Rethymnon 7 Markkinat

2.6.2018

Heräilin taas jo 7.30 maissa. Silloinkin olin epätoivoisesti yrittänyt saada unta 6.30 jälkeen, jolloin olin herännyt ensimmäisen kerran. Seuramieskin heräsi jo 8.30, joten voitiin perua 8.45ksi ajastettu herätys. Aamutoimien jälkeen lähdimme yllättäen aamiaiselle, nam. Pinaattipiirakkaa ei ollut vieläkään uudelleen, mutta mehu- ja kahvitarjoilu pelasi pöytiin hyvin. Tarkistimme samalla reissulla aulan opaskansiosta paluubussin aikataulun. Aamiaiselta poistuimme lähimarkettiin ostamaan seuralaiselle deodorantin ja hammastahnaa.

Palasimme huoneeseen hetkeksi suorittamaan vakio-aurinkovoitelut ja uintivalmistelut. Rannalle lähtiessä maksoimme respaan hotelliveron 3 € / huone / yö eli 21 € käteisellä. Emme saaneet kuittia, mutta emme sellaista jaksaneet pyytääkään. Vähän jäi vaan huolettamaan, jos aikovat huomenna rahastaa veron meiltä vielä toistamiseen (eivät kylläkään tehneet niin). Saimme kuulla respalta, että seuraavan aamun aamiainen alkaisi jo 7.45 eikä vasta klo 8.00 kuten yleensä. Tämä järjestely oli ihan sen vuoksi, että meillä oli lähtö hotellilta jo 8.25 ja olisimme olleet tiukilla aamiaisen kanssa ilman ylimääräistä varttia.

Tänään oli tarkoitus käydä markkinoilla, koska se on mukavin paikka ostaa hunajaa tuliaisiksi. Netistä oli hyvin vaikea saada selville milloin ja missä Rethymnonin tori oli, mutta ainakin näin lauantaina se oli ja löytyi suunnilleen kuvatusta paikasta. Kävelimme alkumatkan samaa reittiä kuin edellispäivänä kaupunginpuistoon (Municipal Garden), mutta tällä kertaa matka jatkui sen ohi. Yhdessä kohdassa jouduimme kääntymään epäilyttävän pienelle viistokadulle (Sifi Vlastou) pois pääkadun näköiseltä väylältä, mutta se oli oikea valinta ja johti toripaikan laidalle. Kaiken kaikkiaan se löytyi yllättävän helposti. Arvelimme, että 10-14 olisi melko varma aika, että tori olisi käynnissä. Tulimme paikalle itse vähän ennen yhtätoista, jolloin ainakin oli täysi rähinä käynnissä.

Pujahdetaanpa tästä markkinoille.

Torilla oli erikseen vihannespuoli ja vaatepuoli. Tunnelma oli vilkas, mutta rauhallinen. Kauppiaat eivät huutaneet kuin maailmanlopun alla, toisin kuin Catanian kalatorilla... Vain yhdellä kauppiaalla oli hunajaa. Siitä onneksi tarjottiin maistiainen ja hän mainosti sitä timjamihunajaksi, joten se oli juuri sitä mitä halusinkin. Otin kaksi pienempää purkkia (á 5 €), itselle ja mummolle, kun vaihtoehto olisi ollut todella jättimäinen purkki.

Kasvispuolta.

Rättikauppaa.

Kenkä poikineen.

Hunajakauppias.

Markkinahumua.

Tepastelimme torilta kohti vanhaa kaupunkia ja jäimme heti sen ulkolaidalla olleelle aukiolle kahville. Kahviloita oli useampia, ja kaikissa tilaa, joten valitsimme tunnelmaltaan puhuttelevimman. Tilasimme frappet á 2 €. Paikalla oli wifi ja koodi löytyi kuitista. Sen jälkeen teimme pienen kierroksen vanhassa kaupungissa. Alkumatkasta olin saanut ostettua saippuan peltirasiassa tuliaisiksi äidille sekä lasinalusia itselle. Torilta mukaan tarttui vain hunaja. Vanhasta kaupungista ei löytynyt enää uutta ostettavaa.

Aukio vanhan kaupungin ulkolaidalla.

Frappet.

Kahvilassa.

Vanhan kaupungin kuja.

Vihreää.

