Laiskiaispulla: lokakuuta 2019

1.12.2018

Heräilin omia aikojani noin kahdekselta. Yö oli vähän levoton. Näin paljon unia ja olin usein hereillä, mutta vaivuin onneksi nopeasti takaisin uneen. Hotellin sänky ei ollut syynä levottomuuteen, vaan osoittautui mainioksi vuoteeksi. Sänky on aina hyvä, jos se parantaa kipuja sen sijaan, että pahentaisi niitä, ja mikäli ei tarvitse palella eikä läkähtyä. Nämä kaikki täyttyivät Köpiksessä. Koska olin yhä täysin työn uuvuttama, laiskottelin vuoteessa vielä jonkin aikaa.

Aamiaiselle lähdimme 9.30 maissa. Aamiaisaika viikonloppuisin oli 7.30-10.30. Matkustimme hissillä -1 kerrokseen, missä oli käynnissä täysi kaaos. "Feeding time at the zoo" oli ensimmäinen mieleen tuleva ajatus. Yritimme luovia ihmisjoukon sekaan. Aloitimme etsimällä tarjottimet ja lautasia. Sen jälkeen keräsimme kyytiin leipää, leivänpäällisiä ja mehua. Omaa pöytää oli aivan turha toivoa. Voimme pitää itseämme onnekkaina, että ylipäänsä mahduimme yhden pöydän päätyyn istumaan. Jyväleipä ja omenamehu olivat siedettävän makuiset.

Aamiainen.

Leipävalikoimaa.

Juustohöylä oli hauska.

Klo 10 maissa lähdimme liikenteeseen tutustumaan kaupunkiin. Taivas yritti heittää pienen tihkusateen lähtiessämme, mutta ei siitä tullut mitään, ja sade loppui ennen kuin ehti alkaakaan. Kuljimme edellisiltana tutuksi tullutta reittiä Rådhuspladsenille. Aukion nurkalta löysimme Hans Christian Andersenin patsaan (Henry Luckow-Nielsen, 1961). Se oli edellisenä iltana jäänyt pimeässä täysin huomaamatta.

Cabinn Cityn pääovi.

Hotellikatu.

Glypotekin edessä oli leijona ja käärme.

Käärmettä oli selvästi paijattu.

Orvokkipenkki.

Larry ja H.C. Andersen.

Rådhuspladsen.

Rådhuspladsin laidalta alkoi Strøget - eräänlainen peräkkäisten (kävely)katujen muodostama ostoskatukokonaisuus. Srøgetin varrella olikin lukuisa määrä erilaisia kauppoja ja matkan varrelle osui muutama joulutorikin. Poikkesimme käymään Illum-tavaratalossa, jonka yläkerran herkkupuodista ostin tuliaisiksi teetä á 135 DKK ja meille itselle syötäväksi sinisiä sipsejä á 25 DKK. Korttipääte toimi suomeksi ja antoi jopa valita käytettävän valuutan. Valitsin DKK:n, ettei olo kävisi ihan liian kotoisaksi, kun kerran ihan tarkoituksella olimme ulkomailla. Turistikaupasta saimme hankittua postikortteja ja magneetteja, mutta postimerkkejä ei ollut kaupan.

Tästä alkaa Strøget.

Joulumarkkinat.

Köpisläinen katu.

Helligaandskirken.

Helligaandskirkenissäkin oli joulumarkkinat ja jopa alkoholijuomia myynnissä.

Ylväs pulu.

Helligaandskirken ja pulurivistö.

Strøget.

Illum.

Illumin joulukoristusta.

Illumin gourmet market.

Seuraavaksi poikkesimme Magasin Du Nord-tavarataloon, joka oli korttelin verran sivussa Strøgetistä. Kävi selväksi, että Illum oli se fiinimpi tavaratalo ja Magasin Du Nord selvästi kansanomaisempi ja samalla suositumpi. Poikkesimme tavaratalon Winterspring-teesalonkiin, missä joimme cappuccinot á 40 DKK sekä veden á 20 DKK. Näin kahvilla istuessa, että vuokraemäntä oli koittanut tavoittaa minua puhelimitse. Soitin hänelle takaisin ja saimme sovittua, että hänen tyttärensä käy tulevana maanantaina katsastamassa kylpyhuoneremontin lopputuloksen illalla.

Magasin du Nord.

Magasin du Nordin sisätiloja.

Magasin du Nordin joulukoristusta.

Winterspring-teesalonki.

