Laiskiaispulla: Tanska 2 Kävelykierroksia

15.4.2023

Herätyskello toi vihdoin kaamean yön päätökseen aamulla klo 7.30. Sänky oli aivan liian pehmeä ja aiheutti monenlaisia kipuja, tyynyn jouduin vaihtamaan keskellä yötä samasta syystä, jazz-orkesteri musisoi puolet yöstä ilmeisesti aivan alapuolellamme, ja ison osan yöstä oli ollut tolkuttoman kuuma, kun seuramies oli halunnut laittaa ilmastoinnin pois päältä meluamasta. Lopputuloksena kuulimme jazz-karkelot entistäkin selvemmin, kunnes joskus 2.50 aikoihin ilmastointi oli pakko laittaa uudestaan päälle, kovemmalle kuin aiemmin, kun seuralainen ei itsekään saanut nukuttua kuumuudelta. Tosin mainittakoon, että jos nyt jotain musiikkia on pakko kuunnella silloin, kun oikeasti haluaisi nukkua, niin jazz on siedettävimmästä päästä.

Aamulla oli pakko käydä suihkussa huuhtomassa yön kauhut pois iholta. Koska olimme kaupunkikohteessa, suoritin kevyen meikkauksen ennen aamiaiselle lähtemistä. Hortoilimme epävarmoina aamiaissaliin ja mietimme mikä protokolla täällä mahtaisi olla. Pian ohi kulkenut tarjoilija pysähtyi nappaamaan meiltä voucherit talteen. Helpottuneina jatkoimme pitkulaisen tilan perukoille noutamaan apetta ja etsimme tyhjän pöydän. Pian paikalle pyrähti toinen tarjoilija kyselemään vouchereita, ja selitimme antaneemme ne jo pois. Tarjoilijan ilme näytti hieman siltä, ettei hän välttämättä uskonut meitä, mutta antoi meidän silti jatkaa ateriointia.

Lautaselle oli tullut poimittua tuttuja suosikkeja: tuoretta leipää, sämpylöitä ja croissanteja, paria viipalejuustoa sekä brietä, voita, ohuita suklaita (ohuet suklaat aamiaisella tuntuvat olevan joku tanskalainen juttu) ja juomaksi omenamehua ja tilkka kahvia. Tarjoilut olivat hyvät, paitsi leipäviipale oli aivan liian makea. Sämpylä ja croissut kuitenkin hyvittivät tilanteen.

Aamiaisherkkuja.

Juomapuolta.

Makeita leipomuksia oli montaa sorttia.

Leiville löytyi päällepantavaa.

Voita ei mikään voita.

Aamiaisen jälkeen tutkimme hetken ajan aulan pylvään eri puolille kiinnitettyjä kuuluisuuksien nimikilpiä. Paljon löytyi tuttuja nimiä, mutta vielä enemmän täysin tuntemattomia suuruuksia. Sitten palasimme huoneeseen vaihtamaan päälle kävelykierrokselle sopivan vaatetuksen. Sää oli aurinkoinen ja hieno, ilma oli melkein lämmin. Suuntasimme ensimmäiseksi Christianshavnia kohti. Ylittäessämme Christianshavniin johtavaa siltaa (Langebro), bongasimme kanavassa uimassa käyneen miehen, joka kuivaili itseään rannalla täysin nakkerina kaikkien nähden. Harmi, ettei ollut kiikaria mukana.

1/4 kuuluisista hotellivieraista.

Christianshavnin linnoitusmuurista oli tehty puisto.

Kalliimman näköistä naapurustoa.

Sympaattisia vanhempia taloja.

Päivän ensimmäinen nähtävyys oli Our Saviour's Church, joka houkutteli meidät luokseen viekoittelevalla kierretornilla. Kirkon puolella oli käynnissä yksityistilaisuus (ristiäiset), mutta torni oli onneksi silti auki. Ostimme pääsyliput á 69 DKK ja kiipesimme ensin tornin sisällä ahtaita puuportaita päitämme varoen, ja lopulta ulkona metalli/peltiportaita aivan kierteen huipulle, missä askelmat kapenivat kapenemistaan, kunnes loppuivat kokonaan. Torni oli hieno kokemus, eikä vain portaiden takia. Tornin korkeus melkein huimasi, kun katsoi alaspäin, ja maisemat olivat upeat ainakin näin aurinkoisena kevätpäivänä.

