Tanska 3 Glyptoteket ja Helsingør

16.4.2023

Huonosta sängystä huolimatta, ehkä edellispäivän ahkeran kävelyn ansiosta, unta riitti herätyskellon soittoon, klo 7.30, saakka. Otimme aamun rauhallisesti ja lähdimme aamiaiselle vasta yhdeksän maissa. Aamiaiselle lähtiessämme tapasimme käytävällä Ginan, joka kyseli meiltä kaipasimmeko siivousta tänään. Totesimme, ettemme tarvitse mitään, mutta Gina ei tuntunut uskovan meitä ja jatkoi asioiden ehdottelua. Päädyimme pyytämään lisää wc-paperia ja teetä. Teetä meillä kyllä oli, mutta seuramies ei ollut hoksannut niitä olevan lokerikossa TV:n alla. Palautimme Ginalle tämän aiemmin sohvallemme unohtamat paperin ja kynän.

Aamiaisella kohtasimme saman tarjoilijan, joka ei ehkä edellisenä päivänä täysin uskonut, että meillä oli voucherit. Tänään saimme annettua voucherimme hänelle, joten ehkäpä aiempi selittelymme muuttui pykälää uskottavammaksi sen myötä. Kellon lähennellessä kymmentä lähdimme kävelemään kohti taidemuseo Glyptoteketia, jonka väliin jääminen edellisellä matkalla jäi harmittamaan minua. Sisäänpääsy maksoi á 125 DKK. Liput ostettiin kellarikerroksesta, minne jätettiin myös takit ja reppu säilöön lokeroon #37. Kaappi toimi 20 DKK:n poletilla, jonka sai ostaa pankkikortilla seinälle kiinnitetystä automaatista kaappien vierestä. Poletin voisi vaihtaa takaisin rahaksi museosta poistuessa.

Glyptoteket.

Polettimaatti.

Vesiesteessä lepäävä patsas oli jotenkin puistattava.

Kiersimme ensin yllättävän laajan Egypti-osaston ja katsastimme kellarin uumeniin sijoitetut muumiot. Kellariin johti pitkä hämärästi valaistu portaikko, jolla oli saatu luotua oikeanlaista tunnelmaa, kun hautapaikasta kerran oli kyse. Egyptin muinaishistoria kiehtoo loputtomasti, vaikka lomamatka sinne olikin melko ahdistava yli-innokkaiden ja päällekäyvien paikallisten takia.

Mehit ja Onuris-Shu.

Šabti-tyyppejä.

Räpylijalkainen.

Osiris, Isis ja Horus.

Pienimmät esineet ovat välillä vaikuttavimpia.

Egypti-sali.

Muumiot ja niiden säilytyskoteloita.

Muumion tossut ovat joskus olleet söpöt.

Muumioilla oli hyvin erilaiset pintakoristelut.

Muumiomuotokuvia.

Hautaesineistöä.

Seuraavaksi vuorossa oli kreikkalaisia ja roomalaisia veistoksia. Yläkerroksista löytyi ranskalaisten mestareiden teoksia, mm. Renoir, Cézanne, Gauguin, Monet, Manet jne. Maalauksia oli myös oli myös Picassolta ja van Goghilta, vaikka en heitä ihan ranskalaisiksi mielläkään pelkän maassa asumisen ja työskentelyn perusteella. Jonkinlaisessa välikerroksessa oli tanskalaista taidetta, maalauksia ja veistoksia.

Nasoteekki - kokoelma poistettuja feikki-/restaurointineniä.

Hauta(?)reliefi.

Porsaat nisillä (1.-2. vuosisata).

Päät pois, päät pois, vatsu kana tuu.

Juhlasali.

Meleagros ja koiransa.

Antinous Dionysoksena.

"Suostuisit nyt." (Idyl, Stephan Sinding, 1911-1914)

Monet'n maalauksia ja "suostuisit nyt #2".

Spanish Lady in Crinoline, Pablo Picasso, 1901.

Still Life with Apples in a Bowl, Paul Cézanne, 1879-1882.

Pink roses, Vincent van Gogh, 1890.

Lopuksi kävimme tutustumassa museokaupan valikoimiin ja kahvilaan. Kaupasta emme löytäneet ostettavaa, mutta kahvilassa nautimme cappuccinot á 45 DKK. Kahvila tuntui olevan hyvin suosittu, osassa pöydistä oli jopa varauskyltit. Kassalle piti jonottaa jonkin aikaa tekemään tilaus ja maksamaan se. Sen jälkeen siirryimme viereiselle tiskille odottamaan tarjoilujen valmistumista. Cappuccino oli perushyvä, ei mikään poikkeuksellinen makunautinto.

Museon kahvila.

Herttainen cappuccino.

