Rethymnon 8 Aamu-uinti

3.6.2018

Heräsin 6.33 tai ehkä .34. En yhtään muista mihin aikaan meillä olisi ollut herätyskello soimassa. Luultavasti sellainenkin oli, mutta ei ehkä noin omituiseen aikaan. Suoritin pieniä viimeisiä pakkailuja, sitten kietaisin tukan nutturalle, hyppäsin biksuihin ja tepastelin rannalle. Muutamia lenkkeilijöitä oli jo liikkeellä, mutta ei vielä ketään muita uimareita. Aurinko oli juuri hetkeä aiemmin noussut. Otin parit valokuvat, paketoin kameran rohkeasti pyyhkeen sisään, kun missään ei näkynyt ketään, ja pulahdin uimaan. Kävin tekemässä myös viimeiset kahlaukset syvänteen jälkeen olevalla "tasanteella". Rannan suihkut oli kytketty pois käytöstä yöksi, jouduin istumaan vielä rantakadun penkillä aikani, että sain jalat kuivateltua ja enimmät hiekat karisteltua kadulle.

Aamuaurinko.

Rannalla oli hiljaista.

Pitkä kulkija.

Hotellihuoneessa seurasi viimeisten tavaroiden pakkaus ja matkatavaroiden punnitus. Matkalaukun paino oli 18 kg ja käsimatkatavarana toimivan repun 4 kg. 7.40 olimme valmiit, jätimme siivoojalle kympin tipin, ja lähdimme hissillä parin suomalaisnaisen kyydissä respaan tekemään checkoutia. Nyt saimme myös kuitin edellisenä päivänä maksetusta verosta. Vastasimme myös palautekyselyyn aamiaissalin aukeamista odotellessa.

Swell Boutique hotellin respa.

Hotellin aula.

Viimeiseksi aamiaiseksi valikoin pari croissantia voilla, juustolla ja kermaherkkusienillä. Jaoimme seuramiehen kanssa yhden dakosin (vai dakoksen?). Tuoretta appelsiinimehua ei herunut enää tänään, mutta kahvitarjoilu pelasi kuten aiemminkin. Vielä viimeisen kerran pääsin nauttimaan myös jugurtti-hunaja-annoksesta. Lopuksi kuulimme selkämme takaa skumppapullon poksahduksen ja kohta huomasimmekin sellaisen ilmestyneen coolerissa jälkiruokapöydälle. Odottelimme, että joku reippaampi kävi sitä ensin hakemassa. Sen jälkeen minäkin hain meille pienet lasilliset. Se oli jotain italialaista ja makeaa, eli ei oikein minun makuun, mutta ajatus ratkaisee tässä. Tietysti kun se oli jälkiruokien kanssa tarjolla, niin kai se on kestettävä, että makeaa pidetään silloin sopivampana. Olimme olleet aamiaiseenkin aivan huipputyytyväisiä, joten jätimme sinnekin kympin tipin.

Viimeinen aamiainen.

Sunnuntaiskumpat.

Lentokenttäbussi saapui suunnilleen ajallaan (8.25) ja tyhjänä. Kuskina oli Marcos. Lentokentälle oli noin puolentoista tunnin ajo. Matkalla nähtiin maisemia ja ihmisiä kirkonmenoissa ja muuta sunnuntaille tyypillistä elämää. Odottelimme lentokentän ulkopuolella, kun opas kävi tarkistamassa oikeat check-in-tiskit. Kentällä oli täyttä, mutta saimme helppopääsyiset tiskit salin sivusta. Priority-matkustajiakaan ei ollut, joten heidänkin tiski tuli tavallisten kuolevaisten käyttöön ja nopeutti toimintaa. Matkalaukkuhihnat tiskien takana olivat pois pelistä, joten laukut olisi pitänyt viedä ulkokautta jonnekin. Opas lähti selvittämään minne. Meidän edessä joku hidasteli liian painavan laukun ja valtavan paperinippunsa kanssa niin kauan, että hihna saatiin toimintakuntoon sitä odotellessa. Meidän laukut siis pääsivät hihnalle, mutta muutamat ensimmäiset epäonniset olivat jo ehtineet mennä laukkuineen sivuun odottelemaan opasta.

