"Norja" 8 - Suomu & Iisalmi

15.7.2022

Nukuin ensimmäisen yön Suomulla melko hyvin. Seuramies ei ollut nukkunut juuri ollenkaan. Hänen oireensa olivat jatkaneet pahenemista, ja aamulla häntä vaivasi korkea kuume, yskä ja ankara päänsärky. Edes isot määrät ibuprofeenia eivät tuntuneet tepsivän sen enempää kipuun kuin kuumeeseenkaan, joten manflu-potilas vietti päivänsä sängyssä ja nukkui tai "nukkui" koko päivän. Koronatesti näytti edelleen hänelle negatiivista.

Minä lueskelin kirjaa. Onneksi reissuun oli tullut otettua mukaan mielenkiintoinen Mia Kankimäen teos Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Päivät olisivat käyneet melko tylsiksi ilman lukemista. Kulutin aikaa myös televisiota katselemalla, nettiä selaimelalla ja "joogaamalla" takaterassilla. Lämmitin myös saunan, mutta kylvin vain kevyesti, koska en välittänyt heti pestä hiuksia uudelleen. Seuralainen oli liian heikossa kunnossa saunoakseen.

Mialla on miellyttävä ja kiinnostava tapa kirjoittaa.

Sauna on mahtava keksintö.

Ruuaksi oltiin pyritty valitsemaan helposti valmistettavia aineksia. Päivän menu koostui uunissa paistetuista pakasteranskalaisista ja makkaroista. Illalla televisio viihdytti näyttämällä Bond-elokuvaa, jota katselin kunnes alkoi väsyttää liikaa. Bondit on onneksi nähty niin monta kertaa, ettei haittaa, vaikka loppuratkaisu jääkin näkemättä. Silti alkuosat on elokuvista aina yhtä mukavaa katsella uudestaan.

16.7.2022

Heräilin puoli kahdeksan maissa jälleen sikeästi nukkuneena. Jos sairastelusta mitään positiivista täytyy löytää, niin se että silloin nukun selvästi tehokkaammin. Olin kyllä kertaalleen herännyt yöllä kurkussa aktivoituneen "kuivan pisteen" takia, joka yritti saada minua yskimään, mutta Bafucin rauhoitti sen. Päivisin onneksi yskähdytti vain kuivasti ja satunnaisesti, ja sellaisen yskän pystyi helposti myös pidättelemään tai nieleskelemään pois. Keittelin teetä ja lueskelin kirjaa, kunnes aamu oli sen verran pitkällä, että seuramiehen kehtasi houkutella aamiaiselle. Hän sai 'vihdoin' positiivisen tuloksen koronatestistä, ja jatkoi torkuskelua. Itse katselin jonkin aikaa televisiota.

Kahviakin tuli juotua.

Meiltä alkoi leipä vähitellen loppua, ja seuramiehen pahat oireet tekivät selväksi sen, että matka ei pääsisi jatkumaan vielä muutamaan päivään, vaikka alunperin oli tarkoitus olla Suomulla vain max kaksi yötä. Ruokaakaan ei ollut kuin yhteen ateriaan lisää, joten jouduin lähtemään kauppaan hankkimaan lisää apetta. Seuralainen tunsi aamupäivästä vointinsa hiukan paremmaksi, mutta ei lopulta kuitenkaan jaksanut lähteä mukaan bongailemaan poroja ja istumaan autossa kaupan parkkipaikalla, vaikka hetken sitä harkitsikin. Hän jäi mökille nukkumaan, kun uinailu tuntui vihdoin taas sujuvan.

Viiden maissa teimme pienen kävelyretken Suomun hotellin/laskettelukeskuksen pihalle. Kävelyyn kului korkeintaan 10 minuuttia suuntaansa, mutta se tuntui käyvän seuralaisen kunnon päälle. Näimme pari poroa, joista jälkimmäinen oli oikein siro, kiiltäväturkkinen ja poikkeuksellisen kaunis. Päivän ruoka oli poronkäristys ja perunamuussi, jotka valmistuivat melko helposti, ja olivat maultaankin onnistuneet, vaikka itse sanonkin.

Suomu sijaitsee napapiirin pinnassa.

Suomun rinteitä.

Se vähemmän nätti poro.

Illan ohjelmaan kuului sauna tukanpesuineen. Seuralaisen kuume oli hiukan matalampi, joten hänkin pyrähti pikaisesti löylyihin. Saunan jälkeen katselin toisella silmällä Hemingway-dokumenttia ja lueskelin kirjaa. Iltapalan kaverina oli taas Bond-filmi.

17.7.2022

Heräilin taas puoli kahdeksan maissa. Aamiaista nautittiin kahdeksissa. Aamiaisen jälkeen seuralainen jatkoi uusiounille, ja itse ryhdyin jälleen lueskelemaan kirjaa ja nettiä. 

