Cattolica 1 Menomatka

14.7.2018

Iltalähtö tarkoitti sitä, että tänä aamuna ei tarvinnut herätellä itseään kellon avulla. Lennon lähtöaika oli vasta klo 18.00 enkä pystyisi millään nukkumaan liian myöhään. Olin kaikessa rauhassa katselemassa televisiota klo 9.29, kun Finnair lähetti tekstiviestin, että lento olisi myöhässä: "Info: ... Varaustunnus : ... AY1809 Helsinki Rimini lähtö kello 18:00 . Arvioitu uusi lähtöaika on: 14.07.2018 kello 20:30 . Finnair tiedottaa jos varausta tarvitsee muuttaa. Saavuthan lentokentälle hyvissä ajoin ennen uutta lähtöaikaa. Lähtöselvitys ja Baggage Drop -tiski suljetaan 45 minuuttia ennen uutta lähtöaikaa. Pahoittelemme tapahtunutta. Finnair Finnairin tiedonanto lentomatkustajan oikeuksista: http://finnair.fi/matkustajan-oikeudet" [sic]

Ehdimme jo matkaseuralaisen kanssa kauhistella asiaa, mutta noin tunnin kuluttua (klo 10.30) tuli uusi viesti, että lento lähtisi sittenkin alkuperäisen aikataulun mukaan: "FINNAIR INFO: ... lento AY1809 14.07.2018 Helsinki Rimini klo 18:00 Pyydämme teitä olemaan huomoimatta edellistä viestiämme. Korjaus edelliseen viestiin: lento operoi aikataulun mukaisesti. Pahoittelemme sekaannusta. Ystävällisin terveisin, Finnair". [sic] Kuka siellä oikein on sekoillut?

Sitten alkoikin olla jo kiire tehdä viimeisiä matkavalmisteluita, kun yksi tunti oli hukattu laiskotteluun myöhempään aikatauluun uskoessa. Vaatteet oli onneksi tullut pestyä ja silitettyä jo keskiviikkona (nyt oli siis jo lauantai). Piti kuitenkin hurauttaa vielä ruokakauppaan, käydä nostamassa käteistä rahaa ja hakea apteekista matkakokoinen tuubi perusvoidetta. Kauppaan lähtiessä olin aikataulumuutoksista hermostunut ja autotiellä pyöräilevä juippi nostatti melkein raivon päälle. No, ehkä epäonnistuneella hormonitoiminnan suunnittelulla oli myös oma osuutensa huonotuulisuuteen...

Mutta kyllä pitäisi olla laki, joka pakottaa pyöräilijät ajamaan pyörätietä silloin, kun sellainen on käytettävissä. Enhän minäkään voi autolla lähteä ajelemaan jalkakäytäville edes silloin, kun autokaistaa ei ole käytettävissä! Kirosin tyyppiä hiljaa mielessäni ja keskisormeenkin oli jo tulla kramppi, mutta sain rauhoitettua käteni ennen kuin se kohosi auton ikkunan korkeudelle. Kotiin päästyäni syöksähdin vielä suihkuun, minkä jälkeen söin jotain lounaan tapaista ja pakkasin matkatavarat valmiiksi. Vähän iski kyllä pelko takalistoon, että tuollainen raivomielisyys vielä kostautuisi huonona karmana, enkä ehkä pääsisi ehjin nahoin tai ajoissa kentälle tms.

Lentokentälle.

Klo 15.30 oli aika lähteä lentokentälle. P4A-parkkialueella oli 40 paikkaa vapaana saapuessani sinne. Kentälle vievä bussi tuli todella nopeasti. Lentokenttä oli myllerretty melko kaoottisen näköiseksi, kun sinne oli tarvinnut rakentaa uusia väyliä ja kaistoja/laitureita taksilakiuudistuksen myötä. Noin klo 16 saavuin kentälle, mistä seuramieskin hetken kuluttua löytyi odottelemasta. Tulostimme laukkutarrat (check-inin olimme tehneet aiemmin netissä), liimasimme ne paikoilleen ja toimitimme ne self service baggage droppiin. Tähän tarrojen kanssa pelleilyynkin alkaa vähitellen tottua, kun on tarpeeksi monta kertaa joutunut sen tekemään. Edelleenkin kyllä risoo, että tarroittamiseen ei ole varattua mitään järkevää paikkaa, vaan on kyykisteltävä selkä kipeänä ohikulkevien ihmisten potkittavana.

