Tuplaristeily 2/2

28.-30.6.2013

Seuraavaa risteilyä kohti lähdin autolla. Jätin auton parkkiin Kisahallille, kun siellä silloin vielä sai pysäköidä ilmaiseksi, ja jatkoin matkaa raitiovaunulla Katajanokalle. Sää oli edelleen mitä mainioin, joten katseltiin taas muina tyttöinä Suomenlinnaa ja Kustaanmiekkaa kuin ei olisi koskaan sitä nähtykään. Tällä kertaa ei ollut vesiskootteristeja, mutta samoilla tienoilla hengaili joku riippuliitäjä. Ei sentään jääty ihan ilman äksöniä.

Liitäjä.

Vähän lähdön jälkeen koko porukka kokoontui isolle yläkannelle. Matkanjohtajatar oli noutanut TaxFreestä skumppaa, jollakin oli laseja kassissa, ja sitten ryhdyttiin uskomattomassa tuulessa skoolailemaan. Tervetulopuhekin kuultiin. Valokuvia räpsittiin tolkuttomasti. Hienot tuulitukat oli ikuistettava.

Skål!

 

Chewbacca.

Illallista nautittiin tapasbaarissa, kuten tyttöin kanssa yleensä on tapana. Sapuskan saa hiukan ravintolaa tai buffettia halvemmalla, mutta yleensä se on ollut ihan riittävän täyttävää meidän tarpeisiin. Erityisesti silloin, kun valitsee juustoisan valikoiman tapaksia. Joskus on viiden tapaksen joukkoon mahtunut kolme juustoisaa annosta (esim. mozzarellapallot, fetakuutiot, juustolautanen). Nyt vatsaa täyttivät kuitenkin tehokkaasti mausteiset makkarat, lohkoperunat ja mozzarellapallot. Harvinaista kyllä joukossa oli vain yhtä juustoa.


Ooh, tapaksia!

Jossain vaiheessa iltaa etureidet kipeytyivät aivan kauheasti. Oli suorastaan vaikea kävellä. Yritin venytellä ja vanutella niitä, mutta ilman särkylääkettä olisin ollut sängyn vanki loppuillan. Sen siitä saa kun pyöräilee liikaa ilman minkäänlaista pohjatreeniä. Myöhemmin syksyllä kyllä selvisi sellainenkin seikka, että tyroksiiniannostukseni oli ollut turhan matala, joten silläkin on kyllä pieni osuus lihasten aineenvaihdunnassa ja toipumisessa rasituksesta.

Tyttöjä.

TaxFree tuli tietysti koluttua läpikotaisin ja tuoksut tuoksuteltua nenä väristen. Kierreltiin kuuntelemassa musiikkeja Fun Clubissa, Pubissa ja yökerhossa pääsimme kuuntelemaan muutaman porukkamme jäsenen Karaoke-laulantaa. Maihin rantauduimme kahdestaan kaverini kanssa. Koko tyttölauma ei ole koskaan liikkunut näillä reissuilla mitenkään tiiviisti yhdessä, kun jokaisella on omat suosikkipaikkansa ja kaikki eivät aina jaksa lähteä maihin lainkaan. Jalkakipukin oli jo hellittänyt sen verran, että jaksoin hyvin kävellä ne uudestaan kipeiksi. Tukholmapäivänä kipeytyvät kylläkin päkiät eikä reidet - vaihtelu virkistää.

Karaokettaret.

Tukholmassa tuli kierrettyä vakio-ostospaikkoja, mm. Robert E's Choclad Åhlénsin kellarikerroksessa, Gurdrun Sjödénin vaateputiikki ja Alfa-divari. Alfasta löytyy aina jokin minulle uusi Kitty-kirja eli Neiti Etsivä på svenska. Ruotsiksihan on julkaistu myös ihan eri Neiti Etsiviä kuin suomeksi, joten ilman kielitaitoa ei kyseisiin tarinoihin pääsisi koskaan tutustumaan. Hemköpistä löydettiin houkuttelevan näköinen puolen litran suklaajätski, jonka ostimme lounaaksi kaverin kanssa puoliksi. Sekin oli harvinaista herkkua, että jotain herkkujätskiä löytyy ilman kananmunaa. Kananmuna on tehnyt melkoisen paluun ainakin Suomessa myytäviin jäätelöihin. Kun olin teini-iässä, oli hyvinkin moni Suomessa myyty jäätelö munaton. Vain ulkomailla oli oltava varovainen. Nyt on myös kotimaassa luettava pakkausselosteet tarkkaan.

Alfa.

Sergelillä on oma tori.

Ostimme Muji-sarjan pikkulusikat Åhlénsin koti-osastolta ja painelimme ulos Sergelin torille maistelemaan jätskiä, joka olikin aivan huikean herkullista. Nimi painui välittömästi mieleen: Djurgårds Glace. Hemköpistä lähti mukaan myös pari paikallista Napoleon-leivosta, koska nekin olivat munattomia. Ruotsi on jo pitkään ollut munattomuuden edelläkävijä. Meille allergikoillekin on keksitty tehdä jotain herkkuja, jotka ovat oikeasti hyviä eikä mitään kuivaa betonitaikinaa, kuten monet suomalaiset munattomuudet.

Jätski maistuu hellepäivänä.

Gamla stan.



Palasimme laivalle perinteisesti Gamla stanin läpi ja rantatietä kävellen. Laivalla hengailtiin taas kannella, kun oli lähdön hetki. Maistelin skumppaa ja oltiin eksytty muutaman puolitutun kanssa samaan pöytään. Paluumatkallakin ateria oli tapaksia. Ihana panna cotta oli löytänyt tiensä päivän valikoimiin ja se kruunasikin aterian. Ihmettelimme pienenpienien saarien valkeita ja lehdettömiä puita. Olivatko puut hukkuneet linnunkakkaan vai oliko niissä jokin tauti? Syy jäi arvoitukseksi, mutta olimme äimistyneitä, ettemme ole koskaan aihemmin huomanneet kyseisiä puita, vaikka olemme tehneet melkoisen monta risteilyä kyseisellä reitillä. Ehkä emme vain ole olleet ikkunan luona oikeaan aikaan.

Saalistajat. 

Paluutapakset.

Omituinen puu.

Ilta sujui samanhenkisissä merkeissä kuin menomatka, mutta kävimme toki taas katselemassa hiukan Maarianhaminaa, kun sinne pysähdyimme. Aamulla olimme taas virkeinä kannella katselemassa saapumista Helsinkiin. Kustaanmiekka tuli nyt nähtyä moneen kertaan muutaman päivän sisään. Kotiin päästyäni keittelin päiväkaakaot ja nautiskelin ruotsalaisen Napoleonin. Vaikka olenkin ahkera risteilijä, niin koskaan ennen en ollut kokeillut tuplaristeilyä. Voipi olla, että olen liian vanha ja väsynyt kokeilemaan sitä vielä toiste, mutta hauskaa se oli saada tällainenkin kokemus lisättyä jonnekin aivojen sopukoihin.

Maarianhamina.

Mm mmm mmmm...