Tunnistan itseni tästä kuvauksesta.

Yhdentoista maissa lähdin pienelle kävelylle. Seurakseni otin roskapussin, jonka jätin ensimmäisen kilometrin kohdalla olleelle keräyspisteelle. Jatkoin matkaa kohti Itä-Suomua. Matkalla tuli muutamia poroja vastaan tiellä, mutta ne pelästyivät lähestyvää autoa ja säntäsivät pusikkoon ennen kuin ehdin kuvata niitä kunnolla. Itä-Suomun pysäköintialueen liepeillä valokuvailin muutaman sinisiiven ja kimalaisen puuhastelua kasvustossa, minkä jälkeen lähdin talsimaan kotiinpäin. Olo oli muuten hyvä, mutta jotenkin päässä oli aavistuksen sairas tunne (ei kuumeinen, ei kipeä, ei tukkoinen, ei vippaava, mutta jotenkin epänormaali) ja hengityksessä ehkä myös lievää hengenahdistuksen tunnetta, mikä ei kuitenkaan menoa hidastanut, joten se saattoi olla kuviteltuakin. Lenkille tuli pituutta noin 4,5 km.

Poro ja vasa.

Pusikoihin paenneet porot hetkeä ennen auton saapumista.

Synkät pilvet nousivat Suomun takaa.

Kimalainen ja siipeensä saanut sinisiipi.

Sinisiipi pietaryrtin kimpussa.

Tällainenkin rumilus nautiskeli kukista.

Kaatosade yllätti kävelijän, mutta ei välttämättä poroja.

Mökille päästyäni keittelin teetä ja jatkoin lueskelua. Iltapäivällä seuramies oli taas hiukan virkeämmällä tuulella ja jaksoi lähteä mukaan kävelylle. Teimme yhdessä vain vähän varovaisemman 2,5 km lenkin sellaisella hidastelunopeudella minkä seuralaisen keuhkot kestivät.

Sain luettua kirjan loppuun, joten illalla oli runsaasti aikaa tylsistyä kunnolla. Onneksi sauna toi taas vähän lisää mukavaa ajankulua. Illalliseksi oli jälleen uunissa paistellut ranskalaiset perunat ja makkarat. Sen jälkeen lisää tylsistymistä. Nukkumaan suuntasin puoli yhdentoista maissa, kun ei Bondiakaan ollut television ohjelmistossa tänään.

18.7.2022

Heräilin jo seitsemissä, mutta yritin epätoivoisesti venyttää unta. Ei siitä mitään tullut, joten nousin 7.20. Selailin aikani kuluksi nettiä seuramiehen heräämistä odotellessani. Aamiaisen jälkeen laitoimme astianpesukoneen pyörimään, koska tänään oli tarkoitus aloittaa kotimatka. Seuraavaksi ryhdyin imuroimaan ja vaihtamaan lakanoita ja petaamaan sänkyjä. Viimeiset tavarat pakattiin kasseihin ja kassit kannettiin autoon. 

Hätistin myös seuralaisen istumaan autoon siksi aikaa, kun kävin vielä itse maskitettuna pyyhkimässä desinfiontiliinoilla kaikki mahdolliset ovenkahvat, nupit, katkaisijat, kaukosäätimen, pöydät ja muut jatkuvasti lääpityt paikat puhtaaksi. Mökin omistajat olivat tulossa paikalle alle viikon kuluttua, ja halusimme heidän voivan selvitä omasta lomastaan terveenä. Kiitokseksi mökin lainasta jätimme pöydälle aiemmin ostetun lakkaliköörin ja Joutsijärveltä ostetun saunatuoksusarjan.

Kotimatkalla pysähdyimme ensimmäiseksi taas roskispisteelle ennen kuin matka pääsi kunnolla alkamaan. Poroja poukkoili tiellä heti alkumatkasta ja vähän väliä koko poronhoitoalueen loppuun saakka. En muista koskaan aiemmin nähneeni näin paljon poroja teillä. Niitä oli ihan tokkatolkulla muutaman kilometrin välein. Puhelimeen asennettu porokello varoitteli toisinaan, yleensä porot oli muutenkin helppo havaita ajoissa, mutta yksi läheltä-piti-tilanne pääsi syntymään, kun poro oli syöksyä auton kyllkeen korkean kumpareen tai kallion päältä. Se onneksi huomasi muuttaa mieltään ja suuntaansa ajoissa, koska jarruilla ei olisi siinä tilanteessa ehtinyt tehdä mitään eikä kovin suuri väistöliikekään olisi onnistunut.

Kahdeksanjalkainen poro ;-) ja sen nuori kaveri.

Porot ovat melkoisia luupäitä liikenteessä - vähän niin kuin ihmisetkin.

