Parga - 1 - matkalla

16.7.2016

Meidän piti olla lähdössä Kyproksen Pafokselle tällä kesälomalla, mutta YT:n tuloksia odotellessa tuntui varmemmalta olla tekemättä taloudellisia riskiliikkeitä, joten matkaa ei päästy varaamaan ennen kuin Pafos oli loppuunmyyty. Niinpä kun työpaikat sitten olivat säästyneet, ja kesälomia päästiin suunnittelemaan, tuli varattua matka melkeinpä hetken mielijohteesta Pargaan Kreikkaan. Sitten koitti päivä, jolloin oli aika lähteä matkaan. Lento lähti kumma kyllä iltapäivällä klo 16.10, joten aikaista herätystä ei ollut, mutta vähän harmitti myöhäinen kohteeseen saapuminen ja ensimmäisen päivän tai ennemmin illan hyödyttömyys.

Kunnollisen työntekijän tavoin olin ollut ensimmäisen lomaviikon flunssassa, rippeet siitä vaivasivat vielä. Poskiontelot tuntuivat tulehtuneelta, mutta eihän sitä mokoman pikkuasian takia missään lääkäreissä käydä. Sen puolesta oli ehkä kuitenkin mukava matkustaa vasta iltapäivästä.

Aamulla käväisin suihkussa, pakkailin viimeiset matkatavarat ja järjestelin kotia sellaiseen kuntoon, että viikon kuluttua olisi mukava palata sinne. Kävin vielä kaupassakin ostamassa viime hetken tarvikkeita ja nostamassa käteistä rahaa. Vähän yhden jälkeen lähdin ajelemaan autolla kohti lentokenttää, koska en jaksanut enää maleksia kotonakaan kaiken ollessa valmista.

P4A-parkkialue oli taas täynnä, P4B:ssä oli 50 paikkaa vapaana. Sain oikein hyvän paikan läheltä bussipysäkkiä. Bussi tuli melko pian. Myös pari muuta matkustajaa ilmestyi paikalle. Olin jo puoli kahden aikaan kentällä odottelemassa matkaseuraa. En ole luultavasti ikinä päässyt kotoa kentälle niin vauhdikkaasti varsinkaan omalla autolla ajaen.

Onneksi seuramieskin oli kerrankin etuajassa (alkaa varmaankin jo tuntea aikataulutapani), joten pääsimme hetimmiten matkalaukkutageja tulostamaan ja liimaamaan "hantaakeihin". Tagien tulostuslaatu oli melko heikko ja meitä huoletti miten mahtaa viivakoodien lukeminen onnistua eri vaiheissa, kun väri oli hailakka ja katkonainen. Saimme laukut silti bag dropissa eteenpäin ripeämmin kuin edellämme sekoillut japanilaisryhmä, vaikka automaatti osasi ihan japaniksikin näyttää ohjeet käyttäjilleen.

Turvatarkastus oli nopea. Emme joutuneet ylimääräisiin tarkastuksiin, mitä nyt seuralaisen käsimatkatavaroille tehtiin pikapyyhkäisytesti satunnaisotantana. Se ei silti viivyttänyt meitä montaakaan sekuntia.

Seuralaiseni koki valtavaa tarvetta päästä samaistumaan Oak barrelin olutsieppojuntteihin, joten päätin kerrankin heltyä ja päästin kaverin juomasilleen. Mielestäni shamppikset lennolla on ihan tarpeeksi alkoholijuomaa matkustavalle ihmiselle, joten itse en ottanut mitään vaan istuin ainoastaan seuranaisena. Kyllä hävetti istua siellä. Vain äärimmäiset juopot ja juntit pyrkivät kaljalle heti, kun turvatarkastus on läpäisty.

Jatkoimme matkaa tutkimaan kauppoja, mutta kaikkialla oli niin paljon väkeä, että ostostelu ei ollut yhtään hauskaa. Menimme sitten kahvilaan, missä join smoothien ja söin ärrältä ostamamme sipsit. Boarding-aika alkoi lähestyä ja siirryimmekin sitten vessan kautta jonottamaan koneeseen.

Koneessa meillä oli paikat 33 A ja B. Saimmekin nautiskella paikoistamme hieman tavallista kauemmin, koska lento oli noin 30 minuuttia myöhässä sekä hitaan matkatavarapakkauksen takia että Puolan ilmatilarajoitusten takia (Turkin vallankaappauskahinat olivat syynä ilmatilarajoituksiin).

Peräpäässä.

Mainoskuvat veivät jo merellisiin lomatunnelmiin.

Tarjoilu ei meinannut alkaa millään. Alkoi jo ihan harmittaa, koska kun ilmaan on päästy, niin sitten pitää ne shamppikset saada siemailtavaksi ja äkkiä. Ensin kesti iäisyys, että alettiin tarjoilla yhtään mitään. Sitten toimitettiin ensin ruoka-annokset sellaisen tilanneille. Sen jälkeen ruokaa tilanneille tarjoiltiin juomat. Vasta sitten alettiin tarjoilla juomia muille matkustajille. Onneksi tämä tarjoilu sentään alkoi sekä edestä että takaa, joten saimme lopulta kuohujuomamme ostettua. Shamppiksen lisäksi otettiin paketit sipsejä ja meikäläiselle myös hintaan kuulunut kupillinen mustikkamehua. Jotenkin on sellainen käsitys, että yleensä on myyty juomat ensin kaikille, ja vasta sitten tarjoiltu ruuat sen tilanneille, mutta ehdittiin sentään saada juomat ennen kuin laskeuduttiin Prevezaan.