Our saviour's church.

Tornin huippu oli kiertynyt spiraaliksi.

Portaiden kiipeäminen vaati tarkkuutta.

Komeasti koristeltua koneistoa.

Kellosta muistui mieleen eräs fingerpori.

Poraat kävivät kapeammaksi huipun lähestyessä.

Kierreportaat jatkuivat tornin ulkopuolella.

Matkalla alaspäin pysähdyimme hetkeksi katsomaan eräässä sivusalissa pyörivää historia-esittelyvideota. Vaikka se oli tanskaksi, huomasin ymmärtäväni siitä melko paljon, joitakin helpompia lauseita ihan kokonaisuudessaan. Kun lopulta maltoimme tulla pois tornista, huomasimme oven eteen asetetut kyltit, joissa kerrottiin tornin kapasiteetin olevan täysi ja vain ennakkovaratuilla lipuilla pääsisi sisään. Emme muistaneet oliko kyltti siinä jo silloin, kun me saavuimme, mutta ainakaan kukaan ei yhtään vastustellut, kun ostimme lippuja, eikä tornissa ollut mitenkään mahdottomasti ruuhkaa.

Kaiteen toivoi olevan tukeva.

Job 38:11.

Näköalatasanteen kaide oli kullalla ja krumeluurilla koristeltu.

Kööpenhaminaa.

Muitakin torneja erottui kaupungin kattojen yllä.

Christiania alkoi kirkon naapurustosta.

Parin korttelin päästä kirkosta, alkoi Kööpenhaminan vapaakaupunki Christiania. Ensivaikutelma alueesta oli aurinkoisen päivän ja yltäkylläisesti kukkivien puiden takia lähes tunnelmallinen. Parin mutkan takaa alkoi kuitenkin "no photo"-alue, joka näytti todella creepyltä. Keuhkokuoleman partaalla olevan nistin näköisen miehen tauoton yskintä karkotti meidät sieltä ennen kuin ehdimme edes kunnolla jalkautua alueelle. Sairaalahoidossa pitäisi noin sairaalta vaikuttavan ihmisen olla. Olin nähnyt tarpeeksi ja kaipasin jo kiihkeästi takaisin poliisivaltion hellään huomaan. Vapaus ei sovi minunlaiselleni hienohelmalle.

Portti Christianiaan.

Christianiassa.

Kukat kukkivat Christianiassakin.

Vapaakaupunki kiinnosti turistiryhmiä.

No photo-alueelle ei tehnyt mieli mennä.

Portti EU:hun..¿

Christianialainen talo alueen ulkopuolelta katsottuna.

Kierros jatkui Nyhavniin. Väkeä oli kuin pipoa, vaikka ilma oli riittävän lämmin ilman päähineitä kuljeksimiseen. Vaikka ei taida tuo pipo tarkoittaa hattua, mutta paljon oli porukkaa kuitenkin liikkeellä. Monen kahvilan terassi oli tupaten täynnä. Väliin mahtui kuitenkin myös sellaisia paikkoja, joiden terassilla ei ollut melkein ketään. Koska vanha suosikkipaikkamme Klods Hans oli näitä paikkoja, joissa oli tilaa, päätimme tälläkin kertaa tukea heidän talouttaan.

Tällainen parkkikiekkomalli vaikutti suositulta merkistä riippumatta.

Kuninkaallinen teatteri hallitsi Inderhavnsbroenin maisemaa.

Nyhavn kylpi auringossa.

Nyhavn oli kippoloita ja ihmisiä pullollaan.

