Parga - 2 - kotikylä

17.7.2016

Yö tuli nukuttua huonosti. Emme olleet laittaneet ilmastointia päälle heti, joten yöllä tuli ensin hirvittävän kuuma. Peitto oli pahvinen ja tyyny liian korkea, mikä oli sinällään ihan mukavaa vaihtelua, koska yleensä tyynyt ovat hotelleissa liian litteitä. Huoneessa oli niin hämärää, etten ensin ollut uskoa, että on jo aamu. Ikkunasta kuikuilu paljasti kuitenkin asian todellisen laidan. Ovemme yläpuolella oli yläkerran parveke ja sen jatkeeksi vielä katos, mitkä yhdessä estivät valon pääsemisen huoneeseen varsin tehokkaasti.

Aamu, johon heräsimme.

Poskiontelontulehdus oli tosiaan lentokoneessa selätetty, joten flunssasta oli jäljellä enää pientä nuhaa ja kevyttä yskää. Kirmasinkin aamu-uinnille heti herätyksen jälkeen eli joskus kahdeksan kieppeillä. Ranta oli heti hotellin edestä menevän tien toisella puolella, joten uimaan oli helppoa ja nopeaa päästä. Vesi oli oman mittarimme mukaan 24-asteista. Ranta ja maisemat olivat upeat!

Aamu-uinnilla.

Tuo pinkin sävyinen on meidän hotelli.

Klo 9 maissa menimme ostamaan naapurihotellin rantabaarista oppaalta retkiliput Acheron-jokiretkelle ja Meteoran luostariretkelle. Liput maksoivat yhteensä 196 € sisältäen jokiretken lounaan 10 € per nupoli. Liput meille myi Sami, sama opas joka meillä oli illalla ollut bussissakin. Palasimme hotellille järjestelemään hieman tavaroita ja liimaamaan kantapäähän rakkolaastarin. Olin ostanut ennen matkaa uudet kävelykengät, joita en ollut ehtinyt ajaa yhtään sisään, koska flunssa edellytti makoilua kotona. Kenkä siis hiersi heti aamusta, vaikka en ollut juurikaan matkan aikana päässyt kävelemään.

Lähdimme kävellen kohti Pargan kylää, joka sijaitsi pienen vuorennyppylän toisella puolella, noin kilometrin kävelymatkan päässä. Kävelimme rannan toiseen päätyyn, missä katu alkoi nousta rinnettä ylös kohti nyppylän päällä sijaitsevaa venetsialaista linnoitusta. Linnoituksen jälkeen pääsimme kulkemaan alaspäin kapeita porrastettuja katuja. Huomasimme heti, että tämä matkakohde tulisi tarjoamaan hyvää kuntoilua joka päivä.

Valtos beach - kohti Pargan kylää.

Pieni sadekuuro yllätti meidät, ja hakeuduimme sen takia enempiä empimättä lähimpään kahvilaan aamupalalle. Se lähin kahvila oli Eden. Tilasin Continental breakfastin, johon kuului leipää, voita, marmeladi, kahvi maidolla ja tuore applesiinimehu. Pirskatin hyvää kaikki! Seuralainen söi jonkin sortin munakkaan, hyvä oli kuulemma sekin.

Eden-kahvila.

Continental breakfast.

Munakas.

Sade oli jo hyvinkin ohi, kun saimme aamiaisemme syötyä. Jatkoimme matkaa kylän rannalle, nimeltään Krioneri. Bongasimme erään etukäteen löytämämme webkameran To Kyma-ravintolan katolta. Kiertelimme kylän kujia sattumanvaraisesti. Paluumatkalla kohti hotellia, poikkesimme juomaan frappet tyhjään ja kauniiseen Avra-maisemabaariin. Hintaa kertyi yhteensä 7 € sisältäen vesilasilliset, mikä tuntui edulliselta ottaen huomioon paikan hienon sijainnin. Toistaiseksi Parga oli tarjonnut vain erinomaista ruokaa ja juomaa.

Pargan kylä. Vasemmalla huipulla venetsialainen linnoitus.

Krioneri-rannan edustalla köllii Panagia-saari.

Koira otti päiväunet.

Avra-baarin näköala.

Frappet.

Respan ukko oli aamusella luvannut, että huoneen vaihtaminen onnistuisi klo 11 jälkeen. Kysyimmekin vaihdosta palattuamme aamiaiskierrokselta. Respa lähetti erään tytön mukaamme näyttämään meille ensin huonetta 106, josko se meille kelpaisi. Totesimme haluavamme vaihtaa huonetta, joten tyttö antoi meille avaimet. Siirsimme tavaramme huoneesta toiseen ja kävimme palauttamassa ensimmäisen huoneen avaimet. Uusi huone oli raikkaampi, siistimpi, valoisampi, paremmin varusteltu, käsienpesuun löytyi saippuaa hotellin puolesta, parveke oli kiva ja ohikulkijat liikkuivat kerrosta alempana. Samalla pyysimme safetyboxin käyttöön hintaan 7 € / viikko. Ilmastointi kuului huoneen hintaan ja toimi erinomaisesti.

Uusi hotellihuone.

Uutta huonetta.

