Puerto de la Cruz - día 6 - kaupunkipäivä

13.11.2015

Tutuksi tullut ja yö yöltä paheneva selkäkipu herätti aamulla. Yritin mennä aamu-uinnille vetreyttämään selkääni, mutta allaspuhdistajat olivat työssään ja hitaita, joten en malttanut odottaa heidän hommansa valmistumista. Vaikea sanoa istuinko altaan laidalla odottelemassa 5 vai 10 minuuttia, mutta joka tapauksessa loputtoman pitkältä tuntuneen ajan siellä olin, eikä puhdistus tuntunut etenevän. Palasin huoneeseen ja jouduin tyytymään suihkuun.

Heti, kun olin suihkusta selvinnyt voiteluhommiin, yritti siivooja änkeä huoneeseen koputtamatta ja tuli kiire juosta piiloon peitteisiin. Eikä kulunut montaakaan minuuttia, kun toinenkin siivooja pyrki huoneeseemme yhtä lailla varoittamatta. Meidän oli jo pakko laittaa älä häiritse-lappu oveen, että saimme pukeutua rauhassa. Emmekä siis tosiaan olleet heränneet tavallista myöhemmin, vaan siivoojat olivat tavallista aikaisemmin ja aggressiivisemmin liikenteessä. 

Aamiaisella oli ennätysmäärä ihmisiä, mutta saimme pöydän kuitenkin melko läheltä juoma-automaatteja. Viereisessä pöydässä istui miss maailman ja Angelina Jolien sukulainen tai ainakin samaa näköä oli kovasti. Miss maailma ja hänen miesseuralaisensa toivottivat meille hyvät luegot, kun matkustimme aamiaiselta pois sattumalta samassa hississä. En lakkaa ihmettelemästä sitä miten ulkomailla tuntemattomiakin ihmisiä tervehditään, kun joudutaan jakamaan tilaa. Vielä enemmän ihmettelen kuitenkin sitä, jos kauniit ihmiset vaivautuvat puhuttelemaan tavallisempia tallukoita. Mutta mikäs siinä, kyllä sellaiset miellyttävyydet ja kohteliaisuudet kestää, kun niihin on ulkomailla jotenkin paremmin valmistautunut.

Kaupunkinäkymä hotellilta.

Lago Martianez siintää kadun päässä.

Siivous oli tietenkin kesken, kun palasimme aamiaiselta, joten menimme käytävän päädyssä avoinna olevalle parvekkeelle nuuhkimaan aamuilmaa. Huoneen siivous valmistui onneksi nopeammin kuin uima-altaan siivous, joten pääsimme viidessä minuutissa takaisin kämpille. Sain vihdoin kirjoiteltua postikortit valmiiksi. Sen jälkeen päätimme lähteä pienelle kävelykierrokselle. Kortitkin saatiin laatikkoon kävelyn aikana, mutta niinpä vaan kävi meidän kummankin korteille, että yksikään ei koskaan löytänyt perille. Kortit oli tuikattu eri päivinä eri laatikoihin, joten salaliittoteoria alkoi heräillä. Samoin kävi aiemmin syksyllä Malagasta postitetulle kortille, jonka piti saapua kotiosoitteeseeni, että se ei tullut koskaan perille. Mikä lie huijaus on Espanjan correosilla menossa, kun eivät viitsi toimittaa turistien kortteja, vaikka merkit on kiltisti maksettu.

Eivät taineet olla postimerkkejä nämä, koska kortit eivät koskaan päässeet perille.

Kerrankin pääsimme ostoskävelykierrokselle päivänvalossa. Tuuli oli kova ja ihmettelimme pariin otteeseen Atlantin hurjia aaltoja ja erään poukaman rohkeita uimareita, jotka eivät pelänneet tulla aaltojen viskelemäksi. Kirkkaassa päivänvalossa tapahtui myös järkyttäviä. Noin metrin päähän eteemme lehahti kaksi pulua, joista toinen litisti itsensä aivan maanmyötäiseksi ja toinen pulu hyppäsi sen selkään sheikkaamaan pyröstöään. Ihan härskisti noin vain kaikkien nähden! No, pian on kylässä söpöjä puluvauvoja...

Pulut kylpemässä.

Linnoitusta.

Kaupunki ja kalastajat.

Linnoituksen aukio.

Koristeellinen tykki.

Saimme kierroksella ostettua silmiämme miellyttävät Tenerife-rantapyyhkeet á 3,95. Ei niillä mitään varsinaista tarvetta ollut, mutta ei tuntunut mukavalta ottaa hotellin pyyhkeitä aina mukaan Lago Martianeziin asti. Poikkesimme Amanusa-kahvilaan drinkeille. Testasin kaipirinhaa. Seuralaiseni ei testannut olutta, koska hänen tilaamansa juoma oli jo tuttua tavaraa. Amanusan liepeiltä löytyi ilmainen ja suojaamaton WiFi, jota myöskin hyödynsimme.

Kaipirinha.

Sievä parveke.

Kauppa muistutteli tärkeästä ja vaikeasta tehtävästä.

Poseeraamassa mainoksen takana.

Kävelyn jälkeen haimme hotellilta uimakamat ja menimme taas Lago Martianeziin. Seurasi jonkin verran auringonottoa, uimista ja taas lisää auringonottoa. Kun tuuli alkoi yltyä epämukavaksi, siirryimme drinkeille ja lähdimme sen jälkeen pois. Paluumatkalla haimme kaupasta virvokkeita ja nautimme niitä parvekkeella samalla kun kirjoiteltiin muistiinpanoja ja lueskeltiin facebookin tuorempia merkintöjä. Tuuli oli niin kova, että hotellin pihalta oli kerätty kaikki pöydät ja tuolit kasaan talon seinustalle, ettei tuuli viskelisi niitä ympäri pihaa.

Oh, valkoinen Lion-patukka <3

Illalla teimme jälleen pienen pyörähdyksen kaupungilla ja menimme sitten illalliselle Casa Pabloon, jonka esitteen/menun olimme saaneet päivällä ohikulkiessamme. Halusimme tällä kertaa päästä syömään helposti emmekä toistaa edellispäivän farssinomaista etsintää. Tilasin porsaan sisäfileen juustokastikkeella. Annos oli huikean ruma, mutta liha yllättäen ihan hyvää. Seuralaisen karu ja väritön pitsa oli myrkkysuolainen. Näimme myös naapuripöytään toimitetun ryppyperuna-annoksen ja kaksi kannullista mojo-kastiketta, ja ihmettelimme miten ne oli sinne saatu, kun ei ryppyperunoita löytynyt meidän menusta lainkaan. Niitä nimittäin olisi tullut testattua, jos olisimme vain tienneet. Kokemusta kuitenkin pehmensi talon tarjoama kanarialainen napanteri, joka oli tehty rommista ja hunajasta (Ron miel) ja tarjoiltiin jäädytetystä lasista. Ei muuten yhtään hassumpi juoma...

Porsaan sisäfile juustokastikkeella.

Pitsa.

Casa Pablo.

Paluumatkalla hotellille koimme taas järkytyksen. Näimme kadulla torakan. Se oli varmasti ainakin 4 cm pitkä. Hyi! Mutta onneksi se oli kadulla eikä hotellissamme. Tuuli oli aavistuksen tyyntynyt pimeyden laskiessa. Kirjoittelimme hotellilla taas iltasella muistiinpanoja ennen nukkumaanmenoa. Niissäpä riittikin kirjoitettavaa päivän eläinkokemusten takia, jos ei muuten.