Museorakennus miellytti esteettistä silmääni. Lippujen mukana jaetun esitteen perusteella sen eri osat oli suunniteltu eri arkkitehtien toimesta ja rakennettu eri aikoina, mutta yhdistelty lopputulos oli mielestäni viihtyisä. Kahvilassakin oli mukava tunnelma. Tarjolla olisi ollut muutamien kaupassa myytävien kirjojen selailukappaleita lainattavaksi kahvittelun oheen. Ennen museosta poistumista kävin vielä paikan wc:ssä. Sen jälkeen haimme tavarat kaapista. Poletin päätin pitää muistona, koska ylimääräiselle 20 DKK:n rahalle minulla ei olisi ollut senkään vertaa käyttöä.

Puutarhamainen keskusaukio tarjosi lepoa silmille.

Koi-karppeja uiskentelemassa vesiesteessä.

Museon jälkeen lähdimme etsimään Torvehallerne-kauppahalleja, jotka olivat tulleet seuramiehelle tutuksi hänen ollessaan Kööpenhaminassa työmatkalla edellisenä syksynä. Kyseessä oli pari rinnakkaista modernia kasvihuonemaista kauppahallirakennusta, jossa oli erilaisia myyntikojuja. Erityisesti haussa oli seuralaisen aikanaan maistamaa ankkaleipää myyvä kippola.

Torvehallerne.

Torvehallia sisältä.

Kuljimme hallit pikaisesti läpi. Tungos oli melkoinen ja tuntui hieman ahdistavalta. Lopulta löysimme oikean paikan, kun silmiini osui kyltti, jossa luki Canard. Yläasteen ranskan oppituntien muistot tulvivat pikaisesti mieleen. Allergioideni takia en ole erityisen innostunut ostamaan yllätysruokia, joten tilasimme vain yhden ankkaleivän. Voisin toki alkaa kuulustelemaan tarjoilijaa ainesosista, mutta pelkään herättäväni hankaluudellani (tavallista enemmän) inhoa ja vastenmielisyyttä heissä, ja liian usein lopputulos on kuitenkin sama: en voi ottaa mitään. Leivän oheen seuramies tilasi Stella-oluen. Antimet sai ottaa mukaan, joten siirryimme niiden kanssa raittiiseen ulkoilmaan.

Ma poule myi ankkaleipiä.

Ankkapatonki.

Seuralainen ei jaksanut syödä koko leipää, joten otin loppuosan koskemattomasta päästä muutamat maistiaishaukkaukset. Siihen mennessä olimme tietysti jo analysoineet leivän sisällöstä, että se ei ainakaan sisältänyt majoneesia, joten allergian riski oli pienehkö. Ankan lisäksi täytteinä oli jonkinlaista sinappikastiketta ja rucolaa. Ankka maistui lähinnä hieman oudolta tonnikalalta - ihan hyvää, mutta ei mitään ylimaallista. Koostumus oli samanlainen pulled pork-henkinen kuin purkkitonnikalassakin.

Katselimme pois lähtiessä vielä ulkotorilla myytäviä komeita kasviksia ja kukkia. Suuntasimme seuraavaksi takaisin hotellille käymään vessassa ja pitämään pientä mietintätaukoa. Päätimme tehdä iltapäiväretken junalla läheiseen Helsingøriin. Lippujen ostaminen hoitui taas seuralaiselta puhelinsovelluksella. Kello oli 14.08, kun liput laitettiin ostoon hotellihuoneessa klo 14.26 lähtevään vuoroon.

Kauniita kasviksia kasoissa.

Kipaisimme asemalle ja löysimme laiturille 1. Pian ruudulle ilmestyi kuitenkin tieto, että Helsingørin juna tulee sittenkin laiturille 2, mutta onneksi uusi laituri oli käytännössä saman laiturin toinen puoli. Juna oli melko tyhjä, joten löysimme mukavat istumapaikat helposti. Konduktööri kävi alkumatkasta tarkistamassa liput ja kysyi meiltä vielä matkamme määränpään erikseen. Perille pääsimme klo 15.12.

København Hovedbanegård.

Juna ohjattiin laiturille #2.

Aseman vierestä löytyi heti tunnelmallisen näköinen vanha kaupunki, mutta missään ei ollut ketään ja kaikki liikkeet olivat suljettuja. Tunnelma olisi ollut hieman porvoomainen, ellei kylä olisi ollut niin autio. Kävelimme läheiselle Kronborgin linnalle. Matkan varrelle osui kulttuuritalo, jonka vessassa seuramies halusi poiketa, joten käväisimme lyhyesti sisällä. Kronborgin linnaa sen sijaan tyydyimme katselemaan vain ulkoapäin. Linna oli kuulemma toiminut inspiraation lähteenä Shakespearille Hamletin tarinaan.

Helsingøristä olisi päässyt pikaristeilylle Ruotsiin.

