämättömän lääkkeen sivuvaikutuksilla potilasta niin paljon, ettei tämä uskalla sitä käyttää. Kasvot on nyt tuhottu ikuisiksi ajoiksi.

Tulin talvilomalla lukeneeksi erinomaisen kirjan "naisterveydestä" (Lara Briden, Period repair manual, 2017 [tämä kirja saisi mielstäni kuulua yläkoulun opetusohjelmaan]). Vasta sieltä opin, että munasarjojen monirakkulainen ulkomuoto voi johtua esimerkiksi ehkäisystä ja olla täysin tilapäistä. Opin myös, että liiallisella testosteronilla tarkoitetaan vielä vähän suurempia määriä kuin mitä minussa todennäköisesti on (sitähän ei edelleenkään ole mitattu). Yksi testosteronin selvä ilmentymä olisi hirsutismi, eli liiallinen karvoitus. Kuukautisten pitäisi mahdollisen runsauden lisäksi olla myös epäsäännölliset, jotta oireyhtymän saisi kasaan.

Se, että "joudun" 1-2 kk välein poistamaan värittömät pikku "viikseni" vahalla ja nyppimään ajoittan kulmakarvoja, ei ole vielä hirsutismia. Kuukautiseni ovat runsaudestaan huolimatta toimineet aina lähes kellontarkasti, silloinkin (ja erityisesti silloin) kun minulla ei ole ollut mitään ehkäisyä käytössä. Ehkäisyä käytettäessähän kuukautiset eivät ole aidot kuukautiset vaan "välivuoto". 

Seurailin myös kirjan oppien mukaan ruumiinlämpöä säännöllisesti muutaman kuukauden ajan, ja yhtäkkiä huomaankin että kuukautisten lisäksi myös ovulaatio ja siihen liittyvät "oireet" toimivat edelleen lähes kellontarkasti. Valitettavasti sen mukana tulee myös vajaan parin viikon ajaksi täysin hukkaan menevä ja turhauttava himokkuus - siltä toivoisin ennemmin voivani välttyä. Mikään ei kuitenkaan yhtäkkiä viittaakaan PCOS:iin, paitsi se 15 vuotta sitten tehty ultraus. Kiitos vaan lääkäreille hukatuista vuosista - jopa hukatusta elämästä! 

No, ei lääkäreitä voi yksin tästä syyttää. Toiset kiitokset menevät koulukiusaajille, jotka saivat peruskoulun viimeisten viiden vuoden aikana vakuutettua minulle pysyvästi, että kaikki ihmiset inhoavat minua ja näin tulee aina olemaan kaikkien kanssa. Tähän uskon edelleen, pois lukien ihmiset, joihin olen tutustunut ennen kuin koulukiusaaminen alkoi.

Eikä koulukiusaajiakaan sovi liikaa syyttää. Vaikka heitä ei olisi ollut olemassa, ja vaikka ihoni olisi säilynyt täydellisenä, ei geeneille vaan mitään mahda - olisin silti saatanallisen ruma. Eikä rumilla ihmisillä ole tässä maailmassa jakoa, ellei heillä ole jotain muuta ainutlaatuista kykyä tai taitoa, jolla tehdä positiivinen vaikutus kanssaihmisiin. Minulla ei ole.

Parhaimmat opit Laran kirjasta: Hormoniehkäisyssä käytettävät hormonit eivät samoista yleisnimistään huolimatta ole yhtään sama asia kuin kropan itse tuottamat hormonit. Niistä kannattaisi pysyä täysin erossa, jos vaan suinkin mahdollista, minkä olen huomannut itsekin ihan käytännössä. Ruokavaliolla voi todellakin hoitaa itseään, pahin vihollinen erityisesti PCOS:n suhteen on sokeri. Oma tilanne täytyy kuitenkin arvioida aina täysin yksilöllisesti ja seurailla mm. ruumiinlämpöä ja muita "oireita" riittävän kauan ennen kuin päättää mihin suuntaan ruokavaliotaan ja mahdollisia lisävarinteita säätää. Ei ole olemassa yhtä universaalia ratkaisua.

Mutta jotta kerrankin saisi päätettyä tarinan positiivisuuteen, niin täytyy antaa kiitosta myös viimeisimmälle työterveyslääkärille. Hän laittoi ihan oma-aloitteisesti labralähetteen ferritiinin tutkimiseksi ikäkausiterveystarkastuksen yhteydessä. Se osoittautui olevan ihan pohjamudissa. Heti, kun ferritiini saatiin inhiminilliselle minimitasolle moneen kuukauden rautakuurin jälkeen, olen kuin uusi ihminen. 

Samalla muutama vuosi sitten tyhjästä alkanut, ja vuosi vuodelta pahentunut, koivuallergia parani yhtäkkiä täydellisesti. 2021 keväällä koivuallergia oli pahempi kuin koskaan ja 2022 keväällä ei ollut oireen oiretta, eikä tarvetta ottaa yhtäkään antihistamiinia, nenäsuihketta tai silmätippaa. Ilmeisesti tämä allergia oli saanut alkunsa juuri ferritiinin vähittäisesti vajoamisesta raja-arvojen alle ja pahentunut sitä mukaa, kun ferritiini on jatkanut laskuaan. Vaikka kyseessä on muka vain "varasto"rauta, niin aivan ilmiselvästi sillä on myös tehtävänsä jossain siellä kudoksissa, missä se ikinä onkaan varastoituneena. Eikä tässä vielä kaikki.. mutta jätetään nyt jotain kerrottavaksi joskus myöhemmin.

