Madeira #4 Funchal

18.10.2012

Tähän taloon vieraat ovat tervetulleita. Muitakin symboleja löytyy.

Aloitin päiväni tapani mukaan aamu-uinnilla. Otus taisi jo ensimmäisen aamun jälkeen jäädä nukkumaan, kun en enää pakottanut sitä mukaan. Ei sitä ensimmäisellä kerralla uskalla yksin kohdata allasvalvojaa, mikäli tämä tulisi vihaisena karjumaan, että uida saa vasta, kun allas on siivottu tms. Siinähän pillahtaisi itkuun, jos olisi vailla henkistä tukea. Onneksi niin ei käynyt, erityisesti Otuksen onneksi, koska hän sai jatkaa makoisia uniaan ainakin puoli tuntia kauemmin joka aamu.

Varokaa aikuisia, jotka tönivät lapsia ajoradalle.

Aamu ei valjennut, vaan oli pilvinen ja synkkä saapuessaan. Meillä oli suunnitelmana mennä levadavaellukselle, mutta taivaan uhkauksien pelossa pidimmekin ostospäivän Funchalissa. Yksi päivä jokaisesta lomaviikosta on kulutettava ostoksiin, joten yhtä hyvin se saattoi olla tämäkin päivä.

Funchal, jonkin sortin pääkatu.

Kävelimme Funchalin keskustaan ja asetuimme ensimmäiseksi nauttimaan cappucinoa katukahvilaan, ja tarkkailemaan hiukan kaupungin menoa. Erilaisia linnunistuttajia oli joka kulmalla. Papukaijojen lisäksi turistien olkapäille yritettiin änkeä myös pöllöjä ja kotkia. Luonnollisestikin myös täällä oli kirkko, johon kävimme tutustumassa. Tämä oli jo melko suuri pytinki, ja kynttilätkin valittu tunteella.

Aidoissa kynttilöissä on tunnelmaa.

 

Takseja kuin New Yorkissa.

Ostoskeskukset olivat tylsiä eikä niissä oikein ollut asiakkaitakaan edes läpikulkumatkalla. Mukaan tarttui 100 € nenäliinat, joissa 100 € oli kuosi eikä hinta. Kaupungista löytyi myös pieni aivan umpeen ahdettu puoti, josta lopulta raskin ostaa korkkilaukunkin! Ei se mikään halpa ostos ollut vieläkään, mutta edullisempi kuin edellisen päivän veska. Apteekkeja oli perustettu joka kulmalle. Tiedä ovatko paikalliset vai turistit niitä, jotka ovat niin sairaita? Veikkaisin kuitenkin turisteja, jotka vilustuttavat itsensä lentokoneessa, polttavat itsensä auringossa ja syövät vatsansa sekaisin...

Rullaluisteleva lehmä.

Korkkilaukku.

Kaksipyöräiset olivat suosittuja kulkupelejä. Hyödynsin itsekin yhtä näin.

Vanhassa kaupungissa.

Lopulta löysimme tiemme tunnelmalliseen vanhaan kaupunkiin. Vanha kaupunki sinänsä oli samantapainen kuin muutkin eteläisten maiden vanhat kaupungit, mutta täällä löytyi myös läjäpäin taiteiltuja ovia. Osa niistä oli todella upeita ja osasta toivoi, että olisivat jääneet maalaamatta. Kuvasin vain sellaisia, joista tykkäsin. Muuten talot olivat pieniä, ränsistyneitä ja parvekkeillä kasvatettiin asioita saviruukuissa.

Fierce.



Pieni merenneito.

Nörtin saari.



Ränsistynyt on tunnelmallinen, kunhan se on ulkomailla.

Otus ja minä vanhassa kaupungissa.

Vanhan kaupungin takalaidalla harhauduimme meren rantaan ja löysimme houkuttelevan terassiravintelin komealla merinäköalalla. Luimme menua kauan ja hartaasti ennen kuin uskalsimme mennä sisään. Paikka vaikutti niin hienolta ja jotenkin siitä lähti ruokaravintola-aaltoja suuntaamme. Mutta koska menu kertoi paikan tarjoavan myös toasteja ja drinkkejä, ajattelimme taas vain röyhkeästi marssia sisään tilaamaan haluamamme. Heittäkööt meidät pihalle sitten, jos ei käy tai emme ole tarpeeksi tyylikkäitä. Meistä on tulossa oikein pahiksia tällä asenteella. Toastista lähti nälkä, mutta mikään ruokaelämys se ei ollut. Mojitot sen sijaan olivat täydelliset!

Terassiravintola.

Mojitot!

Palatessamme lounaalta takaisin vanhan kaupungin sydämeen, erään ravintolan sisäänheittäjänainen yritti pitkän matkan päästä herättää huomiotamme huitomalla, kun näki meidän valokuvaavan. Kun lopulta ehdittiin kohdalle, niin kyseli naureskellen, että huomasimmeko hänet ja pääsikö kuvaan ja varoitti, ettei ainakaan facebookiin pitäisi häntä laittaa. Naureskeltiin takaisin, että hyvät kuvat tuli, mutta ei luvattu facebookista mitään. Sinnehän se tietenkin joutui heti matkan jälkeen. Mitäs huitoi.

Don't put me on Facebook!

Kisse.

Keskustasta löytyi suuri Pingo Doce -marketti, jossa oli mainiot valioimat oikeita ruoka-aineksia eikä vain sipsejä, limuja, varvastossuja ja uimarenkaita. Kaupasta tarttui mukaan paikallista hunajaa, karkkeja (töihin ja ystäville tuliaisiksi) ja patonki. Lähikaupan leivät olivat aika tylsiä, joten kunnon patonki teki terää.

