Tapas-dieetti, päivä 3

Tapas-dieetti osoittautui erittäin käteväksi tavaksi syödä kiireessä. En tarkoita sitä, että tapakset pitäsi ahmia, mutta monet niistä ovat nopeita valmistaa, jolloin aikaa säästyy syömiselle. Töiden jälkeen oli siis kiire ehtiä kotiin syömään ja sitten ajoissa Puistolan juna-asemalle hakemaan Otusta mukaan keilakurssille Tapanilan urheilukeskukseen. Urheilemaan ei ole hyvä mennä vatsa tyhjänä eikä myöskään vatsa täynnä. Tapas-ateria osoittautui sopivan kevyeksi ainakin keilailua ajatellen.

Ateriaan kuului kipollinen edellispäivän pinaattikeittoa, raejuustoa, ananaspaloja pienellä kermavaahtotöräyksellä, minijuusto (vihdoinkin viimeinen) karpalohyytelöllä ja paistettuja perunoita (keitetty kypsiksi pari päivää sitten, joten paistaminen kävi vikkelästi). Söin myös pienen sämpylän, koska laivallakin sai välillä sellaisen lisukkeeksi yllättäen ja pyytämättä.

Vuorossa oli keilakurssin viimeinen kerta, jolloin oli tarkoitus ottaa hieman leikkimielistä kisaa eli heittelytunti oli pistelaskun kanssa eikä ilman, kuten aiemmilla kerroilla. Homma sujui kohtuullisen hyvin, joskin mukana piristämässä oli myös pullollinen jääteetä eli paljon herkullista sokeria. Nälkä ei päässyt yllättämään eikä haitannut vaikka lievät flunssan oireetkin yrittivät puskea läpi.

Masentuneena siitä, ettei voittajaa tai paremmuusjärjestystä julistettu, ja tietenkin flunssaa nujertamaan, piti ostaa valkosipulisipsejä kotimatkalla. Kurssin parhaimmasta päästä olevat mieskeilaajat olivat tarkkailleet tilannetta ja kuittasivat Otuksen kuitenkin voittajaksi, joten hänelle piti tietenkin ostaa voittosipsit. Itsekin yritin parastani ja olinkin ainakin muita naisheittäjiä parempi, mutta olisi silti ollut kiva saada varmistus asiasta. Tehtiin pistelaskentaa automaatin ohella paperille ja oli kiva kotona laskea sitten montako kaatoa tai paikkoa tai missiä tuli tehtyä. Täytyy napata jatkossakin lomake mukaan peliin tai tulostella niitä mukaan, jos menee sellaiselle hallille missä niitä ei ole.

Ehkä se oli enemmän tekosyy tällä kertaa, kun ei olo ollut yhtään masentunut ainakaan keilailusta. Ranteeseenkaan ei sattunut tällä kertaa yhtään. Edellisviikolla sitä vihloi niin vietävästi, joka heitolla. Flunssan oireista olin ehkä hiukan allapäin. En silti taaskaan sortunut ahmaisemaan koko pussillista sipsejä, kuten yleensä, ja iltapalaksi riitti kupillinen kaakaota. Kaakaohan on sitten sitä tavaraa mitä keitetään kattilassa rasvaa sisältävästä maidosta ja tummasta kunnollisesta kaakaojauheesta eikä mistään ohoo-maitojauheseoksista! Mausteeksi tuli kanelia ja kaakaoni olen juonut jo vuosia ilman sokeria. Harmi, että niitä sipsejä jäi vieläkin hiukan. Menee vielä seuraavakin päivä sipsivirhemerkinnällä, mutta sen jälkeen täytyy ihan oikeasti kiristää tahtia kohti puhdasoppista tapas-dieettiä.

Tapas-dieetti, päivä 2

Tänään pääsin maistelemaan eilen marinoitumaan lähteneitä mozzarellapalloja. Oikein erityisen hyvää mozzarellaa ei ole normaaleista ruokakaupoistani löytynyt palleroina. Hyväksi osoittautuneet mozzarellat ovat olleet aina isoja kimpaleita. Eivät nämä aivan minitkään parasta mahdollista ole, mutta eivät yhtään hassumpia. Purkkiin lähti siis pussillinen juustoa, yksi kynsi valkosipulia murskattuna ja öljyä sen verran, että pallot suunnilleen peittyivät siihen. Kun olen syönyt pallot, voin käyttää maustuneen öljyn vaikkapa salaatinkastikkeeksi tai paistaa valkosipulileipiä. Nam!

