Kreeta 8 Kotimatka

1.8.2015

Herätys oli varmuuden vuoksi laitettu pirisemään 7.30, ettemme vaan lähdön hetkellä nukkuisi pommiin. Heräsin kuitenkin jo melkein tuntia aiemmin, mutta jäin vielä köllimään herätystä odotellessa. Kun kello lopulta pärähti, säntäsin samoin tein aamu-uinnille mereen. Pienessä kirkossa matkan varrella oli jo tähän aikaan aamusta kova laulanta käynnissä. Naapurihotellin "pyykkipojat" kantoivat puhtaita pyyhkeitä ja lakanoita pesulan autosta hotelliin kuten joka aamu.

En halunnut enää kastella omaa pyyhettäni enkä rantamekkoakaan, joten hipsin tällä kertaa pelkästään hotellin pyyhkeeseen kääriytyneenä rannalle. Hotellin pyyhettä ei olisi edes saanut viedä pois hotellista, mutta olen sellainen pienkapinallinen välillä. Vähän nolotti kyllä, mutta onneksi kovin moni ei ollut näkemässä. Rannalla oli rauhallista. Meressä näkyi vain yksi uimari, rannalla uinui joku mies ja toinen oli kävelyllä.

Vesi oli tyynenä ja oli ihana uida. Vaikka samalla takaraivoon hiipi ajatus siitä miten mahtaisin jaksaa elämää, kun en jatkossa enää pääsisikään aloittamaan aamujani Välimeressä. Pakko vedestä oli kuitenkin rantautua ja palata jatkamaan lähtöhommia.

Paluumatkalla näin muutamia ihmisiä lisää. Joku ukkeli oli tutkimassa suljetun rantakioskin luukkuja ja vähän matkan päässä oli kokoontunut oikein ukkelilauma puun alle aamukahville. Näky oli varsin kreikkalainen. Jalkapallokentällä oli muutamia nuorempia ukkeleita harkitsemassa pelaamista, mutta sain vielä kuljettua kentän poikki ennen kuin pallot alkoivat sinkoilla.

Söimme vaihteeksi aamupalan sisällä ilmastoinnin luomassa viileydessä, jotta jaksaisimme pakata. Joimme viimeisen Smirrnoff Ice:n pois puoliksi ja ryhdyimme siis pakkauspuuhiin. Tavaraa oli kertynyt melkoisesti. Äiti kävi myös maksamassa ilmastoinnin ja tallelokeron respassa ja jättämässä oleskelutilan pöydälle muutamia lehtiä, jos joku muukin kaipaisi niistä itselleen lukemista.

Sitten ei ollut jäljellä enää kuin matkavaatteisiin pukeutuminen, viimeinen wc-käynti ja lähtö. Opaspoika oli jo puolimatkassa hotellin kadulle nousevissa portaissa vastassa, vaikka olimme 10 minuuttia ennen sovittua aikaa siirtymässä noutopaikalle. Hyvä sinänsä, koska nyt pääsimme heti hellettä pakoon ilmastoituun bussiin. Meidän hotellimme oli ensimmäinen noutopaikka, joten saimme vapaasti valita paikkamme, mutta siitä maksuksi jouduimme pitkästymään muita matkustajia haettaessa.

Lentokentälle ajettiin noin 40 minuutissa. Kentällä oli hurjemmat jonot kuin kummallakaan aiemmalla matkalla. Check-iniin piti jonottaa tolkuton aika. Matkatavaroita oli kertynyt yli sallitun määrän ja jouduimme ryysimään tupaten täynnä olevan hallin toiselle laidalle maksamaan liikakilot. Sen jälkeen meidän piti ryysiä takaisin hakemaan boarding passit check-in-tiskiltä, mutta tällä kertaa ne vaihdettiin näppärästi maksukuittiin parin muun checkaajan välissä vailla jonotuksia. Matkatavarat piti viedä erikseen bag dropiin, johon oli koko lentokenttähallin mittainen jono. Hermoja alkoi jo vähän kiristää.

Lopulta saimme laukut läpivalaisuun ja matkalle kohti lentokonetta. Sen jälkeen jonotimme itse vielä turvatarkastukseen. Kaupassa kassajono oli hurja ja tietenkin myös vessajono. Vain varsinainen boarding meni nopeasti, vaikka meidät vietiin koneeseen bussilla.

Reissun loppuhuipennus.

Lennolla tilasin jälleen shamppiksen ja sipsejä loman loppumisen ja 100daysofmovement-haasteen päättymisen kunniaksi, vaikka viimeinen liikunta tulikin suoritettua vasta kotiin päästyämme. Vähän harmitti, että Samarian vaellus ei osunut viimeisen päivän liikunnaksi, koska se olisi ollut mahtava finaalisuoritus. Vaan enpä haastetta aloittaessani tiennyt vielä lainkaan mitä kevät ja kesä toisivat tullessaan, joten sitä ei tämän paremmin voinut suunnitella.

Kippis hyvin suoritetulle liikuntahaasteelle.

Lento laskeutui mukavasti puoli viiden kieppeillä, joten kipaisin kotiin päästyäni vielä lenkille nauttimaan iltapäivän kotimaisesta aurigosta ja vähemmän läkähdyttävästä ilmastosta.

Sadas liikunta oli kävelylenkki kotimaassa. Samarian pölyä vielä kengissä.