Lentokenttäbussia odotellessa.

Check-in.

Menimme vielä hetkeksi ulos ottamaan parit kuvat lentokenttärakennuksesta. Sen arkkitehtuurissa oli jotain mikä puhutteli minua. Sitten jatkoimme toisesta ovesta sisään ja asetuimme turvatarkastusjonoon. Väkeä oli paljon, mutta jono eteni yllättävän nopeasti ja oman vuoron koittaessa tuli jopa kiire repiä irti vyöt ja etsiä nesteet näkyville. Jonosta nimittäin jouduttiin suoraan läpivalaisulaitteelle, mitään ennakkotiskiä tavaroiden purkamiseen ja laatikoimiseen ei ollut.

Iraklionin lentokenttä.

Iraklionin lentokenttä oli paljon isompi kuin Kreetan toinen, Hanian, lentokenttä. Kauppa-alueita oli kuin pienessä tavaratalossa. Olisi ollut mukava viettää hetki hajuvesiä haistellen, mutta kyseisellä osastolla oli noin 20 myyjää, jotka eivät antaneet katsoa valikoimaa rauhassa sekuntiakaan. Pääsin sentään haistamaan uutta Tiffanyn tuoksua, mutta ei se kuitenkaan miellyttänyt tarpeeksi, että olisin viitsinyt rahojani tuhlata. Tuoksuja on muutenkin eteisen pöytä täynnä, enkä saa ostaa yhtään lisää ennen kuin ne on käytetty loppuun!

Lentokentällä oli kunnon maisemaikkunat.

Lähtö.

Seuramies löysi juomapuolelta itselleen vodkan hauskassa kevytmetallipullossa ja osti samalla minulle 200 ml Bombay-ginin ja vettä. Loppuajan kulutimme istuskelemalla Gate-aulassa. Sieltä oli hienot näkymät kiitoradalle ja merelle. Seuralaiselle tuli vielä nälkä, joten hän kävi hakemassa kiskasta täytetyn juusto-kinkku-patongin, joka oli "ihan ok". Vessassa tuli käytyä heti turvatarkastuksen jälkeen, kun bussimatka oli niin "pitkä" ja sitten varmuuden vuoksi vielä ennen boardausta. Vessat oli mielenkiintoisessa kunnossa. Joku oli vuorannut pöntön vessapapeilla, joka oli sittemmin kastunut ja repeillyttä puolikosteaa paperia ja riekaleita oli pitkin ja poikin. Saippuaa ei ollut, mutta sentään kopit sai lukkoon. Jonkun keksijäneron pitäisi tästä kyllä ottaa itselleen nakki ja kehittää jonkinlainen matka-imukuppi-lukko, jonka voi kiinnittää oveen kuin oveen matkaillessaan tällaisissa maissa, missä yksityisyyttä ei arvosteta.

Meidän lento lähti portilta A2. Lennon lähtöaika oli 12.20 ja pääsimme lähtemään kutakuinkin ajoissa. Koneeseen oli bussikuljetus, johon otettiin poikkeuksellisesti sopiva määrä ihmisiä eikä ängetty sitä aivan liian täyteen. Seuralainen oli näkevinään meidän laukut matkalla konetta kohti. Saimme paikat 13 E ja F, otin ikkunapaikan vuorostani, vaikka virallisesti minulle oli taas allokoitu keskipaikka (E).

Boarding.

Pian nousun jälkeen näimme horisontin udussa siintävän Santorinin. Se näytti valtavan pieneltä, mutta muoto oli niin selvä, ettei se voinut olla mikään muukaan. Sinne mennään syksymmällä. Paluun kunniaksi tilattiin taas shamppikset á 12 € ja Lay'sin vinegar-sipsithän meillä olikin ostettuna ennakkoon.

Santorini siintää sekä horisontissa että tulevaisuudessa.

Shamppis.

