Tanska 4 Kotimatka

17.4.2023

Herääminen toteutui jälleen klo 7.30, vaikka lähtöpäivänä olisi voinut nousta myöhemminkin. Kroppa ei vaan näin vanhana kestä enää liikaa paikallaan makaamista, vaan vaati päästä kunnolla liikkeelle. Aamu otettiin sentään rauhallisesti ja käytettiin pakkailuun. Aamiaiselle mentiin joskus puoli yhdeksän ja yhdeksän välimaastossa. Viimeisen päivän kunniaksi otin ylimääräisen croissantin, brietä ja tuplamäärän suklaaviipaleita, että jaksaisin koko päivän reippaana.

Aamiaissali oli niin räikeä, että aurinkolasit olivat tarpeen.

Aamiaisherkkuja.

Teimme check-outin hotellista klo 11 maissa. Junaliput ostettiin aseman edustalla jälleen puhelinsovelluksella. Ehdimme 6 yli lähtevään junaan, vaikka ensin näytti tekevän tiukkaa. Konduktööri hääti meidät pois ovien luota tukkimasta kulkuväyliä, vaikka 10 minuutin matka olisi sujunut meiltä helpoiten seisten. Istahdimme lähimmille vapaille paikoille. Juna jatkoi lentokentän jälkeen matkaansa Ruotsiin.

Seisomapaikalle haikailemassa.

Jouduimme kulkemaan melko pitkän matkan junalaiturilta terminaali 2:een, missä väkijoukot alkoivat tiivistyä, ja maskitin itseni. Löysimme helpohkosti automaatin matkalaukkutarrojen tulostamista varten. Samasta automaatista tulostimme helppouden nimissä myös paperiset boarding passit. Veimme seuraavaksi laukut Bag drop-tiskille (#145 tai 146). Turvatarkastusta varten piti siirtyä kerrosta ylemmäksi.

Kastrupin lentokentällä.

Näyttötaulu odotutti ihmisiä aina hetken edellisten matkalaisten jälkeen ja arpoi sitten esiin turvatarkastusjonon numeron. Meidät ohjattiin jonoon #4. Läpäisin ihmisportin skannauksen ongelmitta. Reppua sen sijaan skannattiin antaumuksella. Näin odotellessa, kun skanneri luki sitä eri syvyyksiltä ja tunnistin vanhimman puhelimistani sekä metallisen huulirasvapurkin. Kun reppu lopulta rullasi hihnaa pitkin poimittavakseni, huomasin, että sitä oli käänneltykin. Sain kuitenkin otettua sen kantoon ilman lisäkysymyksiä. Seuramiehen kannettava tietokone joutui pyyhkäisytestiin, mutta selviytyi siitä kunnialla.

Päädyimme turvatarkastuksesta suoraan kauppaan, missä oli käynnissä gini-maistiaiset. Jätin väliin tämän houkuttelevan ohjelmanumeron, jotta voisin varmasti ajaa auton kotiin lyhyehkön lennon ja lomanloppumisshamppiksen jälkeen. Ostin kummitytölleni tuliaisiksi hieman karkkeja sekä itselleni tuliaisiksi pienen pullon Bombaytä.

Lentokentällä oli viimeinen tilaisuus kokeilla onnea Gasoline Grillin kanssa. Purilaispaikkaan oli jälleen kerran jono, mutta kohtuullisempi kuin muualla, ja "pojilla" ripeä tahti. Naputtelimme sisään tilauksen automaatilta, koska henkilökunta ei suostunut ottamaan sitä vastaan tiskiltä. Tilaus piti kuitenkin hakea vuoronumerolla tiskiltä. Tilauksen juoma oli unohdettu laittaa valmiiksi, mutta sekin järjestyi kysymällä. Seuramies sai vihdoin himoitsemansa hampurilaisen, jota kehui vuolaasti.

Gasoline Grill.

Purilaisia paistumassa.

Kaikki hyvä ei aina näytä siltä.

