Laiskiaispulla: Islanti 7 Tanska 1

14.4.2023

Herätys oli asetettu puoli seitsemäksi, mutta olin hereillä jo 15 minuuttia aiemmin. Yöllä oli ollut todella pimeää, vaikka majakan valo verhojen alta ajoittain erottuikin. Sänky oli hyvä ja leveä. Nukuin hyvin läpi yön. Hiljaistakin oli, eikä lokkien huutelu kuulunut missään vaiheessa sisään huoneeseen. Seuramies vakuutti parantuneensa edellispäivän kylpemisen ansiosta 'keuhkokuumeestaan', vaikka olikin yön aikana kuorsahdellut ja yskinyt. Aamiaisen alkamista odotellessa suoritin aamutoimien lisäksi viimeiset pakkailut lentoa varten. Kannoimme tavarat valmiiksi autoon noin 7.20.

Majakka aamuauringossa.

Aamiaissali avattiin pari minuuttia vaille 7.30. Valikoimista löytyi hyvää tuoretta leipää, mini-croissantteja, voita, juustoa, skyriä ja mansikkamarmeladia annospakkauksissa. Juomaksi otin teen, johon tarvitsemani sokerin jouduin käymään lusikoimassa kuppiin tiskillä. Täälläkään ei tunnettu sokeripaloja eikä edes annospakattua kidesokeria. Syöminen valmistui 7.50, minkä jälkeen kipaisin vielä heittämään hyvästit hotellihuoneelle wc:ssä käymisen verukkeella.

Aamiaissali.

Aamisvalinnat.

Leipätiski.

Lisukkeita.

Juomatarjoilu.

Vohveleita ja croissantejakin löytyi.

Majakka näkyi myös aamiaissalista.

Check-outia olimme tekemässä klo 8.00 ja auton starttasimme 8.01. Lentokentällä ajoimme suoraan edellispäivältä tuttuun Hertzin palautuspisteeseen ja veimme avaimen sisään henkilökuntaa edustavalle pojalle. Tämä lähti ulos tarkistamaan auton kuntoa, mutta ei näyttänyt millään löytävän sitä. Olin jättänyt auton pari metriä irralleen muista autoista, ettei kukaan olisi jumissa sumpussa, joten se muuttui samalla mahdottomaksi löytää. Jouduin kipaisemaan perään näyttämään hänelle, että auto löytyy, kun hiukan nostaa katsettaan. Auto sai hyväksynnän ja me pääsimme jatkamaan matkaa lentokentälle.

Autovuokraamon palautuspiste.

Terminaalille oli noin 100-200 metrin kävelymatka palautuspisteeltä. Onneksi oli kaunis ja aurinkoinen sää, vaikka olikin viileää. Kentällä pakkasin takin matkalaukkuun. Sen jälkeen kävimme automaatilla tulostamassa boarding passit ja laukku-tägit, ja veimme matkalaukut self service bag dropiin. Keflavikin turvatarkastuksessa nesteet piti yhä erotella käsimatkatavaroista. Ihmisportti ei piipannut, kun kuljin sen läpi, mutta reppuni ajautui tarkistuskaistalle. Mies otti pyyhkäisytestit repun sisältä ja ulkoa parista paikasta, mutta ei löytänyt mitään hälyttävää. Seuralaiseni päätyi ihmisportin jälkeen pyyhittäväksi. Testi tehtiin hänelle jopa kahdesti, koska ensimmäinen kerta jotenkin epäonnistui. Hänetkin päästettiin silti jatkamaan matkaa.

Terminaalirakennus.

Islantilaiset olivat tykästyneet sateenkaariin.

Katselimme hetken kauppojen valikoimia. Ostimme eväskaupan tapaisesta 0,5 litran Reykjavik-merkkiset pink gin-pullot sekä Pringlesejä lentoevääksi (vain Pringlesit olivat evääksi, ei gini). Lentokentän vaatekaupastakaan en löytänyt kivaa islantilaista villapaitaa itselleni. Kivoin malli osoittautui jälleen kiinalaiseksi. Istuskelimme aikamme tuijottamassa seinää, koska lento oli myöhässä. Sen piti lähteä 10.30, mutta uudeksi lähtöajaksi oli arvottu 11.10. Kone saapui portille noin 10.45, jolloin kipaisimme käymään vielä vessassa. Jonoa oli harmillisen paljon naisten puolelle. Koppeja oli kolme, mutta vain yhdessä kopissa tuntui olevan elämää. Kahdessa kopissa jumitettiin pysyvän tuntuisesti.