"Norja" 8 - Suomu & Iisalmi

15.7.2022

Nukuin ensimmäisen yön Suomulla melko hyvin. Seuramies ei ollut nukkunut juuri ollenkaan. Hänen oireensa olivat jatkaneet pahenemista, ja aamulla häntä vaivasi korkea kuume, yskä ja ankara päänsärky. Edes isot määrät ibuprofeenia eivät tuntuneet tepsivän sen enempää kipuun kuin kuumeeseenkaan, joten manflu-potilas vietti päivänsä sängyssä ja nukkui tai "nukkui" koko päivän. Koronatesti näytti edelleen hänelle negatiivista.

Minä lueskelin kirjaa. Onneksi reissuun oli tullut otettua mukaan mielenkiintoinen Mia Kankimäen teos Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Päivät olisivat käyneet melko tylsiksi ilman lukemista. Kulutin aikaa myös televisiota katselemalla, nettiä selaimelalla ja "joogaamalla" takaterassilla. Lämmitin myös saunan, mutta kylvin vain kevyesti, koska en välittänyt heti pestä hiuksia uudelleen. Seuralainen oli liian heikossa kunnossa saunoakseen.

Mialla on miellyttävä ja kiinnostava tapa kirjoittaa.

Sauna on mahtava keksintö.

Ruuaksi oltiin pyritty valitsemaan helposti valmistettavia aineksia. Päivän menu koostui uunissa paistetuista pakasteranskalaisista ja makkaroista. Illalla televisio viihdytti näyttämällä Bond-elokuvaa, jota katselin kunnes alkoi väsyttää liikaa. Bondit on onneksi nähty niin monta kertaa, ettei haittaa, vaikka loppuratkaisu jääkin näkemättä. Silti alkuosat on elokuvista aina yhtä mukavaa katsella uudestaan.

16.7.2022

Heräilin puoli kahdeksan maissa jälleen sikeästi nukkuneena. Jos sairastelusta mitään positiivista täytyy löytää, niin se että silloin nukun selvästi tehokkaammin. Olin kyllä kertaalleen herännyt yöllä kurkussa aktivoituneen "kuivan pisteen" takia, joka yritti saada minua yskimään, mutta Bafucin rauhoitti sen. Päivisin onneksi yskähdytti vain kuivasti ja satunnaisesti, ja sellaisen yskän pystyi helposti myös pidättelemään tai nieleskelemään pois. Keittelin teetä ja lueskelin kirjaa, kunnes aamu oli sen verran pitkällä, että seuramiehen kehtasi houkutella aamiaiselle. Hän sai 'vihdoin' positiivisen tuloksen koronatestistä, ja jatkoi torkuskelua. Itse katselin jonkin aikaa televisiota.

Kahviakin tuli juotua.

Meiltä alkoi leipä vähitellen loppua, ja seuramiehen pahat oireet tekivät selväksi sen, että matka ei pääsisi jatkumaan vielä muutamaan päivään, vaikka alunperin oli tarkoitus olla Suomulla vain max kaksi yötä. Ruokaakaan ei ollut kuin yhteen ateriaan lisää, joten jouduin lähtemään kauppaan hankkimaan lisää apetta. Seuralainen tunsi aamupäivästä vointinsa hiukan paremmaksi, mutta ei lopulta kuitenkaan jaksanut lähteä mukaan bongailemaan poroja ja istumaan autossa kaupan parkkipaikalla, vaikka hetken sitä harkitsikin. Hän jäi mökille nukkumaan, kun uinailu tuntui vihdoin taas sujuvan.

Viiden maissa teimme pienen kävelyretken Suomun hotellin/laskettelukeskuksen pihalle. Kävelyyn kului korkeintaan 10 minuuttia suuntaansa, mutta se tuntui käyvän seuralaisen kunnon päälle. Näimme pari poroa, joista jälkimmäinen oli oikein siro, kiiltäväturkkinen ja poikkeuksellisen kaunis. Päivän ruoka oli poronkäristys ja perunamuussi, jotka valmistuivat melko helposti, ja olivat maultaankin onnistuneet, vaikka itse sanonkin.

Suomu sijaitsee napapiirin pinnassa.

Suomun rinteitä.

Se vähemmän nätti poro.

Illan ohjelmaan kuului sauna tukanpesuineen. Seuralaisen kuume oli hiukan matalampi, joten hänkin pyrähti pikaisesti löylyihin. Saunan jälkeen katselin toisella silmällä Hemingway-dokumenttia ja lueskelin kirjaa. Iltapalan kaverina oli taas Bond-filmi.

17.7.2022

Heräilin taas puoli kahdeksan maissa. Aamiaista nautittiin kahdeksissa. Aamiaisen jälkeen seuralainen jatkoi uusiounille, ja itse ryhdyin jälleen lueskelemaan kirjaa ja nettiä. 

Tunnistan itseni tästä kuvauksesta.

Yhdentoista maissa lähdin pienelle kävelylle. Seurakseni otin roskapussin, jonka jätin ensimmäisen kilometrin kohdalla olleelle keräyspisteelle. Jatkoin matkaa kohti Itä-Suomua. Matkalla tuli muutamia poroja vastaan tiellä, mutta ne pelästyivät lähestyvää autoa ja säntäsivät pusikkoon ennen kuin ehdin kuvata niitä kunnolla. Itä-Suomun pysäköintialueen liepeillä valokuvailin muutaman sinisiiven ja kimalaisen puuhastelua kasvustossa, minkä jälkeen lähdin talsimaan kotiinpäin. Olo oli muuten hyvä, mutta jotenkin päässä oli aavistuksen sairas tunne (ei kuumeinen, ei kipeä, ei tukkoinen, ei vippaava, mutta jotenkin epänormaali) ja hengityksessä ehkä myös lievää hengenahdistuksen tunnetta, mikä ei kuitenkaan menoa hidastanut, joten se saattoi olla kuviteltuakin. Lenkille tuli pituutta noin 4,5 km.

