Norja 5 - Simpukkapoukama

12.7.2022

Uni maistui paremmin ja pidempään kuin edellisenä yönä. Heräsin kuitenkin tapani mukaan ennen herätyskelloa ja lueskelin aikani kuluksi kirjaa. Aamiaiselle yritimme mennä noin klo 8.45, mutta aamiaissalissa oli vielä aivan liian täyttä ja kova hulina sekä yskintä käynnissä, joten menimme vielä takaisin huoneeseen. Puolta tuntia myöhemmin teimme uuden hyökkäyksen 2. kerrokseen. Eilinen yskijäpari pyöri siellä taas riesanamme, mutta muuten oli hiljaisempaa, ja onneksi meidän nurkan takana suojassa oleva maisemapöytä oli taas vapaana. Croissantteja ei ollut enää jäljellä, enkä toisaalta olisi croissu-nurkkauksesta halunnut mitään ottaakaan, koska kaikki kahvikoneelle jonottajat seisoivat juuri niiden vieressä tähtäämässä yskäpilviään suoraan leipomuksiin.

Päivä valkeni jälleen kauniina.

Aamupuuhien jälkeen sonnustauduimme uima-asuihin, ja lähdimme ajelemaan kohti respan pojan suosittelemaa rantaa. Rannan kohdalla oli sopivast pieni sivukatu, jonka levikkeelle saimme pysäköityä auton. Kipaisimme tien yli rannan puolelle ja kipusimme kaiteen yli lyhyelle rantaan johtavalle polulle. Ranta oli kaunis, simpukan muotoinen ja hienohiekkainen. Vesi oli tyynehkö ja huiman kirkas. Kumma kyllä paikalla ei ollut mitään nimeä, joten nimesin sen itse Simpukkapoukamaksi.

Sivukadulla oli tilaa pysäköidä.

Vesi näytti ihanan turkoosilta.

Kaide oli helpompi ylittää kuin alittaa.

Hiekkaranta jäämeren mutkassa.

Seuralainen mittasi veden pintalämmöksi 15 astetta, ja halusi käydä pulahtamassa ensin niin kauan kuin vielä uskalsi. Minä jäin rannalle kuvaamaan suorituksen. Sen jälkeen kävin itse uimassa. Mittasin samalla veden lämmön vähän syvemmissä vesissä 14-asteiseksi. Vesi ei tuntunut erityisen kylmältä, vaan siinä oli melko helppo ihan uiskennella jonkin aikaa. 

Simpukkapoukama.

Kyllä tällainen meri voi sitten olla kaunis.

Menin pilaamaan maiseman.

Lopuksi otettiin vielä video, kun seuralainen kävi pulahtamassa toistamiseen. Myös ohiajavissa turistibusseissa istui ihmisiä kamerat ojossa kuvaamassa meitä. Varmaan olisivat olleet tyytyväisempiä, jos olisivat saaneet kuvaan kauniin rannan ilman meitä. Vaihdoimme märät uikkarit kuiviin vaatteisiin pyyhkeiden sisällä sellaisina hetkinä, kun autoja tai busseja ei näkynyt missään. Poimin rannalta muistoksia muutamia pieniä simpukankuoria.

Paluumatkalla ajelimme jonkin verran ympäriinsä Honningsvågin lähiseuduilla. En millään muistanut missä ihmeessä olin yöpynyt käydessäni tienoilla edellisen kerran vuonna 2002. Yksi vähän sopivan oloinen kalastajakylä löytyi (Nordvågen), mutta ei siellä ollut oikeanlaisia kukkuloita ympärillä eikä laituria, jonka päälle olisi rakennettu mökkiriviä. (Myöhemmin sain valokuvien ja Googlen avulla jäljitettyä, että majapaikka oli ollut Kamøyværssa.) Pienen lauman poroja sen sijaan näimme kylässä. Joku porojen käytöksesta tuohtunut ukko ajoi niitä raivopäisenä pois tontiltaan. Pyörähdimme myös lentokentälle katsomaan menisikö sen ohi vielä mitään tietä, mutta reitti päättyi lentokentän parkkipaikalle.

Nordvågen.

Seuraavaksi ajelimme pysäköimään Shellin (päivän teema: simpukka..?) pihaan. Istuskelimme hetken aikaa tarkkailemassa miten muut autoilijat hoitavat tankkaamisen ennen kuin rohkenime itse ryhtyä hölmöilemään kyseisen tehtävän kanssa. Osa kävi sisällä myymälässä sekä ensin että tankkaamisen jälkeen. Osa tankkasi suoraan ja menivät vasta lopuksi sisään. Tästä päättelimme, että mittaria ei erikseen tarvitsisi pyytää avaamaan, joten uskalsimme itsekin kokeilla tankkaamista. Bensaa mahtui tankkiin 35,1 litraa hintaan 930 NOK.