Perille pääsimme aikataulussa 16.05. 16.38 oli matkalaukut jo saatu ja odottelin bussikuljetusta parkkialueelle. Bussia joutui taas jonkin aikaa odottamaan, mutta hyvällä kelillä ulkona istuskelu oli ihan mukavaa. Auto oli tulikuuma seistyään viikon Suomen helteissä. Lisäksi se oli kipeästi pesun tarpeessa, koska se oli aivan harmaa siitepölystä. Melko harmahtava se on väriltään muutenkin, mutta tuulilasista ei meinannut nähdä ulos, kun istahdin kyytiin. Tällainen iltapäivän paluuaika on oikeastaan aika mukava, kun ei saavu kotiin aivan uuvuksissa, vaan jaksaa vielä puuhastella asioita.

Tuttuja laukkuja hihnalla.

Loppusanat kohteesta Rethymnon... Pari ensimmäistä päivää säät eivät oikein suosineet. Suomessakin olisi ollut lämpimämpää. Kylä oli vähän tylsä eikä vaikuttanut erityisen kreikkalaiselta. Vanhan kaupungin uumenista löytyi sitten kuitenkin kauniita, tunnelmallisia ja "kreikkalaisempia" katuja. Paikallisia nähtävyyksiä ei ollut erityisen paljon, mutta oli sentään jotain.

Välimeri on ihana! Ranta olisi voinut olla parempi, koska minä tahtoisin päästä uimaan ihan oikeasti. Seuramies taas tykkäsi hurjasti matalikosta, joka esti uimisen. Hänestä oli parasta haahuilla pohkeisiin yltävässä vedessä ympäriinsä ties miten kauan. Pelkäsin jo, että hän polttaa itsensä unohtuessaan tuijottelemaan merta kahluureissulla.

Ruoka oli järjestään hyvää, mitä nyt viimeisen illan paikka vähän floppasi. Swell Boutique-hotelli ja erityisesti sen aamiainen oli niin hyvä, että ihan senkin takia voisin palata Rethymnoniin. Tykkäsin kuitenkin paikkoina enemmän Plataniaksesta ja Haniasta. Luultavasti valitsen siis jonkun muun kylän (kuin Rethymnonin) Kreetalta, kun tulee joskus taas aika lähteä sinne päin.

Rethymnon 7 Markkinat

2.6.2018

Heräilin taas jo 7.30 maissa. Silloinkin olin epätoivoisesti yrittänyt saada unta 6.30 jälkeen, jolloin olin herännyt ensimmäisen kerran. Seuramieskin heräsi jo 8.30, joten voitiin perua 8.45ksi ajastettu herätys. Aamutoimien jälkeen lähdimme yllättäen aamiaiselle, nam. Pinaattipiirakkaa ei ollut vieläkään uudelleen, mutta mehu- ja kahvitarjoilu pelasi pöytiin hyvin. Tarkistimme samalla reissulla aulan opaskansiosta paluubussin aikataulun. Aamiaiselta poistuimme lähimarkettiin ostamaan seuralaiselle deodorantin ja hammastahnaa.

Palasimme huoneeseen hetkeksi suorittamaan vakio-aurinkovoitelut ja uintivalmistelut. Rannalle lähtiessä maksoimme respaan hotelliveron 3 € / huone / yö eli 21 € käteisellä. Emme saaneet kuittia, mutta emme sellaista jaksaneet pyytääkään. Vähän jäi vaan huolettamaan, jos aikovat huomenna rahastaa veron meiltä vielä toistamiseen (eivät kylläkään tehneet niin). Saimme kuulla respalta, että seuraavan aamun aamiainen alkaisi jo 7.45 eikä vasta klo 8.00 kuten yleensä. Tämä järjestely oli ihan sen vuoksi, että meillä oli lähtö hotellilta jo 8.25 ja olisimme olleet tiukilla aamiaisen kanssa ilman ylimääräistä varttia.

