Kööpenhamina 1 Meno

30.11.2018

Töissä oli niin kiireinen päivä, että lounastauko jäi päivän päätteeksi. Olin aiemmin tehnyt jo yhden tunnin sisään, joten pääsin aloittamaan viikonlopun klo 14.30. Ajelin ensin kotiin tarkistamaan, että kylppäriremonttimies oli palauttanut lainassa olleen avaimen aamupäivällä suoritetun lopputarkastuksen yhteydessä. Seuraavaksi ajoin lentokentälle, pysäköin tutusti P4A-alueelle, jossa oli vapaita paikkoja reilusti. Alueella näytti lisäksi olevan laajennustyöt menossa. Olin jo vähällä sännätä bussille ilman laukkua, kun näin sen (bussin, ei laukun) lähestyvän. Laukku oli ollut aamusta saakka takakontissa, joten olin jo ehtinyt unohtaa sen olemassaolon. Poissa silmistä jne. Muistin kuitenkin laukun heti, kun näin etten millään spurtilla ehtisi bussiin.

Palasin kipaisemani muutamat askeleet takaisin autolle hakemaan laukkua. Sen jälkeen astelin kaikessa rauhassa pysäkille odottamaan lentokenttäbussia, joka tuli yllättävän nopeasti uudelleen, vaikka oli kylmä ja hyytävä tuuli. Yleensähän sellaisella kelillä joutuu palelemaan ulkosalla mahdollisimman kauan. Bussissa oli oikein pahan kuuloisesti yskivä nainen, jota yritin paeta bussin etuosaan. Saavuin T2:een klo 15.45, seuramies tuli muutamaa minuuttia myöhemmin 15.51.

Joulu tulee.

Check-inin olimme tehneet etukäteen netissä. Ruumaan meneviä tavaroita meillä ei ollut mukana, joten menimme suoraan turvatarkastukseen. Ihmisiä oli paljon, mutta tarkastus eteni nopeasti. Paketoin takin lentolaukkuun. Minulla oli läpivalaisuun menevässä laatikossa iso pussillinen nesteitä, mutta silti turvatarkastaja kysyi onko "onko tässä kaikki?". Kuinka paljon ihmisellä oikein oletetaan olevan nesteitä lennolla? Tai kuinka tyhmiä ihmisten oletetaan olevan, vaikka on huolellisesti pakannut nesteet pussiin, mutta jostain syystä ei olisi huvittanut pakata sinne kaikkea? Käsilaukku joutui pyyhkäisytestiin, mutta selvisi puhtain paperein.

Köpis kutsuu.

Klo 16.15 olimme jo turvatarkastuksen paremmalla puolen. Menimme kuluttamaan aikaa Arctic bariin, jossa join kaakaon á 4,50 € ja pienen erän seuramiehen Anna-skumpasta á 13 €, koska meille jaettiin kaksi lasia, vaikka alkuperäinen ajatus oli se, että piccolo-skumppa olisi yksin seuralaiselle. Kaakao oli laihan makuinen, mutta menetteli, koska mieleni haikasi jotain lämmintä.

Seutulan lentokentän Arctic Bar.

Kaakao.

Skumppa.

Juomien jälkeen haimme kaupasta vinegar-pringlesejä lentoa varten. Myyjä ei puhunut suomea. Eivätkä suomea puhuneet myöskään pari kohtaamaamme tarjoilijaa. Aika masentavaa, että ei saa asioida suomeksi Suomessa, vaikka lentokenttä sinänsä kansainvälinen ympäristö onkin. Etenimme seuraavaksi WC:n kautta boardingiin, joka tapahtui portilla 27. Kone oli täynnä, joten käsimatkatavaroita pyydettiin antamaan ruumaan. Emme antaneet omiamme, koska miksi sitä hankkisi itselleen viivästyksiä ja vaikeuksia, jos ei ole pakko?

Meillä oli paikat 28 E ja F. Minulle oli taas allokoitu keskipaikka (E), mutta seuramies luovutti ystävällismielisenä henkilönä minulle ikkunapaikan. Lennon aikataulun mukainen lähtöaika oli 17.45, mutta pääsimme matkaan vasta 18.05. Lento oli nopea ja sujuva tuulesta huolimatta. Tilasimme perinteiset lomashamppikset, joiden hinta oli noussut yhden euron verran sitten viime lentämän ja maksoivat nyt á 13 €.

Menin minne vain, niin aina sama kalju mies istuu edessä..

Valonauhoja.

Pringles.