Suomussalmella pysähdyimme hakemaan mukaan mukilliset kahvia ja lehmäkarkkeja Ämmän Herkkusuusta. Kajaanin ABC:llä tankkasimme auton. Iisalmen Hotelli Golden Domen eteen kurvasimme noin 16.45. Hotelli vaikutti hiljaiselta, mutta se ehkä johtui siitä, että oli arkipäivä. Yleensä olemme olleet täällä viikonloppuna.

Suomussalmen taukopaikka.

Saimme huoneen 217, jossa on sauna. Se oli tietysti pitänyt erikseen varata, mutta yleensä se ei ole ollut vapaana, kun olemme olleet iisalmelaisen hotellin tarpeessa. Kannoimme tavarat huoneeseen. Haimme taas pitsat mukaan tuttuun tapaan Kotipizzasta. Tällä kertaa minulle maistui pepperoni-tonnikala, seuramiehelle special opera. Ravintolassakaan ei ollut ruuhkaa, vaan lätyt valmistuivat 10 minuutissa, minkä ajan odottelimme ulkona tehden pienen kävelyn puistossa taideteoksia valokuvaillen.

Golden Domen prinsessahuoneet ovat ihania.

Huone 217.

Kylpyhuone.

Kotipizzan parturi-kampaamo-naapurilla oli hauska nimi.

Puisto oli saanut uutta ilmettä paikallisista kuuluisuuksista.

Pepperoni-tonnikalapitsa maistui hyvältä ja vei nälän.

Syönnin jälkeen laitoimme saunan lämpiämään. Siellä ei ollut lainkaan mittaria, mutta siitä huolimatta saimme kuumuudesta melko sopivan. Suihkunurkkaus oli todella ahdas. Hyvä kun mahtui haitarioven kiinni ollessa kääntymään paikallaan ympäri. Pesuaineet olivat Ritualsin valikoimasta, joten kokonaisuutena saunonta tuntui melko ylelliseltä.

Sauna palveli pienestä koostaan huolimatta melko hyvin.

Suihkunurkkaus oli kompakti.

Saunan jälkeen katseltiin taas Bondia ja nautittiin pienet tujaukset Cointreauta. Seuralaisen toiveesta tein koronatestin uudestaan, mutta positiivistahan se yhä näytti. Jos testi perustuu vasta-aineen löytymiseen eikä viruksen löytymiseen, niin sehän voi näyttää positiivista vaikka kuinka kauan, jos elimistö haluaa jatkaa vasta-aineen tuottamista ahkerasti. Epämääräisiä oireita minulla oli tässä kohtaa ollut 7 päivää, ja seurana toinen potilas, joten miten vasta-ainetuotanto olisi millään vielä voinut loppua.

Huomasin vasta iltakymmenen aikaan unohtaneeni aamulääkkeeni autoon. Vähän jännitti käydä hakemassa sitä, kun hotellin alaovi oli siihen aikaan jo lukossa. Sain kuitenkin kikkailtua sen pysymään juuri ja juuri raollaan sillä välin, kun hain lääkkeen, ja pääsin omin neuvoin takaisin sisään. Ei elämässä näköjään jännitykseltä välty koskaan.

19.7.2022

Heräilin aamulla vasta noin varttia ennen herätyskelloa, joka oli ajastettu kahdeksaksi. Olin taas nukkunut hyvin. Koko matkan oli nukuttanut omituisen hyvin vaihtuvista sängyistä huolimatta. Aamiaiselle lähdimme 8.30 maissa. Ruuat oli tällä kertaa katettu aulaan eikä "kirkkosalin" seinustoille kuten aiemmin. Valikoima oli edelleen hyvä, mutta kaikki oli vähä kylmää tai haaleaa, mutta ehkä se johtui arkiaamusta tai liian myöhäisestä kellonajasta. Pekoni oli liian velttoa, ja kaipasin Norjassa kaikkialla tarjottua homejuustoa, mutta puuro oli erinomaista vähän viilenneenäkin. Haudutettu tee oli myös mainiota eikä liian kylmää.

Golden Domen komea aamiaissali.

Aamiaisherkkuja.

Puuro kuuluu nauttia voisilmän kanssa.

Teimme perinteisen kävelykierroksen "kaupungilla" vielä ennen matkan jatkumista. Poroveden rannan kuntopisteeltä löytyi monkey bars eli "vaakapuolapuurata" tai mitä se nyt sitten voisikaan suomeksi olla. Testasin voimiani ja seuralainen videoi suorituksen. Rata oli lyhyempi kuin klassisessa monkey barsissa, mutta sen ansiosta voimia riitti jopa päädyssä kääntymiseen ja paluumatkaan.

Golden Dome aamuauringossa.

Iisalmen kirkko.

Porovesi.

Tarzanitar.