Lentokentällä oli sympaattisia penkkejä.

Vielä voisi muuttaa mieltään.

Ikkunoita oli koristeltu runoilla.

Myöhästynyt koneemme saapumassa portille.

Vessasta selvittiin lopulta ihan ajoissa lentokoneeseen. Meillä oli paikat 29 A ja B (minä). Viereemme asettui jotain ranskaa bamlaavia nuoria miehiä. Lennolla vaikutti olevan mukana paljon eri maalaisia matkustajia, ei vain tanskalaisia ja ranskalaisia. Lennon kohde oli siis Kööpenhamina. En juttele tanskalaisista pelkästään sen takia, että se rimmaa ranskalaisten kanssa. Kööpenhamina on uusi Tukholma!

Joku paikkanumeroselkkauskin tapahtui pari riviä meidän edellä. Ilmeisesti muutamille ihmisille oli allokoitu samat paikkanumerot. Neuvottelujen ja tarkisteluiden jälkeen kaikki kyytiin nousseet saatiin kuitenkin mahdutettua jonnekin, toivottavasti istumapaikoille.

Lentoemot vaikuttivat aavistuksen huolimattomilta. Se paljastui hattuhyllyltä roikkuvien remmien käsittelystä tai ennemminkin käsittelemättömyydestä. Finnairin lennoilla olen tottunut näkemään lentoemäntien nostelevan aina käytävää kulkiessa kaikki roikkuvat remmit heti hyllylle laukkujen alle. Näitä SAS:in tyyppejä ei tuntunut kiinnostavan. Viimeinen suljetun luukun väliin jäänyt remmi jäi jopa aika hilkulle, mutta hoitivat senkin lopulta hetkeä ennen nousukiitoa turvaan.

Viimeinen vilkaisu Reykjavikiin.

SAS ei myynyt skandinavisilla lennoilla shamppista eikä edes skumppaa. Kahvi ja tee kuuluivat hintaan, mutta niitä juomia en himoitse niin paljon, että viitsisin riisua maskin tai ottaa riskin joutua lentokoneen vessaan niiden takia. Matkaseuralaiseni otti kahvin ja sai sen mukana maidon kivassa tetrassa (oikeasti tetran mallisessa tetrassa). Seuramieskin pyysi minulta itselleen maskin tälle lennolle. Takanamme istui niin kauhealla tavalla yskiviä lapsia, että hänkään ei halunnut riskeerata terveyttään yhtään enempää, kun oli muutenkin vasta edellisenä päivänä kamppaillut keuhkoputkensa kanssa. Pelailin aikani kuluksi sudokua ja muistipeliä puhelimella.

Kun laskeutuminen alkoi lähestyä, kuulutettiin lennon myöhästymisen takia vaihtoyhteyksien lähtöportit ja pyydettiin päästämään vaihtolennoille kiirehtivät matkustajat ensimmäisenä ulos koneesta. Takaovikin avattiin koneen tyhjentämisen nopeuttamiseksi. Mekin poistuimme sitä kautta, kun vaihtolentäjät olivat ensin päässeet pois ja meistä muistakin haluttiin lopulta eroon. Ulkona kohtasimme raikkaan sadekelin.

Vessassa kävimme vasta terminaalissa. Laukut saapuivat nopeahkosti hihnalle 4. Samalle hihnalle oli heti perään tulossa matkalaukkuja Helsingistä, joten piti alkaa varoa vähän sanomisiaan, kun ympärille alkoi kertyä muita suomalaisia. Minun laukkuni ilmestyi hihnalle taas ensin, seuralaisen vasta vähän myöhemmin. Suuntasimme seuraavaksi ulos lentoasemalta ja kohti juna-asemaa.

Matkalaukkuja odottelemassa.

Seuramies osti puhelinsovelluksella meille metroliput. Mobilepay ei jostain syystä toiminut, mutta credit-vaihtoehto meni läpi heittämällä. Junia meni yhtenään, vaikka olivatkin kaikki vähän myöhässä aikatauluistaan. Myöhästelyiden ansiosta pääsimme junaan ilman liiempiä odotteluja. Hotellimme, ProfilHotels Copenhagen Plaza, sijaitsi aivan aseman vieressä. Vastaanotossa oli jonkin verran ruuhkaa, mutta pienen odottelun jälkeen meille luovutettiin avain huoneeseen 102. Liekö seuramiehen bonus-vouchereiden syytä, että emme saaneet parempaa huonetta, kun kerran aitoa rahaa oli hotellille tiedossa vähemmän..?

