Allergiat testissä

Ihottumat alkoivat vähitellen hellittää Protopicissa "kylpemisen" ansiosta keväällä ja kesällä 2014. Kesälomien jälkeen elokuussa 2014 iski kuitenkin kimppuun ärhkäkä flunssa, joka kesti kaksi viikkoa. Kun se lopulta tuntui parantuneen, iski kimppuun uusi flunssa, joka sekin kesti kaksi viikkoa. Eikä kulunut taaskaan monta päivää, niin tuli jo kolmas kahden viikon flunssa. Luonnollisestikaan en ollut sairaslomalla päivääkään, koska eihän yt-kierteisessä firmassa uskalla paljastaa olevansa heikko ja sairaalloinen.

Kolmen flunssan jälkeen kaulalla ollut imusolmuke tulehtui tai ainakin kipeytyi niin paljon, että päätä ei voinut kunolla kääntää ja kipu tuntui selvänä pisteenä juuri imusolmukkeen kohdalla. Kipuepisodit olivat vain viikon mittaisia, mutta niitäkin tuli kolme peräkkäin. Sitten lopulta ajattelin, että on aika käydä lääkärissä. Imusolmukkeesta ei löytynyt mitään ilmeistä vikaa, ei se ollut turvoksissakaan, vaikka kipu oli kova. Keuhkoputkentulehdus sen sijaan löytyi. Mutta ei sillekään mitään tehty, vaan lähetettiin diagnoosin kanssa takaisin töihin. Labrakokein seurattiin tulehduksen vähenemistä, mitä tapahtui tiettyyn pisteeseen saakka, mutta matala-asteinen tulehdus jäi päälle.

Otsikon aihetta lähestytään nyt aika kaukaa, mutta koittakaa kestää. Marraskuussa 2014 aloin sitten saada merkillisiä kutiavia paukamia pieninä laumoina satunnaisina vuorokaudenaikoina satunnaisiin paikkoihin ympäri kehoa. Välillä myös huulet pullistuivat ilman mitään näennäistä syytä mielipuolisiksi turbohuuliksi. Pullistus oli pahimmillaan niin voimaperäistä, että huuliin sattui ihan tosissaan. Yritin välttää kaikenlaisia ruokia ja kosmetiikkaa, joiden epäilin voivan olla syynä oireiluun, mutta välttely oli tuloksetonta. Oireita tuli jatkuvasti ja joka päivä näennäisesti eri syystä tai oikeataan ilman syytä. Yhtenä päivänä aamupalaleipä turvotti huulet ja seuraavana päivänä leivästä ei tullut mitään oireita.

Urtikariaa reidessä.

Urtikariaa olkavarressa.

Ylähuuli muodottomana.

Antihistamiini hävitti paukamat noin puolessa tunnissa, mutta huuliin ei auttanut sekään. Kyllä oli kiva, kun kohtaus iski sellaiseen aikaan, että olisi pitänyt lähteä töihin tai muuhun julkisempaan paikkaan. Eikä kyllä ollut kiva sekään, kun kohtaus iski autoa ajaessa, mutta ei millään olisi viitsinyt pysähtyä jonnekin bussipysäkille ottamaan antihistamiinia, ja sitten oli kärvisteltävä tuskissaan se puolituntinen minkä matka jonnekin usein kestää. Lääkäriin oli siis taas mentävä.

Urtikariaa kyynärtaipeessa.

Huuli hieman pinkeänä.

Superturbo-alahuuli.

Ensimmäiseksi lääkäri keskittyi tutkimaan sitä hyvin matalaa, mutta sinnikästä tulehdusarvoa. Kaulaa ultrattiin, sydäntä ultrattiin, ihotautilääkäri sivuutti koko ongelman hänen työpäiväänsä häiritsevänä riesana. Sain kuitenkin reseptin vähän ydykkäämpään antibioottiin, joka auttoi oireisiin nopeammin ja pidempikstoisesti kuin apteekin käsikauppatavara. Lopulta työterveyslääkäri totesi itsensä voimattomaksi ja laittoi lähetteen vetämään julkiselle puolelle allergiasairaalaan. Sinne tuli kutsu muutaman kuukauden kuluttua.

