Kissakahvila Helsinki

Nyt kun Helsingin kissakahvila on saanut uudet omistajat ja uuden nimen Helkatti, onkin hyvä taas muistella mennyttä aikaa, jota ei enää ole. Kun kissakahvila reilu vuosi sitten avasi pitkän kamppailun jälkeen ovensa (olin jo luopunut toivosta, että se koskaan aukeaisi), piti sitäkin käydä kokeilemassa melko tuoreeltaan, kun suurin osa kissoista oli vielä pentuja. Kissathan ovat söpöjä vain pentuina. Aikuisina niistä tulee ilmettömiä puunaamoja. Mukavahan niitä on aikuisenakin silitellä, en minä sitä, mutta söpöjä ne eivät enää ole. Eräänä vähemmän kauniina syksyyn vivahtavana päivänä päätimme sitten herrasmieheni kanssa käydä rentouttamassa itsejämme työpäivän jälkeen kisselässä.

Kissakahvila ulkoa.

Kahvila sijaitsee Kampin kieppeillä osoitteessa Fredrikinkatu 55, minne oli melko helppo jalkaisin löytää. Sisään päästiin tuulikaapin kautta, jota henkilökunta operoi estääkseen kissoja karkaamasta kadulle. Meillä ei ollut varausta, mutta tilaa kuitenkin löytyi ja pääsimme sisään. Ovenavauksen yhteydessä meiltä varmistettiin, että olimme kahvilan antimien lisäksi varautuneet maksamaan kissanhoitomaksun, joka oli ainakin tuolloin 5 € / hlö. Tästäkin oli jo muutama ihminen pahoittanut mielensä, vaikka maksua oli aika monessa kanavassa toitotettu ja ainakin meille selviö. Puolentoista tunnin verran sai sitten maleksia kissakahvilassa viettämässä aikaa siihen hintaan.

Kissakerä.

Jätettyämme kengät eteisen puolelle, pääsimme asettumaan pöytään. Mukavimmat löhösohvat kissojen leikitysseinän luona oli tietenkin jo varattu, joten jouduimme asettumaan ylätasanteelle. Yksi kisseistä kävi nuuhkaisemassa seuralaiseni lahjetta ja asettui sen jälkeen pöydän vieressä olevaan koppaan unille. Unisuus tuntui muutenkin olevan kissoille tyypillistä siihen aikaan iltapäivästä, ja vielä kun ne oli juuri ruokittukin.

Tarjoilu pelasi hyvin. Meille tuotiin vettä, tilasimme purtavaa ja kahvia. Kananmuna-allergikkona melkein mikään menun annoksista, makeista tai suolaisista, ei sopinut, mutta löytyi sentään yksi leipänen, jonka saatoin tilata (Nestorin ciabatta, mozzarella-tomaatti-pesto). Kahvi tuntui vähän kalliilta, mutta eipä tarjolla ollutkaan mitään juhlamokkaa, vaan hieman tarkemmin valikoituja laatuja. Toki myös paikan erikoisluonteen vuoksi ja satunnaisina kävijöinä saatoimme sen helposti hyväksyä. Purtava oli tavanomaisemmin hinnoiteltu.

Ihanan paljon mozzarellaa leivässä <3

Leipä oli maultaan todella mahtava. Kahvi oli kahviksi oikein hyvää. Kunnon vahvan ja sokerittoman kaakaon ystävänä en kestä juoda pahaa kaakaota lainkaan (lähes kaikki kahvilakaakaot ovat pahoja), mutta kun en yhtään pidä kahvista, niin sen kanssa ei ole niin suurta väliä. Sopii toivoa, että tarjoilujen taso ei ole omistajanvaihdoksen tai muunkaan henkilökunnan vaihtumisen takia laskenut. Muistelen, että paikka haki jossain vaiheessa jo ennen omistajanvaihdosta uutta kokkailijaa...

Alkuperäistä sisustusta en lähtisi liiemmin kehumaan. Vika ei sinänsä ole sisustuksessa, mutta kun en pääsääntöisesti pidä vaaleasta puusta, niin sitä tässä kahvilassa oli yllinkyllin. Tuolit ja pöydät olivat matalahkot, mikä olisi ollut käytännöllistä, jos olisimme saaneet yhtään kissaa houkuteltua luoksemme paijattavaksi. Sisustus on kuitenkin kuulemma mennyt omistajanvaihdoksen myös uusiksi, joten pitänee mennä toiveikkaasti kokeilemaan paikkaa uudemman kerran.

Kissakahvila sisältä.

Söimme annoksemme. Katselimme hyllyllä ja piiloputkissa uinuvia kissoja. Yhtä kissaa saatiin löhösohvapöydästä käsin leikitettyä ja juoksutettua seinämatolle vähän aikaa. Ankarien sääntöjen takia en päässyt koko käynnin aikana edes hipaisemaan ainuttakaan kissaa. Nukkuviin kissoihin ei saanut koskea ja muutenkin kissojen piti antaa tulla luokse eikä ryhtyä niitä jahtaamaan. Sitä ensimmäistä seuralaisen lahjetta haistanutta kissaa lähemmäs ei suostunut tulemaan yksikään katti.

Seinäkiipeilijä.

Hattuhyllyn asukkaat.

Roikkuvat tassut ja häntä tasapainottavat unen.

Sikeitä taitavat olla kisselin unet.

Söpö tassunen <3

Saimme kulutettua reilun tunnin syömiseen ja kissojen valokuvausyrityksiin, mutta sen jälkeen alkoi tuntua lähinnä kiusalliselta istua pöydässä odottelemassa josko joku eläimistä suostuisi heräämään. Päätimme siis lähteä pois, vaikka aika ei ollutkaan vielä täynnä. Maksoimme syömisemme ja hoitomaksun ovella ja haimme kenkämme takaisin. Onneksi edes ruoka oli hyvää, koska muuten käynti jäi pettymyksen puolelle. Ymmärrän sen, ettei paikka voi antaa kissatakuuta jokaiselle asiakkaalle, koska se varmastikin stressaisi kissoja liikaa jo yhdessä päivässä, mutta pettymyksen tunteelle en silti mahda mitään. Ei voi kuin toivoa parempaa tuuria seuraavalle kerralle.

Kisse edestä..

Kisse takaa..