Tanska 4 Kotimatka

17.4.2023

Herääminen toteutui jälleen klo 7.30, vaikka lähtöpäivänä olisi voinut nousta myöhemminkin. Kroppa ei vaan näin vanhana kestä enää liikaa paikallaan makaamista, vaan vaati päästä kunnolla liikkeelle. Aamu otettiin sentään rauhallisesti ja käytettiin pakkailuun. Aamiaiselle mentiin joskus puoli yhdeksän ja yhdeksän välimaastossa. Viimeisen päivän kunniaksi otin ylimääräisen croissantin, brietä ja tuplamäärän suklaaviipaleita, että jaksaisin koko päivän reippaana.

Aamiaissali oli niin räikeä, että aurinkolasit olivat tarpeen.

Aamiaisherkkuja.

Teimme check-outin hotellista klo 11 maissa. Junaliput ostettiin aseman edustalla jälleen puhelinsovelluksella. Ehdimme 6 yli lähtevään junaan, vaikka ensin näytti tekevän tiukkaa. Konduktööri hääti meidät pois ovien luota tukkimasta kulkuväyliä, vaikka 10 minuutin matka olisi sujunut meiltä helpoiten seisten. Istahdimme lähimmille vapaille paikoille. Juna jatkoi lentokentän jälkeen matkaansa Ruotsiin.

Seisomapaikalle haikailemassa.

Jouduimme kulkemaan melko pitkän matkan junalaiturilta terminaali 2:een, missä väkijoukot alkoivat tiivistyä, ja maskitin itseni. Löysimme helpohkosti automaatin matkalaukkutarrojen tulostamista varten. Samasta automaatista tulostimme helppouden nimissä myös paperiset boarding passit. Veimme seuraavaksi laukut Bag drop-tiskille (#145 tai 146). Turvatarkastusta varten piti siirtyä kerrosta ylemmäksi.

Kastrupin lentokentällä.

Näyttötaulu odotutti ihmisiä aina hetken edellisten matkalaisten jälkeen ja arpoi sitten esiin turvatarkastusjonon numeron. Meidät ohjattiin jonoon #4. Läpäisin ihmisportin skannauksen ongelmitta. Reppua sen sijaan skannattiin antaumuksella. Näin odotellessa, kun skanneri luki sitä eri syvyyksiltä ja tunnistin vanhimman puhelimistani sekä metallisen huulirasvapurkin. Kun reppu lopulta rullasi hihnaa pitkin poimittavakseni, huomasin, että sitä oli käänneltykin. Sain kuitenkin otettua sen kantoon ilman lisäkysymyksiä. Seuramiehen kannettava tietokone joutui pyyhkäisytestiin, mutta selviytyi siitä kunnialla.

Päädyimme turvatarkastuksesta suoraan kauppaan, missä oli käynnissä gini-maistiaiset. Jätin väliin tämän houkuttelevan ohjelmanumeron, jotta voisin varmasti ajaa auton kotiin lyhyehkön lennon ja lomanloppumisshamppiksen jälkeen. Ostin kummitytölleni tuliaisiksi hieman karkkeja sekä itselleni tuliaisiksi pienen pullon Bombaytä.

Lentokentällä oli viimeinen tilaisuus kokeilla onnea Gasoline Grillin kanssa. Purilaispaikkaan oli jälleen kerran jono, mutta kohtuullisempi kuin muualla, ja "pojilla" ripeä tahti. Naputtelimme sisään tilauksen automaatilta, koska henkilökunta ei suostunut ottamaan sitä vastaan tiskiltä. Tilaus piti kuitenkin hakea vuoronumerolla tiskiltä. Tilauksen juoma oli unohdettu laittaa valmiiksi, mutta sekin järjestyi kysymällä. Seuramies sai vihdoin himoitsemansa hampurilaisen, jota kehui vuolaasti.

Gasoline Grill.

Purilaisia paistumassa.

Kaikki hyvä ei aina näytä siltä.

Seurailin kavaljeerin syödessä burgereiden paistelua ja kokoamista, kun sitä varten oli asennettu ikkuna sopivasti kokkien kohdalle. Itselleni ei tulisi mieleenkään olla moisessa ryysiksessä ilman maskia, joten sinnittelin yhä hotellin aamiaisen varassa. Muutenkin harmitti tilaussysteemi, joka ei paljastanut hampurilaisen ainesosia. Hampurilaisen esittelyssä mainittiin vai epämääräisesti kastike, mutta ei sitä olisiko siinä kananmunaa tai jotain muuta sopimatonta. Boikottiin tällaiset firmat!