Check-in-automaatti.

Turvatarkastuksesta päästiin läpi jonottamatta ja muutenkin nopeasti. Tällä kertaa meille ei osunut minkään lajin satunnaistarkastusta eikä läpivalaisussa ollut mitään mysteerejä ratkottavana. Kävimme ostamassa ryöstöhintaiset vedet ja sipsejä lentoa varten. Istuskelimme katselemassa märkää asfalttia. Olimme nähneet yhden salaman, mutta emme sadetta. Ilmeisesti kentällä oli kuitenkin jossain vaiheessa satanut. Lopulta siirryttiin pienen kävelykierroksen kautta vessaan ja portille. Ensimmäistä kertaa huomasimme vessassa olevan erilaisen hanan, joka oli tarkoitettu vesipullon täyttämiseen. Niitä ryöstöhintaisia juomia kun oli jossain mediassa kritisoitu, niin vastineeksi oli lentokentän toimesta kerrottu, että näitä maksuttomia vesipisteitäkin löytyy kyllä.

Larry.

Boardaus suoritettiin perinteisesti ryhmittäin. Tämä konsepti tuntui olevan eräälle naisenkutaleelle vieras käsite, koska hän oli ensimmäisenä änkemässä lippuaan vuorotellen lentoemännälle ja automaattiporteille, vaikka ei selvästikään ollut vielä hänen ryhmänsä vuoro. Onneksi kumpikaan tarkistustapa ei tuottanut hänelle suotuisaa tulosta. Kaikesta huolimatta hän jäi sinnikkäästi päivystämään yhdelle automaatille tukkien väylän niiltä ihmisiltä, joiden vuoro olisi ollut mennä koneeseen. Kaikenlaisia sitä onkin...

Meille oli arvottu paikat 28 E (minä) ja F (kavaljeeri). Viereemme istahti yksin matkustava mies, joka tervehti meitä tullessaan, mutta ei jutellut enää muuta lennon aikana. Kerrassaan esimerkillinen vierustoveri! Lento oli 10-15 minuuttia myöhässä lähdössä, mutta ei onneksi aiemmin uhattua 2,5 tuntia. Turbulenssia oli melkoisesti ja kapteeni jossain vaiheessa kuulutteli, että oli yrittänyt hakea tasaisempaa kyytiä eri korkeuksilla, mutta mistään ei löytynyt ilmakuopatonta lentorataa. Tarjoilu viivästyi rytkyttelyn vuoksi, mutta ehdittiin kuitenkin saada lomashamppikset, Joseph Perrier á 12 €, ennen laskeutumista. Seuramies onnistui maksamaan juomat lähimaksulla, vaikka usein on nähty, ettei minkään sortin korttimaksu toimi ilmassa.

Violetti laukku on tuttu.

Lentokoneessa.

Lomashamppis.

Aurinkovoidemainokset herättävät lomatunnelman.

Meren yllä.

Näimme lennon aikana toiseen suutaan lentäneen koneen, jonka vauhti näyttä aivan käsittämättömän nopealta. Se oli jotenkin jopa koominen näky. Laskeutuessa olimme edelleen sen 10 minuuttia myöhässä. Koneelta oli kävelykuljetus kentälle. Kenttä oli varsin pieni. Siellä oli vain kaksi hihnaa eikä edes valoja päällä. Ilma oli sellainen kuuman kostea, kuten ulkomailla kuuluukin olla, jotta ymmärtää heti olevansa ulkomailla. Lähtiessämme olimme nähneet, kun seuralaisen matkalaukku oli nakattu ruumaan, joten se tulisi varmasti perille. Minunkin laukkuni tuli kuitenkin onneksi jo toisessa kuormassa hihnalle.

Riminin lentokentällä.

Riminin lentokenttä.

Laukkuja odottamassa.