Bon voyage.

Taivas.

Lentokoneesta päästettiin ulos sekä edestä että takaa, joten pääsimme nopeasti pois kyydistä. Alkoikin olla jo vähän huono olo, joten ulkoilma teki hyvää. Lentokenttä oli siitä jännittävä, että meidän piti kulkea kävellen lentokentän poikki terminaalille. Henkilökunta ajoi meitä kuin karjaa ja pysäytteli porukkaa lentokentän autojen kurvaillessa välistä. Pienihän se kenttä oli, että sen puolesta olisi ollutkin ihan hullun hommaa ahtautua bussiin sadan metrin kävelyn sijaan. Tämä oli jonkin sortin armeijan lentokenttä, kuvaaminenkin oli kielletty, mikä tosin selvisi meille vasta myöhemmin kun päästiin lukemaan kohdeopasta.

Prevezan lentokentällä - siellä se meidän koneen pyrstö näkyykin.

Oma matkalaukku tuli vauhdikkaasti, seuralaisen vähän myöhemmin. Lentokentällä vastassa ollut opas ohjasi bussiin #1. Kohteenamme oli Vekios Hotel, Valtos-rannalla. Bussimatka kesti noin tunnin. Ensimmäisellä pysähdyksellä jäi vain kourallinen ihmisiä, joiden matka jatkuin pikkubussilla perille heidän kohteeseensa. Suurin osa porukasta jäi Valtos Beach-hotelliin ja meidän Vekiokseen jatkoi vain kourallinen ihmisiä.

Pääsimme perille noin klo 22.20. Kiipesimme kadulta portaat ylös uima-allas/kahvila/ravintola-tasolle, missä respa oli vain pieni pöytä jäätelöjääkaapin vieressä. Emme olisi ikinä uskoneet mahakkaan ukkelin pitävän vastaanottoa sellaisessa kohdassa terassia, vaan luulimme ukon myyvän korkeintaan jäätelöt ja kahvit. Mutta niin vaan kaveri viittoi meidät luokseen ja rupesi jakelemaan avaimia ja henkilökuntaa kiskomaan matkalaukkujamme.

Jotenkin aina kiusallista, kun joku alkaa kuljettaa matkalaukkuja, kun ei tiedä protokollaa. Pitäisikö kaverille antaa tippiä vai ei, ja jos pitäisi, niin mistä ihmeestä tippirahat kaivetaan esiin nopeasti, kun on tottunut aina maksamaan kaiken kortilla jo nykypäivänä? Mutta kaveri ohjasti meidät vauhdikkaasti huoneeseen 113, testaili valot läpi huoneessa ja kylppärissä, ja häipyi ennen kuin ehdittiin miettiäkään asiaa sen enempää. Emme myöskään ehtineet ihmetellä huoneen kosteaa ja ummehtunutta hajua ja hämärää valaistusta kuin pari minuuttia, kun jo puhelin soi. Respan ukko sieltä soitti perään ja lupaili, että voimme seuraavana päivänä vaihtaa toiseen huoneeseen ja ylempään kerrokseen, jos haluamme. Siitäpä vasta jännityimme, että miten tällainenkin homma sitten saadaan kohteliaasti hoidettua, mutta täytyy myöntää että melkoinen palvelu, kun ei ehditä edes valittaa huoneesta, niin jo tarjotaan toista!

Ensimmäisen yön ummehtunut huone.

Huoneessa pörräsi pieni lauma hyttysiä. Luulimme niiden tulleen valon perässä ja päätimme häipyä huoneesta joksikin aikaa. Kävelimme hotellin katua eteenpäin ja löysimme heti kulman takaa marketin. Saimme ostettua vettä ensimmäisen yön ja aamun tarpeiksi. Marketin vieressä oli ravintolakin, mutta niin meluisaan laulantaravintolaan emme kaivanneet, joten päädyimme syömään hotellin omassa ravintolassa. Suosikkiruokani kleftiko oli siltä päivältä jo loppu, mutta myös haudutettu vasikka tomaattikastikkeessa oli erinomainen. Ohessa oli ranskalaiset ja riisiä, mistä nypin herneet sivuun. Repaleinen kissa kävi kytiksellä ravintolan pöytien vieressä. Nälkä taisi olla silläkin, mutta meiltä ei sille herunut suupaloja.

Maisema hotellin ravintolasta - saattaa siellä meri olla.

Vasikkaa tomaattikastikkeessa.

Kreikkalaiset lihapullat.

Huoneeseen palattuamme kävimme hetimmiten nukkumaan. Emme viitsineet purkaa matkatavaroitamme yhtään, koska panostimme kaiken toivomme seuraavan päivän huoneenvaihtoon. Ikkunan hyttysverkko osoittautui varsin kärsineeksi, joten ikkunan sulkeminen auttoi hieman hyttysongelmaan. Vanhat sisään livahtaneet hyttyset toki jäivät riesaksemme, mutta onneksi ne eivät juuri minusta välitä. Poskionteloni tuntuivat tykänneen hyvää lentokoneen tarjoamasta paineenvaihtelusta ja olo oli sen puolesta kohentunut. Loput rippeet flunssastani suojasivat minua kärsimästä liikaa huoneen ummehtunesta hajusta. Uni vei voiton ripeästi, vaikka jännitti toki nähdä minkälaiseen kohteeseen aamun valossa heräisimme.