Seurailin kavaljeerin syödessä burgereiden paistelua ja kokoamista, kun sitä varten oli asennettu ikkuna sopivasti kokkien kohdalle. Itselleni ei tulisi mieleenkään olla moisessa ryysiksessä ilman maskia, joten sinnittelin yhä hotellin aamiaisen varassa. Muutenkin harmitti tilaussysteemi, joka ei paljastanut hampurilaisen ainesosia. Hampurilaisen esittelyssä mainittiin vai epämääräisesti kastike, mutta ei sitä olisiko siinä kananmunaa tai jotain muuta sopimatonta. Boikottiin tällaiset firmat!

GG:n jälkeen suuntasimme etsimään lentomme lähtöporttia ja sen löydettyämme käväisimme vielä lähimmässä WC:ssä. Boardauksen alkamista odotellessamme näimme, kun joku nainen tuli henkilökunnalle selittämään, että hänen kärrystään oli vessakäynnin aikana pihistetty lentolaukku. Vaikka henkilökunnan nainen lähti avuksi etsimään laukkua, sitä ei löytynyt ainakaan meidän läsnä ollessamme. Meille ei selvinnyt oliko se oikeasti varastettu vai ovatko turvamiehet vain poimineet talteen "hylätyn" laukun. Lentokentällä pyöri jatkuvasti kuulutus, ettei laukkuja saa jättää yksin. Jäi hiukan harmittamaan, ettemme saaneet tietää miten naisen ja laukun lopulta kävi.

Kotimatka taittui Finnairin kyydissä.

Lentokoneessa meillä oli tällä kertaa paikat 15 E ja F (minä). Kone lähti melkein etuajassa portilta, mutta siivilleen se ponnisti vasta aikataulun mukaiseen aikaan. Shamppistakin löytyi, vaikka sen myynti olikin loppumassa täysin parin päivän kuluttua (eli 19.4.). Lentoemäntä vaikutti melkein ilahtuneelta tilauksestamme. Seuralaisen juoma oli omituisesti persikan sävyistä, mutta maku oli onneksi täysin normaali. Annoin kavaljeerilleni myös osan omasta pullostani, koska sen koko oli 200 ml. Itse hörpin reilun desilitran. Joskus aiemmin Finnairin pullokoko oli 125 ml, minkä olisin rohjennut vielä juoda kokonaankin.

Juutinrauman silta (Øresundsbron).

Shamppiksissa oli melkoinen väriero.

Viimeinen shamppis Finnairilla </3.

Vaikka shamppiksen tiputtaminen valikoimista masentaakin, olin myös ilahtunut, että ehdimme vielä kerran tilata sellaiset. En ymmärrä miksei shamppista voisi muuttaa etukäteen tilattavaksi tuotteeksi siinä missä ruokakin on. Tällöin ei tarvitsisi turhaan raahata mukana maksamattomia juomia siltä varalta, että joku ehkä ostaa sellaisen. Toivottavasti Finnair tulee jossain vaiheessa järkiinsä. Paljon tärkeämpäähän on päästä skoolaamaan matka onnistuneeksi kuin syödä jotain!

Lento meni hyvin ja aikataulussa. Laskeutuessa jouduimme turbulenssin hyökkäyksen kohteeksi, mikä herätti hiukan jännitystä niskavilloissani. Koneen piti vielä tehdä tiukahko U-käännös juuri ennen laskeutumista. Kuvasin timelapse-videot sekä noususta että laskusta, joten se auttoi harhauttamaan ajatuksia ja pitämään kauhun siedettävissä rajoissa.

Helsinki.

