Kreeta 8 Paluumatka

15.7.2023

Paluumatkan vuoksi herätys oli jo vähän ennen seitsemää aamulla. Ponnahdin heti pystyyn tekemään viimeisiä pakkauksia (aamulla tarvittavat kosmetiikat yms.). Ylimääräiset ja ostetut juomalasit ja kotoa tuomani pyykkipojat jätin huoneelle. Tokmannilta ostamani halpistohvelit (2 €) heitin roskiin, kun veivät vain liikaa tilaa matkalaukussa. Luonnollisestikin pukeuduin myös matkavaatteisiin, vaikka yöasussa matkustaminen olisi omalla tavallaan houkuttelevaa.

Tiskasin myös astiat (saippualla) protestiksi sille, että siivooja ei ollut niihin kertaakaan viikon aikana koskenut eikä talo tarjonnut edes tiskiainetta. Jätimme silti omaa sydämen sivistystä osoittaaksemme siivoojalle 15 € tipin huoneeseen. Lopputuloksena kukaan ei opi mitään, emme me eikä siivoojakaan.

Viimeinen vilkaisu hotellirakennukseemme.

Hotellin 1. alueen pihoja.

Kaikki oli valmiina matkaa varten, kun lähdimme 7.25 maissa aamiaiselle. Croissantit eivät vielä olleet valmistuneet tarjolle, mutta muuten kaikkia tarpeellisia asioita löytyi jo. Croissutkin kannettiin esiin vähän myöhemmin, ja kävinkin heti hakemassa meille parit sellaiset sekä jälkiruuaksi suklaanyytin.

Uima-allas, jota emme kertaakaan kokeilleet.

Klo 8.10 olimme tehneet checkoutin ja odottelimme lentokenttäkuljetusta hotellin edustalla. Bussia odotellessa otin vielä viimeisiä valokuvia hotellialueesta ja pelargonioista, jotka hämmästyttivät valtavuudellaan. Bussi tuli hyvissä ajoin ja oli melkein täynnä. Jouduimme aivan bussin perälle hyvin sairaan ja pahasti yskivän perheen läheisyyteen. Jopa seuramies pyysi minulta maskin käyttöönsä, koska tyyppien yskintä kuulosti niin karmivalta. Itsekin toki käytin sellaista sekä bussissa että myöhemmin lennolla.

Pelargonia näytti luonnossa suuremmalta kuin kuvassa.

Lentokenttämatka meni tavanomaisesti oppaan kertoillessa speksejä lähtötiskeistä ja vastaavista protokolla-asioista. Kentälle päästyämme kuljettaja avasi matkatavaratilan luukut, mutta ei tehnyt elettäkään laukkujen purkamisessa auttaakseen. Ihmiset seisoivat typertyneinä ringissä bussin ympärillä eivätkä myöskään tehneet mitään. Kävin härskisti penkomassa esiin meidän laukut bussin uumenista, koska jonkun oli tehtävä jotain muuta kuin tuijottamista.

Olimme tehneet checkin:in jo pari päivää aiemmin netissä, joten menimme lentokentällä suoraan bag drop-tiskille #9. Jonoa oli vähän, joten pääsimme asioimaan melko nopeasti. Laukut puntaroitiin. Minun painoi 17,4 kg. Saimme samalla paperiset boarding passit. Turvatarkastus löytyi lentokentän toisesta kerroksesta ja oli myös ruuhkaton. Seuralainen joutui kulkemaan ihmisskannausportin läpi kahdesti, mutta tällöin portti jo näytti vihreää. Läpäisimme turvatarkastuksenkin todella nopeasti. Nesteet ja elektroniikat piti täällä erotella näytille toisin kuin Suomesta lähtiessä.

Taxfreestä ei tehnyt mieli ostaa mitään. Katsoin kuitenkin huvikseni Olympea-hajuveden hinnan, joka oli 87 €. Ei mitenkään edullista, kuten tuoksut joskus muinoin ulkomailla tuppasivat olemaan. Kahviosta ostimme 0,33 litran vesipullot ja pari pussia sipsejä lennolle. Pinaattipiiras olisi kiinnostanut kananmunariskistä huolimatta, mutta pikkuruinen pala olisi maksanut joitakin senttejä yli viitosen, mikä oli mielestäni liikaa. Ateenassa sai kolminkertaisen kokoisen pala "puoleen hintaan", joten se toimi eräänlaisena oletushintana ja vertailukohtana.