Espada kuolee merestä nostettaessa paineenvaihteluun, ja tarjoillaan myöhemmin banaanin kanssa.

Tulimme satamasta takaisin hotellille taksilla. Päivä oli kulunut pitkälle ja huomasimme olevamme aika tympääntyneitä talsimiseen ja halusimme pikaisesti uimasilleen. Taksin saaminen oli helppoa, ja matkustaminen ainakin näillä lyhyillä matkoilla riittävän edullista. Kyyti hotellille taisi maksaa noin viitosen. Kuski oli ystävällinen ja yritti esitellä meille reitin varrelle osuneita taloja ja asioita, ja välillä osoitteli vuoristoonkin jotain linnaa kohti. Ilmeisesti tipit ovat paremmat, jos pystyy toimimaan myös oppaana? Kyllä mekin pyöristimme hinnan ylöspäin. Kuskin osoittama linna olisi voinut olla kiva nähdä, joten harmittaa hiukan, ettemme sinne asti päässeet koskaan käymään.

Aurinko oli jo hiukan pilvessä, kuten sillä on tällä saarella tapana olla iltapäivisin. Lämpöä riitti kuitenkin sen verran, että makoilimme aikamme altaan reunalla palvomassa pilviä ja kävimme välillä uimassa. Testattiin toistamiseen aamiaisbaarin gin tonicia. Naispuolinen tarjoilijatar oli aiemmin tehnyt melko laihan drinkin, mutta tänään Otus kantoi eteeni korkean lasin, jossa oli giniä 2/3 ja kaikki tonic erikseen pullossa. Näin sitä pitää! Kumma kyllä juoma maistui ihan hyvältä, mahtavatko laimentaa ginin valmiiksi pulloon, että saadaan myytyä muka vähän reilumpia drinkkejä?

Myöhemmin nautimme skumppaa parvekkeella. Meillä oli oikein pakastelokero, joskin se oli jäätynyt melkein umpeen, mutta saimme siis skumpan riittävän kylmäksi ennen nauttimista. Nopeasti hujahti puoli pulloa kurkusta alas, kun oli lämmintä ja viihtyisää. Äiti lähetteli tekstiviestillä tietoa, että dengue-tartuntojen määrä oli noussut 26:een. Emme kuitenkaan olleet nähneet ainuttakaan hyttystä koko matkan aikana. Otus kyllä väitti nähneensä yhden jossain vessassa. Saimme lopulta kirjoitettua myös postikortit.

Tiukkaa teki, mutta kyllä skumppapullo saatiin ängettyä pakastelokeroon.

Illalliselle päädyimme ravintolaan, joka sijaitsi lähintä Pingo Docea vastapäätä. Olin mielestäni räpsinyt kaikista ravintoloista kuvat, mutta loman lähestyessä loppuaan oli jotain kuvia pakko poistaa muistikorttien täyttyessä liian nopeasti. Taisi vahignossa lähteä tämän ravintolan nimikin siinä samalla. Google Mapsin streetviewstä katsellen se on Summertime. Kyllä se etäisesti kuulostaa tutulta. Meitä yritettiin houkutella myös Summertimen vieressä olevaan Granny'siin.

Kas kun Granny'sin omisti sama mies, jonka toisessa ravintolassa söimme aiemmin pitsat. Jäimme jotenkin lähetmättömästi ukon mieleen, koska kaveri päivysti vuoroin tämän ja vuoroin toisen ravintolansa edustalla harmaa puku päällä ja tunnisti ja tervehti meitä joka kerta, kun menimme ohi ja yritti vähän tarinaakin iskeä. Erityisen ilahtunut ukko tuntui olevan siitä, kun ensimmäistä kertaa näimme hänet Granny'sin edustalla ja ihmettelimme, että miten lie kaverilla kaksoisveli. Naamoistamme varmaan näki miten hämmentyneitä olimme, kun saman näköisiä ukkoja putkahtelee eteemme kuin sieniä sateella. Ukko pääsi sitten kehuskelemaan meille omistavansa kummankin ravintolan. Hassu mies.

Summertimessä oli kuitenkin pakko testata espetadaa (sitä varraslihaa) uudestaan. Emme voineet millään uskoa, että saaren toinen erikoisuus olisi niin pahaa kuin ensiyrityksellä oli ollut. Tällä kertaa liha oli mureaa ja maukasta. Kimpaleiden kiskominen irti vartaastakin oli jo ihmisvoimin tehtävissä. Opashan oli kuvaillut lihan irrottamista jonkinlaisena paikallisena miehuuskokeena, mutta ei se ole ihan niin mahdotonta, jos vaan liha on riittävän mureaa. Sitkeän lihan kanssa meillä kyllä oli taistelemista. Ruokailuvälineitä suorastaan hakattiin lautasiin, kun raivolla piti kiskoa lihaa irti ja se lopulta antoi periksi. Lientä roiskui kaikkialle. Onneksi ei enää tässä ravintelissa!

Espetadaa, nam!

Ravintolakeikalla ostettiin postimerkitkin lopulta. Olimme saaneet haalittua kasaan tarpeeksi kolikoita, mutta sittenkin piti ensin tehdä harjoittelukierros. Laitehan huoli tietenkin vain tasarahan, jota meinasi olla mahdoton saada, kun oli ensin syötetty kaikki pienet kolikot automaattiin ja yritettään sitten tasata summaa muka 50 c kolikoilla... Onneksi automaatista sai kuitenkin ostettua useampia merkkejä kerralla painamalla nappia yhtä monta kertaa kuin merkkien tarve ole. Olisi ollut mahdotonta saada tasaraha, jos esim. 8 merkkiä (muistelen, että niitä tarvittiin 8) olisi pitänyt ostaa yksittäin.