Tänään oli tarkoitus käydä markkinoilla, koska se on mukavin paikka ostaa hunajaa tuliaisiksi. Netistä oli hyvin vaikea saada selville milloin ja missä Rethymnonin tori oli, mutta ainakin näin lauantaina se oli ja löytyi suunnilleen kuvatusta paikasta. Kävelimme alkumatkan samaa reittiä kuin edellispäivänä kaupunginpuistoon (Municipal Garden), mutta tällä kertaa matka jatkui sen ohi. Yhdessä kohdassa jouduimme kääntymään epäilyttävän pienelle viistokadulle (Sifi Vlastou) pois pääkadun näköiseltä väylältä, mutta se oli oikea valinta ja johti toripaikan laidalle. Kaiken kaikkiaan se löytyi yllättävän helposti. Arvelimme, että 10-14 olisi melko varma aika, että tori olisi käynnissä. Tulimme paikalle itse vähän ennen yhtätoista, jolloin ainakin oli täysi rähinä käynnissä.

Pujahdetaanpa tästä markkinoille.

Torilla oli erikseen vihannespuoli ja vaatepuoli. Tunnelma oli vilkas, mutta rauhallinen. Kauppiaat eivät huutaneet kuin maailmanlopun alla, toisin kuin Catanian kalatorilla... Vain yhdellä kauppiaalla oli hunajaa. Siitä onneksi tarjottiin maistiainen ja hän mainosti sitä timjamihunajaksi, joten se oli juuri sitä mitä halusinkin. Otin kaksi pienempää purkkia (á 5 €), itselle ja mummolle, kun vaihtoehto olisi ollut todella jättimäinen purkki.

Kasvispuolta.

Rättikauppaa.

Kenkä poikineen.

Hunajakauppias.

Markkinahumua.

Tepastelimme torilta kohti vanhaa kaupunkia ja jäimme heti sen ulkolaidalla olleelle aukiolle kahville. Kahviloita oli useampia, ja kaikissa tilaa, joten valitsimme tunnelmaltaan puhuttelevimman. Tilasimme frappet á 2 €. Paikalla oli wifi ja koodi löytyi kuitista. Sen jälkeen teimme pienen kierroksen vanhassa kaupungissa. Alkumatkasta olin saanut ostettua saippuan peltirasiassa tuliaisiksi äidille sekä lasinalusia itselle. Torilta mukaan tarttui vain hunaja. Vanhasta kaupungista ei löytynyt enää uutta ostettavaa.

Aukio vanhan kaupungin ulkolaidalla.

Frappet.

Kahvilassa.

Vanhan kaupungin kuja.

Vihreää.

Toinen vanhan kaupungin kuja.

Muotoonleivottuja juttuja.

Palailimme hissukseen rantakatua pitkin hotellille. Haimme taas limuja ja sipejä kaupasta ja nautimme ne parvekkeella. Herkuttelutauon jälkeen aurinkovoitelimme itsemme ja lähdimme rannalle noin 2,5 tunniksi. Vesi oli tyyntynyt selvästi, mutta yhä oli vähän vaikea uida, kun osa aalloista löi pään yli tai suoraan naamalle. Ongelmia aiheutti tietysti myös syvänteen jälkeinen tasanne, johon ajauduin vähän väliä. Se oli sen verran matala alue, että siinä voi uida melkeinpä vain käsipohjaa. Vesi oli vähän lämmennyt ja oli nyt 25-asteista.

Rethymnon.

Rantabulevardin kukat.

Uinnin jälkeen kävimme suihkussa. Haimme kaupasta minulle siiderin, Rekorderlig sitrus-vesimeloni ja seuramiehelle vesimeloni-lonkero, joka osoittautui täysin esanssiseksi. Siideri puolestaan oli melko hyvää. Ostimme samalla sipsejä välipalaksi ja valmiiksi mukaan lennolle. Parvekkeella oli auringossa 45 astetta ja melko läkähdyttävää. Juomat piti imaista kurkkuun melko vauhdikkaasti, etteivät ehtineet liiemmin lämmetä.