Poro ja vasa.

Pusikoihin paenneet porot hetkeä ennen auton saapumista.

Synkät pilvet nousivat Suomun takaa.

Kimalainen ja siipeensä saanut sinisiipi.

Sinisiipi pietaryrtin kimpussa.

Tällainenkin rumilus nautiskeli kukista.

Kaatosade yllätti kävelijän, mutta ei välttämättä poroja.

Mökille päästyäni keittelin teetä ja jatkoin lueskelua. Iltapäivällä seuramies oli taas hiukan virkeämmällä tuulella ja jaksoi lähteä mukaan kävelylle. Teimme yhdessä vain vähän varovaisemman 2,5 km lenkin sellaisella hidastelunopeudella minkä seuralaisen keuhkot kestivät.

Sain luettua kirjan loppuun, joten illalla oli runsaasti aikaa tylsistyä kunnolla. Onneksi sauna toi taas vähän lisää mukavaa ajankulua. Illalliseksi oli jälleen uunissa paistellut ranskalaiset perunat ja makkarat. Sen jälkeen lisää tylsistymistä. Nukkumaan suuntasin puoli yhdentoista maissa, kun ei Bondiakaan ollut television ohjelmistossa tänään.

18.7.2022

Heräilin jo seitsemissä, mutta yritin epätoivoisesti venyttää unta. Ei siitä mitään tullut, joten nousin 7.20. Selailin aikani kuluksi nettiä seuramiehen heräämistä odotellessani. Aamiaisen jälkeen laitoimme astianpesukoneen pyörimään, koska tänään oli tarkoitus aloittaa kotimatka. Seuraavaksi ryhdyin imuroimaan ja vaihtamaan lakanoita ja petaamaan sänkyjä. Viimeiset tavarat pakattiin kasseihin ja kassit kannettiin autoon. 

Hätistin myös seuralaisen istumaan autoon siksi aikaa, kun kävin vielä itse maskitettuna pyyhkimässä desinfiontiliinoilla kaikki mahdolliset ovenkahvat, nupit, katkaisijat, kaukosäätimen, pöydät ja muut jatkuvasti lääpityt paikat puhtaaksi. Mökin omistajat olivat tulossa paikalle alle viikon kuluttua, ja halusimme heidän voivan selvitä omasta lomastaan terveenä. Kiitokseksi mökin lainasta jätimme pöydälle aiemmin ostetun lakkaliköörin ja Joutsijärveltä ostetun saunatuoksusarjan.

Kotimatkalla pysähdyimme ensimmäiseksi taas roskispisteelle ennen kuin matka pääsi kunnolla alkamaan. Poroja poukkoili tiellä heti alkumatkasta ja vähän väliä koko poronhoitoalueen loppuun saakka. En muista koskaan aiemmin nähneeni näin paljon poroja teillä. Niitä oli ihan tokkatolkulla muutaman kilometrin välein. Puhelimeen asennettu porokello varoitteli toisinaan, yleensä porot oli muutenkin helppo havaita ajoissa, mutta yksi läheltä-piti-tilanne pääsi syntymään, kun poro oli syöksyä auton kyllkeen korkean kumpareen tai kallion päältä. Se onneksi huomasi muuttaa mieltään ja suuntaansa ajoissa, koska jarruilla ei olisi siinä tilanteessa ehtinyt tehdä mitään eikä kovin suuri väistöliikekään olisi onnistunut.

Kahdeksanjalkainen poro ;-) ja sen nuori kaveri.

Porot ovat melkoisia luupäitä liikenteessä - vähän niin kuin ihmisetkin.

Suomussalmella pysähdyimme hakemaan mukaan mukilliset kahvia ja lehmäkarkkeja Ämmän Herkkusuusta. Kajaanin ABC:llä tankkasimme auton. Iisalmen Hotelli Golden Domen eteen kurvasimme noin 16.45. Hotelli vaikutti hiljaiselta, mutta se ehkä johtui siitä, että oli arkipäivä. Yleensä olemme olleet täällä viikonloppuna.

Suomussalmen taukopaikka.

Saimme huoneen 217, jossa on sauna. Se oli tietysti pitänyt erikseen varata, mutta yleensä se ei ole ollut vapaana, kun olemme olleet iisalmelaisen hotellin tarpeessa. Kannoimme tavarat huoneeseen. Haimme taas pitsat mukaan tuttuun tapaan Kotipizzasta. Tällä kertaa minulle maistui pepperoni-tonnikala, seuramiehelle special opera. Ravintolassakaan ei ollut ruuhkaa, vaan lätyt valmistuivat 10 minuutissa, minkä ajan odottelimme ulkona tehden pienen kävelyn puistossa taideteoksia valokuvaillen.

Golden Domen prinsessahuoneet ovat ihania.

Huone 217.

Kylpyhuone.

Kotipizzan parturi-kampaamo-naapurilla oli hauska nimi.

Puisto oli saanut uutta ilmettä paikallisista kuuluisuuksista.

Pepperoni-tonnikalapitsa maistui hyvältä ja vei nälän.

Syönnin jälkeen laitoimme saunan lämpiämään. Siellä ei ollut lainkaan mittaria, mutta siitä huolimatta saimme kuumuudesta melko sopivan. Suihkunurkkaus oli todella ahdas. Hyvä kun mahtui haitarioven kiinni ollessa kääntymään paikallaan ympäri. Pesuaineet olivat Ritualsin valikoimasta, joten kokonaisuutena saunonta tuntui melko ylelliseltä.

