Norja 7 - Muodoslompolo

14.7.2022

Koko yön nukutti hyvin, heräilin vasta kahdeksan maissa, mikä on täysin poikkeuksellista. Koska kitalakea taas kihelmöi hiukan, aloitin päivän tekemällä koronatestin. Ajattelin voivani jättää sen hautumaan siksi aikaa, kun käyn aamu-uinnilla, mutta testi pamautti sekunneissa kaksi viivaa tauluun. Ilmankos oli nukuttanut niin sikeästi. Uimiset jäi väliin, kun piti alkaa miettiä miten hoidetaan loppumatka muusta maailmasta eristäytyen. Seuralainenkin teki testin, mutta hänellä se näytti negatiivista.

Koronatesti ei epäröinyt hetkeäkään näyttää positiivista.

Suihkussa oli pakko käydä, kun se oli edellisenä iltana jäänyt väliin. Meinasin skipata aamiaisenkin, mutta menimme sitten kuitenkin, kun ei tyhjällä vatsalla voi koko päivää pärjätä. Desinfioin käpäläni huolella ennen aamiaisottimien räpelöintiä. Onneksi ravintolasali oli suuri ja väkeä vähän. Pystyimme asettumaan ihan yksin salin toiseen päätyyn kauas kaikista. Olisihan se harmittanut ekstraa, jos olisi jäänyt Lapland Hotelsin spesiaali herkkupuuro saamatta, kun se oli yksi hotellivalintaa edistänyt seikka. Puuron ohella tuli herkuteltua myös croissanteilla ja homejuustoilla. Kaiken hermostuneisuuden seurauksena unohtui ottaa valokuvat aamiaisvalikoimista.

Aamiaissalin "privaatti"pääty.

Pitkän pohdiskelun jälkeen päätimme lähteä alkuperäisen suunnitelman mukaan Suomulle emmekä suorinta tietä kotiin. Suomulla voisimme yksityismökissä fiilistellä kaikessa rauhassa vointia ja sen kehittymistä muutaman päivän ajan.

Lähdimme matkaan klo 10 maissa. Skippasimme Hettan näköalapaikalle kiipeämisen, ettei energiaa kuluisi yhtään ylimääräistä mihinkään muuhun kuin tautia vastaan taisteluun. Seuramieskin oli vakuuttunut jo sairastumisestaan, vaikka testi negatiivista olikin näyttänyt. Matkan edestessä hänkin alkoi tuntea sairastumisen oireita, joko oikeita tai kuviteltuja.

Muonion lähestyessä päätimme yllättäen poiketa käymään Ruotsissa, kun raja oli enää kiveksenheiton päässä. Samalla saatiin kuitattua seuralaiselle ulkomaa-autoilukohteeksi myös Ruotsi. Ajelin itse rajan yli, missä ei taaskaan ollut mitään muodollisuuksia, mutta pian sen jälkeen vaihdoimme paikkoja. Seuramies ajeli auton lähimmän kylän, Muodoslompolon, kirkon eteen. Täytyyhän sitä katsastaa edes yksi "nähtävyys", kun kerran ulkomaille asti on tultu. 

Muodoslompolon kirkko.

Kirkon eteen kurvasi hieno punainen Volvo, kun olimme räpsimässä valokuvia rakennuksesta. Autosta nousi pari vähän vanhempaa herraa, jotka alkoivatkin haastella suomea meille. Herrat kertoivat, että heillä olisi avain kirkkoon, jos meitä kiinnostaisi vilkaista sisätilojakin. Tottahan meitä kiinnosti, vaikka vähän huolettikin tartuttavuutemme. Livahdimme kuitenkin henkeä pidättäen heidän ohitseen kirkkoon ja hetken päästä samalla tavalla ulos, missä turvallisia välimatkoja olikin helppo pitää. 

Saarnastuoli ja alttari.

Oi maa maa maa, kuule Herran sanaa.

Kaikkinäkevä silmä.

Saimme mukaamme kirkon historiaa ja esineistöä esittelevan suomenkielisen brosyyrin. Kuulime myös tarinat kirkon siirrosta Muoniojoen saaresta nykyiselle paikalleen, sekä Skånesta muuttaneesta kirkonmiehestä, joka joutui opiskelemaan suomea pärjätäkseen Muodoslompolossa. Kielen opiskelu herätti selvästi arvostusta - ihan ansaitusti, koska kyllähän kaikki tietävät miten vähän skåne muistuttaa mitään järkevää puhuttua kieltä. Herrat esittelivät meille myös hevosparkin, joskin se oli nykyään harvemmalla käytöllä. Kirkolla hyppäsin taas itse kuskin paikalle ja käänsimme nokan takaisin kohti Suomea.