Illallista söimme Beeraria-nimisessä paikassa. Otimme alkuun GT:t viimeisen illan kunniaksi sekä tzatzikia ja leipää. Ruuan kanssa tilasin ison pullon vettä. Ruuaksi valitsin taas pizza specialin ja seuramies beef stifadon. Pitsa oli valtava pettymys. Se oli komeasta ulkonäöstään huolimatta täydellisen mauton. Lisäksi tzatziki ja leipä olivat täyttäneet vatsaa, joten sain hädin tuskin syötyä puolet pitsasta. Tarjoilijakin (muistutti jotain jalkapallistia [Zinedine Zidane?]) oli jo huolissaan, kun ei pitsa maistu. En halunnut pahoittaa miekkosen mieltä, kun ei se pahaakaan ollut - eihän mauton voi olla pahaa, kun se ei maistu millekään. Vetosin siihen, että oli vaan paljon ruokaa, ettei kaikki mahdu. Seuralaisen stifado oli onneksi maistuva.

GT.

Tzatzikia ja lisukkeita.

Beerarian pizza special.

Stifado.

Ei se loppuvierailukaan tässä ravintolassa mennyt yhtään putkeen. En muista yhtään mitä ateria maksoi, mutta katsoimme että on helpointa ja nopeinta hoitaa homma 50 € setelillä. Tippiä oli tietysti aivan liikaa, jopa niin paljon, että tarjoilijakin tuli sanomaan, että tällaisia määriä ylimääräistä rahaa ei voi jättää, ja yritti tuoda vaihtorahoja aivan väkisin takaisin. Kun on jo pariin kertaan sanonut, että ei halua vaihtorahoja, ei oikein voi enää yhtäkkiä ruveta vaatimaan puolia rahoista takaisinkaan.

Lopulta pääsimme lähtemään kättelyiden saattelemana. Olin niin ähkyssä, että kurja olo pysytteli kimpussa koko illan. Ei pelkkää pahaa, vaan myös jotain hyvää, eli tzatziki oli hyvää, stifado oli onnistunut ja seuralainen löysi paikasta uuden suosikkioluen nimeltään εζα. Ei tarvitse hänenkään aina pelkkää Alfaa juoda, kun on toinenkin mieleinen vaihtoehto. Pullo ja tuoppikin ovat tyylikkäämmät kuin Alfan.

εζα-olut.

Beeraria.

Kotimatkalla ostin vielä tuliaisiksi pullon öljyä, paidan kummitytölle sekä pari magneettia. Jäi vielä harmittamaan, etten ostanut kreikkalaista musiikkia CD:llä, kun sellainen päivällä osui silmiin yhdessä kaupassa. Hotellilla oli pakko ryhtyä pakkaamaan ihan tosissaan, koska seuraavana aamuna oli tiedossa aikainen lähtö.

Rethymnon 6 Municipal Garden

1.6.2018

Heräilin seitsemissä ja yritin saada ajan kulumalla selaamalla taas nettiä ja lukemalla Fortezzan esitteen/kartan huolella. Ehdin myös suunnitella päivän kohteet ja kävelyreitit. Lopulta oli pakko aloittaa hiljakseen aamutoimet ja pukeutuminen, kun en keksinyt enää muutakaan ajanvietettä. Herätys oli taas asetettu 8.45, mutta seuralainekin oli sentään pari minuuttia etuajassa hereillä.

Aamiaiselle lähdimme 9.15 maissa. Samaan hissiin osui pari suomalaisnaista, jotka kyselivät meiltä Samarian kuulumiset. Olivat salakuunnelleet meitä, kun olimme olleet ostamassa retkilippuja oppaalta. Aamiainen jatkoi menestyslinjaansa. Meetvurstia ei tosin tänään ollut, mutta nyt saatiin taas tuoreet appelsiinimehut. Kahviherra oli taas paikalla tarjoilemassa innokkaasti kuumaa juomaa kaikille. Jogurtti ja hunaja viimeistelevät mahtavasti jokaisen aamiaisen.

Sama kuvio toistui kuin edellisenäkin päivänä. Kurkattiin rannalle ja arvioitiin merenkäynti. Sitten palasimme huoneeseen laittautumaan aurinkorasvaan ja uintikamppeisiin. Rannalle hilpaistiin tällä kertaa ilman kameraa ja vesimittaria. Parit kierrokset otettiin aurinkoa ja uintia. Aallot olivat taas pykälää pienemmät kuin edellisenä päivänä.

