Madeira #1 Nosta jalkaa, tästä se alkaa!

Joskus on vaikea käsittää miten nopeasti aika kuluu. Viime vuoden lokakuussa kävimme Otukseni kanssa Madeiralla. Oikein säästimme kesälomasta yhdet viikot, jotta pääsimme matkaan. Sesonki Madeiralla nimittäin alkaa vasta lokakuun puolivälistä. Valitsimmekin heti ensimmäisen viikon, jolloin matkaan oli mahdollista lähteä, ja kerrankin reissu oli varattu jo kuukausia etukäteen. Tarkoitus on ollut ihan juuri "näinä päivinä" kirjoittaa reissusta muutama blogipostaus, kun kerran matkalla tuli tehtyä oikein muistiinpanoja asioista. Nyt sitten vihdoin voidaan palata lokakuuhun, koska töissä on ollut sopivan hiljaista, ja olen voinut kirjoittaa muistiinpanoja puhtaaksi. Seuraava reissukin painaa päälle, joten täytyy laittaa töpinää töppösiin...

15.10.2012
Lento lähti järjettömän aikaisin aamulla, klo 5.30. En ole eläissäni matkustanut minnekään näin aikaisella lennolla. Lentokentällä oli avoinna vain kahvila ja taxfree-myymälä. Yli puolet lennosta meni nukkuen, vaikka yöunia oli aikaisesta herätyksestä huolimatta kertynyt jopa 6 tuntia, ja vaikka lentokoneessa (tai bussissa) on lähes mahdotonta nukkua. Aurinko tuntui nousevan myöhään, kaipa se johtui syksystä. Madeiran lentokentälle saapuminen oli jännittävää. Ilmasta katsoen siis. Lentokone kurvasi tiukan U-käännöksen saaren edustalla ja laskeutui kiitoradalle, joka oikeastaan sekä alkoi että päättyi mereen. Tänne laskeutuessa ei sovi töpeksiä etäisyyksien kanssa.

Matkatavarat kulkivat hotellille eri autossa kuin me. Jonotimme matkatavarat normaalisti hihnalta, mutta jätimme ne oppaan osoittamaan paikkaan odottamaan kuljetusta. Olin ripustanut suuren lapun matkalaukun kahvaan, jossa luki hotellimme nimi. Pääsimme perille hotelliin noin tuntia ennen matkatavaroitamme. Hotellihuonekaan ei ollut vielä valmis, joten istuskelimme ensin aulassa hetken, sitten menimme kadulle ihmettelemään kaupunkimaisemaa ja rinteiden jyrkkyyttä.

Koko kaupunki on rakennettu porrastetusti melkoista kiipeämistä vaativaan rinteeseen. Ensivaikutelma oli hyvin erilainen kuin olin osannut kuvitella. Odotin pienempää turistikylää enkä näin kaupunginomaista paikkaa. Maisemat olivat kuitenkin huikean kauniit. Aurinko paistoi kuumasti. Huone ei ollut vieläkään valmis, kun saimme matkatavarat, joten saimme respasta avaimen 2. kerroksen matkalaukkuhuoneeseen, jonne veimme laukut turvaan ja lähdimme hiukan tutustumaan kaupunkiin.

Ensivaikutelma hotellin edessä partioidessa.

Päätimme kävellä satamaan, koska sinne ei kartan mukaan ollut kuin pari kilometriä. Emme kuitenkaan olleet ennakoineet kaupungin jyrkkyyttä ja olimmekin ihmeissämme, kun tulimme ensimmäisen piiiiitkän ja jyrkän mäen kohdalle. Helppoahan se oli alaspäin mennä, mutta kauhistelimme jo valmiiksi miten selviämme takaisin hotellille. Matkalla ihmettelimme myös valtavaa paksua puuta, jonka runko vilisi liskoja. Ei ole missään muualla tullut niin paljon liskoja vastaan yhdessä paikassa.

Sisi-, gekko- taikka vastaava lisko.

Satamassa oli useampia isoja ja hienoja risteilyaluksia. Kävimme tutustumassa kalliomöhkäleelle rakennettuun view pointiin. Annoimme muutaman kolikon paikan "vahdille", summan sai valita omantunnon mukaan. Rahat tipautettiin supussa olevaan höyrytyshäkkyrään. Siis sellaiseen, jossa kotioloissa höyrytän perunat ja porkkanat kattilassa. Paikassa pyöri (osa pyöri, osa torkkui) muutamia oikein söpöjä, mutta uneliaita kissanpentusia ja maisema oli eittämättä hieno.