Sauna palveli pienestä koostaan huolimatta melko hyvin.

Suihkunurkkaus oli kompakti.

Saunan jälkeen katseltiin taas Bondia ja nautittiin pienet tujaukset Cointreauta. Seuralaisen toiveesta tein koronatestin uudestaan, mutta positiivistahan se yhä näytti. Jos testi perustuu vasta-aineen löytymiseen eikä viruksen löytymiseen, niin sehän voi näyttää positiivista vaikka kuinka kauan, jos elimistö haluaa jatkaa vasta-aineen tuottamista ahkerasti. Epämääräisiä oireita minulla oli tässä kohtaa ollut 7 päivää, ja seurana toinen potilas, joten miten vasta-ainetuotanto olisi millään vielä voinut loppua.

Huomasin vasta iltakymmenen aikaan unohtaneeni aamulääkkeeni autoon. Vähän jännitti käydä hakemassa sitä, kun hotellin alaovi oli siihen aikaan jo lukossa. Sain kuitenkin kikkailtua sen pysymään juuri ja juuri raollaan sillä välin, kun hain lääkkeen, ja pääsin omin neuvoin takaisin sisään. Ei elämässä näköjään jännitykseltä välty koskaan.

19.7.2022

Heräilin aamulla vasta noin varttia ennen herätyskelloa, joka oli ajastettu kahdeksaksi. Olin taas nukkunut hyvin. Koko matkan oli nukuttanut omituisen hyvin vaihtuvista sängyistä huolimatta. Aamiaiselle lähdimme 8.30 maissa. Ruuat oli tällä kertaa katettu aulaan eikä "kirkkosalin" seinustoille kuten aiemmin. Valikoima oli edelleen hyvä, mutta kaikki oli vähä kylmää tai haaleaa, mutta ehkä se johtui arkiaamusta tai liian myöhäisestä kellonajasta. Pekoni oli liian velttoa, ja kaipasin Norjassa kaikkialla tarjottua homejuustoa, mutta puuro oli erinomaista vähän viilenneenäkin. Haudutettu tee oli myös mainiota eikä liian kylmää.

Golden Domen komea aamiaissali.

Aamiaisherkkuja.

Puuro kuuluu nauttia voisilmän kanssa.

Teimme perinteisen kävelykierroksen "kaupungilla" vielä ennen matkan jatkumista. Poroveden rannan kuntopisteeltä löytyi monkey bars eli "vaakapuolapuurata" tai mitä se nyt sitten voisikaan suomeksi olla. Testasin voimiani ja seuralainen videoi suorituksen. Rata oli lyhyempi kuin klassisessa monkey barsissa, mutta sen ansiosta voimia riitti jopa päädyssä kääntymiseen ja paluumatkaan.

Golden Dome aamuauringossa.

Iisalmen kirkko.

Porovesi.

Tarzanitar.

Etsimme samalla reissulla myös apteekkia. Naisellisista syistä olisin kaivannut täydennystä ibuprofeeni-varastoihin. Yksi apteekki löytyi. Kävin hakemassa lääkkeeni, mutta kassalle oli asetettu lappu, jossa käskettiin ottaa vuoronumero reseptipuolelle maksamista varten. Niin kauan en sentään aio apteekissa jonottaa mitättömän särkylääkkeen vuoksi, ja palautin tavaran paikalleen hyllyyn. Kun palasin palauttamasta lääkettä, tuli juuri joku mies kassalle, mutta tässä vaiheessa olin jo niin suivaantunut, että ajattelin että pitäkööt tunkkinsa, ja lähdin pois.

Hotellilla oli vielä seuralaisen tavarat pakkaamatta. Omat olin toimittanut autoon jo kävelylle lähtiessä. Pääsimme jatkamaan kotimatkaa 11.30 maissa. Matkalle osui sadekuuroja, mitkä olivat hiukan harmillisia, koska tuulilasinpyyhkijän sulat vetelevät viimeisiään. Juvan ABC:llä pidimme lounastauon. Sitä edelsi noin 30 km tietöitä, minkä takia ajonopeus oli laskettu mateluksi. Vatsakivut olivat jo melkoisen tuskalliset, koska en ollut päässyt ottamaan särkylääkkeeseen täydennystä ajoissa.

Tällä kertaa ABC:n pihaan ajaminen onnistui sentään kommelluksitta. Aiempina vuosina sinne oli ollut lähes mahdotonta löytää eksymättä, koska tietyöt ja niiden kyltitykset oli niin harhaanjohtavasti aseteltu. Juvalla tuli käytyä WC:ssä, hakemassa seuralaiselle pari hampurilaista ja minulle ranskalaiset perunat. Ne oli pyydetty paketoimaan mukaan, mutta jostain syystä tarjoilija toimitti ne meille tarjottimelle leviteltynä. Onneksi tavaroita oli niin vähän, että saimme kannettua ne ulos ihan käsissämme.

Vihantasalmen Nesteeltä haimme kahvit mukaan, ettei taas alkaisi unettaa liikaa loppumatkasta. Eikä alkanutkaan. Sää oli myös kohentunut alkumatkan sadekuuroista selvittyämme. Noin 17.35 kaarsin seuramiehen kämpille. Autoin häntä kantamaan tavarat ylös, ja jaoimme yli jääneet aamiaissämpylät keskenämme. Seuraavaksi ajoin tankkaamaan auton. Kotiin ehdin vähän kuuden jälkeen. Peruuttelin auton poikkeuksellisesti rapun oven eteen, koska tyhjennettäviä tavaroita oli niin paljon.

