Santorini 7 Ancient Thira & Akrotiri

14.9.2018

Herätys oli 7.30 maissa. Yö oli kaikin tavoin hankala. En meinannut ensin saada unta, sen jälkeen heräsin monta kertaa pitkin yötä. Poikkeuksellisesti päivän aurinkorasvaus tehtiin jo ennen aamiaista, minne mentiin noin 8.05. Jalkauduimme hotellista kadulle vähän ennen yhdeksää. Kadun alkuun pysähtyi hetken kuluttua Fiat Panda, mistä nousi ihminen viittoilemaan meille. Ä&T siellä olivat hakemassa meitä vuokra-autolla retkeilemään.

Fiat Panda.

Lähdimme ensin ajamaan ulos Kamarista, mutta muistutin T:tä, että päivän piti alkaa Ancient Thiran vierailulla, joka oli toisessa suunnassa. Kurvailimme pian takaisinpäin ja Kamarin taustalla kohoavan Mésa Vounó-vuoren päälle serpentiinitietä pitkin. Onneksi Panda oli pieni auto, koska isommalla olisi jo vähän jännittänyt ajella niin kapeaa tietä vuorenrinnettä pitkin.

Parkkipaikka jäi kauas taa.

Olimme hyvissä ajoin liikkeellä, joten autolle löytyi helposti parkkipaikka mäen päältä. Siitä oli vielä melkoinen kiipeäminen jalkaisin lippukioskille. Ancient Thiran sisäänpääsy maksoi á 4 €. Alue aukeaa jo 8.30 ja sinne on hyvä mennäkin melko aamusta, niin ei ole vielä kovin kuuma. Paitsi että siellä tuulee yleensä sen verran paljon, ettei kuuma ihan helposti tulekaan. Mitään turistiryntäystä siellä tuskin on koskaan, joten sen puolesta ei ole väliä moneltako menee. Ancient Thiran bussipysäkin lähellä oli ainakin yksi puoti, joka mainosti kuskaavansa ihmisiä minibussilla ylös, jos eivät omat jalat kanna. Meidän ei nyt tarvinnut miettiä sellaisia, kun kerran oltiin liikkeellä vuokra-autolla.

Kohti kaupunkia.

Kiipeäminen jatkui myös alueen sisäpuolella, mutta polku kävi vaikeakulkuisemmaksi. Maisemat kuitenkin olivat kaiken kiipeämisen arvoiset. Ancient Thira oli yllättävän laaja alue ja siellä oli todella paljon raunioita muistuttamassa menneestä maailmasta. Nimensä paikka oli saanut Santorinin aiemman kreikkalaisen Thira-nimen mukaan (spartalaisten/doorilaisten hallitsijan Theran mukaan [~1100 eaa]). Santorinista tuli Santorini "vasta" joskus 1200-luvulla, jolloin se nimettiin pyhän Irenen (Santa Irini) mukaan. Vieläkin yksi Santorinin kalderan saarista on nimeltään Thirasia ja ilmeisesti myös pääkaupunki Fira on saanut nimensä eräänä versiona Thirasta. Niin ja ennen kuin Santorini oli Thira, sen nimi oli foinikialaisten nimeämänä Kallisti (~1200 eaa). Mutta takaisin asiaan...

Artemidoroksen temenos.

Artemidoroksen taiteilema tipu (Zeuksen kotka).

Rauniota.

Puu on taipunut tuulen tahtoon.

Muuria.

Ancient Thira oli korkean (~320 m) ja tulivuoren kalderan ulkolaitaisen sijaintinsa ansiosta suunnilleen Santorinin ainoa paikka, joka oli säilynyt jokseenkin ehjänä tulivuorenpurkauksista ja maanjäristyksistä aikojen saatossa. Lähes kaikki muut osat Santorinista tuhoutuivat suuressa tulivuorenpurkauksessa 1600-luvulla eaa, jolloin Ancient Thiralla ei vielä ollut asutusta, mutta sen maaperä on kuitenkin "alkuperäistä" ja vanhinta laatua. Santorini jäi tyhjilleen tulivuorenpurkauksen jälkeen pitkäksi aikaa. Sitten lopulta n. 700 eaa saari alkoi taas kiinnostaa, ja uudet asukkaat asettuivat Ancient Thiraan. Paikka pysyi asutettuna noin 700-luvulle, mikä kuulostaa melko hyvältä suoritukselta tuolivuoren päällä.

