Norja 2 - Karasjok

 9.7.2022

Vaikka oltiin liikkuvassa junassa, nukuin yllättävän hyvin. Ensin heräilin lyhyesti pari kertaa noin tunnin välein. Kolmannella heräämisellä niska oli niin kipeä, etten voinut makuuttaa päätäni mitenkään päin siedettävästi, joten nousin ottamaan ibuprofeenia. Tikkaat yläsänkyyn olivat vähän vaikeat, koska olivat ihan seinässä kiinni ja pystysuorat, mutta niissä tottui kulkemaan, kun muutaman kerran kömpi edestakaisin. Lääkityksen avulla nukahdin vähän ajan kuluttua uudelleen ja koisailin tyytyväisenä 6.30 saakka. Selailin puhelimella netistä aamun uutisia, kunnes herätys koitti klo 7.

Suomalainen suomainen aamumaisema.

Junan suihkua oli tietysti kokeiltava ihan pelkän eksotiikan vuoksi. Väliseinä kääntyi vessanpöntön päälle, ja takaa paljastui suihkutila. Suihku ei ollut häävi, muutama harva reikä ruiskutteli vettä vähän mihin suuntiin sattui. Lämpötila oli kuitenkin säätämättä sopiva, ja pahimmat silmään suihkivat reiät sai kuriin pyörittämällä suutinta sen verran, että suihku striittaili päin seinää eikä nassua. Vettä tuli nappia painamalla aina muutaman sekunnin verran ja sen verran vähän, että jalat/sääret eivät meinanneet kastua millään, vaan niitä piti nostella yksi kerrallaan paremmin tarjolle nojautuen samalla muulla kropalla pois suihkun alta.

Vessan seinän takaa paljastui suihku.

Suihkun varustelua.

Suihkun jälkeen nautittiin aamiaista eli käytiin taas eväsleipien ja mehupullon kimppuun. Juna pysähtyi vielä Rovaniemellä, missä Juuso perheineen kuului jäävän pois. Toinen pysädys ennen maalia tapahtui vielä Misissä. Misissä lie sellainenkin paikka mahtaa sijaita.. Kello 8.40 tuli kuulutus Kemijärvelle saapumisesta. Autot purettaisiin kuuluttajan mukaan noin vartin kuluttua saapumisesta.

Aamupala.

Purkauduimme tavaroinemme junasta ja kävelimme lyhyen matkaa laiturin ja parkkipaikan poikki kohti Helsinkiä, kunnes saavuimme autorampin näköiselle paikalle, missä oli paljon muitakin ihmisiä odottelemassa. Vähän kauemmin kuin vartti, lähemmäs puoli tuntia, kesti ennen kuin autovaunu oli irrotettu junasta ja ajelutettu rampille johtavalle raiteelle. Vaunuja oli vai yksi, joten se ja oma auto sen sisältä löytyivät helposti. Ulos vaunusta ajaminen ei jännittänytkään enää yhtään. Asemalta kurvattiin kohti Sodankylää.

Kemijärven asema.

Kemijärven autojuna-asema.

Autovaunussa.

Sodankylässä pysähdyttiin etsimään kahvia ja käymään vessassa. S-Marketista löytyi vessa, mutta emme keksineet paikkaa, mistä olisimme kahvit saaneet ostettua tarpeeksi helposti. Marketista tuli ostettua myös suklaalevyt valmiiksi vaellusevääksi. Niskakipu alkoi palailla, joten otin vielä uuden napin lääkettä ennen kuin jatkoimme matkaa.

Vähän Sodankylän jälkeen kurvasimme kauniilla maisemalla varustetulle taukopaikalle syömään pois viimeiset eväsleivät. Taaksemme pysähtyi auto, jonka kuski pilasi ruokahalun käymällä härskisti pissillä meidän nähden. Sitäkään hän ei voinut tehdä selaamatta puhelintaan samalla. Voi tätä nykynuorisoa!

Menopeli maisemapaikalla.

Saariselän Nesteeltä sain lopulta ostettua kahvin mukaan. Hyvä niin, koska ajaminen alkoi turruttaa sen verran, että kofeiinipiristys oli eduksi. Seuralainen otti Cokis zeron. Vessassakin tuli taas poikettua, kun kerran oli tilaisuus.

Ivalossa katsoimme parhaaksi tankata. Se onnistui ABC-kylmäasemalla. Inarissa ei ollut mitään. Paitsi kyltit, jotka kertoivat, että olemme Inarissa. Poroja nähtiin paljon. Ensimmäiset hortoilivat tiellä jo ennen Sodankylää, ja tasaiseen tahtiin bongailtiin niitä koko matkan ajan lisää.

Mukavissa maisemissa kelpasi ajella.