ProfilHotels Copenhagen Plaza.

Vastaanotto.

Aulaa.

Hississä oli tunnelmaa.

Hotelli oli etukäteen esittänyt palvelualtista kyselemällä toiveita huoneen suhteen, mutta kuitenkin meidät nyt ängettiin matalla sijaitsevaan huoneeseen, jonka pienestä ikkunasta oli surkea näkymä sisäpihan betonirakenteisiin. Hotelli sinänsä oli vanhan ja arvokkaan oloinen. Huone oli iso ja hieman sviittimäinen marmorikylpyhuoneineen, sohvaryhmineen ja lukuisine vaatekaappeineen. Sänkyjen yläpuolelta oli pienestä kohdasta lohjennut maalia irti, mutta uutta maalia ei ollut viitsitty sivellä kohdan päälle. Safetybox, jääkaappi ja kapselikahvikone ilahduttivat. Seinältä löytyvät käsipainot olivat hassu lisä. Matkalaukunavausalustoja (taitettavat nauhatelineet) oli kaksi, kun yleensä huoneissa on hädin tuskin tilaa yhden laukun purkamiseen (ja pakkaamiseen). Sängyt vaikuttivat heti ensi-istumalta liian pehmeiltä. Toisella yöpöydällä odottaneet korvatulpat (vain yksi pari) olivat pahaenteiset.

Huone 102.

Sohvaryhmä.

Marmorikylpyhuone.

Käsipainot hotellijumppaajalle.

Maisema masensi.

Lähdimme melko pian liikenteeseen, koska nälkä alkoi vaivata. Harmitti, kun en huomannut (tai kehdannut) ottaa respan vierestä paperista karttaa tutkittavaksi huoneessa. Sain kuitenkin ulos lähtiessä napattua sellaisen huomaamattomasti, kun respa oli asiakkaiden varaama eikä tarvinnut hämmentää henkilöä lähestymällä tiskiä, mutta kurvaamalla vain kartoille. Suuntasimme suoraan ennestään tuttuun Hereford Villageen pihveille.

Hereford Village sijaitsi Strøgetin varrella.

Ravintola toimi nykyään myös katutasossa. Aiemmin tilat olivat pelkästään toisessa kerroksessa. Tilasin saman setin kuin edelliselläkin Kööpenhaminan matkalla, eli 200 g sisäfileen (tenderloin) pippurikastikkeella, valkosipulivoilla ja ranskalaisilla perunoilla. Yllätyslisukkeeksi tuli edellisestä kerrasta poiketen pätkä maissia. Annoksen hinta oli 299 DKK. Netin englanninkielisessä menussa hinta taisi olla 110 DKK:ta vähemmän, mutta niin halpa se ei ollut aiemmallakaan kerralla, joten korkeampi hinta ei ollut meille yllätys eikä pettymys. Juomaksi otin 0,75 litran omenasiiderin, seuralainen tilasi samankokoisen oluen. Juoman kokovalinta osui nappiin, koska ruokien saapumisessa kesti todella kauan, vaikka ravintola vaikutti lähes tyhjältä. Tarjoilijat olivat ystävällisiä ja ruoka oli edelleen eriomaista ja odottamisen arvoista.

Ravintolassa oli hiljaista.

Herkullinen pihvi lisukkeineen.

Aterian jälkeen teimme pienen kävelyn vielä Strøgetiä pitkin ensimmäiselle torille/aukiolle (Gammeltorv/Nytorv). Sitten palailimme hissukseen takaisinpäin. Kävimme vielä ennen hotellille palaamista Rådhuspladsenin laidalla olevassa söpö-logoisessa Netto-marketissa ostamassa sipsejä, keksejä ja Mucho más-halpisskumppaa. Sen jälkeen palasimme hotellille rentoutumaan ja skumppailemaan loppuillaksi. Osa päivän muistiinpanojen kirjoitteluista oli tullut tehtyä jo lennolla, joten illaksi jäi onneksi vähän vähemmän kirjoitustöitä.