Kävimme hakemassa sisältä juomat. Minä halusin maistaa Belgian coffeeta, johon tuli kahvin lisäksi 2 cl Cointreauta ja 2 cl Bailey'sia ja päälle kermavaahtoa. Seuralainen otti perinteisen Irish coffeen. Juomat saatuamme palasimme ulos terassille ja valikoimme mielestämme parhaan pöydän ihmisvilinän tarkkailuun. Juoma oli oikein maistuva, ja oli mukavaa istua paraatipaikalla harrastamassa hiukan people watchingia. Suoraan edessämme vaikutti olevan some-kuvaajien suosima kohta, koska kaikki nätiksi laittautuneet pimut tuntuivat haluavan pitää valokuvaussession täsmälleen samassa paikassa. Ennen lähtöä poikkesimme vielä sisätiloihin palauttamaan lasit (lienee tarpeetonta, mutta halusimme olla avuliaita) sekä käymään sisätilan perukoilla sijaitsevassa wc:ssä.

Klods Hansin sisätila on hauska.

Maukkaat kahvijuomat avasivat terassikauden.

Klods Hansin terassikin täyttyi, kun näytimme esimerkkiä.

Juomatauon virkistäminä jaksoimme jatkaa kävelykierrosta. Halusimme nähdä pienen merenneidon patsaan uudestaan paremmassa säässä kuin edellisellä kerralla. Huomasimme reitin kulkevan marmorikirkon (Frederikskirken) ohi, joka on meiltä aiemmin jäänyt katsastamatta. Käväisimme siis lyhyesti myös kirkossa. Paitsi, ettei kirkossa käyty ihan noin vaan, koska sinnekin oli melkoinen tungos ihmisiä änkeämässä sisään samaan aikaan. Sopivalla asemoinnilla saimme itsemme ujutettua sisäpuolelle siedettävässä ajassa.

Marmorikirkko.

Marmorikirkon kupolin alla kelpasi istua hetki fiilistelemässä hartautta.

Kirkon koristelut olivat ylelliset.

Kupoli.

Magnoliat kukkivat kirkon edustalla.

Pienen merenneidon luona napsimme patsaasta parit valokuvat. Sen jälkeen istahdimme viereisen puiston penkille lähettämään tekstiviestiterveiset kotiväelle ikonisten kuvien kera. Istuskelun jälkeen lähdimme vähitellen valumaan takaisin hotellille päin. Ihmettelimme veden poikki suristellutta vesitasoa. En ole varma olenko koskaan nähnyt sellaista muualla kuin televisiossa. Nytkään ei nähty sitä lennossa, mutta tämäkin oli tyhjää parempi. Mainittakoon, että bongasimme myös muutamia joutsenia ja nokikanoja, kun nyt lentokykyisistä asioista tuli puhe.

Søofficers-Foreningen:in talo.

Kastelletin itäportti.

Kirsikkaa.

Puu oli niin hedelmällinen, että runkokin kukki.

Pieni merenneito.

Kastelletin laitamilla.

Kamp med en slange, Thomas Brock, 1880.

Seuraavaksi haussa oli Gasoline Grill, kun seuramies olisi halunnut saada paikan muka "kuuluisan" hampurilaisen lounaaksi. Ensimmäisessä löytämässämme toimipaikassa oli 40 minuutin jono, joten emme jääneet odottelemaan. Etsimme vielä toisenkin GG:n, mutta myös siellä oli todella pitkä jono. Lopulta seuralainen tyytyi ostamaan lounaakseen nakkisämpylän niitä myyvästä vaunusta. Muutama pulu pyöri nakkikärryn ympärillä ja havahduimme miettimään, että emme taineet nähdä ainuttakaan pulua Islannissa.

Nakkisämpylä.

Pulut kilpailivat pudonneista murusista.

Tämän jälkeen alkoivat voimat (lähinnä minun [lähinnä henkiset] voimat) hiipua, joten kiisimme ruuhkaista Strøgetiä pitkin hotellia kohti. Pysähdyimme vielä Netto-markettiin ostamaan sipsejä ja seuramiehelle oluen. Olisin halunnut ostaa itselleni limonadin, mutta valikoimista ei löytynyt mitään tuttuja merkkejä, varsinkaan jääkaapista, joten jätin juoman ostamatta.

Tanskalaisilla oli oma Taffel.

