Tyynysotaa betonisäkillä

Minua vastaan ei taistele pelkkä maailma vaan koko universumi. Universumi kokee tarpeelliseksi murskata pienetkin ilonaiheeni vasaran sijaan sellaisella valtavalla kuulalla, jolla murjotaan nurin kokonaisia taloja. Tänään olen käynyt Universumin kanssa tyynysotaa. Universumilla oli höyhensetin sijaan aseenaan betonijauhosäkki.

Sunnuntaina kävin kurjasta kipeästä selästäni huolimatta lenkillä. Kun palasin kotiin, kuului eteisessä huikea vinkuna. Luulin jo, että kylpyhuoneessa on haljennut putki, ja vettä suihkuaa ympäriinsä. Niin kurjaa tuuria ei kuitenkaan ollut (vielä). Tarkemman selvityksen jälkeen huomasin lenkkareiden pohjan olevan puhki. Uloimpaan kerrokseen oli kulunut reikä ja tossun sisemmät osat kiskoivat sisäänsä happea oikein ulinalla. Tossuthan olivat jo pitkään olleet niin romuna, että niistä saa kantapään sisäsyrjälle rakon jo alle 5 km kävelyllä. Kengännauhatkin olivat jo kolmannet. En siis ollut liian pahoillani, kun totesin tarvitsevani uudet lenkkarit.

Liiallisen jouluintoilun ja risteilemisen seurauksena olen ollut vähävarainen niin pitkään, että auton huoltamista ei enää uskalla paljonkaan siirtää tulevaisuuteen. Vuosihuoltoa se olisi kaivannut varmaankin jo syksyllä, ja nyt olisi jo määräaikaishuollonkin vuoro. Rahahanat on ollut pakko pitää tiukasti kiinni, että saisin säästettyä tarpeellisen määrän satasia kassaan. Harmillinen juttu siis, että kenkien piti hajota käsiin (jalkoihin?) jo nyt eikä vasta kuukauden kuluttua.

Ponkaisin Jumboon niin reippaasti, kuin kulahtaneilla kengillä voi ponkaista. Kurvasin urheilukauppaan (Intersport), josta olin viimeksi lenkkarit ostanut. Toiveena oli löytää samanlaiset Reebokin EasyTone-tossukat, joissa olisi ihanaa elää taas ainakin seuraavan vuoden ajan 24/7. Löytyi, mutta kiiltävin pintakoristein/raidoin ja hintana 129 €. "Minähän en ala mitään kiiltäviä kenkiä käyttämään, kun niillä pitää voida käydä töissäkin!", ajattelin välittömästi. Enkä varsinkaan maksa 129 € kengistä, joita käytän vain käydessäni lenkillä, eli noin 10 kertaa vuodessa.

Kipitin seuraavaan urheilukauppaan (Top-Sport). Sama kenkä löytyi sieltäkin. Tai tiedä onko se nyt sama, mutta EasyTone ja kiiltävä ja kaikin puolin aivan samannäköinen. Hinta sen sijaan oli vain 54,90 €. Niin vain kävi, että minäkin olin ostettavissa. Eikä tarvinnut maksaa edes rahaa vaan ainoastaan tarjota alennusta. Häkellyttävän nopeasti ajattelin: "Kyllä minä tähän hintaan voin mennä töihin kiiltävissäkin kengissä.". En jatkanut enää etsintöjä vaan suuntasin kassalle.

Kehtasin kuitenkin mennä iloitsemaan siitä, etten ostanut kenkiä ensimmäisestä kaupasta. Se kostautui heti, kun pääsin kotiin. Telkkarista paukahti sisuskalut mukavan sähkönhajuisen savun saattelemana. Vain virtavalo jäi vilkkumaan, mutta muuta eloa siihen ei enää tullut. Kaputt on se laite. Ei noin 10-vuotiasta (tai ehkä jopa vanhempaa) telkkaria kannata lähteä korjaamaan. Uutta en hanki. Televisio on hirmuisen kiva keksintö, mutta niistä pyydetyt hinnat ovat järjenvastaisia. Jos siis haluaa sen kokoisen laitteen, että ei tarvitse hengityksellä huurustaa ruutua kuvan nähdäkseen (ja sittenhän sitä ei huurun kohdalta enää näekään). Pitäisi maksaa useita satasia TELEVISIOSTA!!?? En ymmärrä miten kukaan on koskaan saanut kaupattua ensimmäistäkään TV:tä ikinä.

Universumin ajattelu lieni jotain tämän suuntaista: "Vai luulee tuo typerys voivansa iloita 74 €:n säästöstä. Taidanpa rikkoa jotain, minkä korvaamiseen kuluu ainakin kymmenkertaisesti säästön määrä."