Tapas-dieetti, päivä 2

Tänään pääsin maistelemaan eilen marinoitumaan lähteneitä mozzarellapalloja. Oikein erityisen hyvää mozzarellaa ei ole normaaleista ruokakaupoistani löytynyt palleroina. Hyväksi osoittautuneet mozzarellat ovat olleet aina isoja kimpaleita. Eivät nämä aivan minitkään parasta mahdollista ole, mutta eivät yhtään hassumpia. Purkkiin lähti siis pussillinen juustoa, yksi kynsi valkosipulia murskattuna ja öljyä sen verran, että pallot suunnilleen peittyivät siihen. Kun olen syönyt pallot, voin käyttää maustuneen öljyn vaikkapa salaatinkastikkeeksi tai paistaa valkosipulileipiä. Nam!

Muita päivän makuja olivat sitten pinaattikeitto, raejuusto ja kana, ananaspalat ja turkkilainen jugurtti ripauksella sahramia ja reilulla annoksella kreikkalaista hunajaa. Miten ihmeessä näitä voi kutsua tapaksiksi, kun mikään ei ole erityisen espanjalaista? Tai yhtään espanjalaista..

Ananakset ostin hädissäni lähikaupasta. Olivat Euroshopper-merkkisiä Thaimaasta. Yleensä olen ollut hyvin tyytyväinen myös halpismerkkien tuotteisiin, mutta tämä ananas oli lähes mautonta eikä edes makeaa. Ei tarvitse ostaa toista kertaa. Mikäli tästä nyt kovasti innostun, niin ostaisin mieluiten ananaksen ihan hedelmänä enkä peltipurkkina. Olisi varmasti maukkaampaa eikä tarvitsisi miettiä sitä myrkkyä mikä noissa peltisissä säilyketölkeissä olikaan.

Pinaattikeitto sen sijaan ei tullut purkista, vaan sen pyöräytin ihan itse. Mikään ei ole helpompaa. Suurena pinaattikeiton ystävänä olin suunniltani järkytyksestä, kun kerran yritin päästä helpolla ja ostin valmiin pinaattikeiton. Se ei ollut ihmisen ruokaa! Sittemmin totesin, että hankkimani teflon-kattila ja muovivispilä helpottivat tiskaamista niin paljon, että pinaattikeiton tekeminen itse on ihan iloista hommaa. Lääkärikin on käskenyt syömään pinaattia, joten tässä sitä nyt meni systeemiin.