Kreeta 6 Hania

30.7.2015

Retket on nyt retkeilty ja vihdoin koitti aamu ilman herätyskelloa. Silmät aukesivat 7.35 ja lähdin samoin tein käymään aamu-uinnilla meressä. Kun palasin, oli äitikin jo hereillä, ja ryhdyimme järjestelemään aamupalaa. Asetuimme nautiskelemaan siitä parvekkeelle ja hörpimme edellispäivänä ostettua appelsiinimehua kyytipojaksi.

Aamupalaa.

Päivän ohjelmassa oli omatoiminen käynti Haniassa (Hania = Chania = Xaniaan = Kydonia), jonne lähdimme 10.30 maissa. Bussi tuli hyvin lyhyen odottelun jälkeen ja rahastaja laskutti meiltä kyydissä 2 € / nenä. Noin puolen tunnin ajelun jälkeen kipusimme kyydistä Hanian pääteasemalla ja lähdimme etsimään tietämme Venetsialaiseen satamaan. Jo parin kulman jälkeen äiti löysi kiinnostavan kaupan ja ostettavaa: mustan pitsisen viuhkan.

Kaupunkiasu.

Hanian venetsialainen satama.

Venetsialaisen sataman majakka.

Venetsialaista satamaa kuvaa ainakin yksi webkamera jonkun hotellin katolta. Kamera ottaa kuvan minuutin välein ja säästää pidemmälle ajalle jokaisen tasatunnilla otetun kuvan. Ajattelimme kuvauttaa itsemme mustina pisteinä webkamerassa, joten asetuimme satamaan kahville odottamaan seuraavaa tasatuntia. Maistelimme odottaessa frappen (minä) ja daiquirin (äiti). Viestittelin samalla kotimaahan poikaystävälle, että saisimme hänet koneen ääreen ja ottamaan parit kuvakaappaukset webkamerakuvista, kun asetumme "kuvauspaikalle".

Virvokkeita.

Kun kuvat oli saatu otettua ja tallennus vahvistettua, jatkoimme kurkistamaan vanhassa entisessä moskeijassa olevaa taidenäyttelyä. Hetken harkitsimme hevosajelua, mutta sen jätimme kuitenkin väliin. Kauheasti herätti kahden naisen liikuskelu paikallisen ravintolahenkilökunnan huomiota. Kaikki olivat koko ajan lirkuttelemassa ja huutelemassa perään ja vilkuttelemassa tervehdyksiä. Ei ole ollut yhtään tällaista, kun olen aiemmin miesseurassa täällä liikkunut.

Webkamerakuva. Punaisen rinkulan sisällä olevat pisteet olemme me.

Vanhaa Haniaa.

Hani Hania.

Vaeltelimme ympäri satamaa ja kiertelimme vanhan kaupungin katuja. Jonkin ajan kuluttua kaipasimme taas virkistystä ja hakeuduimme erääseen toisessa kerroksessa toimivaan ravintolaan. Näimme naapuripöydässä jämät ihanasta hedelmäsalaatista, missä oli selvästi ollut mansikkaa ja muuta värikästä. Tilasimme sitten hedelmäsalaatit, mutta saimmekin tylsät pelkkiä vihreitä sävyjä sisältävät annokset, jonka hedelmät oli jätetty liian suuriksi haukkapaloiksi. Ohessa tarjottiin kreikkalaista jugurttia ja hunajaa. Ihan kohtalainen annos tämäkin oli, mutta vähän olimme pettyneitä kuitenkin. Saimmepa kuitenkin terveellisehkön, raikkaan ja sopivan kevyen lounaan. Tarjoilu kesti kauan, menuja ei ollut ja salaatti ei ollut sitä mitä oltiin tarjoilijalle naapuripöydästä näytetty, joten tippi jäi maksamatta. Paikka oli kuitenkin maisemineen hieno ja viihtyisä, joten voisi sinne mennä uudestaankin, kunhan muistaa kokemuksesta oppia jotain.

Maisemakuppilassa.

Hunaja on elämän suola.

Hedelmäsalaatti.

Matka jatkui nahkakadulle, mistä äiti osti pari vyötä. Kävelimme läpi plussan muotoisen kauppahallin, mutta sieltä ei löytynyt mitään ostettavaa. Bussiasemalle palasimme uudemman kaupunginosan katuja kulkien. Infosta kyselimme milloin ja mistä menee paluubussi, ja meidät ohjattiin laiturille 9, josta menisi 10 minuutin kuluttua bussi Plataniakseen. Laiturinumeroita ei tietenkään ollut merkitty minnekään, mutta viitatusta suunnasta löytyi kuitenkin bussi, johon kiipesimme kuskin vahvistettua ajosuuntansa kysyttäessä. 

Nahkakuja.

Kauppahalli.

Kauppahallin kisset.

Bussin rahastajapojalla oli sen verran kantava ääni, että ihmeteltiin miten ikkunat kestivät ehjinä, kun kaveri rupesi huutelemaan pysäkkien nimiä. Liput hän myi kuitenkin normaalilla äänenvoimakkuudella ja paluumatkankin hinnaksi tuli 2 €.

Takaisin päästyämme oli aika mennä uimaan. Päivän puolen tunnin liikunta tuli hoidettua taas pois päiväjärjestyksestä. Aallot olivat hieman kovemmat kuin edellisinä päivinä ja roskaa oli rantautunut jonkin verran uimapaikalle. Kiersimme tonnikalakaupan kautta takaisin hotellille. Suihkujen jälkeen syötiin illallista, joka saattoi taas liittyä jotenkin tonnikalaan.

Illalla lähdettiin vielä kaupungille markettiin, kenkäostoksille ja viemään postikortit laatikkoon. Istuskelimme ostosten jälkeen vielä iltajuomille Social-drinkkibaariin. Terassin reunalta vapautui juuri sopivasti pari nurkkapaikkaa, jotka sopivat ohikulkevien ihmisten katseluun. Keskustelu ajautui kuitenkin vähitellen turhan vakavaan aiheeseen ja olin loppuillan aika masentunut. Se nyt ei vaan ole ihan niin helppo suunnitella elämää ja varsinkaan perhettä, kun on luonteeltaan ja temperamentiltaan turvallisuushakuinen ja konflikteja välttävä, ja on koko ajan saamassa yt-kierteisestä firmasta potkut eikä ole kanttia tappaa sydänkohtauksiin uskontoasioihin kiihkeästi ja ristiriitaisesti suhtautuvia sukulaisia, kun ei edes tiedä mitä elämältä haluaa vai haluaako.

Mmm.. Mojitot.

Lopulta pääsimme kuitenkin palaamaan hotellille, missä kirjoittelin hiukan tuliaisostoslistaa ja muistiinpanot päivän tapahtumista. Lopulta uni vapautti taas päivän rasituksista.