Etsimme samalla reissulla myös apteekkia. Naisellisista syistä olisin kaivannut täydennystä ibuprofeeni-varastoihin. Yksi apteekki löytyi. Kävin hakemassa lääkkeeni, mutta kassalle oli asetettu lappu, jossa käskettiin ottaa vuoronumero reseptipuolelle maksamista varten. Niin kauan en sentään aio apteekissa jonottaa mitättömän särkylääkkeen vuoksi, ja palautin tavaran paikalleen hyllyyn. Kun palasin palauttamasta lääkettä, tuli juuri joku mies kassalle, mutta tässä vaiheessa olin jo niin suivaantunut, että ajattelin että pitäkööt tunkkinsa, ja lähdin pois.

Hotellilla oli vielä seuralaisen tavarat pakkaamatta. Omat olin toimittanut autoon jo kävelylle lähtiessä. Pääsimme jatkamaan kotimatkaa 11.30 maissa. Matkalle osui sadekuuroja, mitkä olivat hiukan harmillisia, koska tuulilasinpyyhkijän sulat vetelevät viimeisiään. Juvan ABC:llä pidimme lounastauon. Sitä edelsi noin 30 km tietöitä, minkä takia ajonopeus oli laskettu mateluksi. Vatsakivut olivat jo melkoisen tuskalliset, koska en ollut päässyt ottamaan särkylääkkeeseen täydennystä ajoissa.

Tällä kertaa ABC:n pihaan ajaminen onnistui sentään kommelluksitta. Aiempina vuosina sinne oli ollut lähes mahdotonta löytää eksymättä, koska tietyöt ja niiden kyltitykset oli niin harhaanjohtavasti aseteltu. Juvalla tuli käytyä WC:ssä, hakemassa seuralaiselle pari hampurilaista ja minulle ranskalaiset perunat. Ne oli pyydetty paketoimaan mukaan, mutta jostain syystä tarjoilija toimitti ne meille tarjottimelle leviteltynä. Onneksi tavaroita oli niin vähän, että saimme kannettua ne ulos ihan käsissämme.

Vihantasalmen Nesteeltä haimme kahvit mukaan, ettei taas alkaisi unettaa liikaa loppumatkasta. Eikä alkanutkaan. Sää oli myös kohentunut alkumatkan sadekuuroista selvittyämme. Noin 17.35 kaarsin seuramiehen kämpille. Autoin häntä kantamaan tavarat ylös, ja jaoimme yli jääneet aamiaissämpylät keskenämme. Seuraavaksi ajoin tankkaamaan auton. Kotiin ehdin vähän kuuden jälkeen. Peruuttelin auton poikkeuksellisesti rapun oven eteen, koska tyhjennettäviä tavaroita oli niin paljon.

Kotiin päästyäni pesin ensimmäiseksi käteni, silmälasini, aurinkolasini ja desinfioin reissussa rähjääntyneet puhelimet. Purin jonkin verran matkatavaroita, otin iltapalaksi leipää ja katselin digiboksilta reissunaikaisia tallenteita. Auto on desinfioitava ja pestävä joskus myöhemmin. Sitä en jaksanut enää lähteä rassaamaan. Onneksi auringossa seisomisen autoon keräämä kuumuus varmaan huolehtii pahimpien pöpöjen tappamisesta.

* * *

Vaikka korona pilasikin loppumatkan suunnitelmat, täytyy olla kiitollinen, että ehdittiin juuri tehdä ja katsastaa kaikki Norjaan suunnitellut puuhat ja nähtävyydet. Kotimaan puolelta jäi ainakin Hossa ja Tampere näkemättä, mutta kaipa sinnekin jonain vuonna vielä päästään. Norja puolestaan näytti säiden ja maisemien osalta parhaat puolensa. Ajaminen Norjassa oli helppoa ja mukavaa. 

Miinusta Norjalle siitä, että useimpien kohteiden ja nähtävyyksien nettisivut olivat heikkoja. Vaikka sivustolla olisikin ollut kielivaihtoehtona englanti, oli sisältö hyvin vajaata tai englannin seassa osa tekstistä norjaksi. Monista asioista ja paikoista oli vaikea löytää mitään virallista sivua tai tietoa. Myös kaupungille ripotelluista patsaista tuntui löytyvän paremmin infoa vanhoista lehtiartikkeleista norjaksi (jota onneksi on ruotsinkielentaitoisena yllättävän helppo lukea) kuin mitään "kultturiviraston" ylläpitämää perusinfoa. 

Pohjois-Norjassa oli kuitenkin siistiä ja rauhallista, joten kaipaan jo takaisin sinne ja muutenkin pohjoiseen. Ei kuitenkaan auta kuin kärvistellä ihmisahtaalla PK-seudulla ja töissä taas vähintään loppuvuoden ajan.