Cappuccino.

Lopulta saavuimme Nyvhavniin, missä kirjavat talot reunustivat Kööpenhaminen kananvaa. Paikka oli oikein valokuvauksellinen ja olisi tietysti ollut vielä kauniimpi aurinkoisena päivänä. Liiketoiminta kanavan luona oli ravintolapainotteista.

Kongens Nytorv oli remontissa.

Nyhavn houkutteli turisteja.

Nyhavn.

Larry Nyhavnissa.

Venheitä kanavassa.

Tanskan värejä.

Jatkoimme kulkuamme rantaa pitkin Amalienborgin kuninkaalliselle linnalle (1750-60). Poikkesimme sisäpihalle katsomaan kuinka vartijat askelsivat rauhassa ympäriinsä. Sisätiloihin emme tutustuneet vähäisen käytettävissä olevan ajan vuoksi.

Taidetta vai vahinko?

Skuespilhuset.

Operaen.

Amalienborgin sisäpiha.

Amalienborgin vartijoita.

Vartijat marssilla.

Marmorikirkko (Frederiks Kirke).

Amalienborgia.

Rantaraitti johdatti meidät seuraavaksi pienen merenneidon patsaalle (Den Lille Havfrue, Edvard Eriksen, 1913). Vaikka sää (+6 pilvistä, mutta ei sadetta eikä tuulta) ei ollut häävi, oli pienen merenneidon patsasta katsastavia ihmisiä melko paljon. Sopivalla kärsivällisyydellä pääsimme ottamaan muutamat valokuvat neidosta sekä selfiet sen edustalla.

Kohti merenneitoa.

Pølsevogn.

Seuramies osti lounaaksi pølsen.

Gefionspringvandet (1908).

Iver Huitfeldt Memorial (1886).

Siellä se neito odottelee.

Pieni merenneito.

Larry ja pieni merenneito.

Pieni merenneito.

Pieni merenneito ja fanit.

Pienen merenneidon luona oli jonkinlainen linnoitettu vallisaari Kastellet (1664). Kuljimme saaren läpi pois, jotta emme joutuisi kävelemään samaa reittiä takaisinpäin. Suunnistimme hissukseen kaupungin halki kuninkaanpuiston (Kongens Have) laidalle. Ilta alkoi vähitellen hämärtyä. Kuljimme puiston halki ja ihmettelimme vielä joulukuussa kukkivaa ruusutarhaa. Puiston laidalla sijaitsi komea Rosenborgin linna (1606-). Vallihaudan ylittävää siltaa vartioi pari leijonaa. Toisen leijonan avoimessa kidassa oli irtonainen metallikimpale. Onkohan tämä jonkinlainen sankaruustesti, jossa tiedossa on kunniaa ja mahtavia palkintoja, mikäli joku onnistuu ujuttamaan kimpaleen pois eläimen suusta?

Silta Kastelletiin.

Kastelletin pääkatu.

Søofficers-Foreningen.


Vallien ympäröimä rakennus.

Vallihauta.

Kastelletin toisella laidalla.

Söpö soittokello.

Jännä auto.

Kongens Have.

Rosenbogin linna, Dronning Caroline Amalien patsas ja tyylitietoinen turisti.

Ruusu kukkii joulukuussa.

Kongens Haven koristerakennelma.

Rosenborgin linna ja vahtileijonat.

Kita auki.

Kappale eläimen suussa.

Puiston toiselta laidalta oli enää kivenheitto kirkkoon, jolla oli erikoinen pyöreä torni Rundetaarn (1642). Poikkesimme ensin lyhyesti katsomaan kirkkoa. Sen jälkeen ostimme liput á 25 DKK myös torniin. Poikkeuksellista tornissa oli se, että sinne kiivettiin ylös ramppia pitkin, ei portaita. (Loppumatkasta tosin oli muutama porraskin.) Hämmästyttävästi ramppia pitkin käveleminen ei ottanut kunnonon päälle oikeastaan ollenkaan, vaikka vastaava kiipeäminen rappuja pitkin olisi saanut minut aivan läkähdyksiin. Lasilattia tornin ytimessä jäi meiltä näkemättä, vaikka ihmettelimmekin pientä ovea, jonne jonotti muutamia ihmisiä. WC:hen ja maisematerassille sentään löysimme. Sieltä näkyikin kaikkialle kaupungin yli, vaikka torni ei ollut erityisen korkea (maisematerassi 38,4 m). Hyvänä päivänä näkee kuulemma Ruotsiin saakka. Paluumatkalla alas poikkesimme vielä katsomaan näyttelytiloja sekä matkamuistomyymälää, mutta mitään ostettavaa ei löytynyt.

