Laiskiaispulla: Maarianhamina 2 Olo

30.3.2019

Heräilin aamulla arkiherätyksen aikaan noin 6.30. Kun siirryin olohuoneen puolelle näin kuin Birka pysäköi laivaansa meidän talon kohdalle. Katselin laivan asettumista paikalleen samalla kun hieman venyttelin. Kotona olen varsin laiska venyttelijä, mutta tällaisina aurinkoisina päivinä reissun päällä intoudun helposti venymään, kun ei ole muita houkutuksia minkä kimppuun käydä heti herättyään. Ja olihan sekin eräänlainen lisäkannustin, kun talo oli täynnä notkeita ja letkeitä urheilijoita, joiden edellispäivänä tekemä venyttely näytti lähes nautinnolliselta. Venyttelyn jälkeen kulutin aikaa lueskelemalla netistä asioita. Talon wifi toimi mainiosti.

Aamu on valjennut.

Asunto oli hiljainen ennen seitsemää.

Reilun tunnin kuluttua alkoivat muutkin asukkaat heräillä ja puuhastella aamiaista reippaina. Minussa on sellainen vika, että herään yleensä aikaisin ja vaikutan sen takia aamuvirkulta, mutta olen silti väsynyt melkein ympäri vuorokauden. BFF oli fiksuna likkana tehnyt etukäteen sämpyläjauhoseoksen, josta pyöräytti lähinnä vettä lisäämällä taikinan ja siitä ihanan pellillisen tuoreita sämpylöitä. Ystävällisesti hän tarjosi niitä koko porukalle eikä vain itselleen ja mini-BFF:lle.

Sämpylät uunissa.

Toinen meidän uimareista lähti kuluttamaan päivää uudestaan uimakisoihin, vaikka ei ollut enää itse aikeissa osallistua pulikointiin. Toinen, vai pitäisikö sanoa ensimmäinen, uimareista lähti meidän kanssa katselemaan kaupunkia. Aloitimme päivän kävelykierroksen suuntaamalla apteekkiin Norrgatan 15. Apteekki löytyi Svarta Katten-kahvilan takaa. Sieltä piti hakea jotain flunssan oireita helpottavia tuotteita meidän porukan kahdelle potilaalle/toipilaalle.

Första Apoteket - Norrgatan 15.

Sen jälkeen jatkoimme taas keskustaan Torggatanille. Poikkesimme lyhyesti sisään Sittkoff Galleriaan, mutta emme tehneet ostoksia. Jatkoimme viereistä katua pitkin rantaan ja siellä Merikorttelin läpi. Istahdimme hetkeksi penkille ihastelemaan kaunista merimaisemaa.

Sittkoff Galleria.

Merikorttelin merimaisema.

Merikorttelin pieni kappeli.

Alkoi olla lounasaika, joten suuntasimme takaisin kaupunkiin. Siellä etsimme tiemme Bagarstugan-kahvilaan, joka vaikutti olevan varsin suosittu. Löysimme kuitenkin vielä vapaan pöydän, jonka valtasimme ennen kuin kävimme kukin vuorollamme tilaamassa tiskiltä syömisemme. Ruotsi sujui sen verran hyvin, että sain kartoitettua munattoman ja pähkinättömän vaihtoehdon, joka ei olisi voinut olla parempi: daim-kakku, mm mmm mmmm... Mantelia siinä tietysti oli, mutta jostain syystä manteli daimissa ei allergisoi, vaikka mantelihippunen pullan päällä aiheuttaa heti oireita. Daim siis kuitenkin käy - kuinka onnekas ihminen voikaan olla!

Bagarstugan.

Kakkupalan sain heti mukaani. Juomaksi tilasin cappuccinon, joka toimitettiin vasta huolestuttavan pitkän ajan kuluttua, mutta kuitenkin hetkeä ennen kuin olisimme lähteneet jo kysymään kahvitilauksiemme perään. Onnistuin tiputtamaan kakun koristemansikan lyhyellä pöytäänkantomatkalla lattialle, joten se jäi syömättä, vaikka kuvaa varten asettelinkin sen varovasti vielä lautasen reunalle.