Merimaisema.

Exedra.

Kaupungin kartta.

Hukkapätkät.

Basilike Stoa eteläisen agoran laidalla.

Otaksuttu asuintalo, jonka atriumin keskellä on impluvium, jonka kautta kerättiin sadevettä mm. kasteluun ja "ilmastointiin".

Perissa.

Raunio, ehkä vesisäiliö.

Ancient Thiraa.

Seuraavaksi ajelimme Pyrgosin kylän läpi ja suuntasimme sen lähellä sijaitsevaan Profitis Ilias-luostariin (1711). Parkkipaikat aivan huipulla olivat vähissä. Jonkin verran autoja pystyi jättämään tien pientareelle alaspäin mennessä. Odoteltuamme hetken bussien peruuttelua ympäriinsä ahtaalla kääntöpaikalla, pääsimme itse jalkautumaan autosta, kun T lähti ajamaan sitä alamäkeen parkkiin. Sitten kiipesimme lyhyen matkan luostarille. Oikeastaan kävimme vain luostarin viereisen kirkon pihassa ja itse kirkossa tietysti. Pihalla toimi pieni myymälä, josta ostin mummolle tuliaisiksi yrttisekoitus-teetä, hunajan ja laventelilikööriä. Kirkkokin oli ihan sympaattinen. Muuta nähtävää alueella ei juurikaan turistille ollut. Luostari oli luonnollisestikin rakennettu saaren korkeimmalle kohdalle (~565 m), joten sieltä näki mahtavasti koko Santorinin saaren.

Profeetta Elian luostari 100 metrin päässä.

Profeetta Elian luostari.

Luostarin luota näki koko saaren.

Luostarin mäkeä.

Santorini saaren korkeimmalta paikalta katsottuna.

Söpö Iktys ~ Iesous Xristos Theou Yios Sotare.

Luostarin pihaa.

Pyhän Nektarioksen kappeli.

Kappelissa.

Ikonitaidetta.

Seuraavaksi ajelimme Akrotirin arkeologiselle alueelle. Auton pysäköinti läheisellä parkkialueella maksoi á 4 €. Liput itse kohteeseen maksoivat á 12 €. Alueelle oli "hiljattain" rakennettu valtava jykevä rakennus kattamaan koko aluetta ja suojaamaan sitä sateilta ja luonnonilmiöiltä. Edellinen katos oli romahtanut 2005 tappaen samalla yhden brittituristin. Uutta katosta oli rakennettu hartaasti 7 vuotta ja Akrotiri avattu nykymuodossaan yleisölle 2012. Hyödynsimme heti alkuun paikan wc-tiloja. Sen jälkeen astelimme sisään valtavaan katettuun halliin, jonka ympäri kiersivät siltakäytävät. Parissa paikassa käytävät laskeutuivat raunioiden keskelle, jolloin saattoi pykälää paremmin kuvitella miltä muinainen elämä kylässä on tuntunut. Akrotirin kaupunki (kylä) oli tuhoutunut 1627-1600 eaa tulivuorenpurkauksissa, mahdollisesti osin jo sitä edeltäneissä maanjäristyksissä.

Akrotirin parkkialue.

Päivän pääsyliput.

Akrotirin arkeologinen kaivanto.

Pienoismalli Akrotirista.

Kaikki rakennelmat olivat hautautuneet tuhkaan ja muuhun tuliperäiseen sköndään, mitä tulivuori oli ilmoille syössyt. Ihmiset olivat ilmeisesti maanjäristysten perusteella ymmärtäneet paeta ajoissa, koska paikalta löytyi lähinnä vain rakennuksia eikä ruumiita kuten esim. Pompejissa. Hallin yhdellä laidalla näytettiin videota siitä miltä asiantuntijat arvioivat kylän ja talojen näyttäneen ennen tuhoutumista. Akrotiri vaikuttaisi olevan Santorinin varsinainen arkeologinen/historiallinen nähtävyys, mutta itse pidin enemmän Ancient Thirasta. Ehkä se aluetta kattava halli jotenkin vaikeutti tunnelmaan pääsemistä.

Rakennelma rauniona.

Ruukkuja rakennuksen jäänteissä.