Esitteen sisäaukeamaa.

Ruotsalaismaisemaa.

Sodankylässä poikkesimme taas etsimään kahvia, ettei puuduttava ajomatka alkaisi liian helposti nukuttaa. Tällä kertaa hoksottimet pelasivat vähän paremmin, ja ymmärsimme R-kioskin olevan ilmiselvä paikka kahvin hankkimiseksi. Maskiuduimme huolella, ja yritimme hoitaa asian nopeasti, mutta kioskissa tuntui olevan vähän tilanteita päällä ja sekava tunnelma. Intialaisen (?) näköinen mies odotti apua pre-paid-sim-asiaan, mutta ilmeisesti vain englantia puhumaton myyjä olisi tiennyt mitä pitää tehdä, ja englantia puhuva puolestaan ei. Yksinäinen nainen hengaili jonossa, vaikka ei kuitenkaan ollut jonossa. Hänen asiansa ei meille selvinnyt. Nuorehko mies jäi ilman anime-lehteä, joka ei ollut tullut kuorman mukana, vaikka olisi pitänyt. Selkeimmät tapaukset olivat mies, joka osti jädetuutin, ja ulkomaalaisen näköinen kaveri, joka vaihtoi sujuvasti suomeen (puhui aiemmin puhelimeen jotain muuta kieltä) kassavuorollaan, joka ei kestänyt kauan. Lopulta saimme kuitenkin maksettua kahvimme ja kiiruhdimme ulos.

Kiitos ja anteeksi, Sodankylä.

Seuramies oli tietävinään, että tämä esitti jotain julkkista.

Se komea pelkosenniemeläinen.

Automatkailu on omalla tavallaan varsin mukavaa, mutta noottia täytyy antaa Tiehallinnolle tai mikä taho onkaan vastuussa siitä, että taukopaikoilla ei ole huomioitu lainkaan naisten wc-tarpeita. Jouduin ajelemaan puolet matkasta jalat ristissä, kun missään ei ollut kuin pieniä avoimia/suojattomia levikkeitä. Kemijärvellä pysähdyimme ostamaan ruokatarvikkeet mukaan mökille. S-Marketissa olisi ollut wc, mutta se oli lukittu. Kerrassaan typerä keksintö, että wc-tilojen avaus pitää pyytää kassalta, kun ei sellaista viitsisi millään alkaa maskin läpi kassahenkilölle huutamaan. Sinnittelin sitten jalat ristissä vielä ostoskierroksenkin, ja hylkäsin ostoskassit kuin koira kakkansa, kun näin jonkun olevan poistumassa wc:stä ja pääsin viime hetkillä sprinttaamaan oven paremmalle puolelle, mikä oli melkoinen saavutus jalat ristissä tehtynä. Tankkasin Kemijärvellä myös auton sillä välin, kun seuralainen kipaisi hakemaan apteekista nipun koronatestejä.

Mökillä purimme ostokset jääkaappiin ja pakastimeen. Vaihdoimme lakanat sänkyyn heti, ettei vaan iltaa myöten loppuisi voimat kesken. Haimme parvelta varatyynyt, ettemme kontaminoisi mökin omistajien ykköstyynyjä. Talvilomalla mökille jätetty mokkula odotteli meitä vielä eteisen lipaston päällä, ja virittelin siviilipuhelimeni (Nokia 7360) sim-kortin siihen mahdollistaakseni itselleni nettisurffailun. Välipalaksi otettiin vähän leipää. Saunakin lämmitettiin, mutta yritimme saunoa melko kevyesti, ettei se pahentaisi tautejamme.

Piilopirtti / sairastupa.

Iltaan mennessä seuramiehelle oli kehittynyt mitattavissa oleva kuume sekä yskä, joka oli ilmeinen ilman mittausta. Uusikin testi näytti hänelle yhä negatiivista. Itse olin edelleen lähes oireeton, mikä on hämmästyttävää, koska olen lihava, verenpaineinen, hiukan astmaattinen ja huonokuntoinen. Minunhan olisi pitänyt olla jo sairaalakunnossa. En silti millään olisi halunnut joutua osallistumaan tähän tappavan taudin ihmiskokeeseen. Nyt en voi enää koskaa loppuelämänäni tietää mitkä sairaudet ovat seurausta koronasta, ja mitkä olisin saanut ehkä muutenkin. Pusutauti rikkoi minulta aiemmin elämässä jo kilpirauhasen, joten mitään kroonisia vikoja en kaipaa lisää. Saunan jälkeen kirjoiteltiin taas tuttuun tapaan matkamuistiinpanot, hörpittiin teetä ja lueskeltiin kirjoja.