Lueskelin ajankuluksi hiukan matkaopasta. Laskeuduimme Kööpenhaminaan klo 18.33. Lentokentällä poikkesimme WC:hen ja sen jälkeen kipaisimme suoraan matkalaukkuhallin läpi "ulos", kun kerran matkatavaroita ei tarvinnut jäädä odottamaan. Löysimme heti matkalaukkuaulan ulkopuolelta rivin lippuautomaatteja. Ostimme sellaisesta yhden kappaleen lippuja kahdelle aikuiselle hintaan 72 DKK (eli 36 DKK/hlö). Lippu oli voimassa 1,5 tuntia ostohetkestä eteenpäin.

Täältä on päästävä äkkiä ulos!

Opasteet olivat selkeitä ja löysimme helposti laituri 2:lle, josta menisi juna København H-asemalle. Eräs nainen ilmestyi asemalaiturille kyselemään Malmön junan lähtölaituria, mutta koska emme olleet paikallisia, niin hän ei suostunut millään uskomaan meitä, kun kerroimme sen lähtevän laiturilta 1. Junan laituritieto näkyi selvästi sekä laiturilla olleella näytöllä että muistakin opasteista, mutta nainen jatkoi saman asian kyselyä vielä parilta mieheltä ennen katoamistaan laiturialueelta.

Lentoaseman juna-asema.

Junan aikataulu.

Junan lähtöaika oli aikataulun mukaan 19.14, mutta näyttö kertoi sen olevan myöhässä ja todellisen ajan olevan 19.18. Juna taisi kyllä saapua asemalle 19.16, mutta ehkä lähtöhetkeen meni vielä minuutti tai pari. Juna oli melko täynnä, mutta mahduimme silti vielä istumaan. Edessämme istui avoimesti kuherteleva (lue nuoleskeleva) pHariskunta, mikä oli vähän kiusallista katsottavaa meille häveliäille ihmisille, mutta menköön nyt perjantain kunniaksi. Perille Köpiksen keskustaan pääsimme 19.28, joten junamatka oli varsin lyhyt.

Keskusasema oli tyyliltään sympaattisen retro tai peräti antiikkinen. Sieltä oli lyhyt kävely hotelliimme Cabinn Cityyn. Juna-asemat ja oikeastaan koko kaupunki oli kitsaasti valaistu. Kaikkialla oli jotenkin pimeämpää kuin urbaanissa ympäristössä olettaisi olevan. Hotelli löytyi helposti, koska se oli jo entuudestaan tuttu seuramiehelle. Varauksemme löytyi ja oli jo maksettukin. Saimme huoneen 361. Avainkorttisuojasta löytyi wifin salasana. Huoneessa oli parisänky ja ylimääräisenä vielä yksi yläsänky. Kaikki oli siistiä ja kompaktia, ja huone muistutti laivan hyttiä, kuten hotellin nimikin antaa ymmärtää. Jätimme tavarat huoneeseen ja kävimme vessassa, mutta sen jälkeen lähdimme heti etsimään illallispaikkaa.

Hotellikatu.

Cabinn Cityn käytävä.

Cabinn Cityn hytti vai huone.

Narikka.

Työpöydällekin löytyi tilaa huoneesta.

Kävelimme Tivolin ohi Rådhuspladsenin laidalle Vesuvio-ravintolaan, jonka Seuramies oli googletellut jo ennen matkaa. Meille löytyi pöytä, vaikka emme olleet tehneet varausta. Ravintolassa oli vilkas ja iloinen tunnelma. Tarjoilija osasi useampia sanoja suomea: "lasku", "kiitos" ja muutaman muunkin. Tilasimme kalliit pitsat (17+ €): pizza capricciosa (kinkku, herkkusieni) ja seuramiehelle ventricina (salami). Viinilista oli niin vaikeatulkintainen, että tilasin juomaksi lemon sodan. Seuralaiselle maistui olut. Pitsat olivat kohtuulliset ja maistuivat ainakin näin nälkäisenä hyvin. Aterialle kertyi hintaa 385 DKK minkä lisäksi jätimme nihkeän tipin eli pelkät vaihtorahat 15 DKK, koska tällaiset raha-asiat ovat vaikeita ennen kuin on ehtinyt orientoitua maahan ja valuuttaan. Kaipa Tanska kuitenkin sivistysmaana maksaa tarjoilijoille palkkaa paremmin kuin eteläisissä maissa on tapana?

Vesuvio of Copenhagen.

Pizza capricciosa.

Pizza ventricina.

Rådhuspladsen.

Tivoli.

Haimme vielä paluumatkalla 7-Elevenistä vielä vettä (0,75 l), koska olo oli nestehukkainen, sekä seuralaiselle vielä yömyssy-oluen. Vesi oli aivan valtavan hyvän makuista, suorastaan ihanaa. Täytyy ostaa samaa Kildevaeld-merkkiä joskus toistekin. Hotellilla laitettiin laitteita lataukseen, kirjoiteltiin muistiin päivän tapahtumiin ja pestiin meikit pois nassusta. Tai siis minä pesin. Seuramies ei pessyt.

Hotellin sisäpiha.