Hotellille päästyämme huomasimme, että Gina oli unohtanut siivouslistansa ja kynänsä meidän sohvalle. Laitoimme ne talteen kirjoituspöydälle. Päätimme testata kahvikonetta. Meillä ei ollut mitään käyttöohjetta, mutta kapseli mahtui koneeseen vain yhdellä tavalla ja painikkeita oli vain kaksi. Loogisesti <sarkasmi /> pienemmästä napista painamalla kone antoi ulos hiukan suuremman kahvin kuin suuresta napista painamalla. Molemmat kahvit olivat pahoja, eikä maidon lisääminen joukkoon merkittävästi muuttanut tilannetta. Yritin myöhemmin etsiä netistä käyttöohjetta laitteelle, joka vaikutti olevan mallia Lavazza Blue mini, mutta en tullut yhtään viisaammaksi, vaikka jonkinlaisen ohjeen löysinkin.

Kahvia tulossa kapselista.

Kahvittelun lisäksi kirjoittelimme hiukan muistiin päivän tapahtumia, julkaisin muutamia kuvia someen sekä rastitin aulasta poimittuun paperikarttaan missä kaikkialla olimme käyneet ja mihin haluaisimme vielä päästä. Lepäilyn jälkeen lähdimme katsastamaan aivan hotellin vierestä löytyvän Tivoli-huvipuiston tarjontaa. Tivolilla näytti olevan 180-vuotisjuhlavuosi käynnissä. Sisäänpääsy alueelle maksoi 165 DKK. Kiertelimme katsomassa ja kuvaamassa laitteita, koristeluja ja istutuksia. Laitteissa ajelut jätimme suosiolla väliin. Näin vanhana ei vatsa meinaa kestää edes laitteiden katselua.

Hotelli Nimb:n (Not in my back¿?) julkisivu lähenteli jo kulttuurillista omimista.

Antiikkisen näköiset hepat olivat viehättäviä.

Suosikkipelini huvipuistoissa.

Punaisten lyhtyjen alue.

Kukkien ja valojen kehystämä lampi ilahdutti sielua.

Punakaulahanhi etsi illallista.

Tivolissakin olisi ollut Gasoline Grill, mutta jälleen kerran törmäsimme käsittämättömään jonoon. Koko ravintola oli aivan tukossa, ovesta mahtui hädin tuskin sisään. Päätimme kuitenkin syödä Tivolissa, jotta saisimme aikaa kulutettua ja näkisimme paikan valot vielä pimeyden langettua. Vertailimme ravintoloiden menuja, mutta parhaalta vaikutti Mazzoli's pitsoineen. Tilasin Pizza Pachinon, johon tuli rukolaa, minitomaatteja, valkosipuliöljyä ja mozzarellaa. Kavaljeeri tilasi Salsiccia e patata-pitsan, jonka täytteinä oli makkaraa, perunaa, rosmariinia ja mozzarellaa. Juomaksi tilasin sparkling wateria, mutta sain tavallista vettä ilman sparkleja. Oikeastaan haluaisinkin aina tavallista vettä, mutta toisinaan tilaan kuplavettä, etten kuulostaisi aivan niin tylsältä kuin olen, joten tilaus meni sinänsä nappiin. Seuralainen otti tavoilleen uskollisesti oluen.

Mazzoli's.

Ravintolan sisätiloja.

Eläköityneet karusellihevoset koristivat ravintolaa.

Pitsan mukana tuli leikkuri.

Pizza Pachino oli herkullinen.

Pitsan mukana tuli yllättäen henkilökohtainen pitsaleikkuri, joka toimi enemmän tai vähemmän hyvin. Pitsa sen sijaan oli todella hyvä. Mozzarellassa ja rukolassa ei pihistelty. Kun olimme syöneet, oli ulkona jo pimeää, juuri kuten olimme laskelmoineetkin. Teimme vielä uuden valokuvauskierroksen Tivolin ympäri ennen kuin palasimme hotellille kirjoittelemaan päivän muistiinpanot loppuun, suihkuttelemaan ja muihin iltatoimiin.