Kadun tapainen.

Akrotirin keikan jälkeen pysähdyimme lounastamaan hyvällä maisemapaikalla sijainneeseen Atlantida-tavernaan. Kaikki muut tilasivat ruuakseen burgerin, joka osoittautui pelkäksi jauhelihapihviksi, jonka ohessa tarjottiin kourallinen ranskalaisia perunoita sekä lisukesalaatti. Nimestä puuttuikin sana ham, jonka ei olisi arvannut tarkoittavan leipää, mutta tässä tapauksessa asian laita oli näin. Minä valitsin lounaakseni toastin á 3,50 €, johon tilasin lisäksi ranskalaiset á 2 €, joita onneksi riitti jaettavaksi saakka. Juomaksi tuli jäätee, jonka hintaa en muista.

Atlantida-taverna.

Toastit.

Ranskalaisannos.

Tavernan maisema.

Matka jatkui jo tutuksi tulleeseen Firaan. Pysäköimme auton kaupungin laidalta löytyneelle pysäköintialueelle. Sieltä oli melkoinen kiipeäminen varsinaiseen keskustaan, mutta meillä ei ollut kiire, joten hölläsimme tahtia aina, kun rupesi hapottamaan liikaa. Harhailimme ympäriinsä näköalaraitilla ja ostoskujilla, räpsimme valokuvia ja poikkesimme käymään sisällä Pyhän Johannes kastajan katedraalissa. Etsiskelimme lähinnä jonkinlaista päiväkahvipaikkaa, mutta yhtään sopivan houkuttelevaa paikkaa ei osunut kohdalle. Palasimme autolle ja lähdimme ajamaan. Kurvailimme kuitenkin jostain risteyksestä väärään suuntaan, sillä löysimme itsemme pian taas Firan keskustasta. Palasimme takaisin alakylään, minkä jälkeen oikea reitti löytyikin uudella yrityksellä.

Firan maisema.

Pyhän Johannes kastajan katedraali.

Katedraalin alttari.

Katedraalissa.

Otimme suunnaksi Oian. Ajoimme ensin Oian alapuoliseen satamaan Ammoudiin, mutta siellä oli pelkästään kalaravintoloita eikä ainuttakaan kahvilaa. Satamasta löysimme parkkipaikan vielä helposti, mutta varsinaisessa Oiassa tilanne näytti huonommalta. Tienposket olivat täynnä pysäköityjä autoja. Hetken kuluttua meillä kävi kuitenkin tuuri ja löysimme sopivan paikan pikku Pandalle. Sitten pujahdimme Oian kujille.

Ammoudin satama Oian alapuolella.

Kukkafanaatikon auto.

Oiasta sentään löysimme melkein heti Skiza cafe/pizzerian, jota päätimme kokeilla. Ä&T ottivat kakkupalat, kahvin ja teen. Seuramies otti oluen ja minä sitruunalimun. Tarjoiluille tuli hintaa 27 €. Ä&T hoitivat ystävällisesti maksupuolen. Kahvilalla oli mukava maisemapaikka, ainakin toisesta kerroksesta, mistä me löysimme itsellemme vapaan pöydän.

Skiza-kahvilan 2-kerroksen näköala.

Kakkupala 1.

Kakkupala 2.

Kuuden jälkeen lähdimme hissukseen valumaan kohti Oian länsilaitaa ja etsiskelemään sopivaa auringonlaskunkatselupaikkaa jonkinlaisen "pääkadun" päädystä. Auringonlaskun aika oli tällä päivämäärällä 19.30. Olimme katselupaikalla jo noin tuntia ennen laskuaikaa. Emmekään suinkaan olleet ensimmäiset paikanvalitsijat. Auringonlaskun odottelu seisaallaan ja paikallaan oli tympäännyttävää, mutta pakkohan se oli tehdä, kun kerran tapahtumaa oli niin kovasti mainostettu.

Oian auringonlaskuun on vielä aikaa.

