Ikäkausiterveystarkastus

Työsähköpostiin putkahti kutsu ikäkausiterveystarkastukseen, kun 30 vuotta elämistä tuli täyteen. Saattoi se putkahtaa jo pari viikkoa aiemminkin, mutta ajankohta ei ole erityisen tärkeä. Tämähän tapahtui siis noin vuosi sitten, ja tarkoituksenani oli kirjoittaa ihan heti parin viikon sisään aiheesta, mutta se sitten jäi. Tuli muuta. Täti, joskin etääntynyt, kuoli ja selvittämistä ja ihmettelyä riitti moneksi kuukaudeksi. Piti kirjoittaa hiukan myös tädistä. Sekin jäi. Omat voimavarat olivat puntarissa ihan toisella tavalla kuin ikäkausiterveystarkastuksessa.

Terveystarkastukseen kuului etukäteen netissä täytettävä kyselylomake ja verikokeessa piipahtaminen. Tulokset ja jatkosuunnitelmat ihmeteltiin sitten työterveyshoitajan vastaanotolla. Kyselylomakkeen perusteella minulle tulostettiin hieno pylväskaavio, jossa näkyi mittaustuloksia seuraavista teemoista: niska/selkä, kipu, vireys, mieliala, liikunta ja paino. Tiesin toki, ettei tilanne ole optimaalinen eikä edes välttämättä välttävä, mutta en arvannut sen olevan ihan niin huono.

Tässä tuloksia:
- Erinomaiselle tasolle ylsi vain vireys, näyttäisi olevan noin 95 / 100.
- Hyvä tilanne vallitsi painon ja niska/selkä-palkin osalta. Paino hipoi erinomaisen rajaa, joka oli 80/100 eli samaa luokkaa kuin painokin 80-100...
- Niska/selkä-palkki on kai vähemmän hyvä, kun se oli jo väriltään keltainen eikä vihreä, kuten vireys ja paino. Arvo kipuaa juuri karvan yli 70 / 100. Niska/selkähän on se alue, mitä olen eniten juossut hierotuttamassa, ja mikä jumittaa koko yläkropan ja särkee pään aina viikonloppuisin. Särkisi mieluummin sietämättömästi työpäivänä, niin ei menisi vapaapäivät aina hukkaan ja parhaimmillaan voisin jopa hakea sairaslomaa totaalisen lamaantuneeseen tilaani.
- Punaiset palkit (= heikentynyt tilanne) löytyivät lopuista osa-alueista: kipu, mieliala ja liikunta. Punaiselle palkki menee, kun pistemäärä on ≤50 /100. Liikunta oli palkeista pienin, suorastaa kääpiö. Vai pitääkö sanoa lyhytkasvuinen?

Verenpainetta yritettiin siinä kovasti myös mitata, mutta hoitsun omasta mittarista oli paristot loppu. Hoitsu haki toisen mittarin, mutta ei osannut käyttää sitä. Tokihan siinä piti sitten meikäläisenkin jo ammatinkin puolesta sekaantua asiaan, ja ehdottaa paristojen lainaamista hoitsun omaan laitteeseen. Saatiin kyllä mittari toimimaan, mutta potilasta ei saatu rauhoittumaan millään. Syke ja verenpainearvot huitelivat sellaisissa lukemissa, ettei mittari ollut pysyä nahoissaan. Lupasin mitata itse kotona verenpainetta ja ilmoitella parin kuukauden kuluttua muutamat arvot hoitsulle sähköpostitse. Jäi tekemättä. Hups.

Muista jatkotoimenpiteistä hoitsu oli sitä mieltä, että liikunnasta on lähdettävä liikkeelle ja muut palkit seuraisivat sitten perässä rauhoittavampiin värisävyihin. Motivaation lisäämiseksi hoitsu kipaisi hakemaan naapurihuoneesta kehonkoostumusmittarin. Kehoni koostumusta oli mitattu kertaalleen aiemminkin, joskin paljon monipuolisempia tuloksia antavalla laitteella, mutta "mukava" oli saada tuoreita arvoja vertailua varten. Säännöllinen järkyttyminen tekee hyvää motivaatiolle.

Kehonkoostumusmittausten tulokset seuraavassa jaksossa, muista katsoa! Nyt: kiitos seurasta ja heihei!