Kotiin päästyäni pesin ensimmäiseksi käteni, silmälasini, aurinkolasini ja desinfioin reissussa rähjääntyneet puhelimet. Purin jonkin verran matkatavaroita, otin iltapalaksi leipää ja katselin digiboksilta reissunaikaisia tallenteita. Auto on desinfioitava ja pestävä joskus myöhemmin. Sitä en jaksanut enää lähteä rassaamaan. Onneksi auringossa seisomisen autoon keräämä kuumuus varmaan huolehtii pahimpien pöpöjen tappamisesta.

* * *

Vaikka korona pilasikin loppumatkan suunnitelmat, täytyy olla kiitollinen, että ehdittiin juuri tehdä ja katsastaa kaikki Norjaan suunnitellut puuhat ja nähtävyydet. Kotimaan puolelta jäi ainakin Hossa ja Tampere näkemättä, mutta kaipa sinnekin jonain vuonna vielä päästään. Norja puolestaan näytti säiden ja maisemien osalta parhaat puolensa. Ajaminen Norjassa oli helppoa ja mukavaa. 

Miinusta Norjalle siitä, että useimpien kohteiden ja nähtävyyksien nettisivut olivat heikkoja. Vaikka sivustolla olisikin ollut kielivaihtoehtona englanti, oli sisältö hyvin vajaata tai englannin seassa osa tekstistä norjaksi. Monista asioista ja paikoista oli vaikea löytää mitään virallista sivua tai tietoa. Myös kaupungille ripotelluista patsaista tuntui löytyvän paremmin infoa vanhoista lehtiartikkeleista norjaksi (jota onneksi on ruotsinkielentaitoisena yllättävän helppo lukea) kuin mitään "kultturiviraston" ylläpitämää perusinfoa. 

Pohjois-Norjassa oli kuitenkin siistiä ja rauhallista, joten kaipaan jo takaisin sinne ja muutenkin pohjoiseen. Ei kuitenkaan auta kuin kärvistellä ihmisahtaalla PK-seudulla ja töissä taas vähintään loppuvuoden ajan.

Norja 7 - Muodoslompolo

14.7.2022

Koko yön nukutti hyvin, heräilin vasta kahdeksan maissa, mikä on täysin poikkeuksellista. Koska kitalakea taas kihelmöi hiukan, aloitin päivän tekemällä koronatestin. Ajattelin voivani jättää sen hautumaan siksi aikaa, kun käyn aamu-uinnilla, mutta testi pamautti sekunneissa kaksi viivaa tauluun. Ilmankos oli nukuttanut niin sikeästi. Uimiset jäi väliin, kun piti alkaa miettiä miten hoidetaan loppumatka muusta maailmasta eristäytyen. Seuralainenkin teki testin, mutta hänellä se näytti negatiivista.

Koronatesti ei epäröinyt hetkeäkään näyttää positiivista.

Suihkussa oli pakko käydä, kun se oli edellisenä iltana jäänyt väliin. Meinasin skipata aamiaisenkin, mutta menimme sitten kuitenkin, kun ei tyhjällä vatsalla voi koko päivää pärjätä. Desinfioin käpäläni huolella ennen aamiaisottimien räpelöintiä. Onneksi ravintolasali oli suuri ja väkeä vähän. Pystyimme asettumaan ihan yksin salin toiseen päätyyn kauas kaikista. Olisihan se harmittanut ekstraa, jos olisi jäänyt Lapland Hotelsin spesiaali herkkupuuro saamatta, kun se oli yksi hotellivalintaa edistänyt seikka. Puuron ohella tuli herkuteltua myös croissanteilla ja homejuustoilla. Kaiken hermostuneisuuden seurauksena unohtui ottaa valokuvat aamiaisvalikoimista.

Aamiaissalin "privaatti"pääty.

Pitkän pohdiskelun jälkeen päätimme lähteä alkuperäisen suunnitelman mukaan Suomulle emmekä suorinta tietä kotiin. Suomulla voisimme yksityismökissä fiilistellä kaikessa rauhassa vointia ja sen kehittymistä muutaman päivän ajan.

Lähdimme matkaan klo 10 maissa. Skippasimme Hettan näköalapaikalle kiipeämisen, ettei energiaa kuluisi yhtään ylimääräistä mihinkään muuhun kuin tautia vastaan taisteluun. Seuramieskin oli vakuuttunut jo sairastumisestaan, vaikka testi negatiivista olikin näyttänyt. Matkan edestessä hänkin alkoi tuntea sairastumisen oireita, joko oikeita tai kuviteltuja.

Muonion lähestyessä päätimme yllättäen poiketa käymään Ruotsissa, kun raja oli enää kiveksenheiton päässä. Samalla saatiin kuitattua seuralaiselle ulkomaa-autoilukohteeksi myös Ruotsi. Ajelin itse rajan yli, missä ei taaskaan ollut mitään muodollisuuksia, mutta pian sen jälkeen vaihdoimme paikkoja. Seuramies ajeli auton lähimmän kylän, Muodoslompolon, kirkon eteen. Täytyyhän sitä katsastaa edes yksi "nähtävyys", kun kerran ulkomaille asti on tultu. 

Muodoslompolon kirkko.

Kirkon eteen kurvasi hieno punainen Volvo, kun olimme räpsimässä valokuvia rakennuksesta. Autosta nousi pari vähän vanhempaa herraa, jotka alkoivatkin haastella suomea meille. Herrat kertoivat, että heillä olisi avain kirkkoon, jos meitä kiinnostaisi vilkaista sisätilojakin. Tottahan meitä kiinnosti, vaikka vähän huolettikin tartuttavuutemme. Livahdimme kuitenkin henkeä pidättäen heidän ohitseen kirkkoon ja hetken päästä samalla tavalla ulos, missä turvallisia välimatkoja olikin helppo pitää. 

