Tapas-dieetti, päivä 3

Tapas-dieetti osoittautui erittäin käteväksi tavaksi syödä kiireessä. En tarkoita sitä, että tapakset pitäsi ahmia, mutta monet niistä ovat nopeita valmistaa, jolloin aikaa säästyy syömiselle. Töiden jälkeen oli siis kiire ehtiä kotiin syömään ja sitten ajoissa Puistolan juna-asemalle hakemaan Otusta mukaan keilakurssille Tapanilan urheilukeskukseen. Urheilemaan ei ole hyvä mennä vatsa tyhjänä eikä myöskään vatsa täynnä. Tapas-ateria osoittautui sopivan kevyeksi ainakin keilailua ajatellen.

Ateriaan kuului kipollinen edellispäivän pinaattikeittoa, raejuustoa, ananaspaloja pienellä kermavaahtotöräyksellä, minijuusto (vihdoinkin viimeinen) karpalohyytelöllä ja paistettuja perunoita (keitetty kypsiksi pari päivää sitten, joten paistaminen kävi vikkelästi). Söin myös pienen sämpylän, koska laivallakin sai välillä sellaisen lisukkeeksi yllättäen ja pyytämättä.

Vuorossa oli keilakurssin viimeinen kerta, jolloin oli tarkoitus ottaa hieman leikkimielistä kisaa eli heittelytunti oli pistelaskun kanssa eikä ilman, kuten aiemmilla kerroilla. Homma sujui kohtuullisen hyvin, joskin mukana piristämässä oli myös pullollinen jääteetä eli paljon herkullista sokeria. Nälkä ei päässyt yllättämään eikä haitannut vaikka lievät flunssan oireetkin yrittivät puskea läpi.

Masentuneena siitä, ettei voittajaa tai paremmuusjärjestystä julistettu, ja tietenkin flunssaa nujertamaan, piti ostaa valkosipulisipsejä kotimatkalla. Kurssin parhaimmasta päästä olevat mieskeilaajat olivat tarkkailleet tilannetta ja kuittasivat Otuksen kuitenkin voittajaksi, joten hänelle piti tietenkin ostaa voittosipsit. Itsekin yritin parastani ja olinkin ainakin muita naisheittäjiä parempi, mutta olisi silti ollut kiva saada varmistus asiasta. Tehtiin pistelaskentaa automaatin ohella paperille ja oli kiva kotona laskea sitten montako kaatoa tai paikkoa tai missiä tuli tehtyä. Täytyy napata jatkossakin lomake mukaan peliin tai tulostella niitä mukaan, jos menee sellaiselle hallille missä niitä ei ole.

Ehkä se oli enemmän tekosyy tällä kertaa, kun ei olo ollut yhtään masentunut ainakaan keilailusta. Ranteeseenkaan ei sattunut tällä kertaa yhtään. Edellisviikolla sitä vihloi niin vietävästi, joka heitolla. Flunssan oireista olin ehkä hiukan allapäin. En silti taaskaan sortunut ahmaisemaan koko pussillista sipsejä, kuten yleensä, ja iltapalaksi riitti kupillinen kaakaota. Kaakaohan on sitten sitä tavaraa mitä keitetään kattilassa rasvaa sisältävästä maidosta ja tummasta kunnollisesta kaakaojauheesta eikä mistään ohoo-maitojauheseoksista! Mausteeksi tuli kanelia ja kaakaoni olen juonut jo vuosia ilman sokeria. Harmi, että niitä sipsejä jäi vieläkin hiukan. Menee vielä seuraavakin päivä sipsivirhemerkinnällä, mutta sen jälkeen täytyy ihan oikeasti kiristää tahtia kohti puhdasoppista tapas-dieettiä.