Puerto de la Cruz - día 4 - Loro Parque

11.11.2015

Päivä alkoi aamu-uinnilla kahdeksan maissa. Aamiainen sujui ilman yllätyksiä. Aamutouhujen jälkeen kävelimme muutaman minuutin matkan Los Reyes Catolicos-aukiolle, mistä lähtee maksuton "juna"-kyyti Loro Parqueen eli papukaijapuistoon.

Aamu-uinnilla.

Jono junaan oli melkoinen emmekä mahtuneet ensimmäiseen junaan. Pysäkillä pyörivä mies piti onneksi järjestystä tiukasti yllä eikä antanut ihmisten rynniä kilpaa kyytiin vaan jokainen pääsi jonotuksen mukaisessa järjestyksessä. Junamatka kesti noin vartin. Tunnelma oli tiivis ellei peräti ahdas. Polvet oli lomitettava huolellisesti vastapäätä istuvan henkilön kanssa tai muuten ne olisi joutunut vetämään rintaan.

Los Reyes Catolicos-aukio

Loro Parqueen vievä juna.

Perillä vasta ruuhka oli, kun puistoon tungeksi lukuisilla eri kulkupeleillä paikalle saapuneita turisteja. Tungeksimme muiden joukossa lippuluukun ohi ennakkolippujentarkistuspisteelle, missä lippu napattiin meiltä pois. Useimmilla tuntui olevan ennakkolippu, joka ainakin meidän tapauksessa maksoi 34 € / nupo. Ensimmäisenä oli vastassa pakollinen kuvaus kahden papukaijan kanssa. Se oli oikeastaan ihan hauska juttu, kunhan vaan huolehtivat papukaijojen tauotuksesta kunniallisesti.

Puiston sisäänkäynti.

Puistossa oli paljon muitakin eläimiä kuin nimessä mainittu papukaija. Ensimmäisenä kohtasimme Gorillan, jota oli kuvakilven mukaan jopa Michael Jackson käynyt katsomassa. Gorillaa hauskempia eläimiä löytyi tietysti pingvinaariosta. Se oli melko suuri ja hieno laitos, missä turisti asettui pyöreän pingvinaarion ympäri pyörivälle liukuhihnalle, joka eteni mukavan hitaasti. Siinä ehti nähdä hyvin eri puolilla majailevat erilaiset pingviinit ja vähän pingujen sukeltelua ja kiitouintia myös. Hupaisaa miten helposti pingu pystyy ponnahtamaan vedestä jäälle suoraan pystyasentoon joutumatta kampeamaan itseään minkään välivaiheiden kautta tolpilleen.

Gorilla.

Pingvinaarion asukkaita.

Pingviinejä.

Uimasillaan.

Pingviini pinnan alla.

Sitten olikin jo aika kiiruhtaa katsomaan miekkavalasnäytöstä. Valtavan katsomon täyttyessä hitaasti pilailtiin yleisön kustannuksella näyttämällä aina isolla screenillä jotakuta henkilöä yleisön joukosta ja liittämällä kuvaan jonkinlainen humoristinen puhekupla. Ihan hupaisaahan se enimmäkseen oli, kun eräskin herra ei edes huomannut ajatuksiinsa uppoutuneena olevansa kuvauksen kohteena ja puhekuplaan liitettiin oluttuopin kuva. Hieman kiusalliseksi sen sijaan kävi, kun erästä nuorta pariskuntaa yritettiin yllyttää pussailemaan. Siitä ei tullut mitään. Tiedä olivatko ehkä sisko ja veli vai ehkä täysin tuntemattomat toisilleen vai mikä oli ongelma, mutta tyttöparkaa nolotti niin kauheasti, että ihan kävi jo sääliksi.

Miekkavalas-stadion.

Esitys oli kuitenkin hieno, vaikka mediassa onkin hiljattain kiistelty kauheasti siitä kärsivätkö eläimet altaissaan ja ovatko yrittäneet peräti itsemurhaa ja onko niitä kiusallaan pidetty ahtaaseen lääkintäkarsinaan teljettyinä. Tottahan se on, että eläinten luonnollisin asuinpaikka olisi valtameri, mutta puiston mukaan heidän miekkavalaansa on heikossa kunnossa ja/tai laumoistaan eksyneenä pelastettu sinne ja niillä on eläinlääkärien mukaan edelleen jokin vika tai tila, jonka vuoksi eivät enää pärjäisi luonnossa. Joku valaista oli peräti syntynyt täällä. Hyvinvoivilta ja kouluttajiinsa kiintyneiltä ja luottavaisilta näyttivät nämä eläimet kuitenkin minun mielestäni.