Laukut saatuamme etsimme matkaoppaan, joka ohjasi meidät eteenpäin etsimään bussia #2. Meidän kyytiin hyppäsi mukaan Hanna, joka jakoi kohteen brosyyrit ja retkiliput. Vajaassa tunnissa saatiin jätettyä riccionelaiset hotelleihin ja jatkoimme kohti Cattolicaa. Jäimme Cattolican puolella heti ensimmäiselle hotellille, joka oli nimetty henkisen ikäluokkamme mukaan osuvasti Senioriksi. Pysäkki oli tasan hotellin kohdalla, liikenne pyöri vilkkaana ympärillä, kun haimme laukut bussin vatsasta. Ehdimme ensimmäisinä hotellin respaan, joka kopioi passit, antoi avaimen eikä sanonut muuta kuin, että pitäisi mennä neljänteen kerrokseen. Saimme huoneen #407. Avainkortti toimi modernisti lähimaksu-periaatteella.

Hotellin hississä soiteltiin musiikkia videon kera.

Olimme lähinnä tyrmistyneitä, kun astelimme sisään huoneeseen. Se oli hämärä, nuhjuinen, 80-lukuisin värein maalattu ja ilma kuuman kostea. Parveke oli.. no, en ole varma voiko sitä oikein parvekkeeksi edes kutsua.. Tila oli noin metrin verran leveä ja ehkä 1,5 metriä pitkä, maisema kadulle päin. Sinne oli saatu ahdettua kaksi muovituolia, joissa istuva henkilö katselisi metrin päässä edessään olevaa seinää. Kaiteeseen oli ripustettu pieni pyykkiteline, joka asettuisi toisessa tuolissa istuvan henkilön syliin. Aamiaisaika selvisi huoneen seinällä olevasta lapusta, mutta ilmastointia emme saaneet käyntiin, vaikka se nappeja painellessa henkäisi aina lyhyesti. Safetyboxiinkaan meillä ei ollut avainta.

Huone 407.

Hotellihuonetta.

"Parveke"

Lähdimme hetimmiten ulos etsimään markettia, jotta saisimme ostettua edes juomavettä. Löysimme parin korttelin päästä alakadulta sopivan kaupan, missä pörräsi pieneksi yllätykseksemme pelkästään italialaisia turisteja. Saimme kuitenkin ostettua juomat ja palasimme hotellille. Nestehukka oli aika kova, kun Suomessa oli edelleen helle, ja koneessa tuli juotua vain shamppis. Lentokentältä ostettu vesi jäi juomatta, kun lentokoneen vessassa on sitten niin ikävä joutua käymään. Siltä tosiaan oli nyt säästytty eikä lentokentälläkään ollut vielä tarvetta asioida pikkulassa.

Paluumatkalla kaupasta heräsi ajatus, että ilmastointi on varmaankin maksullinen, joten otimme asiasta selvää opaskansiosta respaa odottaessa. Ketään ei näkynyt eikä kuulunut, joten seuralainen haki aulabaarista naisen myymään meille puuttuvat palvelut. Englanti oli hänelle vähän vaikeaa, mutta saimme kuitenkin asiat hoidettua ja hinnat selville osin paperia ja kynää käyttäen. Safetyboxin hinta oli 10 € / viikko ja ilmastoinnin 5 € / päivä. Nainen aktivoi huoneen ilmastoinnin tietokoneen pohjakaavio-kartalta, mikä näytti poikkeuksellisen modernilta hotellihuoneen ulkonäköön verrattuna. Cattolican paperikarttakin saatiin.


Ilmastointi lähti onneksemme toimimaan. Huoneen ummehtunut haju parani sen avulla hieman. Safetybox sen sijaan oli niin pieni, että siihen ei mahtunut edes kahta passia ja lompakkoa, vaan talteen halutut rahat ja kortit oli pakko purkaa lompakosta pois passien väliin. Ei puhettakaan siitä, että lokeroon olisi voinut laittaa lisäksi kameroita tai kelloja talteen. Sängyt olivat liian pehmeät, jousilla, ja tarjolla oli taas vain yksi yhteinen lakana peitoksi. Sänkyjä oli jotain syystä kuitenkin kolme, joskin kolmas oli ilman lakanoita. Toinen yöpöydistä oli pelkkä hylly. Kaapeissa sen sijaan ei ollut hyllyjä vaan ainoastaan tilaa henkaritavaroille. Wifi oli epävakaa ja hidas, mutta sentään ilmainen. Loppuilta kului matkatavaroita purkaessa ja muistiinpanoja kirjoitellessa.

Safetybox.