Matkalaukut saapuivat nopeahkosti. Ehdimme juuri ja juuri käydä WC:ssä ennen niiden rullaamista hihnalle. Minun laukkuni ehti taas ensin, mutta seuramiehen laukku tuli vain 5 laukkuyksilöä myöhemmin. Lähdimme yhdessä etsimään autoa P5:stä. Maksuautomaattia ei tarvinnut etsiä, koska pysäköinti oli kokonaisuudessaan maksettu ennakkoon. Auto oli kunnossa, mutta oli melko runsaan pölykerroksen peitossa seistyään viikon hallissa. Koska päivä oli vasta keski-ikäinen ja valoa riitti, heitin seuralaiseni ensin kotiin ja ajelin sitten vasta omaani.

Matkalaukut tulossa.

Matka sujui kaikkinensa paljon paremmin kuin olin etukäteen pelännyt. Selvisimme siitä terveinä ja ilman kummoisia kommelluksia. Islanti oli hieno ja alkujärkytyksestä toivuttuani kaipaan sinne jatkuvasti uudestaan. Jäi myös harmittamaan, ettemme vuodenajan takia nähneet lunneja. Samoin pohjoisessa ja idässä olisi vielä paljon upeita luonnon monumentteja nähtävänä sitten joskus tulevaisuudessa. Autolla oli helppoa ja mukavaa matkailla. Erityisesti Víkin mustalla rannalla seisoskellessa mielen valtasi (väsymyksen lisäksi) erikoinen tyyneys, jota en pääse kokemaan liian usein (= juuri koskaan). Tanska puolestaan tarjosi mukavan pehmeän laskun takaisin kaupunkielämään. Sinnekin on ehdottomasti päästävä taas joskus uudelleen.

Tanska 3 Glyptoteket ja Helsingør

16.4.2023

Huonosta sängystä huolimatta, ehkä edellispäivän ahkeran kävelyn ansiosta, unta riitti herätyskellon soittoon, klo 7.30, saakka. Otimme aamun rauhallisesti ja lähdimme aamiaiselle vasta yhdeksän maissa. Aamiaiselle lähtiessämme tapasimme käytävällä Ginan, joka kyseli meiltä kaipasimmeko siivousta tänään. Totesimme, ettemme tarvitse mitään, mutta Gina ei tuntunut uskovan meitä ja jatkoi asioiden ehdottelua. Päädyimme pyytämään lisää wc-paperia ja teetä. Teetä meillä kyllä oli, mutta seuramies ei ollut hoksannut niitä olevan lokerikossa TV:n alla. Palautimme Ginalle tämän aiemmin sohvallemme unohtamat paperin ja kynän.

Aamiaisella kohtasimme saman tarjoilijan, joka ei ehkä edellisenä päivänä täysin uskonut, että meillä oli voucherit. Tänään saimme annettua voucherimme hänelle, joten ehkäpä aiempi selittelymme muuttui pykälää uskottavammaksi sen myötä. Kellon lähennellessä kymmentä lähdimme kävelemään kohti taidemuseo Glyptoteketia, jonka väliin jääminen edellisellä matkalla jäi harmittamaan minua. Sisäänpääsy maksoi á 125 DKK. Liput ostettiin kellarikerroksesta, minne jätettiin myös takit ja reppu säilöön lokeroon #37. Kaappi toimi 20 DKK:n poletilla, jonka sai ostaa pankkikortilla seinälle kiinnitetystä automaatista kaappien vierestä. Poletin voisi vaihtaa takaisin rahaksi museosta poistuessa.

Glyptoteket.

Polettimaatti.

Vesiesteessä lepäävä patsas oli jotenkin puistattava.

Kiersimme ensin yllättävän laajan Egypti-osaston ja katsastimme kellarin uumeniin sijoitetut muumiot. Kellariin johti pitkä hämärästi valaistu portaikko, jolla oli saatu luotua oikeanlaista tunnelmaa, kun hautapaikasta kerran oli kyse. Egyptin muinaishistoria kiehtoo loputtomasti, vaikka lomamatka sinne olikin melko ahdistava yli-innokkaiden ja päällekäyvien paikallisten takia.

Mehit ja Onuris-Shu.

Šabti-tyyppejä.

Räpylijalkainen.

Osiris, Isis ja Horus.