Saarnastuoli ja alttari.

Oi maa maa maa, kuule Herran sanaa.

Kaikkinäkevä silmä.

Saimme mukaamme kirkon historiaa ja esineistöä esittelevan suomenkielisen brosyyrin. Kuulime myös tarinat kirkon siirrosta Muoniojoen saaresta nykyiselle paikalleen, sekä Skånesta muuttaneesta kirkonmiehestä, joka joutui opiskelemaan suomea pärjätäkseen Muodoslompolossa. Kielen opiskelu herätti selvästi arvostusta - ihan ansaitusti, koska kyllähän kaikki tietävät miten vähän skåne muistuttaa mitään järkevää puhuttua kieltä. Herrat esittelivät meille myös hevosparkin, joskin se oli nykyään harvemmalla käytöllä. Kirkolla hyppäsin taas itse kuskin paikalle ja käänsimme nokan takaisin kohti Suomea.

Esitteen sisäaukeamaa.

Ruotsalaismaisemaa.

Sodankylässä poikkesimme taas etsimään kahvia, ettei puuduttava ajomatka alkaisi liian helposti nukuttaa. Tällä kertaa hoksottimet pelasivat vähän paremmin, ja ymmärsimme R-kioskin olevan ilmiselvä paikka kahvin hankkimiseksi. Maskiuduimme huolella, ja yritimme hoitaa asian nopeasti, mutta kioskissa tuntui olevan vähän tilanteita päällä ja sekava tunnelma. Intialaisen (?) näköinen mies odotti apua pre-paid-sim-asiaan, mutta ilmeisesti vain englantia puhumaton myyjä olisi tiennyt mitä pitää tehdä, ja englantia puhuva puolestaan ei. Yksinäinen nainen hengaili jonossa, vaikka ei kuitenkaan ollut jonossa. Hänen asiansa ei meille selvinnyt. Nuorehko mies jäi ilman anime-lehteä, joka ei ollut tullut kuorman mukana, vaikka olisi pitänyt. Selkeimmät tapaukset olivat mies, joka osti jädetuutin, ja ulkomaalaisen näköinen kaveri, joka vaihtoi sujuvasti suomeen (puhui aiemmin puhelimeen jotain muuta kieltä) kassavuorollaan, joka ei kestänyt kauan. Lopulta saimme kuitenkin maksettua kahvimme ja kiiruhdimme ulos.

Kiitos ja anteeksi, Sodankylä.

Seuramies oli tietävinään, että tämä esitti jotain julkkista.

Se komea pelkosenniemeläinen.

Automatkailu on omalla tavallaan varsin mukavaa, mutta noottia täytyy antaa Tiehallinnolle tai mikä taho onkaan vastuussa siitä, että taukopaikoilla ei ole huomioitu lainkaan naisten wc-tarpeita. Jouduin ajelemaan puolet matkasta jalat ristissä, kun missään ei ollut kuin pieniä avoimia/suojattomia levikkeitä. Kemijärvellä pysähdyimme ostamaan ruokatarvikkeet mukaan mökille. S-Marketissa olisi ollut wc, mutta se oli lukittu. Kerrassaan typerä keksintö, että wc-tilojen avaus pitää pyytää kassalta, kun ei sellaista viitsisi millään alkaa maskin läpi kassahenkilölle huutamaan. Sinnittelin sitten jalat ristissä vielä ostoskierroksenkin, ja hylkäsin ostoskassit kuin koira kakkansa, kun näin jonkun olevan poistumassa wc:stä ja pääsin viime hetkillä sprinttaamaan oven paremmalle puolelle, mikä oli melkoinen saavutus jalat ristissä tehtynä. Tankkasin Kemijärvellä myös auton sillä välin, kun seuralainen kipaisi hakemaan apteekista nipun koronatestejä.

Mökillä purimme ostokset jääkaappiin ja pakastimeen. Vaihdoimme lakanat sänkyyn heti, ettei vaan iltaa myöten loppuisi voimat kesken. Haimme parvelta varatyynyt, ettemme kontaminoisi mökin omistajien ykköstyynyjä. Talvilomalla mökille jätetty mokkula odotteli meitä vielä eteisen lipaston päällä, ja virittelin siviilipuhelimeni (Nokia 7360) sim-kortin siihen mahdollistaakseni itselleni nettisurffailun. Välipalaksi otettiin vähän leipää. Saunakin lämmitettiin, mutta yritimme saunoa melko kevyesti, ettei se pahentaisi tautejamme.

Piilopirtti / sairastupa.

Iltaan mennessä seuramiehelle oli kehittynyt mitattavissa oleva kuume sekä yskä, joka oli ilmeinen ilman mittausta. Uusikin testi näytti hänelle yhä negatiivista. Itse olin edelleen lähes oireeton, mikä on hämmästyttävää, koska olen lihava, verenpaineinen, hiukan astmaattinen ja huonokuntoinen. Minunhan olisi pitänyt olla jo sairaalakunnossa. En silti millään olisi halunnut joutua osallistumaan tähän tappavan taudin ihmiskokeeseen. Nyt en voi enää koskaa loppuelämänäni tietää mitkä sairaudet ovat seurausta koronasta, ja mitkä olisin saanut ehkä muutenkin. Pusutauti rikkoi minulta aiemmin elämässä jo kilpirauhasen, joten mitään kroonisia vikoja en kaipaa lisää. Saunan jälkeen kirjoiteltiin taas tuttuun tapaan matkamuistiinpanot, hörpittiin teetä ja lueskeltiin kirjoja.