GG:n jälkeen suuntasimme etsimään lentomme lähtöporttia ja sen löydettyämme käväisimme vielä lähimmässä WC:ssä. Boardauksen alkamista odotellessamme näimme, kun joku nainen tuli henkilökunnalle selittämään, että hänen kärrystään oli vessakäynnin aikana pihistetty lentolaukku. Vaikka henkilökunnan nainen lähti avuksi etsimään laukkua, sitä ei löytynyt ainakaan meidän läsnä ollessamme. Meille ei selvinnyt oliko se oikeasti varastettu vai ovatko turvamiehet vain poimineet talteen "hylätyn" laukun. Lentokentällä pyöri jatkuvasti kuulutus, ettei laukkuja saa jättää yksin. Jäi hiukan harmittamaan, ettemme saaneet tietää miten naisen ja laukun lopulta kävi.

Kotimatka taittui Finnairin kyydissä.

Lentokoneessa meillä oli tällä kertaa paikat 15 E ja F (minä). Kone lähti melkein etuajassa portilta, mutta siivilleen se ponnisti vasta aikataulun mukaiseen aikaan. Shamppistakin löytyi, vaikka sen myynti olikin loppumassa täysin parin päivän kuluttua (eli 19.4.). Lentoemäntä vaikutti melkein ilahtuneelta tilauksestamme. Seuralaisen juoma oli omituisesti persikan sävyistä, mutta maku oli onneksi täysin normaali. Annoin kavaljeerilleni myös osan omasta pullostani, koska sen koko oli 200 ml. Itse hörpin reilun desilitran. Joskus aiemmin Finnairin pullokoko oli 125 ml, minkä olisin rohjennut vielä juoda kokonaankin.

Juutinrauman silta (Øresundsbron).

Shamppiksissa oli melkoinen väriero.

Viimeinen shamppis Finnairilla </3.

Vaikka shamppiksen tiputtaminen valikoimista masentaakin, olin myös ilahtunut, että ehdimme vielä kerran tilata sellaiset. En ymmärrä miksei shamppista voisi muuttaa etukäteen tilattavaksi tuotteeksi siinä missä ruokakin on. Tällöin ei tarvitsisi turhaan raahata mukana maksamattomia juomia siltä varalta, että joku ehkä ostaa sellaisen. Toivottavasti Finnair tulee jossain vaiheessa järkiinsä. Paljon tärkeämpäähän on päästä skoolaamaan matka onnistuneeksi kuin syödä jotain!

Lento meni hyvin ja aikataulussa. Laskeutuessa jouduimme turbulenssin hyökkäyksen kohteeksi, mikä herätti hiukan jännitystä niskavilloissani. Koneen piti vielä tehdä tiukahko U-käännös juuri ennen laskeutumista. Kuvasin timelapse-videot sekä noususta että laskusta, joten se auttoi harhauttamaan ajatuksia ja pitämään kauhun siedettävissä rajoissa.

Helsinki.

Matkalaukut saapuivat nopeahkosti. Ehdimme juuri ja juuri käydä WC:ssä ennen niiden rullaamista hihnalle. Minun laukkuni ehti taas ensin, mutta seuramiehen laukku tuli vain 5 laukkuyksilöä myöhemmin. Lähdimme yhdessä etsimään autoa P5:stä. Maksuautomaattia ei tarvinnut etsiä, koska pysäköinti oli kokonaisuudessaan maksettu ennakkoon. Auto oli kunnossa, mutta oli melko runsaan pölykerroksen peitossa seistyään viikon hallissa. Koska päivä oli vasta keski-ikäinen ja valoa riitti, heitin seuralaiseni ensin kotiin ja ajelin sitten vasta omaani.

Matkalaukut tulossa.

Matka sujui kaikkinensa paljon paremmin kuin olin etukäteen pelännyt. Selvisimme siitä terveinä ja ilman kummoisia kommelluksia. Islanti oli hieno ja alkujärkytyksestä toivuttuani kaipaan sinne jatkuvasti uudestaan. Jäi myös harmittamaan, ettemme vuodenajan takia nähneet lunneja. Samoin pohjoisessa ja idässä olisi vielä paljon upeita luonnon monumentteja nähtävänä sitten joskus tulevaisuudessa. Autolla oli helppoa ja mukavaa matkailla. Erityisesti Víkin mustalla rannalla seisoskellessa mielen valtasi (väsymyksen lisäksi) erikoinen tyyneys, jota en pääse kokemaan liian usein (= juuri koskaan). Tanska puolestaan tarjosi mukavan pehmeän laskun takaisin kaupunkielämään. Sinnekin on ehdottomasti päästävä taas joskus uudelleen.