Seuraavaksi palasimme hotellille lepäilemään. "Varastimme" taas kahvit 2. kerroksen automaatista, kun minulla oli sellainen tunne, että lämmin juoma tekisi hyvää. Se on kyllä täysin käsittämätön tunne, kun hotellihuoneessa oli edelleen tai taas lähes 30 astetta lämmintä. Maskitettu siivooja kävi koputtelemassa ovella, mutta hätistimme hänet tarpeettomana pois. Hän yritti vielä tyrkyttää meille uusia pyyhkeitä, mutta emme katsoneet tarvitsevamme sellaisiakaan.

Matkan muistiinpanot olivat kirjoittamatta useammalta päivältä, joten ryhdyimme työhön kahveja nauttiessamme. Kurkussa, tai ehkä ennemmin jopa kitalaessa, oli pieni kihelmöivä tunne, joten otin kahvin lisäksi karpalomehua, ibuprofeenin ja desinfioin kurkkua kurlaamalla sitä pienellä tilkalla Cointreauta. Soitin samalla mummolleni, jolla oli 96-vuotispäivä, vaikka hän ei sellaisia päiviä vietäkään. Siitä huolimatta hän aina kaipaa jotain pientä herkkua tai parempaa yhteistä ateriaa kyseisen päivän liepeillä, vaikkakaan ei juuri varsinaisena päivänä, joten ajattelin hänen ilahtuvan vähän edes tällaisesta pienestä muistamisesta.

Neljän jälkeen lähdimme sataman matkamuistokauppaan ostamaan tuliaisia. Meitä ei huvittanut talsia hotellin valtavaa mäkeä jalkaisin, joten otimme auton. Sille löytyi parkkipaikka myymälärakennuksen takaan. Parkkeraamiseen riitti 20 NOK, koska pysäköinti oli maksullista vain klo 17 saakka. Kaupasta tarttui mukaan pari käsin veivattavaa pientä "soittorasiaa", yksi itselle ja yksi kummitytölle, sekä pari pehmolelu-avaimenperää: husky ja jääkarhu.

Soittorasia toistaa Edvard Griegin säveltämää kappaletta.

Pienen harkinnan jälkeen päädyimme käymään samalla reissulla talon toisella nurkalla sijaitsevassa Corner-ravintolassa syömässä. Ravintola sijaitsi toisessa kerroksessa. Siellä oli vapaa pöytävalinta, mikä on aina vähän vaikeaa, kun yrittää valita sopivaa tasapainoa maiseman, parvekkeelta tulevan vedon ja muiden ihmisten etäisyyden välillä. Ruuaksi valitsin reindeer stewn, jonka lisukkeina oli perunamuussia ja karpalohilloa. Seuralainen otti Storbukten-nimisen pitsan, jonka täytteinä oli pepperonia, jauhelihaa, purjoa, paprikaa ja valkosipulia.

Corner-ravintola sijaitsi yläkerrassa.

Cornerin tunnelmaa sisältä.

Molemmat ruuat olivat oikein hyviä. Maistoin pienen palan myös pitsaa saadakseni maistella hiukan valkosipulia. Inhoan poronkäristyksen kanssa tarjottavaa puolukkaa (ja puolukkaa ylipäänsä), joten suhtauduin karpalohilloon hyvin epäluuloisesti. Karpalohillo oli kuitenkin hyvää ja sopi ruokaan mainiosti. Karpalon ystävähän olen kyllä muutenkin, joten ehkä minun ei pitäisi olla niin yllättynyt. Juomaksi otin Spriten ja seuralainen oluen. Muut ruokailijat näyttivät suorittavan maksun tiskille, joten mekin teimme niin. Hintaa aterialle tuli 632 NOK, mutta jätimme vaihtorahat 650 NOK:sta ottamatta, kun kerran käteisellä maksettiin.

Poropata.

Pizza Storbukten.

Ruuan jälkeen palasimme hotellille. Koska sää oli lämmin ja aurinkoinen, jäimme istuskelemaan hotellin edessä oleville penkeille. Seuramies kipaisi hakemaan minulle kirjan ja surffaili itse lueskelemassa nettiä. Hotellin wifi ei kantanut ulos saakka, joten itse jouduin jättämään surffailut väliin. 

Loppuilta tuli vietettyä huoneessa laiskotellen, nestetasapainoa parannellen, kuvaviestejä kotiin lähetellen ja matkakirjanpitoa täydennellen. Olo oli edelleen tai taas aavistuksen vilustunut ilman mitään täysin selkeitä oireita. Otin varmuuden vuoksi yöksi lisää ibuprofeenia iltavitamiinien kanssa. Huone oli yhtä kuuma kuin aina, joten sen puolesta oli hyvin vaikea arvailla oliko kropassa ylimääräistä lämpöä vai oliko kuuma olo vain huoneen vika. Iltavitamiinien lisäksi otin vielä suihkun ennen nukkumaanmenoa. Siitä ei tosin ollut kovin pitkäksi aikaa viilentävää iloa.