Miekkavalas ja kouluttaja.

Roiskis.

Esittäytyminen.

Esityksessä miekkavalaat joka tapauksessa esittelivät erilaisia hyppyjä, temppuja ja välillä itseään. Etummaiset katsomon rivit oli merkitty spash zoneksi ja niillä istuvat ihmiset saivatkin useampaan otteeseen melkoisia roiskeita päälleen, kun valaita käytettiin ihan tarkoituksella pärsimässä vettä pyrstöillään altaan reunalla. Ihan niin ketteriä ja monipuolisia eivät valaat olleet kuin delfiinit, mutta melkoisen nokkelilta eläimiltä ne siltikin vaikuttivat.

Pyrstöajelua.

Loiskautus koko porkan voimin.

Katsomon tyhjentyminen kesti tolkuttoman kauan, kun esitys oli ohi. Kun pääsimme ulos, piti jo lähteä kohti merileijona-stadionia katsomaan seuraavaa esitystä. Merileijonat vasta olivatkin fiksuja, notkeita ja ketteriä. Tämä oli puiston ylivoimaisesti paras ja hauskin esitys. Erityisesti pallojen tasapainottelu ja hyppyyttely kuonon päällä täydessä vauhdissa teki vaikutuksen.

Merileijona-stadion.

Siivoushommia ennen esityksen alkua.

Pallon kanssa portaat ylös.

Pallon kanssa liukumäki alas.

Estehyppy.

Merileijonilla oli vähän pienempi katsomo, joten se tyhjeni hieman nopeammin. Meille jäi aikaa palloilla hieman ympäristössä katselemassa lukuisia erilaisia lintuja. Sen jälkeen oli aika lähteä katsomaan delfiiniesitystä. Delfiiniesityskin oli erinomainen, mutta sen näkeminen hassunhauskojen merileijonien perään ehkä latisti sitä hieman. Paras olisi pitänyt voida jättää viimeiseksi, mutta sitähän me emme tienneet vielä aikataulua suunnitellessa. Delfiiniesityskin tarjosi yllätyksellisen ja hienon elementin, kun papukaijoja lennätettiin altaan yllä ja katsomon poikki esityksen aluksi. Muuten delfiiniesitys oli perusdelfiinikauraa.

Delfiinisurffausta.

Pallojen kopautukset.

Perämoottorit.

Hyppy renkaan läpi ylös ja voltin jälkeen renkaan läpi alas.

Delfiinien jälkeen katselimme jälleen valkoisia tiikereitä, lisäksi löysimme jaguaareja ja kiertelimme katsomassa lisää lintuja. Seuramiehen oli taas nälkä, joten menimme kahvilaan, missä hän tilasi oluen ja jabon ibericolla täytetyn leivän. Minulla ei ollut nälkä, joten tilasin vain siiderin. Yritimme ensin sitä, että herra tilaa kaikki tavarat kerralla, mutta sidra-sana aiheutti vaikeuksia, vaikka ei sitä kovin monella tavalla voi lausua. Kun puutuin sitten keskusteluun ja lausuin omalla luontaisella kyvykkyydelläni sidran, niin johan rupesi lyydia kirjoittamaan. Ehkä ratkaisevaa oli d:n lausunta, joka monissa maissa on käyttämäni pehmeä d eikä kova kuten Suomessa (vrt. b ja p, myös d:n voi lausua kahdella tavalla, vaikka sille on vain yksi merkki). Tai sitten tarjoilija vain kuuli huonosti matalampaa ääntä muun taustamelun joukosta, mutta astetta kimakampi ääni meni perille. Eipä se jamon iberico sitten ollutkaan muka hyvää, joten päädyin syömään jämät leivästä, koska kyseinen jamon taas on minun suosikkejani.

Unelias lintu.

Laiskiainen.

Kaija.

Valkoiset tiikerit.

Valikoima kaijoja.

Jaguaari.

Mustat joutsenet.

Mangusteja.

Tukka on hieno.

Söpö pinkki kaija.

Vielä oli katsottavana papukaija-esitys ennen kuin voisimme harkitakaan puistosta poistumista. Siellä tulimme paikalle valitettavasti niin viime tippaan, että jouduimme kauas takariviin. Hienointa täälläkin oli lintujen päitä hipova ylilento, mutta olivat papukaijojen suorittamat temputkin kivoja. Nähtiin lintuja mm. pyöräilemässä, kokoamassa yksinkertaista palapeliä, laskemassa matemaattisia yhtälöitä, pihistelemässä tavaroita ja puhumassa espanjaa.