Pienimmät esineet ovat välillä vaikuttavimpia.

Egypti-sali.

Muumiot ja niiden säilytyskoteloita.

Muumion tossut ovat joskus olleet söpöt.

Muumioilla oli hyvin erilaiset pintakoristelut.

Muumiomuotokuvia.

Hautaesineistöä.

Seuraavaksi vuorossa oli kreikkalaisia ja roomalaisia veistoksia. Yläkerroksista löytyi ranskalaisten mestareiden teoksia, mm. Renoir, Cézanne, Gauguin, Monet, Manet jne. Maalauksia oli myös oli myös Picassolta ja van Goghilta, vaikka en heitä ihan ranskalaisiksi mielläkään pelkän maassa asumisen ja työskentelyn perusteella. Jonkinlaisessa välikerroksessa oli tanskalaista taidetta, maalauksia ja veistoksia.

Nasoteekki - kokoelma poistettuja feikki-/restaurointineniä.

Hauta(?)reliefi.

Porsaat nisillä (1.-2. vuosisata).

Päät pois, päät pois, vatsu kana tuu.

Juhlasali.

Meleagros ja koiransa.

Antinous Dionysoksena.

"Suostuisit nyt." (Idyl, Stephan Sinding, 1911-1914)

Monet'n maalauksia ja "suostuisit nyt #2".

Spanish Lady in Crinoline, Pablo Picasso, 1901.

Still Life with Apples in a Bowl, Paul Cézanne, 1879-1882.

Pink roses, Vincent van Gogh, 1890.

Lopuksi kävimme tutustumassa museokaupan valikoimiin ja kahvilaan. Kaupasta emme löytäneet ostettavaa, mutta kahvilassa nautimme cappuccinot á 45 DKK. Kahvila tuntui olevan hyvin suosittu, osassa pöydistä oli jopa varauskyltit. Kassalle piti jonottaa jonkin aikaa tekemään tilaus ja maksamaan se. Sen jälkeen siirryimme viereiselle tiskille odottamaan tarjoilujen valmistumista. Cappuccino oli perushyvä, ei mikään poikkeuksellinen makunautinto.

Museon kahvila.

Herttainen cappuccino.

Museorakennus miellytti esteettistä silmääni. Lippujen mukana jaetun esitteen perusteella sen eri osat oli suunniteltu eri arkkitehtien toimesta ja rakennettu eri aikoina, mutta yhdistelty lopputulos oli mielestäni viihtyisä. Kahvilassakin oli mukava tunnelma. Tarjolla olisi ollut muutamien kaupassa myytävien kirjojen selailukappaleita lainattavaksi kahvittelun oheen. Ennen museosta poistumista kävin vielä paikan wc:ssä. Sen jälkeen haimme tavarat kaapista. Poletin päätin pitää muistona, koska ylimääräiselle 20 DKK:n rahalle minulla ei olisi ollut senkään vertaa käyttöä.

Puutarhamainen keskusaukio tarjosi lepoa silmille.

Koi-karppeja uiskentelemassa vesiesteessä.

Museon jälkeen lähdimme etsimään Torvehallerne-kauppahalleja, jotka olivat tulleet seuramiehelle tutuksi hänen ollessaan Kööpenhaminassa työmatkalla edellisenä syksynä. Kyseessä oli pari rinnakkaista modernia kasvihuonemaista kauppahallirakennusta, jossa oli erilaisia myyntikojuja. Erityisesti haussa oli seuralaisen aikanaan maistamaa ankkaleipää myyvä kippola.

Torvehallerne.

Torvehallia sisältä.