Rundetaarn.

Trinitatis Kirke.

Rundetaarnin ramppi.

Kurkistus tornin ytimeen.

Köpis.

Kööpenhaminassa oli paljon torneja.

Kaakko.

Kööpenhaminan kattojen yllä.

Huussi (vain näytillä, ei käytössä).

Tornilta lähtevä katu johti meidät suoraan takaisin Illum-tavaratalon sivustalle. Sieltä oli helppo löytää taas takaisin hotellille. Ostimme 7-Elevenistä postimerkit aiemmin ostetuille korteille. Postimerkkien lisäksi ostimme tesiksi Mokaï Pink Appole-siiderin sekä seuramiehelle oluen. Hotellilla pidimme pientä sipsi- ja juomataukoa. Kirjoittelimme myös postikortit tässä välissä. Check-in paluumatkaa varten oli käynnistynyt, joten saimme senkin tehtyä netitse. Seuraavaksi yritimme etsiä netistä sopivia ravintoloita. Päätimme mennä Rio Bravoon, koska seuralainen oli kohkannut kyseisestä paikasta jo monta päivää. Hänellä oli siitä aiempi kokemus joka oli kuulemma kamala, mutta ilmeisesti se oli jo niin kamala, että hän olisi halunnut jakaa kokemuksen jonkun kanssa.

Strøgetin jouluvalot pääsivät oikeuksiinsa ilalla.

Kauppias oli printannut meidät T-paitaan. Emme silti ostaneet.

Ostoksia.

Blå chips.

Hotellin läheltä löysimme postilaatikoita, joten saimme laitettua kortit matkaan. Rio Bravo löytyi pienen kävelymatkan päästä, mutta se oli aivan täynnä ja jonoa oli ulos kadulle saakka. Päätimme lähteä etsimään muita vaihtoehtoja illalliselle. Kaikkialla oli aivan täyttä. Hard Rock Cafessa oli karmivan metelin lisäksi jopa 45 minuutin jono. Päädyimme kokeilemaan Hereford Village-pihvipaikkaa, jonka olin bongannut aiemmin päivällä Strøgetin alkupuolelta. Sielläkin jouduimme odottelemaan hetken, mutta sitten eräs ikkunapaikka vapautui sopivasti.

Postilaatikot.

Hereford Village sijaitsi Strøgetin laidalla toisessa kerroksessa.

Hereford Village.

Tilasin 200 g tenderloinin (sisäfile) á 299 DKK, johon kuului lisukkeeksi päivän kasvikset (vihreitä papuja, paprikaa ja pari suikaletta porkkanaa), perunat, kastike ja maustevoi. Valikoin itselleni ranskalaiset, pippurikastikkeen sekä valkosipulivoin. Kastike ja valkosipulivoi samassa annoksessa kuulostaa liioittelulta, mutta kun kerran pakettiin kuului molemmat, niin otin ne ilolla vastaan. Seuramies otti giant burger -aterian á 129 DKK. Juomaksi tuli Somersby-siideri á 45 DKK sekä 0,75 l olut á 70 DKK. Aterialle tuli hintaa 543 DKK, jonka pyöristimme 600 DKK:ksi. Köpis ei tosiaan ole mikään halpa paikka, mutta pihvi oli aivan huippuluokkaa, todella murea ja maukas. Lisukkeetkin olivat mahtavat.

Pihviannos.

Hampurilainen.

Lähdimme varmuuden vuoksi WC:n kautta pois, koska emme olleet palaamassa hotellille heti, vaan teimme vielä pienen iltakävelyn kaupungilla. Glühwein olisi vielä maistunut yömyssyksi, mutta joulutorit olivat jo sulkeneet ovensa, joten jäimme ilman juomia. Strøgetin laidalla makoili muutamia pultsareita, jotka olivat ehkä naukkailleet jo muutaman glühweinin liikaa. Palasimme sitten hotellille 7-Elevenin kautta, koska seuramies kaipasi vielä yhtä olutta. Hotellille päästyämme oli aika testata suihkua. Hanojen oikeaa asentoa piti hetken aikaa miettiä ja testailla. Tila oli melko ahdas, mutta muuten suihku oli ihan mukiinmenevä kokemus.