 

Norja 6 - Alta & Hetta

13.7.2022

Heräilin reilusti ennen kellonsoittoa jälleen kerran. Olo tuntui taas terveltä. Aamiaiselle lähdimme yhdeksän maissa. Sali oli tyhjempi kuin muina päivinä. Näimme ihmisten parveilevan ulkona hotellin eteen pysäköineen bussin ympärillä, ja päättelimme saksalaisten olevan lähdössä sillä jonnekin käytyään aamiaisella tavallista aikaisemmin. Aamiaisen jälkeen pakkasimme matkatavarat kasseihin ja kassit autoon. 

Hotellin pihaa koristi komea ankkuri.

Vastaanotossa ei taaskaan ollut ketään, kun olimme tekemässä checkoutia, vaan seuramies joutui puhelinhommiin. Toinen suomalainen poika (eli meitä nuorempi, en suinkaan vähättelevästi pojittele) oli tänään työvuorossa. Hän kertoi checkoutia ja maksua hoitaessaan olleensa Norjassa kolme vuotta eikä ollut nähnyt koskaan niin hyviä kesäsäitä kuin mitä meidän viikolla oli. Kerroimme myöskin yllättyneemme säistä, mutta ettemme olleet siitä pahoillamme.

Vastaanotto oli tyhjillään.

Ennen nokan suuntaamista Suomea kohti poikkesimme vielä ottamaan julkisivukuvat Corner-ravintolasta. Emme alustavista suunnitelmista huolimatta jaksaneetkaan mennä enää palauttamaan pulloja Rema 1000-markettiin, vaan päätimme huolehtia pulloista vasta Altassa.

Paluumatkalla tunnelit tuntuivat jo tutuilta ja niihin ajaminen ei säikäyttänyt enää, koska täältä päin tullessa ensimmäiset tunnelit olivat hyvin valaistuja, ja niistä selvisi myös aurinkolasit päässä ihan hyvin. Vasta viimeisessä oli taas liian pimeää, ja lasien vaihtaminen silmälaseiksi välttämätöntä. Tällä kertaa olin osannut varautua siihen ajoissa.

Matkalla Altaan satoi melko rankasti. Altassa etsimme käsiimme Rema 1000-marketin, jonka pihalle pysäköimme auton. Pysäköinti oli taas maksullinen ja 20 NOK:lla saimme tunnin aikaa. Pullonpalautus oli myymälän sisällä. Automaatti ei huolinut meidän shamppispulloja, joten niiden matka jatkui meidän mukana vielä. Panttirahat lahjoitimme automaatilla Punaiselle ristille. Koska meillä oli vielä käteistä, ostimme marketista kahvijuoman, kahvia kotiinviemisiksi sekä sipsejä seuralaiselle matkaevääksi.

Rema 1000 oli yleinen näky Norjassa.

Norjalaista aamiaiskahvia.

Teimme myös pienen kierroksen kaupungilla. Ensimmäiseksi ajauduimme kulkemaan läheisen Amfi Alta-ostoskeskuksen läpi. Olisin halunnut käydä ostoskeskuksen vessassa, mutta en lopulta kehdannutkaan, koska oven tukkona maleksi teinipari imuttelemassa toisiaan. Tosi romanttinen paikka..

Amfi Altan torin puoleinen fasadi.

Ostoskeskuksen toiselta puolelta löytyi jonkinlainen tori tai aukio. Lähdimme kävelemään sitä sivuavaa kävelykatua pitkin kohti Nordlyskatedralen-kirkkoa. Kirkkoon oli sisäänpääsymaksu 50 NOK. Enemmän maksamalla olisi saanut myös opastuksen. Millään rahamäärällä ei kuitenkaan olisi päässyt kiipeämään kirkon torniin, joten tyydyimme ihmettelemään rakennusta ulkopuolelta.

Altalainen aukio.

Liuskekivityöläinen (Jon Torgersen, 2004) patsasteli aukiolla.

Markedsgata johti kirkolle.

Nordlyskatedralen.

Kirkko näytti joka suunnasta jotenkin vinolta.

Autolle palatessamme poikkesimme vielä toistamiseen Rema 1000-markettiin, koska minun oli alkanut tehdä mieli mansikoita. Pahvirasiallinen maksoi 40 NOK. Huomasimme nyt myös, että marketin vierestä löytyi ilmaiset ja siistit vessat, joten aiempi vastoinkäyminen saatiin hyvitettyä.

Alta vista (suosikkihakukoneeni ennen kuin Yahoo pilasi sen).

Jatkoimme matkaa Altasta kohti Suomea ja Hettaa. Matkan varrelle osui vielä pitkä ja komea kanjoni, jonka keskellä kuohui joki. Harmittaa, etten pystynyt ottamaan siellä valokuvia, kun piti ajaa. Jos oltaisiin alettu pysähtyä kuvaamaan, niin olisimmekin saaneet pysähtyä vähän väliä, kun jokaisen mutkan takaa tuntui paljastuvan entistä komeampi maisema.

Maisemat olivat jylhiä.

Pysähdyimme vielä kerran Norjan puolella nauttimaan vähän mansikkaa, suklaata ja kylmää kahvijuomaa, kun löysimme sievähköllä maisemalla varustetun taukolevikkeen. Kautokeinossa olisi ollut hieno hopeapaja näyttelyineen, mutta emme nähneet missään ainuttakaan opastetta sinne, joten se jäi nyt näkemättä. 

Lonkeron värinen taivas.