Karigasniemen risteyksessä pysähdyimme kuvaamaan ensimmäisen Nordkapp-opastekyltin, missä näkyy kilometrimäärä kohteeseen. Pian sen jälkeen olimmekin jo Karigasniemessä, missä jaloittelimme hetken. Hetken mielijohteesta poikkesimme myös paikalliseen Alkoon. Se oli perustettu niin vaatimattoman näköisesti piiloon ruokakaupan taakse, että vähän epäilytti mahtaako siellä mitään viinakauppaa ollakaan, mutta kyllä se sieltä löytyi.

Nordkappiin oli matkaa vielä 343 kilometriä.

Koko Karigasniemi samassa kuvassa ;)

Voiko tuolla "autokatoksen" perukoilla tosiaan olla Alko..?

Myymälä oli pieni, mutta hyvin varusteltu. Ovella oli heti tyrkyllä Lynx-punaviiniä, jota otin pullollisen ihan vaan siksi, että ilves on suoskkieläimeni, vaikka punaviini sinänsä ei niin nappaa. Näkyisi Lynxiä löytyvän myös valkkarina, mutta ei Karigasniemestä. Pohjoisen matkailun kunniaksi otin myös pullollisen Lapponia-lakkalikööriä. Seuralainen osti Cointreauta, mihin hän on pari vuotta sitten ihastunut. Myyjä oli erittäin ystävällinen ja avulias, ja tuntui osaavan suomen lisäksi sujuvasti norjaa.

Lynx ja Lapponia.

Norjan rajalla ei ollut mitään muodollisuuksia, vaan hurautimme vailla kommelluksia siitä yli. Rajajoen ylityksen jälkeen ajoimme auton heti levennykselle parkkiin ja palasimme jalkaisin kuvaamaan sillan keskellä olevat metalliset rajakyltit. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun olin ulkomailla sitten helmikuun 2020, joten tilanne tuntui jollain tavalla erityiseltä. Norja tuntuu myös jollain tavalla vielä pykälää deluxemmalta kuin Ruotsi.

Rajajoki.

Norjan ja Suomen välinen raja oli keskellä siltaa.

Rajalta oli noin 20 km Karasjok:ssa odottavaan Scandic-hotelliin. Ensimmäiset kilometrit "vieraassa" (olenhan käynyt aiemmin jo Oslossa 1990 ja Tromssassa & Nordkappissa 2002) maassa tuntuivat erikoisilta. Maisema jotenkin muuttui heti epäsuomalaiseksi. Tiemerkinnät ja liikennemerkit olivat hiukan erilaisia, mikä varmasti auttoi eksoottisen vaikutelman muodostumisessa. Puhelimen kello siirtyi tunnin taaksepäin automaagisesti. Eri kellonaika tuntui vähän hassulta, kun pituuspiiri säilyi jokseenkin samana kuin mihin Suomikin enimmäkseen osuu.

Scandic Karasjok.

Hotellin vastaanotto.

Hotellin aulaa.

Hotelli oli tunnelmaltaan vähän 80-lukuinen, mutta käytännöllinen ja hyvin pidetty - tykkäsin. Huone oli tilavahko, kylpyhuone lähiaikoina täysin uusittu ja kaunis. Kannoimme tavarat huoneeseen. Tein hieman uudelleenpakkausta juna-osuuden jäljiltä. Kipaisin uudestaan respaan tarkistamaan wifi-ohjeen, mutta se olikin niin helppo, että olisi kannattanut vain kokeilla eikä haikailla mitään ohjeita. Hain myös autosta takin ja vaelluskengät sateen loppumista odotellessa. Toimitin samalla myös "viinat" autoon, ja täytin pissapojan päästäkseni eroon puolityhjästä varakanisterista.

Saamelaisuus koristi mattoa.

Huoneen numero oli kirjoitettu sarveen.

Hotellihuone oli mukavan tilava.

Kylpyhuone oli hieno.

Huoneen seinää koristi sympaattinen "luolamaalaus".

Pienen lepohetken jälkeen lähdimme kävellen käymään kylällä. Hotellihuoneen ovi tarjosi yllätyksen. Se ei lukkiutunut yli puoleen minuuttiin oven sulkemisesta. Koska neurootikkona haluan kokeilla ovenkahvan veivaamista ennen kuin lähden pois, oli tuskallista odottaa, että ovi lopulta meni lukkoon. Prosessia ei voinut edes nopeuttaa vilauttamalla lukolle avainta, ja aika alkoi uudestaan joka kerta, kun painoi kahvaa liian aikaisin.

Karasjoen pienellä kävelykierroksella näimme helluntaikirkon (Pinsekirka), hyttysiä, mäkäräisen, Rema 1000-marketin (ulkoa), yskijöitä baarin terassilla, ja Coop-marketin (myös sisältä). Coopissa oli varoituskyltti, että hyllynreunahintoja ei pidä uskoa, koska heillä oli hinnoittelu-uudistus kesken. Aika kätevä tapa päästä laskuttamaan minkälaisia ryöstöhintoja tahansa. Liian kiusallistahan se olisi yhtäkkiä jättää jotain ostamatta, kun kuulee vasta kassalla hinnan. Ostimme vettä, minulle 6-packin Grevens-metsämarjasiideriä (Grevensin karhunvatukkasiideri oli aikanaan maailman paras juoma. Vieläkin kuljetan lompakossa kahta erilaista Grevens-pullon etikettiä jonkinlaisena onnenkaluna.), seuralaiselle oluen ja sipsejä. Itsehän vietän taas sipsitöntä vuotta.