Väkeä tulvi paikalle jatkuvasti vain enemmän ja enemmän. Olimme valitsemamme kaiteen äärellä kuin mitkä-kalat-ne-nyt-olikaan purkissa. Takana seisovien ihmisten nenät hipoivat jo melkein korvia. Selfiekepit ojentautuivat päiden välistä ja yli kohti taivaita. Enemmän tai vähemmän tahallista tuuppimista tapahtui jatkuvasti. Ä:tä hieman etoi, kun hänen kylkeensä änki joku mieshenkilö välittämättä lainkaan jatkuvasta vieraasta ihokosketuksesta, vaikka Ä parka yritti kiskoa paljaita käsivarsiaan turvaan. Kadut olivat aivan tukossa ihmisistä, mutta väkijoukossa yritti silti yhä kulkea morsius-kuvausjoukkio varusteineen. Meri täyttyi auringonlaskunristeilijöistä. Tietyllä tavalla moisen ryysiksen näkeminenkin oli jo elämys, mutta vähän lyhyempi kokemus olisi riittänyt.

Auringonlaskun odottelijoita.

Turismi.

Tupla-aurinko.

Ei se aurinko meinaa laskea millään.

Morsian yritti edetä tungoksessa.

Pilvet asettuivat horisonttiin.

Seitsemissä kävi selväksi, että auringon humpsahtamista mereen ei tulisi näkymään. Horisontti oli sen verran korkean ja tiheän pilviverhon peitossa. Saimme tarpeeksemme tapahtumasta jo 19.15, ja lähdimme pois ennen varsinaista auringonlaskuaikaa. Paluumatkalla autolle näimme taivaan hissukseen värjäytyvän upean punaiseksi, mikä olisi saattanut olla hieno näky myös hylkäämältämme maisemapaikalta katseltuna, mutta emme jaksaneet surra aikaista poistumistamme kovinkaan paljon. En saanut yhtään oikein kunnolla onnistunutta kuvaakaan, joten saattaahan sitä olla, että tulee vielä joskus palattua saarelle kokeilemaan onnea uudelleen.

Oian auringonlaskua.

Moon over Santorini.

Oia.

Risteilyalus näyttää kovin tunnelmalliselta.

Hämärä laskeutui päällemme nopeasti ja ajelimmekin kotimatkan ihan pimeässä. Koska olimme lähteneet etuajassa, oli tie takaisin Kamariin ruuhkaton, ja matka sujui nopeasti. Normaalisti kuulemma auringonlaskunkatsojat jumittavat tiet pitkäksi aikaa. Jäimme pois kyydistä hotellin lähimaastossa ja kiittelimme Ä&T:tä monipuolisen ja antoisan retkipäivän järjestämisestä. Kävimme jättämässä ylimääräisiä tavaroita hotellille, ja lähdimme etsimään vielä illallispaikkaa.

Katselimme uteliaina Elias grilliä, mutta emme rohjenneet ryhtyä asiakkaiksi. Löysimme hieman kodikkaamman Juicy Burgersin, jossa meidät otettiin ystävällisesti vastaan. Päätin maistaa ensimmäistä kertaa elämässäni gyrosta. Annokseen kuului gyros-lihaa, tomaattia, sipulia, leipää, salaattia, tzatzikia ja ranskisten tapaiset perunat. Kaikki oli aivan älyttömän hyvää! Liha muistutti kovasti kebabia (paitsi että se oli porsasta), josta olen aina pitänyt ainakin pitsassa. Lisukkeet olivat mainiot. Annos oli kaikkinensa varsin täyttävä. Seuramies otti cheeseburgerin ja lisälisukkeeksi "ranet" feta-kastikkeella, kun meidän teki mieli päästä maistelemaan minkälaista feta olisi kastikkeen muodossa. Hyväähän sekin tietysti oli - mitä muutakaan. Juomaksi vettä ja seuralaiselle olut. Sen verran väsytti, ettei jäänyt hintoja mieleen, paitsi koko setillle hintaa kertyi 21,50 € eli tippeineen jätimme 25 €.

Juicy Burgers.

Pork gyros-annos.

Hampurilainen.

Feta-kastikkeella höystetyt perunat olivat niin hyvät, että meinasivat kadota kokonaan ennen kuin ne ehti kuvata.

Yritimme tehdä aterian jälkeen vielä pienen ostoskierroksen, mutta väsymys oli liian kova. Palasimme melko pian hotellille. Uupumus oli aivan ylivoimainen, mutta silti oli ryhdyttävä vielä vähän pakkaamispuuhiin, ettei seuraava päivä kävisi liian vaikeaksi.