Laiskiaispulla: Maarianhamina 1 Meno

29.3.2019

Minut oli houkuteltu pitkästä aikaa pikavisiitille Ahvenanmaalle. Eräs uimareista koostuva ystäväporukka oli vuokrannut Maarianhaminasta huoneiston viikonlopuksi, koska he olivat aikeissa osallistua siellä pidettäviin uintikilpailuihin. Epäonni oli kuitenkin kohdannut useampaa osallistujaa, jotka olivat sairastumisen tai loukkaantumisen takia joutuneet perumaan matkansa. Talosta oli siis tarjolla ylimääräisiä vuodepaikkoja.

Paras kaverini oli yksi lähtijöistä, joskaan hän ei ollut lähdössä uimaan vaan lomailemaan, joten hän tietysti tiesi viehtymykseni Ahvenanmaahan ja kysyi kiinnostustani lähteä. Matkan aikatauluttaminen työkuvioihin oli aavistuksen haastavaa, joten en heti suostunut, mutta takaraivossa alkoi heti pyöriä suunnittelukoneisto. (Vaikka tarkkaan ottaen suunnittelu kai tapahtuu oikeasti otsalohkossa eikä takaraivossa.) Tästä keikasta ei muuten ole muistiinpanoja, joten katsotaan mitä saan valokuvien avulla kaiveltua muistilokeroistani vielä esiin...

Sain siirrettyä yhden talvilomapäivistäni tarvittavalle perjantai-päivälle, joten seuraavaksi oli aika hankkia juna- ja laivalippuja. Matka alkoi aikaisin perjantaiaamuna. Ajelin autolla töihin, minne jätin auton parkkiin viikonlopuksi. Sieltä kipaisin muutaman minuutin matkan lähimmälle juna-asemalle. Sinne saavuin klo 05. Juna kohti Leppävaaraa poimi minut kyytiin 5.15. Odottelin mielestäni keskeisellä paikalla junaa, mutta kohdalleni pysähtynyt vaunu oli jostain syystä pimeänä eivätkä sen ovet auenneet napeista painamalla. Onneksi junassa oli pari konduktööriä, jotka huomasivat minut, viittoilivat minut tulemaan toiseen vaunuun ja huolehtivat, että ehdin kyytiin.

Aamulla varhain.

Junassa.

Tällaiseen en sentään aiemmin ole törmännyt keskellä reittiä sijaitsevalla asemalla. Helsingin keskustasta lähtiessä on syytä olla tarkkana, että pyrkii ajoissa sellaisen vaunun kyytiin, joka on lähdössä, koska laiturilla makuutetaan usein sellaisiakin, jotka eivät lähde. Muutamankin kerran olen jopa nähnyt junan lähtevän ihmisten nenien edestä, kun he ovat odottaneet suljetun vaunun vierellä, että siihen tulisi eloa, mutta sitten laiturin kärjestä on juna lähtenyt ja jättänyt osan vaunuista taakseen. Onneksi olen itse aina sen verran neuroottinen, että etsin epätoivoissani avoimen vaunun hyvissä ajoin, vaikka ottaakin päähän tarpeeton ihmisten juoksuttaminen asemilla.

Pääsin siis kuitenkin junaan ja siirtymään Leppävaaraan. Siellä odottelin taas parikymmentä minuuttia Turkuun saakka menevää junaa. Olisin voinut vaihtaa junaa myös Kirkkonummella, josta ystäväni oli tulossa kyytiin kummityttöni kanssa. Vaihdoin kuitenkin mieluummin junaa Leppävaarassa, missä minulle jäi runsaasti aikaa etsiä oikea laituri. Kirkkonummella vaihtoaika olisi kutistunut jo viiteen minuuttiin. Turun junan kyytiin pääsemisessä ei ollut ongelmia. Löysin oikean vaunun ja istumapaikan helposti. Vähän myöhemmin sain pari iloista seuralaista loppumatkalle. He olivat molemmat aavistuksen flunssaisia, mutta se ei ainakaan nuorempaa tyttöstä hidastanut yhtään. Hän kipitteli uteliaana ympäriinsä tutkimassa milloin mitäkin.

Saavuimme perille Turun satamaan noin 7.50. Siitä oli lyhyt matka tepastella Viking Linen terminaaliin. Teimme check-inin automaatilla ja jatkoimme yläkertaan odottamaan laivaan pääsemistä. Menomatkalla meitä kyyditsi Amorella. Nuoren matkaseuralaisen takia meillä oli varattuna myös hytti. Sinne pääsemistä jouduimme hetken aikaa odottelemaan vielä laivan aulassa, koska siivooja-armada ei ollut vielä valmis meidän kerroksen ja käytävän osalta. Tavaroiden hyttiin viemisen jälkeen teimme pienen kierroksen laivan kannella sekä harjoittelimme portaiden kiipeämistä. Sen jälkeen menimme buffet-aamiaiselle.

Turun sataman juna-asema.

Terminaali.

Laivaan pääsi toisesta kerroksesta.

Sisähytti.

Kuva kannelta eli kansikuva?

Aamiaisvalikoimaa.

Puuroa.

Aamiaisen jälkkäri.

Nokka kohti Ahvenanmaata.