Papukaija juttelee kouluttajan kanssa.

Papukaijojen jälkeen kiersimme pikaisesti loputkin puiston reuna-alueista. Täältä sentään löytyi orkideatunneli, joka hyvitti hieman orkideapuiston näkemättä jäämistä. Jonkinlainen filmikin olisi näytetty, mutta sen jätimme väliin. Matkalla ulos pysähdyttiin vielä katsomaan minkälainen kuva meistä tuli kaijojen kanssa. Se oli sen verran kiva, että ostin sen mukaani.

Orkideatunneli.

Orkideoja.

Kukka.

Kalatunneli.

Kalakeitto.

Ulkona asetuimme taas junajonoon, missä piti taas odottaa seuraavaa junaa. Paluumatkalla junaan nousemista ei valvottu, vaan rynnimiskäytäntö ratkaisi kyytiin pääsemisen. Olimme kuitenkin sen verran hyvin sijoittuneet, että ehdimme vaivattomasti kyytiin.

Hotellille palasimme kuohuviinikaupan kautta. Korkkikokoelmani oli käydä huonosti, kun seuralaiseni ryhtyi avaamaan pulloa ja korkki ampaisi pyytämättä ja yllättäen parvekkeen katon kautta alas jonnekin hotellin pihalle. Pelästyimme, että se vielä napsahti jonkun päähän siellä, emmekä heti uskaltaneet paljastaa olevamme syyllisiä kurkkimalla parvekkeen reunan yli maihin. Hetken päästä kuitenkin kävimme katsomassa kaiteen yli, mutta alhaalla elämä jatkui kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ei siellä onneksi istunutkaan kuin pari miestä ja ilmeisesti korkki ei ollut osunut kummankaan kupoliin. Kokoelman ylläpito oli minulle kuitenkin sen verran tärkeä juttu, että hetken perästä ajelin hissillä alas ja menin muina naisina muka vähän katselemaan ympärilleni pihalla. Melko pian korkki osui silmiini erään tyhjillään olevan pöydän luona. Sieppasin sen mukaani ja häivyin takaisin huoneeseen. Seuraavaksi kerraksi lienee syytä hankkia korkille laskuvarjo.

Ostimme kokeeksi myös uutta makua sipsejä, mutta ne olivat pettymys. Harmi kyllä ei jäänyt mieleen mikä maku sipseissä oli, että tietäisi välttää niitä jatkossa. Onneksi tiedän kuitenkin nykyään jo sen, että mikään maku ei voita tavallista suolalla maustettua perunalastua! Kohtalaisen hyviä makuja on, mutta paras on pelkkä suola.

Illalla omistimme aikaa kauppojen kiertelyyn. Tavoitteena oli löytää äidin toiveesta Kanarialla aiemmin yleisesti myytyä mustaa saippuaa, jota ei täältä tuntunut löytyvän mistään. Ihan sattumalta kävin katsomassa erään huomaamattomassa nurkassa olevan pienen kellariliikkeen näyteikkunaa, mistä tunnistin välittömästi tutun pakkauksen. Rynnin puolijuoksua sisälle huutaen "Black soap!? Black soap!?" ja toivuttuaan hämmennyksestään, myyjä osoitti missä hyllyssä niitä oli. Ostin heti 5 kpl. 3 äidille, yksi mummolle ja yksi itselle. Samalla kierroksella saimme myös hankittua postikortit ja -merkit sekä pakollinen matkamuistosormustin.

Illallispaikkan etsimiseen meni taas jonkin aikaa. Teki mieli paellaa lihalla, mutta useimmilla ravintoloilla oli vain kalat- ja äyriäiset-versio tarjolla, mikä ei kala-allergikolle sovi. Löysimme kuitenkin rantakadulta oikean ravintolan La Taberna del Lago, jonka menusta olimme jo joskus aiemmin bonganneet meat paella for two:n. Valintaa ei tarvinnut katua, paella oli taivaallista. Tilasin oheen lasillisen punaviiniä, joka sekin oli yllättäen erinomaista ja vieläpä kunnollisessa viinilasissa tarjottu. Alkupaloiksi meille tuotiin viipaleet pitsaa, joka sekin oli todella hyvää. Tämä oli koko matkan paras ateria! Kerrankin päivä päättyi kaikin tavoin onnellisissa tunnelmissa.

Paellalla.

La Taberna del Lago