Pinsekirka.

Sateenkaaren päästä löytyy aarre?

Coop Prix.

Palattuamme hotellille otimme siiderin ja oluen aperitiiviksi. Tutkimme ravintolavaihtoehtoja, mutta niitä ei oikein ollut. Päätimme mennä hotellin vieressä sijaitsevaan Storgammen-nimiseen saamelais-kotaravintolaan. Sillä ei ollut menua netissä lainkaan, mutta onneksi ravintolan nimellä etsimällä löytyi jonkun turistin ottamia kuvia menusta 3 viikon takaa. Niiden avulla saimme mietittyä vähän ennakkoon mitä haluaisimme syödä.

Aperitiivit.

Nojatuoli oli niin mukava, että olisi tehnyt mieli pihistää se kotiin.

Ravintola sijaitsi melkein maan alla/sisällä, tai ainakin sen päälle oli istutettu luontoa. Tarjoilija syöksähti luoksemme heti, kun ilmestyimme ovelle. Hän johdatti meidät tulisijaa ympäröiville poronnahkapäällysteisille penkeille, missä istui jo pari muutakin seuruetta.

Storgammen-ravintolan sisäänkäynti.

Keskuskota.

Sivukota.

Yksi pariskunta sai ateriansa juuri valmiiksi, ja heitä varmaan harmitti, kun tulimme blokkaamaan heidän tiensä pois. Sen sijaan, että he olisivat hyppyyttäneet meitä jalkeille, päättivät he kiivetä pöydän virkaa tekevien pöllien yli pois. Toinen seurue oli vähän suurempi, ehkä jonkinlainen pariskunta vanhempineen ja serkkuineen? Emme saaneet selvää mitä kieltä he puhuivat. Se kuulosti skandinaaviselta, mutta he asioivat tarjoilijan kanssa kuitenkin englanniksi. 

Näkymä meidän paikalta.

Ruokavalintani oli reindeer filet á 445 NOK ja sen kaveriksi lasillinen valpolicellaa 16 c á 142 NOK. Seuramies pyrki välttelemään inhoamiaan sieniä (käsittämätöntä, että joku voi inhota sieniä..), joten hänelle ei jäänyt oikein muita vaihtoehtoja kuin reindeer stew, joka oli ilmeisesti vähän poronkäristyksen tapainen ruoka, paitsi kastikkeella. 

Menu - pääruuat.

Tarjoilija oli vähäilmeinen, mutta tehokas mies, ja ylläpiti tulta muun työnsä ohessa varsin näppärästi. Alkupalaksi tuotiin oliivileipiä ja voita, mikä maistui meille mainiosti. Ruoka oli aivan huippu, parasta poroa ikinä! Liha oli mureaa kuin synti, täydellien medium(miinus)-kypsyys ja mausto, ohessa paistetut baby-perunat, juureksia tikkuina al-dentenä ja pienessä kipossa sienikastiketta (herkkusienen lisäksi joku suppiksen tapainen löytyi uiskentelemasta kastikkeesta).

Tuli loi alkukantaista tunnelmaa.

Oliivileipää ja voita.

Reindeer filet.

Juuri sopiva punakkuus minun makuuni.

Reindeer stew.

Tulen äärellä oli kivaa, erilaista ja tunnelmallista istua. Yksi vastapäisen seurueen ukkeleista aivasteli ja yskiskeli pahan kuuloisesti pitkin iltaa. Pari muutakin heistä yskähteli toistuvasti. Se vähän inhotti, mutta muuten tunnelma ja ruoka olivat niin mainiot, että en yskijöiden takia jättäisi tätä väliin. Maksu piti käydä suorittamassa kassalla ja vain kortti kelpasi. Homma hoitui kuitenkin nopeasti ja lähdimme nälättöminä ja tyytyväisinä takaisin hotellille.

Vanamot kukkivat ravintolan pihalla.

Ruuan jälkeen lepäilimme, kirjoittelimme parin päivän muistiinpanot ja viihdytimme itseämme selaamalla FB:tä. Testasin myös suihkua. Veden paine oli heikko, mutta suihku helppokäyttöinen, sopiva lämpötila löytyi nopeasti. Kaareva, saranoitu suihkuseinä oli nerokas tilanlisääjä. Nukkumaan ehdittiin noin klo 23 maissa paikallista aikaa. Yö oli valoisa kuin kehno kesäpäivä.

Kello 22.49 paikallista aikaa.