Muita päivän makuja olivat sitten pinaattikeitto, raejuusto ja kana, ananaspalat ja turkkilainen jugurtti ripauksella sahramia ja reilulla annoksella kreikkalaista hunajaa. Miten ihmeessä näitä voi kutsua tapaksiksi, kun mikään ei ole erityisen espanjalaista? Tai yhtään espanjalaista..

Ananakset ostin hädissäni lähikaupasta. Olivat Euroshopper-merkkisiä Thaimaasta. Yleensä olen ollut hyvin tyytyväinen myös halpismerkkien tuotteisiin, mutta tämä ananas oli lähes mautonta eikä edes makeaa. Ei tarvitse ostaa toista kertaa. Mikäli tästä nyt kovasti innostun, niin ostaisin mieluiten ananaksen ihan hedelmänä enkä peltipurkkina. Olisi varmasti maukkaampaa eikä tarvitsisi miettiä sitä myrkkyä mikä noissa peltisissä säilyketölkeissä olikaan.

Pinaattikeitto sen sijaan ei tullut purkista, vaan sen pyöräytin ihan itse. Mikään ei ole helpompaa. Suurena pinaattikeiton ystävänä olin suunniltani järkytyksestä, kun kerran yritin päästä helpolla ja ostin valmiin pinaattikeiton. Se ei ollut ihmisen ruokaa! Sittemmin totesin, että hankkimani teflon-kattila ja muovivispilä helpottivat tiskaamista niin paljon, että pinaattikeiton tekeminen itse on ihan iloista hommaa. Lääkärikin on käskenyt syömään pinaattia, joten tässä sitä nyt meni systeemiin.

Tapas-dieetti, päivä 1

Ryhdyin jo töissä (tauolla tietenkin...) listaamaan erilaisia tapas-annoksia, joita olisi helppo väkerrellä kotona. Niistä on sitten helppo hiljaisen aivotoiminnan päivänä luntata vaihtoehtoja, jos en keksi mitään uutta ja jännittävää kokeiltavaa. Listalle pääsi seuraavanlaisia ruokalajeja:
- marinoidut mozzarellapallot
- raejuusto
- siskonmakkarat
- ananaspalat
- paistetut perunat
- kuutamokiisseli
- minijuusto ja hillo/ke
- maissi
- oliivit
- fetakuutiot
- paprika
- minitomaatit
- kurpitsapikkelssi
- turkkilainen jugurtti ja hunaja
- kana
- appelsiinimehussa marinoidut banaaniviipaleet
- leikkelelautanen ja parmesaanilastut
- tzatsiki
- pinaattikeitto
- pikkulettu ja hillo
- Madrigal-juusto ja viinirypäleet

Kirjahyllystä löytyy jo valmiiksi pieni tapas-kirja, josta täytyy luntata listalle jatkoa, kunhan saan homman kunnolla käyntiin.



Ensimmäisen tapas-päivän kippoihin valikoitui kanaa provencen mausteseoksella, paistetut perunat, luomuraejuustoa tillillä, vihreää paprikaa (punaista paprikaa inhoan ja vihreä on lemppari) ja minibrie tyrnihillolla.

Kaikki muu oli todella herkullista, mutta minibrietä en voi suositella kenellekään. Voimakkaan makuinen tyrni kuitenkin peitti mukavasti alleen juuston äitelän maun. Söin yhden minijuustoista aiemmin sellaisenaan, eikä se ollut syömäkelpoista, vaikka isommat pakkaukset saman firman brietä ovat olleet erinomaisia. Jatkossa täytyy ostaa isompi brie ja lohkoa siitä sopivan pieni kimpale annokseen. Laitoin tänään minimozzarellapalleroiset purkkiin marinoitumaan öljyn ja valkosipulin kanssa. Huomenna pääsee herkuttelemaan niillä, ihanaa!

