Salaatin ainesosiksi oli lueteltu pariloitua broilerinfileetä, pekonia, halloumi- ja ruisleipätikkuja, friteerattuja perunalohkoja, mummonkurkkuja, kirsikkatomaattia ja retiisiä. Oheen kuului pieni kippo sinappikastiketta, jota sai annostella oman makunsa mukaan. Reilu määrä kanaa ja halloumia teki annoksesta erittäin ruokaisan ja täyttävän. Perunakin saa ihmisen helposti kylläiseksi. Ja pekohi, ah...
Normaalisti en ikinä syö ruisleipää, mutta nämä paahdetut varsin kovat tikkuset olivat mahtava lisä erityisesti koostumuksensa puolesta. Parasta koko salaatissa oli koostumusten monipuolisuus. Retiisi oli rapsakkaa, ruisleipä timakkaa, kana mureaa, halloumi narskuvaa, peruna pehmeää jne. Maut olivat sopivan mietoja, raikkaita ja sointuivat loistavasti yhteen.
Tulin syöneeksi tämän salaatin ainakin 5 kertaa kahdessa eri Jyväsessä ja laatu oli aina tasaisen mahtava. Ruisleipätikut jäivät kerran annoksesta uupumaan, mutta nekin toimitettiin pikaisesti, kun niiden perään tarjoilijalta kyselin.
Harmittaa ihan hirvittävästi, että tätä lempiannosta ei enää saa, mutta pakko olla samalla tyytyväinen, että olen päässyt siitä edes muutaman kerran osalliseksi. Elämäni olisi huomattavasti surkeampaa, jos en olisi tähän salaattiin koskaan tutustunut. Tulen muistelemaan sitä vielä vanhuksena keinutuolissa, mikäli vaan niin vanhaksi elelen. Sitä odotellessa tulen näkemään ihania unia tästä salaatista...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.