Rethymnon 8 Aamu-uinti

3.6.2018

Heräsin 6.33 tai ehkä .34. En yhtään muista mihin aikaan meillä olisi ollut herätyskello soimassa. Luultavasti sellainenkin oli, mutta ei ehkä noin omituiseen aikaan. Suoritin pieniä viimeisiä pakkailuja, sitten kietaisin tukan nutturalle, hyppäsin biksuihin ja tepastelin rannalle. Muutamia lenkkeilijöitä oli jo liikkeellä, mutta ei vielä ketään muita uimareita. Aurinko oli juuri hetkeä aiemmin noussut. Otin parit valokuvat, paketoin kameran rohkeasti pyyhkeen sisään, kun missään ei näkynyt ketään, ja pulahdin uimaan. Kävin tekemässä myös viimeiset kahlaukset syvänteen jälkeen olevalla "tasanteella". Rannan suihkut oli kytketty pois käytöstä yöksi, jouduin istumaan vielä rantakadun penkillä aikani, että sain jalat kuivateltua ja enimmät hiekat karisteltua kadulle.

Aamuaurinko.

Rannalla oli hiljaista.

Pitkä kulkija.

Hotellihuoneessa seurasi viimeisten tavaroiden pakkaus ja matkatavaroiden punnitus. Matkalaukun paino oli 18 kg ja käsimatkatavarana toimivan repun 4 kg. 7.40 olimme valmiit, jätimme siivoojalle kympin tipin, ja lähdimme hissillä parin suomalaisnaisen kyydissä respaan tekemään checkoutia. Nyt saimme myös kuitin edellisenä päivänä maksetusta verosta. Vastasimme myös palautekyselyyn aamiaissalin aukeamista odotellessa.

Swell Boutique hotellin respa.

Hotellin aula.

Viimeiseksi aamiaiseksi valikoin pari croissantia voilla, juustolla ja kermaherkkusienillä. Jaoimme seuramiehen kanssa yhden dakosin (vai dakoksen?). Tuoretta appelsiinimehua ei herunut enää tänään, mutta kahvitarjoilu pelasi kuten aiemminkin. Vielä viimeisen kerran pääsin nauttimaan myös jugurtti-hunaja-annoksesta. Lopuksi kuulimme selkämme takaa skumppapullon poksahduksen ja kohta huomasimmekin sellaisen ilmestyneen coolerissa jälkiruokapöydälle. Odottelimme, että joku reippaampi kävi sitä ensin hakemassa. Sen jälkeen minäkin hain meille pienet lasilliset. Se oli jotain italialaista ja makeaa, eli ei oikein minun makuun, mutta ajatus ratkaisee tässä. Tietysti kun se oli jälkiruokien kanssa tarjolla, niin kai se on kestettävä, että makeaa pidetään silloin sopivampana. Olimme olleet aamiaiseenkin aivan huipputyytyväisiä, joten jätimme sinnekin kympin tipin.

Viimeinen aamiainen.

Sunnuntaiskumpat.

Lentokenttäbussi saapui suunnilleen ajallaan (8.25) ja tyhjänä. Kuskina oli Marcos. Lentokentälle oli noin puolentoista tunnin ajo. Matkalla nähtiin maisemia ja ihmisiä kirkonmenoissa ja muuta sunnuntaille tyypillistä elämää. Odottelimme lentokentän ulkopuolella, kun opas kävi tarkistamassa oikeat check-in-tiskit. Kentällä oli täyttä, mutta saimme helppopääsyiset tiskit salin sivusta. Priority-matkustajiakaan ei ollut, joten heidänkin tiski tuli tavallisten kuolevaisten käyttöön ja nopeutti toimintaa. Matkalaukkuhihnat tiskien takana olivat pois pelistä, joten laukut olisi pitänyt viedä ulkokautta jonnekin. Opas lähti selvittämään minne. Meidän edessä joku hidasteli liian painavan laukun ja valtavan paperinippunsa kanssa niin kauan, että hihna saatiin toimintakuntoon sitä odotellessa. Meidän laukut siis pääsivät hihnalle, mutta muutamat ensimmäiset epäonniset olivat jo ehtineet mennä laukkuineen sivuun odottelemaan opasta.

Lentokenttäbussia odotellessa.

Check-in.

Menimme vielä hetkeksi ulos ottamaan parit kuvat lentokenttärakennuksesta. Sen arkkitehtuurissa oli jotain mikä puhutteli minua. Sitten jatkoimme toisesta ovesta sisään ja asetuimme turvatarkastusjonoon. Väkeä oli paljon, mutta jono eteni yllättävän nopeasti ja oman vuoron koittaessa tuli jopa kiire repiä irti vyöt ja etsiä nesteet näkyville. Jonosta nimittäin jouduttiin suoraan läpivalaisulaitteelle, mitään ennakkotiskiä tavaroiden purkamiseen ja laatikoimiseen ei ollut.

Iraklionin lentokenttä.