Rethymnonin ranta.

Palasimme sipsikaupan kautta hotellille. Kokeiluun vinegar & purløk-maku. Suihkujen jälkeen nautimme päiväskumpaksi edellisenä iltana ostetun CAIR:in ja hetkeä aiemmin ostut sipsit. Hotellin netti oli taas poikki, mutta sen kuuluvuus parvekkeelle oli muutenkin tosi heikko, joten se ei haitannut liikaa.

CAIR-skumppa.

Vähän myöhemmin lähdimme päiväkävelylle Municipal Gardeniin. Matkalla laitoimme postikortit sataman vieressä olevan turisti-infon edessä olevaan postilaatikkoon. Puutarhasta löytyi kahvila, mihin asetuimme hörppimään jääteet. Kahvilassa oli paljon väkeä, joista osa vietti aikaansa erilaisia pelejä pelaillen. Itse arvailimme ihmisten ikiä aikamme kuluksi.

Totuuden suu näytti melkein aidommalta kuin keväällä
Roomassa näkemämme alkuperäisyksilö.

Municipal Garden.

Le Jardin-kahvila.

Jääteet.

Kahvilatunnelma.

Municipal Gardenin kuja.

Ruokokasvit olivat inspiroineet kaivertajia.

Puistokisse.

Kävelykierros jatkoi Guoran portille (Rector Rettore Jocopo Guoron rakennuttama 1566-1568), joka oli jonkinlainen nähtävyys vanhan kaupungin laidalla. Pujahdimme siitä läpi vanhaan kaupunkiin ja teimme vielä parit ostokset, mm. mummolle postikortti, magneetteja ja kirjanmerkki-magneetti-kalenteri. En ole varma miten sitä pitäisi käyttää, mutta ehkä siitä on eniten iloa ja hyötyä, jos aina kalenterikuukauden vaihduttua vasta repäisen sivun irti kirjanmerkiksi.

Guoran portti muurin ulkopuolelta.

Guoran portti muurin sisäpuolelta.

Tuliainen odottaa seuraavaa vuotta.

Pidimme tauon Cul de sac-kahvilassa gintonicien merkeissä. Samaan settiin tarjoiltiin pähkinöitä ja porkkana-keksi-kurkku-lautanen. Sain kirjoitettua terveiset mummolle ja kortin postiin paluumatkalla. Palasimme hotellille rantakatua pitkin. Hain matkalla marketista kotiinviemisiksi pari piccolo-pulloa CAIR:ia á 4,50 €. Hotellilla nautimme parvekkeella rakin lopun ja seuralainen oluen.

Drinksut Dul de Sac:ssa.

Drinksulatunnelma.

Kävimme syömässä Le Dome-ravintolassa, jossa tilasimme alkuun tzatzikia ja leipää. Pääruuaksi valitsimme perinteisen kleftikon ja uuden perinteen mukaisen giouvetsin. Kleftiko oli aivan loistava, sisälsi epätavallisia juttuja, kuten porkkanaa, kesäkurpitsaa ja halloumia, mutta ne sopivat annokseen kuin tango markkinoille. Oheen rosé -lasillinen á 4 € ja jälkkäriksi vielä irish coffeet, koska tunnelma oli niin mukava, ettemme vielä halunneet lähteä pois. Keskustelimme mm. niinkin mielenkiintoisesta asiasta, että rantakatua ajoi jokaisena iltana (paitsi sunnuntaina) yksi (ei aina sama) auto, joka soitteli jumputus-musiikkia niin kovalla, että koko kylä raikasi. Seuralainen ei ollut huomannut asiaa, mutta sama toistui taas, mikä tuntui jotenkin koomiselta. Illallissetille tuli hintaa 49,50 € ja tippeineen 55 €.

Tzatziki.

Leipä.

Kleftiko.

Giouvetsi.

Irish coffee.

Le Dome-ravintola.

 Lopulta oli pakko lähteä takaisin hotelliin, missä ilta jatkui muistiinpanojen kirjoittelulla.

Iltahetki parvekkeella.