Vähän ennen rajaa päästin seuramiehenkin rattiin ajamaan muutaman kilometrin. Pääsee sitten hänkin kehumaan ajaneensa yhdessä uudessa ulkomaassa. Kuskinvaihtopaikoilla pörräsi jotain karmivan näköisiä herhiläisiä, mutta ne olivat yllättäen enemmän kiinnostuneita nuuskimaan autoa kuin meitä. Piti vain olla tarkkana, ettei niitä livahtanut sisään autoon. Rajalla ei ollut mitään muodollisuuksia eikä tapahtumia.

Olimme varanneet huoneen Lapland Hotels Hettasta, ja soittaneet myös vähän aiemmin varmistaaksemme myöhäisen checkin:in onnistuvan. Hotelli oli valikoitunut hyvän sijainnin lisäksi sillä perusteella, että meillä oli edellisvuodelta hyvät kokemukset Lapland Hotels Oulusta ruokineen. Kurvasimme hotellin pihaan noin 19.15. 

Hotellin ovella paloi hyttyssavuja, joiden haju oli vallannut myös aulan. Hotelli oli vielä enemmän åttitalet kuin Karasjoen hotelli. Aulassa oli jotenkin tukholmanlaivan tunnelma, paitsi ettei siellä ollut ihmisiä. Saimme huoneen 205 samasta kerroksesta kuin vastaanotto. Huone sijaitsi käytävällä, joka haisi hyttyssavujen sijaan jonkinlaisen miesten urheilupaikan pukuhuoneilta (vaikka en suoranaisesti voi kehuskella, että niistä olisi kovasti kokemusta).

Lapland Hotels Hettan sisäänkäynti.

Kumpi lie vanhempi - hotelli vai vene..?

Hotellin aula oli avara.

Hotellissa oli risteilylaivamaista tunnelmaa.

Kannoimme matkatavarat autosta huoneeseen ja lepäilimme hetken ja ihmettelimme huoneen alkuperäiseltä vaikuttavaa kalustusta. Arvostan kyllä sitä, että esineitä ei heitetä roskiin pelkän ikääntymisen vuoksi, mutta pientä kosmeettista uudistamista olisi varustukseen kaivattu. Kokonaisuutena hotellista tuli kuitenkin sellainen tunne, että täällä voisi olla mukava viettää pari viikkoa hermolomaa kaukana arkielämän paineista.

Huoneen numerokylttiä olisi voinut käyttää pienenä apupöytänä esim. kahvikupille.

Filtti oli aseteltu Lapland Hotelsin konseptin mukaisesti sängyn kulmalle.

Kalustus oli vähän karu, mutta toimiva.

Eteinen.

Kylpyhuone olisi kaivannut remonttia kaikkein eniten.

Penkit olisivat virkistyneet uudella verhoilulla ja lakkauksella.

Päätimme helppouden nimissä syödä hotellin ravintolassa. Tarjoilija oli ystävällinen ja innostunut. Hän vaikutti hyvin pätevältä ja esitteli antaumuksella ruuat ja niiden taustat. Otimme alkuun tarjoilija suosittelemat drinksut, joihin tuli ainakin lakkalikööriä jatkettuna skumpalla. Jokin muu "mauste" reseptiin kuului myös, mutta ehdin jo unohtaa sen - ehkä kuusenkerkkäsiirappi? Vai vodka? Ei voi muistaa. Lasin pohjalta löytyi myös soma marja. Lasikin oli sivistynyttä mallia eikä Ikeasta. Tätä joisi kyllä enemmän ja useamminkin, oikein maukasta oli.

Ravintolasali.

Alkujuomat olivat somat.

Alkuleipien kanssa tarjoiltiin keittiön tervehdyksenä shotit palsternakkakeittoa. Sekä leivät että keitto maistuivat meille hyvin. Pääruokien kanssa kestikin aivan tolkuttoman kauan, joten alkutarjoilut olivat ihan paikallaan. Otin päivän poron, joka oli poroa kahdella tapaa - ylikypsänä sekä fileenä. Lisukkeena oli juureksia, joku pyree (mikä lie pyree mahtoi olla, muistihäiriö jatkuu), jonka koristeena oli lehtikaalisipsi. Juomaksi tuli 16 cl talon punaviiniä. Seuralainen otti poroburgerin ja tarjoilijan suositteleman Lapin Aisikas-nimisen tumman oluen. Hintaa setille kertyi noin 100 €.

Alkuleivät ja keitto.

Poroa kahdella tapaa.

Juureksia.

Ateriaan kului kaikkineensa lähes kaksi tuntia, vaikka sali oli puolityhjä. Tarjoilijat sinkoilivat kyllä jatkuvasti ympäri salia, joten vaikea aavistaa mikä keittiössä oikein kesti. Onneksi meillä ei ollut kiire eikä vielä kuolemannälkä. Ruuat olivat kuitenkin kaikin tavoin erinomaiset, kun sitten lopulta saimme ne eteemme.

Illallisen jälkeen kävimme viel kiertämässä hotellirakennuksen ja poikkesimme rantaan tutustumaan sen uintipotentiaaliin. Suoraan meidän ikkunan alla vaikuttaisi olevan sopiva rantakaistale aamu-uinnilla käymiseen. Vedessä oli lämpömittari, jonka astelukemankin tarkistimme, vaan eipä sekään jäänyt mieleen. Jonkinlainen neurologinen häiriö tuntui iskeneen tänään. Sen vierestä löysimme myös oven, josta pääsimme sisään ja portaita pitkin takaisin aulaan. Kävin vielä hakemassa uimakamppeet autosta valmiiksi huoneeseen. Loppuilta kuluikin sitten muistiinpanoja kirjoitellessa.

Neulaspolku johti rantaan.

Potentiaalinen uimapaikka.