Iraklionin lentokenttä oli paljon isompi kuin Kreetan toinen, Hanian, lentokenttä. Kauppa-alueita oli kuin pienessä tavaratalossa. Olisi ollut mukava viettää hetki hajuvesiä haistellen, mutta kyseisellä osastolla oli noin 20 myyjää, jotka eivät antaneet katsoa valikoimaa rauhassa sekuntiakaan. Pääsin sentään haistamaan uutta Tiffanyn tuoksua, mutta ei se kuitenkaan miellyttänyt tarpeeksi, että olisin viitsinyt rahojani tuhlata. Tuoksuja on muutenkin eteisen pöytä täynnä, enkä saa ostaa yhtään lisää ennen kuin ne on käytetty loppuun!

Lentokentällä oli kunnon maisemaikkunat.

Lähtö.

Seuramies löysi juomapuolelta itselleen vodkan hauskassa kevytmetallipullossa ja osti samalla minulle 200 ml Bombay-ginin ja vettä. Loppuajan kulutimme istuskelemalla Gate-aulassa. Sieltä oli hienot näkymät kiitoradalle ja merelle. Seuralaiselle tuli vielä nälkä, joten hän kävi hakemassa kiskasta täytetyn juusto-kinkku-patongin, joka oli "ihan ok". Vessassa tuli käytyä heti turvatarkastuksen jälkeen, kun bussimatka oli niin "pitkä" ja sitten varmuuden vuoksi vielä ennen boardausta. Vessat oli mielenkiintoisessa kunnossa. Joku oli vuorannut pöntön vessapapeilla, joka oli sittemmin kastunut ja repeillyttä puolikosteaa paperia ja riekaleita oli pitkin ja poikin. Saippuaa ei ollut, mutta sentään kopit sai lukkoon. Jonkun keksijäneron pitäisi tästä kyllä ottaa itselleen nakki ja kehittää jonkinlainen matka-imukuppi-lukko, jonka voi kiinnittää oveen kuin oveen matkaillessaan tällaisissa maissa, missä yksityisyyttä ei arvosteta.

Meidän lento lähti portilta A2. Lennon lähtöaika oli 12.20 ja pääsimme lähtemään kutakuinkin ajoissa. Koneeseen oli bussikuljetus, johon otettiin poikkeuksellisesti sopiva määrä ihmisiä eikä ängetty sitä aivan liian täyteen. Seuralainen oli näkevinään meidän laukut matkalla konetta kohti. Saimme paikat 13 E ja F, otin ikkunapaikan vuorostani, vaikka virallisesti minulle oli taas allokoitu keskipaikka (E).

Boarding.

Pian nousun jälkeen näimme horisontin udussa siintävän Santorinin. Se näytti valtavan pieneltä, mutta muoto oli niin selvä, ettei se voinut olla mikään muukaan. Sinne mennään syksymmällä. Paluun kunniaksi tilattiin taas shamppikset á 12 € ja Lay'sin vinegar-sipsithän meillä olikin ostettuna ennakkoon.

Santorini siintää sekä horisontissa että tulevaisuudessa.

Shamppis.

Perille pääsimme aikataulussa 16.05. 16.38 oli matkalaukut jo saatu ja odottelin bussikuljetusta parkkialueelle. Bussia joutui taas jonkin aikaa odottamaan, mutta hyvällä kelillä ulkona istuskelu oli ihan mukavaa. Auto oli tulikuuma seistyään viikon Suomen helteissä. Lisäksi se oli kipeästi pesun tarpeessa, koska se oli aivan harmaa siitepölystä. Melko harmahtava se on väriltään muutenkin, mutta tuulilasista ei meinannut nähdä ulos, kun istahdin kyytiin. Tällainen iltapäivän paluuaika on oikeastaan aika mukava, kun ei saavu kotiin aivan uuvuksissa, vaan jaksaa vielä puuhastella asioita.

Tuttuja laukkuja hihnalla.

Loppusanat kohteesta Rethymnon... Pari ensimmäistä päivää säät eivät oikein suosineet. Suomessakin olisi ollut lämpimämpää. Kylä oli vähän tylsä eikä vaikuttanut erityisen kreikkalaiselta. Vanhan kaupungin uumenista löytyi sitten kuitenkin kauniita, tunnelmallisia ja "kreikkalaisempia" katuja. Paikallisia nähtävyyksiä ei ollut erityisen paljon, mutta oli sentään jotain.

Välimeri on ihana! Ranta olisi voinut olla parempi, koska minä tahtoisin päästä uimaan ihan oikeasti. Seuramies taas tykkäsi hurjasti matalikosta, joka esti uimisen. Hänestä oli parasta haahuilla pohkeisiin yltävässä vedessä ympäriinsä ties miten kauan. Pelkäsin jo, että hän polttaa itsensä unohtuessaan tuijottelemaan merta kahluureissulla.

Ruoka oli järjestään hyvää, mitä nyt viimeisen illan paikka vähän floppasi. Swell Boutique-hotelli ja erityisesti sen aamiainen oli niin hyvä, että ihan senkin takia voisin palata Rethymnoniin. Tykkäsin kuitenkin paikkoina enemmän Plataniaksesta ja Haniasta. Luultavasti valitsen siis jonkun muun kylän (kuin Rethymnonin) Kreetalta, kun tulee joskus taas aika lähteä sinne päin.