Oleminen alkoi asettua uomiinsa. Olimme päässeet käymään marketissa, parit kissat oli nähty ja nyt päästiin lopulta purkamaan tavaroitakin. Rentouduimme sen jälkeen parvekkeella. Lämpötila nousi päivän edetessä 30 asteeseen. 10 000 askelta oli tullut täyteen vaikka kello ei ollut kuin 14. Kävimme välillä uimassa meressä ja istuskelimme lisää parvekkeella ja ihailimme maisemia. Olimme paratiisissa.

Verkkosukkikset, joista ei silmät pakene.

Parvekkeen näköala.

Lopulta lähdimme taas kierrokselle. Tällä kertaa menimme etsimään ruoka- ja kuohuviinikauppaa. Kiipesimme taas linnoitukselle ja kävimme tutustumassa siihen tarkemmin. Muuten olisi helposti käynyt niin, että kaikkein lähin nähtävyys jäisi katsomatta, koska "senhän pääsee katsomaan milloin tahansa".

Venetsialainen linnoitus ja täysikuu.

Linnoitus on alunperin rakennettu 1000-luvulla suojelemaan Pargaa merirosvoilta ja turkkilaisilta. Sittemin linna on tietysti kärsinyt tuhoja moneen otteeseen ja melkein yhtä monta kertaa se on rakennettu myös uudelleen. 1200-luvulla linnaa rakentelivat venetsialaiset. 1400-luvulla turkkilaiset pistivät linnan päreiksi, jos nyt kivestä päreitä saa. Sen jälkeen venetsialaiset ovat sitä aina korjailleet ja turkkilaiseet tulleet vuorollaan hävittämään. Ilmeisesti linnaa ei nyt kuitenkaan enää pariin sataan vuoteen ole rakennettu uudelleen.

Venetsialaisen linnoituksen sisäänkäynti.

Rautaportti.

Linnoitukseen ei ollut pääsymaksua, mutta eipä siellä ollut palveluitakaan. Jokin kahvila olisi ollut, mutta muuten alue oli hoitamaton. Mitään tasoitettuja käytäviä tai kaiteita sinne ei ollut viritelty. Omalla vastuulla piti kiipeillä epätasaisia ja liukkaita kivipihoja ja portaita pitkin ja kurkistella jyrkänteiltä alas. Maisemat olivat komeat ja linnoitukselta näki tietysti sekä Pargan kylään että Valtos-rannalle päin.

Liian innokkaat vieraat seivästettiin porttiin.

Linnoituksen pihaa.

Ihmisiä ihailemassa maisemia.

Tykki vaiko kanuuna.

Pargan kylä.

Linnoitusta.

Muureja.

Maisemaikkuna.

Valtos-ranta.

Hyppääminen olisi helppoa.

Muureja.

Linnoituksen jälkeen poikkesimme useampaan pieneen markettiin, mutta vasta viinikaupasta löytyi kuohuviiniä, sekin tiskin takaa, Freixenetiä á 9 € / pullo. Kreikkalaiset eivät tunnu olevan skumpan ystäviä ja tahtovat tarjota turistillekin vain valko-, puna- tai rosé-viiniä. Ostimme Freixenetin. Lopulta löysimme myös sämpylöitä, joita otimme tulevia aamiaisia varten.

Kisse kynnysmattona.

Pienen kirkon, joka tosin taisi olla alueen suurin, läheltä löydettiin vähän isompi market, mistä saimme ostettua voita, juustoa ja makkaraa. Ostosten kanssa lähdimme sitten kohti hotellia lepuuttamaan kipeitä jalkoja. Jalassa olleet ballerinat hiostivat ja painoivat varpaita kauheasti alamäkeen kulkiessa. Tie oli liukas, joten varovaisesti piti vielä kulkea. Hotellilla teimme drinkit parvekkeella. Kuulimme naapureidemmekin olevan suomalaisia ja ryhdyimme varomaan puheitamme.

Yksi kylän kirkoista.

Kaksipäistä kotkaa näkyi monin paikoin.

Edullista terapiaa, mutta ei ilmaisia vaimoja.

Koristeluja.

Klo 20 maissa lähdimme taas liikkeelle. Tavoitteena oli päästä syömään. Valtosin rannan puolella, korkealla rinteessä olevasta Flisvos-ravintolasta löytyi meille hieno pöytä aivan terassin reunalta. Ehdimme paikalle juuri sopivasti katsomaan vuorten taakse laskevaa aurinkoa. Vihdoin pääsin tilaamaan myös himoitsemani Kleftikon. Enkä muuten ole missään ravintolassa ikinä saanut niin hyvää Kleftikoa kuin Pargan Flisvosissa! Liha oli maukasta ja mureaa. Lihan seassa oli ihanasti sulanutta fetaa ja pinnalla jonkinlainen ohut taikinakuori. Jälkiruuaksi otettiin cappuccino ja Irish coffee. Pieni ja laiha kisse kävi taas anomassa ruokaa ravintolaväeltä. Ruoka maksoi täysin uskomattomasti alle 10 € ja koko lasku oli vain n. 36 €, vaikka parempaa ruokaa ei ole koskaan syöty.

Aurinko laskee vuorten taa.

Ihanista ihanin kleftiko <3

Stifado.

Kerjäläiskisse.

Cappuccino maisemalla.

Palasimme takaisin hotellille. Matkalla näimme pienen pentukissankin. Tunnelma oli varsin kotoisa ja kreikkalainen. Ilma oli vieläkin lämmin kuin morsian. Ensimmäinen päivä oli oikein onnistunut.