Unelias kissanpentu.

View pointin näkymä satamasta.

Paluumatkalla painelimme sisukkaasti suuren mäen pysähtymättä ylös saakka. Hotellihuone oli valmis, kun pääsimme hikimärkinä ja uupuneina hotellille. Matkalla oli jo täytynyt poiketa markettiin ostamaan vettä. Puoli litraa hujahti kurkusta alas sekunneissa. Saimme huoneen 801 kahdeksannesta kerroksesta. En tiedä olenko koskaan ollut näin upeassa huoneessa. Meillä oli 2 parveketta, toinen merelle päin ja toisesta näki vuoristoon. Kylpyhuone oli todella tilava ja kylpyammekin löytyi. Kylpyamme on katoavaa luksusta nykymaailmassa.

Melkoinen mäki ja tietenkin vain alkupuoli siitä näkyy kuvassa.

Merimaisema parvekkeelta.

Menimme hotellissa ensimmäiseksi tutustumaan uima-altaaseen. Se sijaitsi neljännessä kerroksessa aamiais/ravintolan kanssa. Altaan vieressä seinällä oli kyltti, jossa luki ilman olevan 21-asteista ja veden 19-asteista, mutta lämpimämmältä se tuntui. Saman päivän iltana oli tervetulotilaisuus. Opas oli bussissa naureskellut edelliskausien turisteille, jotka kaikki polttavat itsensä heti ensimmäisenä päivänä. Mekin olimme saaneet hiukan punaa pienellä satamakävelyllä, ja meitä nolotti. Olimme aivan uupuneita, ja siihen olotilaan nähden tervetulotilaisuus oli ihan liian pitkä ja pitkäveteinen. Sinnittelimme kuitenkin sen läpi, tarjotun madeira-viinin voimalla, ja jäimme syömäänkin samaan paikkaan, koska matkatoimistolla oli sovittuna tarjousmenu meille turisteille siksi illaksi.

Halusimme heti kokeilla Madeiran erikoisuutena mainostettua espetadaa eli lihaa vartaassa. Ajatus on hyvä, lihat sujautetaan metalliseipääseen, jonka huipulle kääritään valkosipulivoita voipaperissa, mistä voi sitten sulaa ja valuu mukavasti maustamaan lihoja. Tässä ravintolassa (Terrace D'Ajuda) liha oli sitkeää ja lisukkeet mauttomia. Alkuun tarjotut leivät ja keitto olivat maukkaat. Hintaan sisältyvä viini (otimme punaista) oli mukiinmenevää (pun intended). Perinteisesti naisille tarjottiin jälkiruoaksi likööriä (päärynä), joka oli myös melko hyvää. Miehille tarjottiin jälkkäriksi paikallinen konjakin tapainen kahvin avec? Hedelmäsalaatti ei maistunut oikein millekään. Cappucino taas maistui, vaikka olikin aika vahva. Nälkä lähti, osa tarjoiluista oli maukasta, mutta ratkaisevat osat sen verran huonoja, että olimme kokonaisuuteen pettyneitä. Miksi matkatoimiston pitää (aina?) suositella huonoja ravintoloita? Olimme jo huolissamme, että joudumme syömään pahaa ruokaa koko viikon. Onneksi kaikkien ravintoloiden taso ei ollut sama.

Espetada.

Teimme illallisen jälkeen kävelyn rantabulevardille. Ensialkuun oli vaikea arvailla ja oppia mistä väleistä pääsee livahtamaan "kerroksesta toiseen", kun porrastettujen katujen välillä ei ollut jatkuvasti rappusia tai liittymäteitä. Törmäsimme sympaattiseen koiraan, joka seuraili meitä aikansa. Kiipesimme takaisin hotellille suljettua porraspätkää pitkin, kun emme jaksaneet seikkailla sivusuunnassa satoja metrejä löytääksemme sallitun reitin ylöspäin. Portaat olivat aavistuksen heikossa kunnossa, joten harmittelimme, että ne on suljettu kokonaan eikä esimerkiksi korjattu käyttöön sopiviksi. Kyseiset portaat nimittäin olivat suoraan hotellimme kohdalla, joten siitä olisi ollut kaikkein mukavinta ja helpointa kipittää kohti rantaa.

Rantabulevardilla.

Kumppani.