Kuljimme hallit pikaisesti läpi. Tungos oli melkoinen ja tuntui hieman ahdistavalta. Lopulta löysimme oikean paikan, kun silmiini osui kyltti, jossa luki Canard. Yläasteen ranskan oppituntien muistot tulvivat pikaisesti mieleen. Allergioideni takia en ole erityisen innostunut ostamaan yllätysruokia, joten tilasimme vain yhden ankkaleivän. Voisin toki alkaa kuulustelemaan tarjoilijaa ainesosista, mutta pelkään herättäväni hankaluudellani (tavallista enemmän) inhoa ja vastenmielisyyttä heissä, ja liian usein lopputulos on kuitenkin sama: en voi ottaa mitään. Leivän oheen seuramies tilasi Stella-oluen. Antimet sai ottaa mukaan, joten siirryimme niiden kanssa raittiiseen ulkoilmaan.

Ma poule myi ankkaleipiä.

Ankkapatonki.

Seuralainen ei jaksanut syödä koko leipää, joten otin loppuosan koskemattomasta päästä muutamat maistiaishaukkaukset. Siihen mennessä olimme tietysti jo analysoineet leivän sisällöstä, että se ei ainakaan sisältänyt majoneesia, joten allergian riski oli pienehkö. Ankan lisäksi täytteinä oli jonkinlaista sinappikastiketta ja rucolaa. Ankka maistui lähinnä hieman oudolta tonnikalalta - ihan hyvää, mutta ei mitään ylimaallista. Koostumus oli samanlainen pulled pork-henkinen kuin purkkitonnikalassakin.

Katselimme pois lähtiessä vielä ulkotorilla myytäviä komeita kasviksia ja kukkia. Suuntasimme seuraavaksi takaisin hotellille käymään vessassa ja pitämään pientä mietintätaukoa. Päätimme tehdä iltapäiväretken junalla läheiseen Helsingøriin. Lippujen ostaminen hoitui taas seuralaiselta puhelinsovelluksella. Kello oli 14.08, kun liput laitettiin ostoon hotellihuoneessa klo 14.26 lähtevään vuoroon.

Kauniita kasviksia kasoissa.

Kipaisimme asemalle ja löysimme laiturille 1. Pian ruudulle ilmestyi kuitenkin tieto, että Helsingørin juna tulee sittenkin laiturille 2, mutta onneksi uusi laituri oli käytännössä saman laiturin toinen puoli. Juna oli melko tyhjä, joten löysimme mukavat istumapaikat helposti. Konduktööri kävi alkumatkasta tarkistamassa liput ja kysyi meiltä vielä matkamme määränpään erikseen. Perille pääsimme klo 15.12.

København Hovedbanegård.

Juna ohjattiin laiturille #2.

Aseman vierestä löytyi heti tunnelmallisen näköinen vanha kaupunki, mutta missään ei ollut ketään ja kaikki liikkeet olivat suljettuja. Tunnelma olisi ollut hieman porvoomainen, ellei kylä olisi ollut niin autio. Kävelimme läheiselle Kronborgin linnalle. Matkan varrelle osui kulttuuritalo, jonka vessassa seuramies halusi poiketa, joten käväisimme lyhyesti sisällä. Kronborgin linnaa sen sijaan tyydyimme katselemaan vain ulkoapäin. Linna oli kuulemma toiminut inspiraation lähteenä Shakespearille Hamletin tarinaan.

Helsingøristä olisi päässyt pikaristeilylle Ruotsiin.

Helsingør.

Sankt Olai Kirke.

Pittoreskit rakennukset reunustivat kirkon pihaa.

Uhkaavan näköinen komero kirkon kyljessä.

Kiskoepeli.

Kulttuuritalo näytti modernilta.

Pyöröovella oli identiteettikriisi.

Tykkejä Kronborgia ympäröivällä vallilla.

Kronborgin portti.

Kronborgin linnan sisäänkäynti.

Kronborgin linna.

Linna sijaitsi veden äärellä. Vallien toisella puolella oli kivan näköistä rantaa. Vesi oli häkellyttävän kirkas. Hiekan seassa oli runsaasti simpukankuoria. Vastarannalla siinsi Ruotsi. Kierrettyämme linnan palasimme takaisin vanhaan kaupunkiin. Emme löytäneet mitään järkevää ruokapaikkaa, joten palasimme melko pian takaisin juna-asemalle. Ostimme paluuliput klo 16.53 junaan, jonka lähtöaika oli 17.03 ja kiiruhdimme etsimään oikeaa laituria. Ehdimme kyytiin melko hyvin, vaikka olimmekin ensin vähän huolissaan.