Helsingør.

Sankt Olai Kirke.

Pittoreskit rakennukset reunustivat kirkon pihaa.

Uhkaavan näköinen komero kirkon kyljessä.

Kiskoepeli.

Kulttuuritalo näytti modernilta.

Pyöröovella oli identiteettikriisi.

Tykkejä Kronborgia ympäröivällä vallilla.

Kronborgin portti.

Kronborgin linnan sisäänkäynti.

Kronborgin linna.

Linna sijaitsi veden äärellä. Vallien toisella puolella oli kivan näköistä rantaa. Vesi oli häkellyttävän kirkas. Hiekan seassa oli runsaasti simpukankuoria. Vastarannalla siinsi Ruotsi. Kierrettyämme linnan palasimme takaisin vanhaan kaupunkiin. Emme löytäneet mitään järkevää ruokapaikkaa, joten palasimme melko pian takaisin juna-asemalle. Ostimme paluuliput klo 16.53 junaan, jonka lähtöaika oli 17.03 ja kiiruhdimme etsimään oikeaa laituria. Ehdimme kyytiin melko hyvin, vaikka olimmekin ensin vähän huolissaan.

Rannalla oli seesteinen tunnelma.

Kirkkaan veden vastarannalla on Ruotsi.

Rantasimpukkoa (vrt. -kivikko).

Linnan ympäristön rakennuksia.

Hamletin some-kehys.

Pienestä on aloitettu (1585).

Laajennuksia on tehty (2012).

Human for scale.

Laiva-aiheiset muraalit värittivät talojen kylkiä.

Kadut olivat hiljaisia.

Taloissa oli aavistus rappioromantiikkaa.

Historiallisia kortteleita.

Helsingørin juna-asema.

Paluujuna oli yhtä hiljainen kuin tulojuna, vaikka emme olleet edes silence-merkityssä vaunussa. Olimme takaisin Kööpenhaminassa vähän ennen kuutta. Ostimme aseman 7/11-kioskista juotavaa, minulle sitruuna-Snapplen (piti kokeilla, kun Snapple on mainittu Cheryl Strayedin kirjassa) ja seuralaiselle oluen. Hotellihuoneessa virkistäydyimme nauttimalla jälleen pahat kapselikahvit, sipsejä ja ostamamme 7/11:n juomat. Etsiskelimme sopivaa ravintolaa internetin avustuksella. Bongasin kartalta Jensens Bøfhusin juuri samalla hetkellä, kun seuramies sai saman ravintolan nimen suosituksena työkaveriltaan jonkin somealustan chatissa. Lähin Jensens löytyi parin korttelin päästä, joten lähdimme talsimaan sitä kohti.

København Hovedbanegård ulkopuolelta.

Villin näköinen pyöräparkki juna-asemalla.

Jensens Bøfhusin julkisivu oli remontissa.

Jouduimme odottamaan pöytää hetken aikaa, koska meillä ei ollut varausta. Odotusajaksi tarjoilija arvioi 2 minuuttia, mutta aikaa kului vähintään 10 minuuttia. Meille annettiin vain tanskalaiset menut, mutta ymmärsimme niistä tarpeeksi osataksemme tilata haluamamme annokset. Minä otin hvidlöksbøf:in ja kavaljeerini valitsi Jensens favoritbøfin, molemmat á 205 DKK. Molemmat annokset sisälsivät 170 grammaiset pihvit. Juomaksi tilasin Schweppes lemonin á 55 DKK ja seuramies oluen.

Pirteä lehmä hengaili vieressämme.

Palvelu pelasi ihan ripeästi, kunhan ensin pääsimme pöytään. Meidät sijoitettiin sopivasti erilleen massoista, joten meillä oli oma rauha ja terveysturvallinen hajurako muihin vieraisiin. Ruoka oli hyvää, pihvi jopa erinomainen. Lisukkeena oli pieni valkosipulivoinappi ja viipaloituja friteerattuja perunoita, joihin jouduin yllättäen lisäämään suolaa. Lisukkeita olisi saanut olla hieman enemmän, mutta pihvin laatu kuittasi tuollaiset pienet murheet.

Jensensin sisätiloja.

Valkosipulipihvi.

Aterian jälkeen teimme pienen iltakävelyn seuramiehen työmatkalla käyttämän hotellin taakse (tai ehkä eteen?), missä sijaitsi Planetaario ja jonkin sortin lampi/järvi (Sankt Jørgens Sø). Olimme aiemmin harkinneet vierailua planetaarioon, mutta päätimme jättää "jotain seuraavaksi kerraksi". Kävelyn jälkeen palasimme hotellille ottamaan suihkut ja jatkamaan illanviettoa kirjoittelun merkeissä.

Sankt Jørgens Sø.

Scandic-hotelli ja Planetaario.