Toinen vanhan kaupungin kuja.

Muotoonleivottuja juttuja.

Palailimme hissukseen rantakatua pitkin hotellille. Haimme taas limuja ja sipejä kaupasta ja nautimme ne parvekkeella. Herkuttelutauon jälkeen aurinkovoitelimme itsemme ja lähdimme rannalle noin 2,5 tunniksi. Vesi oli tyyntynyt selvästi, mutta yhä oli vähän vaikea uida, kun osa aalloista löi pään yli tai suoraan naamalle. Ongelmia aiheutti tietysti myös syvänteen jälkeinen tasanne, johon ajauduin vähän väliä. Se oli sen verran matala alue, että siinä voi uida melkeinpä vain käsipohjaa. Vesi oli vähän lämmennyt ja oli nyt 25-asteista.

Rethymnon.

Rantabulevardin kukat.

Uinnin jälkeen kävimme suihkussa. Haimme kaupasta minulle siiderin, Rekorderlig sitrus-vesimeloni ja seuramiehelle vesimeloni-lonkero, joka osoittautui täysin esanssiseksi. Siideri puolestaan oli melko hyvää. Ostimme samalla sipsejä välipalaksi ja valmiiksi mukaan lennolle. Parvekkeella oli auringossa 45 astetta ja melko läkähdyttävää. Juomat piti imaista kurkkuun melko vauhdikkaasti, etteivät ehtineet liiemmin lämmetä.

Illallista söimme Beeraria-nimisessä paikassa. Otimme alkuun GT:t viimeisen illan kunniaksi sekä tzatzikia ja leipää. Ruuan kanssa tilasin ison pullon vettä. Ruuaksi valitsin taas pizza specialin ja seuramies beef stifadon. Pitsa oli valtava pettymys. Se oli komeasta ulkonäöstään huolimatta täydellisen mauton. Lisäksi tzatziki ja leipä olivat täyttäneet vatsaa, joten sain hädin tuskin syötyä puolet pitsasta. Tarjoilijakin (muistutti jotain jalkapallistia [Zinedine Zidane?]) oli jo huolissaan, kun ei pitsa maistu. En halunnut pahoittaa miekkosen mieltä, kun ei se pahaakaan ollut - eihän mauton voi olla pahaa, kun se ei maistu millekään. Vetosin siihen, että oli vaan paljon ruokaa, ettei kaikki mahdu. Seuralaisen stifado oli onneksi maistuva.

GT.

Tzatzikia ja lisukkeita.

Beerarian pizza special.

Stifado.

Ei se loppuvierailukaan tässä ravintolassa mennyt yhtään putkeen. En muista yhtään mitä ateria maksoi, mutta katsoimme että on helpointa ja nopeinta hoitaa homma 50 € setelillä. Tippiä oli tietysti aivan liikaa, jopa niin paljon, että tarjoilijakin tuli sanomaan, että tällaisia määriä ylimääräistä rahaa ei voi jättää, ja yritti tuoda vaihtorahoja aivan väkisin takaisin. Kun on jo pariin kertaan sanonut, että ei halua vaihtorahoja, ei oikein voi enää yhtäkkiä ruveta vaatimaan puolia rahoista takaisinkaan.

Lopulta pääsimme lähtemään kättelyiden saattelemana. Olin niin ähkyssä, että kurja olo pysytteli kimpussa koko illan. Ei pelkkää pahaa, vaan myös jotain hyvää, eli tzatziki oli hyvää, stifado oli onnistunut ja seuralainen löysi paikasta uuden suosikkioluen nimeltään εζα. Ei tarvitse hänenkään aina pelkkää Alfaa juoda, kun on toinenkin mieleinen vaihtoehto. Pullo ja tuoppikin ovat tyylikkäämmät kuin Alfan.

εζα-olut.

Beeraria.

Kotimatkalla ostin vielä tuliaisiksi pullon öljyä, paidan kummitytölle sekä pari magneettia. Jäi vielä harmittamaan, etten ostanut kreikkalaista musiikkia CD:llä, kun sellainen päivällä osui silmiin yhdessä kaupassa. Hotellilla oli pakko ryhtyä pakkaamaan ihan tosissaan, koska seuraavana aamuna oli tiedossa aikainen lähtö.