Rannalla oli seesteinen tunnelma.

Kirkkaan veden vastarannalla on Ruotsi.

Rantasimpukkoa (vrt. -kivikko).

Linnan ympäristön rakennuksia.

Hamletin some-kehys.

Pienestä on aloitettu (1585).

Laajennuksia on tehty (2012).

Human for scale.

Laiva-aiheiset muraalit värittivät talojen kylkiä.

Kadut olivat hiljaisia.

Taloissa oli aavistus rappioromantiikkaa.

Historiallisia kortteleita.

Helsingørin juna-asema.

Paluujuna oli yhtä hiljainen kuin tulojuna, vaikka emme olleet edes silence-merkityssä vaunussa. Olimme takaisin Kööpenhaminassa vähän ennen kuutta. Ostimme aseman 7/11-kioskista juotavaa, minulle sitruuna-Snapplen (piti kokeilla, kun Snapple on mainittu Cheryl Strayedin kirjassa) ja seuralaiselle oluen. Hotellihuoneessa virkistäydyimme nauttimalla jälleen pahat kapselikahvit, sipsejä ja ostamamme 7/11:n juomat. Etsiskelimme sopivaa ravintolaa internetin avustuksella. Bongasin kartalta Jensens Bøfhusin juuri samalla hetkellä, kun seuramies sai saman ravintolan nimen suosituksena työkaveriltaan jonkin somealustan chatissa. Lähin Jensens löytyi parin korttelin päästä, joten lähdimme talsimaan sitä kohti.

København Hovedbanegård ulkopuolelta.

Villin näköinen pyöräparkki juna-asemalla.

Jensens Bøfhusin julkisivu oli remontissa.

Jouduimme odottamaan pöytää hetken aikaa, koska meillä ei ollut varausta. Odotusajaksi tarjoilija arvioi 2 minuuttia, mutta aikaa kului vähintään 10 minuuttia. Meille annettiin vain tanskalaiset menut, mutta ymmärsimme niistä tarpeeksi osataksemme tilata haluamamme annokset. Minä otin hvidlöksbøf:in ja kavaljeerini valitsi Jensens favoritbøfin, molemmat á 205 DKK. Molemmat annokset sisälsivät 170 grammaiset pihvit. Juomaksi tilasin Schweppes lemonin á 55 DKK ja seuramies oluen.

Pirteä lehmä hengaili vieressämme.

Palvelu pelasi ihan ripeästi, kunhan ensin pääsimme pöytään. Meidät sijoitettiin sopivasti erilleen massoista, joten meillä oli oma rauha ja terveysturvallinen hajurako muihin vieraisiin. Ruoka oli hyvää, pihvi jopa erinomainen. Lisukkeena oli pieni valkosipulivoinappi ja viipaloituja friteerattuja perunoita, joihin jouduin yllättäen lisäämään suolaa. Lisukkeita olisi saanut olla hieman enemmän, mutta pihvin laatu kuittasi tuollaiset pienet murheet.

Jensensin sisätiloja.

Valkosipulipihvi.

Aterian jälkeen teimme pienen iltakävelyn seuramiehen työmatkalla käyttämän hotellin taakse (tai ehkä eteen?), missä sijaitsi Planetaario ja jonkin sortin lampi/järvi (Sankt Jørgens Sø). Olimme aiemmin harkinneet vierailua planetaarioon, mutta päätimme jättää "jotain seuraavaksi kerraksi". Kävelyn jälkeen palasimme hotellille ottamaan suihkut ja jatkamaan illanviettoa kirjoittelun merkeissä.

Sankt Jørgens Sø.

Scandic-hotelli ja Planetaario.