Allergiasairaalakäyntiin mennessä olin ehtinyt epäillä jo kaikkea maan ja taivaan välillä syylliseksi, mutta eniten uskoin vian olevan aineessa, jota käytetään säilöntäaineena mm. monessa kosmetiikkatuotteessa, pyykinpesuaineessa ja lisäksi vahingossa ostamassani huuhteluaineessa. Oli tarkoitus ostaa sensitiveä, mutta mukaan tarttui tavallinen pullo, joka oli sattumalta etiketiltään täsmälleen yhtä väritön kuin sensitive. Maagisen aineen nimi kotimaisittain on isotiatsolinoni. Kun kävin läpi kaikki mahdolliset purtilot kotoani, yleisimmin esiintyvä ainenimi oli methylisothiazolinone, mutta muitakin samaa sarjaa eli samalla isothiazolinone-loppuosalla varustettuja aineita löytyi. Jouduin heittämään pois parit kasvovoiteet, shampoota, pyykinpesuaineita, huuhteluaineen ja jopa purkin Fairya. Erikeepperissäkin sitä lääkärin mukaan on, mutta liiman olen silti vielä säästänyt.

Siellä sitä myrkkyä on.

Allergiasairaalassa oli mukava, hiljaisehko ja varsin kattavasti asiaan syventyvä lääkäri, joka totesi paukamoinnin urtikariaksi eli nokkosrokoksi, joka joskus esiintyy flunssan jälkitautina. En sano, että lääkäri oli väärässä, koska flunssaketju oli todella raju, mutta ihmettelen mikä jälkitauti alkaa vasta pari kuukautta flunssan jälkeen ja kestää kuukausia. Ei lääkäri pitänyt allergiaakaan mahdottomana selityksenä oireilulle, joten allergiatestejä määrättiin laaja kirjo sisältäen myös epikutaanitestauksen, jossa isotiatsolinoni oli mukana yhtenä testattavista aineista. Olin varsin tyytyväinen, kun pääsin allergiatesteihin, sillä niitä ei ollut tehty sitten lapsuusaikojen ja tiesin allergioiatilanteen eläneen vuosien saatossa. 

Verikoe oli ensimmäinen allergiatesti mikä tehtiin. Sitä ei liene tarpeen selostaa sen tarkemmin.

Homma jatkuin prick-testeillä. Antihistamiinin käyttö oli kiellettyä 5 päivää ennen testaamista. Prick-testissä käsivarsien ihoon tuikattiin pienet reiät, joiden päälle tiputettiin pisarat allergisoivaa ainetta. Sitten odottelin vartin verran käytävällä, että aineet ehtisivät vaikuttaa, minkä jälkeen pattien kokoa ryhdyttiin mittailemaan.

Prick-testi vasemmassa kädessä.

Prick-testi oikeassa kädessä.

Epikutaanitesti vaati enemmän valmistautumista. Kolme viikkoa ennen testin aloitusta piti olla ottamatta aurinkoa, mikä oli tietysti kesäaikaan (elokuu) vähän ikävää. Testipäivänä paikalle piti saapua puhtaana ja selkä voiteettomana. Selkään teipattiin koko selän täydeltä liuskoja, joissa oli pienessä kupissa/kuvussa ainetta, jonka vaikutusta haluttiin testata. Suihkussa piti koko testiviikon ajan käydä navasta alaspäin ja yläkroppaa pestä varovasti lavuaarin yllä. Testin aikana kiellettyä oli nimittäin selän kastelu, raapiminen, voitelu, hikoilu, liikunta, venyttely ja rintaliivien käyttö. Valitettavasti en saanut testin vuoksi sairaslomaa, toimistotyöläinen kun olen. Raskaan työn raataja olisi saikulle päässyt. 

Testilaput selässä.

