Norja 6 - Alta & Hetta

13.7.2022

Heräilin reilusti ennen kellonsoittoa jälleen kerran. Olo tuntui taas terveltä. Aamiaiselle lähdimme yhdeksän maissa. Sali oli tyhjempi kuin muina päivinä. Näimme ihmisten parveilevan ulkona hotellin eteen pysäköineen bussin ympärillä, ja päättelimme saksalaisten olevan lähdössä sillä jonnekin käytyään aamiaisella tavallista aikaisemmin. Aamiaisen jälkeen pakkasimme matkatavarat kasseihin ja kassit autoon. 

Hotellin pihaa koristi komea ankkuri.

Vastaanotossa ei taaskaan ollut ketään, kun olimme tekemässä checkoutia, vaan seuramies joutui puhelinhommiin. Toinen suomalainen poika (eli meitä nuorempi, en suinkaan vähättelevästi pojittele) oli tänään työvuorossa. Hän kertoi checkoutia ja maksua hoitaessaan olleensa Norjassa kolme vuotta eikä ollut nähnyt koskaan niin hyviä kesäsäitä kuin mitä meidän viikolla oli. Kerroimme myöskin yllättyneemme säistä, mutta ettemme olleet siitä pahoillamme.

Vastaanotto oli tyhjillään.

Ennen nokan suuntaamista Suomea kohti poikkesimme vielä ottamaan julkisivukuvat Corner-ravintolasta. Emme alustavista suunnitelmista huolimatta jaksaneetkaan mennä enää palauttamaan pulloja Rema 1000-markettiin, vaan päätimme huolehtia pulloista vasta Altassa.

Paluumatkalla tunnelit tuntuivat jo tutuilta ja niihin ajaminen ei säikäyttänyt enää, koska täältä päin tullessa ensimmäiset tunnelit olivat hyvin valaistuja, ja niistä selvisi myös aurinkolasit päässä ihan hyvin. Vasta viimeisessä oli taas liian pimeää, ja lasien vaihtaminen silmälaseiksi välttämätöntä. Tällä kertaa olin osannut varautua siihen ajoissa.

Matkalla Altaan satoi melko rankasti. Altassa etsimme käsiimme Rema 1000-marketin, jonka pihalle pysäköimme auton. Pysäköinti oli taas maksullinen ja 20 NOK:lla saimme tunnin aikaa. Pullonpalautus oli myymälän sisällä. Automaatti ei huolinut meidän shamppispulloja, joten niiden matka jatkui meidän mukana vielä. Panttirahat lahjoitimme automaatilla Punaiselle ristille. Koska meillä oli vielä käteistä, ostimme marketista kahvijuoman, kahvia kotiinviemisiksi sekä sipsejä seuralaiselle matkaevääksi.

Rema 1000 oli yleinen näky Norjassa.

Norjalaista aamiaiskahvia.

Teimme myös pienen kierroksen kaupungilla. Ensimmäiseksi ajauduimme kulkemaan läheisen Amfi Alta-ostoskeskuksen läpi. Olisin halunnut käydä ostoskeskuksen vessassa, mutta en lopulta kehdannutkaan, koska oven tukkona maleksi teinipari imuttelemassa toisiaan. Tosi romanttinen paikka..

Amfi Altan torin puoleinen fasadi.

Ostoskeskuksen toiselta puolelta löytyi jonkinlainen tori tai aukio. Lähdimme kävelemään sitä sivuavaa kävelykatua pitkin kohti Nordlyskatedralen-kirkkoa. Kirkkoon oli sisäänpääsymaksu 50 NOK. Enemmän maksamalla olisi saanut myös opastuksen. Millään rahamäärällä ei kuitenkaan olisi päässyt kiipeämään kirkon torniin, joten tyydyimme ihmettelemään rakennusta ulkopuolelta.

Altalainen aukio.

Liuskekivityöläinen (Jon Torgersen, 2004) patsasteli aukiolla.

Markedsgata johti kirkolle.

Nordlyskatedralen.

Kirkko näytti joka suunnasta jotenkin vinolta.

Autolle palatessamme poikkesimme vielä toistamiseen Rema 1000-markettiin, koska minun oli alkanut tehdä mieli mansikoita. Pahvirasiallinen maksoi 40 NOK. Huomasimme nyt myös, että marketin vierestä löytyi ilmaiset ja siistit vessat, joten aiempi vastoinkäyminen saatiin hyvitettyä.

Alta vista (suosikkihakukoneeni ennen kuin Yahoo pilasi sen).

Jatkoimme matkaa Altasta kohti Suomea ja Hettaa. Matkan varrelle osui vielä pitkä ja komea kanjoni, jonka keskellä kuohui joki. Harmittaa, etten pystynyt ottamaan siellä valokuvia, kun piti ajaa. Jos oltaisiin alettu pysähtyä kuvaamaan, niin olisimmekin saaneet pysähtyä vähän väliä, kun jokaisen mutkan takaa tuntui paljastuvan entistä komeampi maisema.

Maisemat olivat jylhiä.

Pysähdyimme vielä kerran Norjan puolella nauttimaan vähän mansikkaa, suklaata ja kylmää kahvijuomaa, kun löysimme sievähköllä maisemalla varustetun taukolevikkeen. Kautokeinossa olisi ollut hieno hopeapaja näyttelyineen, mutta emme nähneet missään ainuttakaan opastetta sinne, joten se jäi nyt näkemättä. 

Lonkeron värinen taivas.