Lipsuin hiukan syömään alkuruuaksi sipsejä, kun niitä Tukholman tuliaisia oli vielä jäljellä. Mutta ei niitä sentään paljon mennyt verrattuna siihen edellisviikkoon, jolloin vetelin pienen pussillisen sipsejä kerralla. Kaiken kaikkiaan alku oli erittäin hyvä. Olin heti energisempi, kun olin saanut edes jotain oikeaa ruokaa koneistoon. Pelkät sipsit eivät paranna töissä syntynyttä uuvahtanutta oloa yhtään. Niistä on sitkeästi pyristeltävä irti!

Tapas-dieetti

Edellisviikko meni sipsejä ja juustoleipiä syödessä, mutta enimmäkseen kyllä sipsejä ja dippejä tai brie-juustoa. Mikäänhän ei ole parempaa, kuin pehmoinen valuva brie-juusto sipsin päällä! Unohtakaa tylsät voileipäkeksit, niistä ei ole mihinkään.

Viikko oli todella raskas, kun työpari vietti sairaslomalla 4 päivää. Taukoja en ehtinyt pitää, nälkä oli päivien päätteeksi todella kova, energiataso sellainen, että juuri ja juuri jaksoin raahautua sipsihyllylle asti kaupassa. Ei ollut toivoakaan siitä, että olisin jaksanut käsitellä kunnollisia raaka-aineita ja odotella niiden kypsymistä tai seisoskella leikkuulaudan tai hellan äärellä kahta kokonaista minuuttia. Oli pakko hakea päivittäin sipsiä tasaamaan ahdistusta ja nopeaksi helpotukseksi nälkään. Hengitysharjoituksista tai liikunnasta ei ole mihinkään, kun oikein kova ahdistus pitäisi nujertaa tai saada ajatukset irrotettua työasioista.

Viime viikonloppuna laivalla sipsipainotteiseen ruokavaliooni tunkeutui ihania tapaksia! Toki reissusta tuli ostettua tuliaisiksi (itselleen) myös sipsejä, mutta siitä se ajatus silti lähti: 5 tapaksen annos (+ lasillinen viiniä) vie nälän mennessään todella tehokkaasti. Vaikka olimme kävelleet koko päivän Tukholmassa, riitti sama määrä tapaksia nälän karkottamiseen. Laivalla tulee tietysti usein valittua vähän tuhdimpia lajeja, joissa on reilusti rasvaa ja ehkä hiukan proteiineja, mutta aina joukkoon mahtuu myös jotain kasvista tai hedelmää.

Menomatkan tapaksissa oli kananpaloja, paprikasuikaleita (puoliksi kaverin kanssa), fetakuutioita (puoliksi kaverin kanssa), leikkelelautanen parmesaanilastuilla, fetamousse sipulihillokkeella ja juustolautanen. Lisukkeiksi firma tarjosi pienen valkosipulisämpylän. Juustolautasen lisukkeena oli 3 keksiä, joista yhden tiputin lattialle ja kahdessa muussa oli kananmunaa, joten en allergiani vuoksi voinut niitä syödä. Niistä ei siis kertynyt lisäkaloreita. Ruokajuomana oli lasillinen valkoviiniä, taisi olla 16 cl chileläistä chardonnayta.

Paluumatkan tapaksissa oli kananpaloja, paprikasuikaleet (kaikki itselle), leikkelelautanen, fetamousse ja lohkoperunoita. Lohkoperunoiden kanssa olisi tarjoiltu majoneesia, mutta koska sekään ei minulle sovi, sain tilalle balsamicoa pieneen dippikuppiin. Juomaksi otin minipullon kuohuviiniä. Tänään annokseen ei kuulunut sämpylää eikä keksejä.