Lennon odotteluaika kului istuskelemalla ja lopulta poikkeamalla wc:hen. Boardaus tapahtui portilta 5. Koneen luokse oli bussikuljetus. "Peräaukostakin" päästettiin ihmisiä sisään lastaamisen nopeuttamiseksi. Meillä oli paikat 24 B (minä) ja C, jälleen varauloskäynnin kohdalla olevat piinapenkit. Finnair saisi tarjota lohdutukseksi edes ilmaiset skumpat, kun rankaisivat näin meitä kummallakin lennolla!

Rangaistuspaikalla. Miksi vihaat minua, Finnair?

A-paikalle istahti ekstrovertin oloinen ukkeli, mutta asettui kuitenkin onneksi piakkoin aloilleen lukemaan kirjaa. Pahimmat yskijät olivat vähintään pari riviä kauempana meistä. Menomatkan lentoemäntä oli pitänyt paljon paremman ja kattavamman katsauksen hätäuloskäyntipaikkojen asioista kuin nyt pidettiin.

Paikkamme olivat lentokoneen takapuolessa.

Ohjelmassa seurasi ruokien ja juomien jako niitä ostaneille. Sen jälkeen myytiin eväitä ja juomia muille matkustajille. Otimme jälleen skumpat. Tällä kertaa lento oli sen verran pitkä, että rohkenin juoda itse koko 200 ml kokoisen piccolo-pullollisen. Ohessa nautiskelin lentokentältä ostettuja Lay'sin suolasipsejä (maailmassa ei ole mitään parempaa). Juomat olivat kerrankin riittävän kylmät kumpaankin suuntaan lentäessä.

Matkaeväät.

Pöydästä paljastui esiin taitettava tabletti/puhelintuki. Normaalien istuinpaikkojen selkänojissa oli mahdollisuus myös tabletin kiinnittämiseen. En tarvinnut tukea mihinkään, kun käytin aikaani muistiinpanojen kirjoitteluun, mutta oli hauska nähdä uusia keksintöjä. Vessassa kävimme lennon aikana kerran. Muuten pääsimme maaliin jokseenkin rauhallisissa tunnelmissa.

Tablettiteline ei ollut optimaalinen muistiinpanojen kirjoitteluun.

Pois lähtiessä lentoemäntä päästi meidät pois hiukan etuajassa, koska hän halusi päästä seisomaan meidän "jalkatiloihin", ja koska meillä oli kaikki tavarat yksissä repuissa eikä irtoromuja enää hattuhyllyllä kerättävänä. Vieruskaverimme ei halunnut lähteä vaan viisasteli jotain, että sama se on odottaa laukkuja koneessa kuin kentällä. Paitsi ettei se todellakaan ole sama, koska kentällä pääsee tarvittaessa erkaantumaan yskivistä, haisevista tai muuten ikävistä ihmisistä paremmin kuin lentokoneen penkissä, tai jopa käymään wc:ssä.

Matkalaukkurumban alkamista piti odotella jonkin aikaa, mutta hihnan alettua pyöriä, tulivat laukut kohtuullisen odottelun kuluessa, minun ensin, seuramiehen kohta perässä. Autoparkkiin suunnistaminen uudessa terminaalissa oli hiukan haparoivaa, kun oikea uloskäynti ei ollut heti mielessä eikä tarpeeksi tuttu yhden aiemman matkan perusteella. Auto löytyi lopulta helpohkosti terminaalista ulospääsyn jälkeen ja oli kunnossa. Heitin seuramiehen vielä kotiinsa, koska oli vasta keski-iltapäivä (kello vähän yli kolmen) eikä minua väsyttänyt liikaa. Oman saunavuoroni (16-17) missasin sen takia. Olin kotona vasta 16.30. Pyrähdin saman tien lähikauppaan ostamaan täytettä jääkaappiin. Kauppareissun jälkeen sukelsin nopeasti suihkuun pesemään päivän yskijöiden laskeumat pois iholta ja hiuksista.

Delhiläiset ehtivät hakea laukkunsa ennen meitä.

Matkalaukku liukui pettyneiden odottajien säärien ohi.

Kreeta ja Samaria ilahduttivat sieluani jälleen yhtä paljon kuin ennenkin. Kuumuus oli ehkä jo vähän liioiteltua, mutta erinomainen ruoka, ihana meri ja upeat maisemat ovat pienen hikoilun arvoisia. Joskus tekisi mieli olla tällaisella matkalla kaksi viikkoa, että pelkälle lepäämisellekin jäisi vähän enemmän aikaa, mutta jää nähtäväksi onnistunko sitä koskaan toteuttamaan. Aina on ikävä takaisin.