Daim-kakkua.

Cappuccino.

Matkakumppanit olivat tilanneet vähän ruokaisampia annoksia ennen herkkuja, joten niitäkin piti jonkin aikaa odotellut. Itse lopetin lounaiden syömiset jo yläasteella heti, kun karmivaa kouluruokaa ei enää pakotettu syömään. Olen siis melko tottunut olemaan ilman lounasta eikä minulla ollut vielä vähääkään nälkä, mutta herkuthan mahtuvat aina. Kakku oli positiivinen yllätys, koska olin henkisesti varautunut siihenkin, että olisin saanut pelkän kahvin. Kakku oli taivaallinen ja cappuccinokin hyvä. Kahvilan sisustus ja sopivan eläväinen tunnelmakin viehätti.

Bagarstuganin viehättävää sisustusta.

Ballerinat sulostuttivat kristallikruunua.

Bagarstugan.

Pullanurkkaus.

Ovistoppari vetosi erityisesti nuoreen kummityttöön.

Kahvilasta jatkoimme kävelykierrosta Lilla Holmenin saareen. Sieltä löytyi uimaranta, pieni leikkipuiston tapainen sekä pitkä laituri, jonka päästä löytyi uimakisoihin saapuneita turisteja, joiden kanssa vaihdoimme ajatuksia. Muut lähinnä vaihtoivat ajatuksia, itse kuuntelin sujuvasti, koska mitäs sanomista minulla tuntemattomille olisi, kun tutuillekin on välillä aika vähän. Leikkipuistossa kokeilimme kummityttelin kanssa kiipeilytelinettä, joskin jätin liukumäen testaamisen vain hänelle. Harmillista, että aikuisille tarkoitettuja kiipeilytelineitä ei oikein ole. Sellaisia saisi olla tuolla pururatojen varsilla siinä missä vatsapenkkejä ja nosteltavia tukkeja. Lilla Holmenilta löytyi myös lintutalo sekä kanila, joiden asukkaita kävimme ihastelemassa.

Lilla Holmen.

Punainen tupa saaressa.

Lilla Holmenin näkymiä.

Laituri.

Ihanan kirkas vesi Lilla Holmenin uimarannalla.

Räpylänjälkiä hiekalla.

Tipupari.

Tiputrio.

Pride-kaija?

Harmaapapukaija.

Höyhennetyn näköinen sinikelta-ara vaikutti vihaiselta.

Kanipari.

Lilla Holmenia.

Kanila.

Sitten palailimmekin jo takaisin keskustan ja kaupan kautta kämpille viettämään siestaa pariksi tunniksi. Kuuden maissa lähdimme etsimään illallispaikkaa. Joku, en enää muista kuka, oli valikoinut kohteeksi Park Alandia-hotellin bistron Esplanadin varrelta. Sinne oli lyhyt kävelymatka kuten mihin tahansa muuallekin Maarianhaminassa. Ravintolalla tapasimme taas toisen uimarin, joka oli jo malttanut tulla pois kisapaikalta. Hän oli saanut lunastettua kummankin uimarin mitalit päivän aikana.

Alandia Parkin bistro.

Alandia Parkin baari.

Mitalisade.

Paikka oli melko hiljainen, mutta nythän ei ollut mikään lomasesonki käynnissä. Tarjoilija rupatteli mukavia aina käydessään meidän luona ottamassa tilauksia tai tuomassa jotain pöytään. Tilasin ruuaksi härän (tai naudan) sisäfileen, juomaksi siideriä ja jälkiruuaksi irish coffeen. Muiden ruokia en muista, mutta minulle jäi kuitenkin sellainen mielikuva, että kaikki olivat kohtuullisen tyytyväisiä annoksiinsa. Itse olin ainakin erittäin tyytyväinen pihviini. Illallisen jälkeen palasimme taas asunnolle viettämään leppoisaa "koti-iltaa" ja vertailemaan päivän kokemuksia.