Laput laitettiin paikalleen maanantaina. Keskiviikkona laput otettiin pois ja tehtiin alustavia tilannetarkistuksia ja tussimerkintöjä viimeistä tarkistusta varten. Tussimerkintöjen takia päällä piti olla paita, jonka tahriintuminen ei haittaa. Viimeinen käynti oli perjantaina, jolloin lopulliset tulokset käytiin läpi. Illalla pääsinkin sitten jo hankaamaan tussia selästäni suihkussa, mutta kyllä se ainakin viikon verran vei ennen kuin kaikki tussi oli tiessään. 

Tussimerkinnät selässä.

Tuloksia oli sekä hyviä että huonoja. Kävi ilmi, että olen luulostani huolimatta edelleen allerginen maidolle. Maidosta ei tule välittömiä oireita, mutta lopetin silti heti päivittäisen kaakaon kittaamisen. Voista ja juustosta en ole kykeneväinen luopumaan, mutta niiden mukana tuleva maito on vielä niin vähäistä, ettei siitä mielestäni ole haittaa. Useimmat pähkinät allergisoivat edelleen, joskin saksanpähkinä oli nyt päässyt pannasta kokonaan. Oli hauska päästä maistamaan sellaistakin. Pahin allergiani verikokeen mukaan on koivu, mutta jostain mystisestä syystä koivu ei ole ikinä aiheuttanut mitään oireita. Kuulemma ristiallergia saattaa tässä lavastaa koivun syylliseksi. Käytännössä pahin allergiani taitaa olla raaka porkkana, joita ei nyt testattukaan. Nikkelille en ole vieläkään allerginen, jippii! Useimmat allergisoivat aineet olivat entuudestaan tuttuja, mutta voimakkuus tai lievyys oli niistäkin kiinnostava saada tietoon. 

Epikutaanitesti oli yllättävän helppo. Olin pelännyt aineiden kutkaavan, ja jos ei aineiden, niin sitten pelkän teippauksen ja hiostavuuden aiheuttavan vaikeuksia, mutta laput kulkivat mukana lähes huomaamattomina. Eipä kovin moni lapuissa olleista aineista aiheuttanutkaan allergiaa. Muutamasta tuli irritation-merkintä, mutta niitäkään ei kovin montaa ollut. Isotiatsolinoni ei myöskään kelvannut allergiaksi, mutta selvä ärsytys sen kohdalla oli. Vaikkei se olisikaan allergiaa, ja hyvä ettei ole, niin minulle on selvä, että aine, joka parin päivän jatkuvassa altistuksessa aiheuttaa iho-ärsytystä, on sellainen mitä ei pidä käyttää. Jos sitä on lakanoissa ja vaatteissa huuhteluaineen takia, niin altistushan on sitä kautta jatkuva. Samoin kasvovoide, jota sivellään iholle päivittäin on mielestäni aika jatkuvaa altistusta.

En siis edelleenkään ole ostanut mitään aineita, missä isotiatsolinonia on. Mutta koska kyseessä ei ole allergia, olen voinut melko huolettomin mielin kyläillä sukulaisissa ja hotelleissa, joiden käyttämistä pesu- tai huuhteluaineista en tiedä mitään, voinut lainata kosteusvoidetta kaverilta, ja vaikkapa antaa kampaajan käyttää tarpeelliseksi katsomiaan aineita kuulustelematta kaikkien purtiloiden tuotesisältöjä. 

Urtikariasta pääsin lopulta kokonaan eroon. Huulet välillä kutiavat armottomasti mystisistä syistä, mutta enää ne eivät pullistele holtittomasti. En edelleenkään tiedä mikä mitäkin oiretta aiheutti enkä tiedä auttoiko urtikariaan maidon reipas vähentäminen, tehokkaampi antihistamiini vai isotiatsolinonin hävittäminen kotoa. Eikä sillä ole niin väliäkään, mutta uteliaisuussyistä olisi kiva aina ymmärtää asiat pohjamutia myöten. Allergiasairaalalle kuitenkin iso kiitos huolellisesta ja hyödyllisestä työstä sekä ystävällisestä palvelusta!