Olen täysin kyllästynyt laskemaan kaiken syömäni ruuan kaloreita, vaikka se vuonna 2007 olikin minulle toimiva tapa laihtua. Silloin söin noin 1200 kcal päivässä, jumppasin kolme kertaa viikossa ja lenkkeilin sen verran kuin jaksoin jalkaisin sekä pyörällä. Laihduin noin seitsemän kiloa, joka silloin oli jo hyvin lähellä lopullista tavoitetta eli kymmenen kilon laihtumista. Sittemmin mussutin ne 2007 jouluna ja 2008 alkukuukausina suklaakonvehtien muodossa takaisin, kun suklaa tuntui parhaalta tavalta toipua erosta silloisen poikaystävän kanssa. Nyt laihdutettavaa on ehtinyt kertyä jo toiset kymmenen kiloa.

Mainittakoon, että olin jatkuvasti nälkäinen, kun söin niin vähän, mutta yritettyäni 1500 kcal / päivä ei vain syntynyt tulosta, joten niukaksi oli pakko vetää. Nyt en siis enää jaksaisi laskea kaloreita enkä mielellään olisi kovinkaan nälkäinen. Tapas-dieetissä en välitä kertyneistä kaloreista enkä muista ravintoarvoista. Riittää, että syön oikeilla aterioilla 5 tapasta, joista 2 sisältää kasviksia tai hedelmiä. Ja peruna on kasvis! Meillä ei karpata ja hyljeksitä maukkaita hiilihydraatinlähteitä. Välipalaksi voi syödä 2 tapasta millä tahansa sisällöllä. Aamupalaksi aion kuitenkin ainakin aluksi syödä perinteiset juustoleipäni, koska ilman niitä päivä ei vain lähde käyntiin hyvin. Välipaloja voi päivään mahduttaa 2-3 ja aterioita 2. Voi olla, että paino nousee, kolesteroli nousee ja mieliala laskee, mutta mistä sitä tietää vaikka tapas-dieetti olisi tie hoikempaan ja autuaampaan elämään. Tästä alkaa testaaminen!

Lähtötilanne asioissa, joihin kaipaan muutosta, on seuraavanlainen:
- Suolaa on sipsiviikon jälkeen kropassa aika kauheasti, joten varmaan ensimmäisinä päivinä huuhdellaan kropasta pois vain suoloja ja nesteitä ja kuonaa, eikä rasva vielä hievahdakaan. Jalat ja ranteet ovat niin turvoksissa, että tuntuu pahalta pitää kelloa kädessä ja kiskoa kenkiä jalkaan.
- Kokonaiskolesteroli viimeksi vuosi sitten mitattuna yli 6, muistaakseni 6,1. Se tuskin on siitä sipseillä ja juustoilla kohentunut vaan korkeintaan mennyt huonommaksi.
- Painoa oli eilen aamulla punnituksessa 79,9 kg. T-paidan riisuminen ei auttanut. Vielä pysytään alle 80 kilon, mutta ei enää kauan, jos tällainen mässäilyelämä jatkuu.
- Liikunnan määrä on kipeän ranteen takia ollut lähes nollassa, vaikka voisin hyvin käydä ainakin kävelemässä ja tehdä kuntosalillakin sellaisia harjoituksia, jotka eivät kohdistu oikeaan käteen. Liikunnan määrää on tarkoitus lisätä ainakin hiukan, joten jos laihtumista tapahtuu, ei sitä voi pelkkien tapasten syömisen ansioksi laskea.
- Vettä on juotava enemmän sekä töissä että ruokajuomana. Liian monta litraa on tullut kumottua Novellen sinkkivettä, koska se on niin herkullista. Eihän siinäkään paljon sokeria ole, mutta jos sitä juo 1,5 litraa päivässä, niin kertyy siitäkin "turhia" kaloreita. Mökin läheltä lähteestä kotiin raahaamani vesi oli erinomaista, mutta talvella joudun tyytymään hanaveteen.

Sortumisia tulee varmasti tapahtumaan, mutta aion ponnistaa takaisin jaloilleni viimeistään seuraavana päivänä. ¡Buen provecho!

X-Balance -hologrammiranneke

Osallistuin ystäväni kanssa syyskuun alussa Kuntostartti-tapahtumaan, jonka järjestivät Urheiluhallit (UH) ja Fix Liikuntakeskukset Mäkelänrinteen Uintikeskuksessa. Osallistujat saivat pois lähtiessään lahjakassit, josta löytyi muiden tuotteiden joukosta X-balance -hologrammiranneke. Ranneke sai Skepsis ry:n Huuhaa-palkinnon vuonna 2010, joten herätti hiukan hämmästystä, että tuotetta markkinoidaan kuntoilutapahtumassa.