Vähän ennen rajaa päästin seuramiehenkin rattiin ajamaan muutaman kilometrin. Pääsee sitten hänkin kehumaan ajaneensa yhdessä uudessa ulkomaassa. Kuskinvaihtopaikoilla pörräsi jotain karmivan näköisiä herhiläisiä, mutta ne olivat yllättäen enemmän kiinnostuneita nuuskimaan autoa kuin meitä. Piti vain olla tarkkana, ettei niitä livahtanut sisään autoon. Rajalla ei ollut mitään muodollisuuksia eikä tapahtumia.

Olimme varanneet huoneen Lapland Hotels Hettasta, ja soittaneet myös vähän aiemmin varmistaaksemme myöhäisen checkin:in onnistuvan. Hotelli oli valikoitunut hyvän sijainnin lisäksi sillä perusteella, että meillä oli edellisvuodelta hyvät kokemukset Lapland Hotels Oulusta ruokineen. Kurvasimme hotellin pihaan noin 19.15. 

Hotellin ovella paloi hyttyssavuja, joiden haju oli vallannut myös aulan. Hotelli oli vielä enemmän åttitalet kuin Karasjoen hotelli. Aulassa oli jotenkin tukholmanlaivan tunnelma, paitsi ettei siellä ollut ihmisiä. Saimme huoneen 205 samasta kerroksesta kuin vastaanotto. Huone sijaitsi käytävällä, joka haisi hyttyssavujen sijaan jonkinlaisen miesten urheilupaikan pukuhuoneilta (vaikka en suoranaisesti voi kehuskella, että niistä olisi kovasti kokemusta).

Lapland Hotels Hettan sisäänkäynti.

Kumpi lie vanhempi - hotelli vai vene..?

Hotellin aula oli avara.

Hotellissa oli risteilylaivamaista tunnelmaa.

Kannoimme matkatavarat autosta huoneeseen ja lepäilimme hetken ja ihmettelimme huoneen alkuperäiseltä vaikuttavaa kalustusta. Arvostan kyllä sitä, että esineitä ei heitetä roskiin pelkän ikääntymisen vuoksi, mutta pientä kosmeettista uudistamista olisi varustukseen kaivattu. Kokonaisuutena hotellista tuli kuitenkin sellainen tunne, että täällä voisi olla mukava viettää pari viikkoa hermolomaa kaukana arkielämän paineista.

Huoneen numerokylttiä olisi voinut käyttää pienenä apupöytänä esim. kahvikupille.

Filtti oli aseteltu Lapland Hotelsin konseptin mukaisesti sängyn kulmalle.

Kalustus oli vähän karu, mutta toimiva.

Eteinen.

Kylpyhuone olisi kaivannut remonttia kaikkein eniten.

Penkit olisivat virkistyneet uudella verhoilulla ja lakkauksella.

Päätimme helppouden nimissä syödä hotellin ravintolassa. Tarjoilija oli ystävällinen ja innostunut. Hän vaikutti hyvin pätevältä ja esitteli antaumuksella ruuat ja niiden taustat. Otimme alkuun tarjoilija suosittelemat drinksut, joihin tuli ainakin lakkalikööriä jatkettuna skumpalla. Jokin muu "mauste" reseptiin kuului myös, mutta ehdin jo unohtaa sen - ehkä kuusenkerkkäsiirappi? Vai vodka? Ei voi muistaa. Lasin pohjalta löytyi myös soma marja. Lasikin oli sivistynyttä mallia eikä Ikeasta. Tätä joisi kyllä enemmän ja useamminkin, oikein maukasta oli.

Ravintolasali.

Alkujuomat olivat somat.

Alkuleipien kanssa tarjoiltiin keittiön tervehdyksenä shotit palsternakkakeittoa. Sekä leivät että keitto maistuivat meille hyvin. Pääruokien kanssa kestikin aivan tolkuttoman kauan, joten alkutarjoilut olivat ihan paikallaan. Otin päivän poron, joka oli poroa kahdella tapaa - ylikypsänä sekä fileenä. Lisukkeena oli juureksia, joku pyree (mikä lie pyree mahtoi olla, muistihäiriö jatkuu), jonka koristeena oli lehtikaalisipsi. Juomaksi tuli 16 cl talon punaviiniä. Seuralainen otti poroburgerin ja tarjoilijan suositteleman Lapin Aisikas-nimisen tumman oluen. Hintaa setille kertyi noin 100 €.

Alkuleivät ja keitto.

Poroa kahdella tapaa.

Juureksia.

Ateriaan kului kaikkineensa lähes kaksi tuntia, vaikka sali oli puolityhjä. Tarjoilijat sinkoilivat kyllä jatkuvasti ympäri salia, joten vaikea aavistaa mikä keittiössä oikein kesti. Onneksi meillä ei ollut kiire eikä vielä kuolemannälkä. Ruuat olivat kuitenkin kaikin tavoin erinomaiset, kun sitten lopulta saimme ne eteemme.

Illallisen jälkeen kävimme viel kiertämässä hotellirakennuksen ja poikkesimme rantaan tutustumaan sen uintipotentiaaliin. Suoraan meidän ikkunan alla vaikuttaisi olevan sopiva rantakaistale aamu-uinnilla käymiseen. Vedessä oli lämpömittari, jonka astelukemankin tarkistimme, vaan eipä sekään jäänyt mieleen. Jonkinlainen neurologinen häiriö tuntui iskeneen tänään. Sen vierestä löysimme myös oven, josta pääsimme sisään ja portaita pitkin takaisin aulaan. Kävin vielä hakemassa uimakamppeet autosta valmiiksi huoneeseen. Loppuilta kuluikin sitten muistiinpanoja kirjoitellessa.

Neulaspolku johti rantaan.

Potentiaalinen uimapaikka.