Pyörimme jonkin aikaa laivalla katselemassa kauppoja ja leikkipaikkoja. Sitten oli päiväunien aika. Minut häädettiin hytistä metelöimästä ja tylsistymästä. Lähdin viihdyttämään itseäni haistelemalla hajuvesiä taxfreessä. Kuljeskelin myös vähän tutustumassa laivan arkkitehtuuriin, kunnes lopulta asetuin laivan kahvilaan nautiskelemaan suklaamoussesta, maisemista sekä taxfree-kuvastoista. Maarianhaminaan saavuimme vähän kahden jälkeen. Unikeotkin olivat siihen mennessä päässeet taas jalkeille. Maihinnousu kävi nopeasti ja olimmekin kadulla ihastelemassa kaunista ilmaa ja ohjaamassa askeleemme majoituspaikkaan Stava Mostersiin.

Suklaamousse.

Heipat Amorellalle.

Kun pääsimme oikealle kadulle, näimme kanssa-asujiemme jo vilkuttelevan meille erään omakotitalon ikkunasta. Meille oli varattu talon yläkerta, jossa oli hyvin varusteltu siisti ja moderni asunto. Alakerrassa oli toinen asunto, jossa oli lastenvaunuista päätellen myös asukas, mutta emme nähneet tai kuulleet heistä pihaustakaan koko aikana. Kanssa-asujat olivat saapuneet lentokoneella pari tuntia ennen meitä ja tavanneet naapurissa asuneet Stava Mostersin omistajat avaintenluovutuksen merkeissä. Keittelimme kahvit ja teet välipalaksi. Muut ottivat ihan leipiäkin, mutta minulle riitti tässä vaiheessa kupillinen teetä. Sitä löytyi iloksemme kaapista valmiiksi, joten ostoksille ei ollut välitöntä kiirettä. Uimarit lähtivät pian sen jälkeen etukäteen varatulla bussikyydillä kisoihin.

Olohuone.

Kylpyhuone.

Yksi makuuhuoneista.

Keittiö.

Me laivailijat lähdimme kävelykierrokselle keskustaan. Pyrimme ensimmäiseksi Esplanadille, jota kuljimme Torggatanille saakka. Jatkoimme sitten Torggatania Maarianhaminan kirjastolle. Sen kohdalta poikkesimme meren rantaan ja kävimme vähän ostoksilla Sjökvarteretissa. Kaikki näytti samalta kuin aiemmilla kymmenellä Ahvenanmaan-visiitillä, vaikka edellisestä käynnistäni olikin kulunut jo melkein kymmenen vuotta.

Havsgatan.


Esplanadilla.


Krookukset kukkivat jo.

Gunnar Eklundin muistomerkki.

Ele & Kele.

Ele & Kelen aidoista kukista tehtyjä riipuksia.

Torggatan.

Maarianhaminan kirjasto.

Kirjaston pässit.

Kirjaston arkkitehtuuria.

Vindöga (Simon Hällblom, 1998)

Vindögan huippu.

Vindöga.

Sjökvarteretin suosikkikauppani on koruliike Guldviva. Toinen kiva käsityötä ym. myyvä Salt. Guldvivasta ostin pari riipusta: sinivuokon ja koivunlehden. Ruotsikin taipui suhteellisen sujuvasti myyjän kanssa asioidessa. Ketjuja en viitsinyt ostaa, kun niitä on jo entuudestaan. Saltista mukaan tarttui mm. ihanan tuoksuinen katajainen pannunalunen, saippua ja mummolle tuliaisiksi yrteillä ryyditettyä (sitäkö se ryytimaakin tarkoittaa, että yrttejä kasvatellaan juuri mausteeksi?) sormisuolaa.

Sjökvarteret.

Guldviva.

Guldviva pussitti ostokset ihanaan koivupaperiin käärittynä <3

Albanus talvilevolla.

Merikorttelin rantaa.

Meri.

Lopulta aloimme olla hiukan nälkiintyneitä. Koska Merikorttelin pitsapaikka oli pelkästään kesäravintola, päädyimme syömään Pizza Diabloon. Tilaus tehtiin tiskille, minkä jälkeen mentiin numerokylttien kanssa odottelemaan pöytään. Tilasin Goat-pizzan ja juomaksi Happy Joe-siiderin. Goatin täytteenä oli vuohenjuustoa, parmankinkku, aurinkokuivattua tomaattia, rucolaa. Seuraneidit jakoivat white pizzan, jossa oli kuvan mukaan ainakin katkarapuja sitruunaa. Pitsat olivat maukkaat ja täyttävät, joten olimme tyytyväisiä. Ravintolassa oli seurue sporttisia nuoria miehiä, jotka puhuivat suomea, joten arvailin heidänkin olevan saarella uinnin vuoksi.

Pizza Diablo.

Onnennumero: 44.

Goat-pitsa.

White pizza, jonka nimeä en muista.

Paluumatkalla majapaikkaan poikkesimme Varuboden Cityyn ruokaostoksille. Kävelimme suunnilleen samaa reittiä takaisin, mutta loppumatkasta poikkesimme vielä pikaisesti katsomaan Pommern-laivaa. Aurinko oli jo laskemassa ja teki kaikesta oikein poikkeuksellisen kauniin näköistä. Loppuilta kului kämpillä makoillessa. Testasin suihkun, joka osoittautui mainioksi, joskin suihkuverho olisi ollut paikallaan. Netistä pystyimme seurailemaan kumppaneidemme uimatuloksia. Molemmat olivat päässeet valitsemillaan matkoilla ikäluokkansa erissä mitalisijoille. Uimarit tulivat myöhään kotiin, ja lähtivät saman tien vielä syömään, joten heitä emme ehtineet nähdä enempää.