Ymmärrän, että kauppaketjut saattavat haluta ranneketta myydä, mutta kuntoilun ammattilaisten ei uskoisi voivan tarjota asiakkailleen tällaista kapinetta. Rannekkeeseen on suorastaan kohokuvioitu (onko kohokuvioitu sana?) UH- ja Fix-logot, joten ihan omissa nimissään sporttiketjut tätä tavaraa rohkeasti tarjoavat. Raha pois kuntoilijalta keinolla millä hyvänsä. Harmi, etten ole ryhmäliikuntaintoilija, sillä olisi mukava käydä seuraamassa kuinka moni kyseisten ketjujen jumppaohjaajista käyttää ranneketta tunteja vetäessään...

Mainittakoon kuitenkin vielä, että itse tapahtuma oli kyllä hienosti järjestetty ja vedetty. Henkilökunta oli tilanteen tasalla ja jokainen tiesi missä tapahtuu mitäkin. Mikäli vastaava tapahtuma vielä joskus järjestetään uudestaan, saatan hyvinkin mielelläni osallistua jälleen.

Takaisin asiaan:
Ranneke oli hyvin simppelisti pakattuna eikä siitä olisi ilman ennakkotietoja välttämättä ymmärtänyt mistä on kyse. X-balancen kotisivut kertovat tuotteesta seuraavaa: "X-Balance hologrammit ovat tallennusaine, johon on tallennettu äänitaajuuksia ja algoritmejä, jotka tasapainottavat kehon energiakentän toimintaa ja parantavat ihmisen suorituskykyä. Koska energiakenttä on jokaisella erilainen, X-Balance -rannekkeen vaikutukset ovat yksilöllisiä." (http://www.x-balance.fi/index/toimintaperiaate)

Rannekkeen mukana ei tullut lainkaan käyttöohjetta. Pakkauksen taustapuolella oli ainoastaan ohje rannekkeen testaamiseksi yhdellä tavalla. X-balancen kotisivuiltakaan ei löytynyt käyttöohjetta eikä varoitustekstejä, mutta kysymyksiä herää hetkessä läjäpäin. Mikäli nämä eivät tuotteen valmistajan tai markkinoijan mielestä vastausta, ei tuote luultavasti tee yhdellekään käyttäjälle yhtään mitään.

Normaalisti ihmiset eivät kai lue käyttöohjeita kovin huolella ennen kuin ongelmia ilmenee, mutta näihin asioihin olisin silti kaivannut vastauksia ennen tuotteen käyttöönottoa:

