Suolahuone

Atooppisen ihottuman kiusatessa rajusti ja lääkäreiden nyrjäytettyä olkapäänsä nosteltuaan niitä ymmyrkäisinä niin paljon, olin valmis kokeilemaan mitä tahansa, mistä voisi olla apua. Antihistamiinit, antibiootit, kortisonikuurit, kortisonivoiteet, erikoispesuaineet ja perusvoiteet oli jo kokeiltu eikä mikään auttanut. Iho oli niin tulehtunut ja ruvilla, että mitään vaatetta ei pystynyt riisumaan tai pukemaan repimättä vahingossa jotain kohtaa ihosta auki. Siihen päälle vielä tahalliset raapimiset.. Nukkumisesta ei kutinan ja raapimiskohtausten vuoksi tullut mitään. Kuulosti siis hyvältä, kun netistä löytyi väitös siitä, että suolahuoneessa istuskelu voisi auttaa. Oli siis jotain mitä en ollut vielä kokeillut. Tästä tuli keskusteltua jossain vaiheessa läheisten kanssa ja sainkin sitten lahjaksi 5 käynnin lahjakortin Viikin suolahuoneelle.

Koska välttelen tarpeetonta puhelimella soittamista pysähdyin kerran ohi ajaessani kurkistamaan minkälaisesta paikasta oli kyse. Onneksi suolahuonetta vetävä rouva oli paikalla, yleensä hän nimittäin on paikalla vain, kun suolahuoneella on varattuja käyntejä. Pääsääntöisesti ajan varaaminen soittamalla olisi siis parempi tapa, mutta minulla kävi tuuri ja varasin sitten samalla ensimmäisen aikani paikan päällä. Pääsin jo vilkaisemaan huonetta ja kuulemaan käytännöt.

Yksi istunto suolahuoneessa kestää vajaan tunnin. Paikalle on hyvä tulla sen verran etuajassa, että ehtii hyvin riisua ylimääräiset vaatteet pois. Kengät jätetään jo ovensuuhun, mutta muut vaatteet riisutaan verhon takana suolahuoneen oven luona. Emäntä huolehti siitä, että samaan istuntoon tulevat naiset ja miehet pääsivät vuorollaan vaihtamaan hoitovaatteet päälle. Mitään erityisiä vaatteita ei tietenkään tarvinnut olla, mutta kun kerran olin ihoa hoidattamassa, oli minulle oleellista olla mahdollisimman vähissä vaatteissa. Olin siis aina hihattomassa topissa, lyhyissä shortseissa ja ostin sellaiset sukatkin, jotka peittävät jalasta vain pohjan ja varpaat.

Suolahuoneessa on tunnelmaa.

Olin kertonut palelutaipumuksestani ja pääsin istumaan huoneen patterin vieressä olevaan tuoliin. Huoneessa vallitsi ihan tavanomainen sisälämpötila, joten pitkässä istuskelussa olisin kyllä muuten alkanut palella. Osa porukasta oli hakemassa apua vain hengitysongelmiin, joten he pystyivät olemaan lämpimämmin vaatetettuina hoidossa. Aikuisten kokoisia tuoleja huoneessa oli neljä, mutta yhdellä kerralla joukkoon oli kannettu myös pieni lasten tuoli, jolloin hoidettavia oli paikalla samaan aikaan 5.

Oikein mukava lepotuoli.

Seinät, lattia ja katto olivat paksun suolakerroksen peitossa. Lisäksi huoneeseen suihkuteltiin suolaa sisältävää ilmaa, minkä vuoksi suussa saattoi maistua aavistuksenomaisesti suolalta setin päätteeksi. Taustalla soi hiljakseen rentouttava musiikki. Ajanvietteeksi otin mukaan kirjan. Iholla en huomannut mitään välitöntä vaikutusta, mutta tukossa oleva nenä kyllä avautui varsin hyvin tunnin aikana.

Kuin hiekkaranta, paitsi suolaa.

Setin jälkeen vaihdettiin taas normaalit vaatteet päälle. Tarjolla oli myös teetä ja jotain keksejä, ja jäinkin muutaman kerran rupattelemaan mukavan ja puheliaan suolahuone-emännän kanssa. Sain aina lähtiessä varattua myös seuraavan tai pari seuraavaa suolahuonekertaa. Suolahuonekäynnin jälkeen välttelin suihkua samana iltana, jotta suola saisi hengailla iholla vaikuttamassa mahdollisimman pitkään.

Kauhukoivet hoidossa.

Viisi kertaa tuli käytyä noin kolmen viikon aikana. Suositus oli, että hoitokertoja olisi ainakin 2 per viikko. Ihoon en huomannut sen auttavan, joskaan hoidon aikana ihoa ei koskaan syyhyttänyt ja kai se oli vähän rauhallisempi vielä saman illan, mutta paranemaan iho ei ainakaan tässä ajassa vielä ruvennut, vaan vaikutus oli varsin lyhytaikainen. Hengitysteissä hoito tuntui paljon selvemmin, vaikka en kokenut, että minulla sillä puolella olisi mitään hoidettavaakaan. Hengityspuolen ongelmiin olisin kuitenkin hanakampi suosittelemaan suolahuonetta.

Suolahuoneella oli helppoa ja mukavaa käydä. Maksuttomia parkkipaikkoja oli aina vapaana rakennuksen vieresssä. Suolahuoneen rouva oli ystävällinen ja sympaattinen. Hoitokin oli ihan mukavaa rauhoittumisaikaa pitkän työpäivän perään. Kokeilu oli siis kiva, vaikkakaan se ei varsinaiseen ongelmaan tuonut apua. Saatan kuitenkin vielä joskus käydä uudemman kerran istumassa 5 käynnin sarjan, mutta todennäköisemmin hengitysongelmien iskiessä talvipakkasilla.

Loppukommenttina vielä maininta, että atooppiseen ihottumaan auttoi lopulta Protopic-voide, kun sain käyttää sitä tarpeeksi massiivisia määriä. Työterveyslääkäri määräsi ensialkuun vain 10 g tuubeja, jotka riittivät kahdelle jalalle pariksi kerraksi. Kun sain lopulta toiselta läkäriltä 60 g tuubeja, jotka kuluivat noin viikossa loppuun, alkoi vihdoin tapahtua. Kun sain kolmannelta lääkäriltä vielä reseptin Duocortia (jonka valmistuksen yksi lääkäri sanoi loppuneen), niin tilanne saatiin lopulta hallintaan. Samainen kolmas lääkäri kirjoitteli vielä reseptin erinomaisesta ei-liian-rasvaisesta (hyvin rasvainen perusvoide on kuin ylimääräinen vaatekerros, joka hiostaa ja pahentaa kutinaa) perusvoiteesta, Dermalog lotion, en ole lääkevoiteita tarvinnutkaan kuin satunnaisesti esim. taipeiden hoitoon pariksi päiväksi kerrallaan.