Viikko oli todella raskas, kun työpari vietti sairaslomalla 4 päivää. Taukoja en ehtinyt pitää, nälkä oli päivien päätteeksi todella kova, energiataso sellainen, että juuri ja juuri jaksoin raahautua sipsihyllylle asti kaupassa. Ei ollut toivoakaan siitä, että olisin jaksanut käsitellä kunnollisia raaka-aineita ja odotella niiden kypsymistä tai seisoskella leikkuulaudan tai hellan äärellä kahta kokonaista minuuttia. Oli pakko hakea päivittäin sipsiä tasaamaan ahdistusta ja nopeaksi helpotukseksi nälkään. Hengitysharjoituksista tai liikunnasta ei ole mihinkään, kun oikein kova ahdistus pitäisi nujertaa tai saada ajatukset irrotettua työasioista.
Viime viikonloppuna laivalla sipsipainotteiseen ruokavaliooni tunkeutui ihania tapaksia! Toki reissusta tuli ostettua tuliaisiksi (itselleen) myös sipsejä, mutta siitä se ajatus silti lähti: 5 tapaksen annos (+ lasillinen viiniä) vie nälän mennessään todella tehokkaasti. Vaikka olimme kävelleet koko päivän Tukholmassa, riitti sama määrä tapaksia nälän karkottamiseen. Laivalla tulee tietysti usein valittua vähän tuhdimpia lajeja, joissa on reilusti rasvaa ja ehkä hiukan proteiineja, mutta aina joukkoon mahtuu myös jotain kasvista tai hedelmää.
Menomatkan tapaksissa oli kananpaloja, paprikasuikaleita (puoliksi kaverin kanssa), fetakuutioita (puoliksi kaverin kanssa), leikkelelautanen parmesaanilastuilla, fetamousse sipulihillokkeella ja juustolautanen. Lisukkeiksi firma tarjosi pienen valkosipulisämpylän. Juustolautasen lisukkeena oli 3 keksiä, joista yhden tiputin lattialle ja kahdessa muussa oli kananmunaa, joten en allergiani vuoksi voinut niitä syödä. Niistä ei siis kertynyt lisäkaloreita. Ruokajuomana oli lasillinen valkoviiniä, taisi olla 16 cl chileläistä chardonnayta.
Paluumatkan tapaksissa oli kananpaloja, paprikasuikaleet (kaikki itselle), leikkelelautanen, fetamousse ja lohkoperunoita. Lohkoperunoiden kanssa olisi tarjoiltu majoneesia, mutta koska sekään ei minulle sovi, sain tilalle balsamicoa pieneen dippikuppiin. Juomaksi otin minipullon kuohuviiniä. Tänään annokseen ei kuulunut sämpylää eikä keksejä.
Olen täysin kyllästynyt laskemaan kaiken syömäni ruuan kaloreita, vaikka se vuonna 2007 olikin minulle toimiva tapa laihtua. Silloin söin noin 1200 kcal päivässä, jumppasin kolme kertaa viikossa ja lenkkeilin sen verran kuin jaksoin jalkaisin sekä pyörällä. Laihduin noin seitsemän kiloa, joka silloin oli jo hyvin lähellä lopullista tavoitetta eli kymmenen kilon laihtumista. Sittemmin mussutin ne 2007 jouluna ja 2008 alkukuukausina suklaakonvehtien muodossa takaisin, kun suklaa tuntui parhaalta tavalta toipua erosta silloisen poikaystävän kanssa. Nyt laihdutettavaa on ehtinyt kertyä jo toiset kymmenen kiloa.
Mainittakoon, että olin jatkuvasti nälkäinen, kun söin niin vähän, mutta yritettyäni 1500 kcal / päivä ei vain syntynyt tulosta, joten niukaksi oli pakko vetää. Nyt en siis enää jaksaisi laskea kaloreita enkä mielellään olisi kovinkaan nälkäinen. Tapas-dieetissä en välitä kertyneistä kaloreista enkä muista ravintoarvoista. Riittää, että syön oikeilla aterioilla 5 tapasta, joista 2 sisältää kasviksia tai hedelmiä. Ja peruna on kasvis! Meillä ei karpata ja hyljeksitä maukkaita hiilihydraatinlähteitä. Välipalaksi voi syödä 2 tapasta millä tahansa sisällöllä. Aamupalaksi aion kuitenkin ainakin aluksi syödä perinteiset juustoleipäni, koska ilman niitä päivä ei vain lähde käyntiin hyvin. Välipaloja voi päivään mahduttaa 2-3 ja aterioita 2. Voi olla, että paino nousee, kolesteroli nousee ja mieliala laskee, mutta mistä sitä tietää vaikka tapas-dieetti olisi tie hoikempaan ja autuaampaan elämään. Tästä alkaa testaaminen!
Lähtötilanne asioissa, joihin kaipaan muutosta, on seuraavanlainen:
- Suolaa on sipsiviikon jälkeen kropassa aika kauheasti, joten varmaan ensimmäisinä päivinä huuhdellaan kropasta pois vain suoloja ja nesteitä ja kuonaa, eikä rasva vielä hievahdakaan. Jalat ja ranteet ovat niin turvoksissa, että tuntuu pahalta pitää kelloa kädessä ja kiskoa kenkiä jalkaan.
- Kokonaiskolesteroli viimeksi vuosi sitten mitattuna yli 6, muistaakseni 6,1. Se tuskin on siitä sipseillä ja juustoilla kohentunut vaan korkeintaan mennyt huonommaksi.
- Painoa oli eilen aamulla punnituksessa 79,9 kg. T-paidan riisuminen ei auttanut. Vielä pysytään alle 80 kilon, mutta ei enää kauan, jos tällainen mässäilyelämä jatkuu.
- Liikunnan määrä on kipeän ranteen takia ollut lähes nollassa, vaikka voisin hyvin käydä ainakin kävelemässä ja tehdä kuntosalillakin sellaisia harjoituksia, jotka eivät kohdistu oikeaan käteen. Liikunnan määrää on tarkoitus lisätä ainakin hiukan, joten jos laihtumista tapahtuu, ei sitä voi pelkkien tapasten syömisen ansioksi laskea.
- Vettä on juotava enemmän sekä töissä että ruokajuomana. Liian monta litraa on tullut kumottua Novellen sinkkivettä, koska se on niin herkullista. Eihän siinäkään paljon sokeria ole, mutta jos sitä juo 1,5 litraa päivässä, niin kertyy siitäkin "turhia" kaloreita. Mökin läheltä lähteestä kotiin raahaamani vesi oli erinomaista, mutta talvella joudun tyytymään hanaveteen.
Sortumisia tulee varmasti tapahtumaan, mutta aion ponnistaa takaisin jaloilleni viimeistään seuraavana päivänä. ¡Buen provecho!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.