- Kummassa kädessä ranneketta kuuluu pitää?
- Onko käyttäjän kätisyydellä merkitystä? Oikeakätinen pitää oikeassa kädessä ranneketta ja vasenkätinen vasemmassa, vai juuri toisinpäin?
- Paraneeko tulos entisestään, jos laittaa kumpaankin käteen yhden rannekkeen?
- Voisiko yhtä hyvin valmistaa rannekkeita pidettäväksi nilkassa tai kaulassa?
- Kuuluuko ranneketta käyttää vain harjoituksen aikana vai ympäri vuorokauden?
- Toimiiko ranneke myös taskusta käsin, jossa se on kehon lähellä vai onko oleellista, että kumi kiertää jonkin ruumiinosan tai että hologrammin ja ihon välissä ei ole kangasta tai muita esteitä?
- Voiko rannekkeen viedä veteen, esim. uimaan tai suihkuun?
- Heikkeneekö teho vedessä, kun vesi luo erilaisen vastuksen kehon ympärille?
- Onko rannekkeen käytössä ikärajoja? Sopiiko ranneke myös lapsille?
- Onko mitään riskiryhmiä, joille ranneke ei sovi, esim. sydänsairaat, syöpäpotilaat, diabeetikot, verenpainetautipotilaat?
- Tarvitaanko jonkinlaista karenssiaikaa, jos on käynyt lääketieteellisissä kokeissa, esim. varjoainekuvauksessa?
- Voiko raskaana oleva nainen käyttää ranneketta? Vaikuttaako se vain käyttäjään vai myös sikiöön? Syntyykö ranneketta käyttävälle naiselle tavallista tarmokkaampi ja ketterämpi lapsi, mikäli raskausaikana on käytetty hologrammiranneketta?
- Voisiko rannekkeen avulla vähentää vanhainkodissa tapahtuvia kaatumisia laittamalla jokaiselle vanhukselle rannekkeen käteen?
- Pitääkö ranneke humalaisen käyttäjän paremmin tolpillaan?
- Hologrammihan on kuva, joten miten siihen on ohjelmoitu mitään? Uskottavampaa olisi, jos hologrammin sijaan rannekkeessa olisi edes vain mainittua ainetta, johon äänitaajuudet ja alogirmit on tallennettu. Mikä ihmeen aine se sellainen edes on? Uskoisin helpommin, jos aine olisi magneettinen, säteilisi tai värähtelisi tms.
- Laitteessa ei ole paristoja, joten millä energialla alogoritmeja suoritetaan? Millä voimalla ranneke mittaa kehon energiakentän ja valitsee oikean sille sopivan suoritusta parantavan algoritmin? Eikä äniaaltojakaan ei saa mistään normaalista soittimesta ulos ilman sähkövirtaa... Vai riittäisikö, että sidon minicd-levyn ranteeseeni? Ai niin, mutta ne algoritmit jäävät silloin puuttumaan..
- Mitä tapahtuu, jos algoritmissa onkin virhe? Tai bugi ja ranneke menee jumiin? Voiko ranneke aiheuttaa vaaratilanteen muuttamalla käyttäjän tasapainon ja liikehdinnän täysin holtittomaksi?
- Voiko rannekkeen buutata, alustaa tai kalibroida uudelleen?
- Mikä on rannekkeen käyttöikä? Toimiiko se ikuisesti vai heikkeneekö teho runsaassa käytössä tai muutamassa vuodessa vaikka ranneketta ei käyttäisi lainkaan?

X-balancen kotisivuilta löytyy peräti kaksi tapaa testata ranneketta (http://www.x-balance.fi/index/testit):
Testattava tasapainotesti:
- käden painaminen alas, kun henkilöllä on molemmat jalat maassa
- käden painaminen alas, kun henkilö seisoo yhdellä jalalla
- käden painaminen alas, kun henkilö seisoo yhdellä jalalla ja käyttää ranneketta ilmassa olevan jalan puolella (rannekkeen mukana tulevassa ohjeessa ei näy kummassa kädessä testihenkilö pitää ranneketta)
Tulos: toimii. Testasin kuitenkin samaa juttua vielä kerran ilman ranneketta ja pystyssä pysyy ihan yhtä hyvin. Luulen, että harjoitus tekee mestarin. Kun on kerran horjutettu, osaa seuraavalla kerralla nojata ruumiinpainollaan oikealla tavalla vastakkaiseen suuntaan, vaikka ranneketta ei olisikaan kädessä tai edes lähistöllä.

Testattava liikeratatesti:
- käden vieminen vaakasuorassa olkapään tasossa mahdollisimman taakse
- käden vieminen vaakasuorassa olkapään tasossa mahdollisimman taakse ranneke venytettävässä kädessä
Tulos: toimii. Testasin sitten tässäkin viedä kättä pari kertaa taakse vielä ilman ranneketta ja joka kerta sain käden vietyä kauemmas taakse. Liekö tässäkin kyse harjoittelusta ja kehon lämpenemisestä, jotka edesauttavat parempaa venymistä?

Rannekkeiden esittelytekstissä (http://www.x-balance.fi/products) kerrotaan, että "X-Balance –rannekkeen muotoilu sopii asusteeksi niin vapaa-aikaan kuin urheiluun. Rannekkeen väriä vaihtamalla luot eri ilmeen asukokonaisuuteen." Luultavasti ranneke toimii parhaiten juuri tässä roolissa eli pelkkänä sporttisen näköisenä asusteena! Onhan se aika söpö...