Kreeta 2 Rantapäivä

9.7.2023

Herätys soi kahdeksalta aamulla. Nukkumaan olin ehtinyt vasta vartin yli puolen yön, mutta tunteja kertyi riittävästi, koska uni oli maistunut yllättävän hyvin. Peittona oli pelkkä lakana. Oikean peiton kanssa olisi pääsääntöisesti helpompi nukkua, mutta viime vuosina olen kotimaan helteissä opetellut nukkumaan pelkissä alusvaatteissa vailla minkäänlaista peittoa, joten lakanan kanssakin pystyin nyt uinahtamaan.

Aamiainen tarjoiltiin vastaanoton vieressä samassa baarissa kuin missä olimme nauttineet tervetulojuomamme edellisenä päivänä. Erilaisten elintarvikkeiden valikoima oli kohtalainen. Poimin lautaselleni kaksi pientä croissantia, sämpylän, kolmea eri juustoa (edam, feta, gruyere) ja voinapin. Juomiksi hain lasillisen omenamehua ja kaakaon automaatista. Ulkona ei ollut yhtäkään varjossa olevaa pöytää vapaana, joten asetuimme sisätiloihin, vaikka siellä oli hieman liian kuumankosteaa ja muutamia yskiskelijöitä. Croissantit olivat hieman kuivakoita ja aavistuksen liian makeita, mutta kaikki tuli kyllä syötyä melko hyvällä ruokahalulla.

Aamiaissali.

Aamun paloja.

Aamiaisen jälkeen palasimme huoneeseemme tekemään aurinkorasvauksen. Vaihdoimme samalla uima-asuihin. Sitten tepastelimme rannalle. Rantavahdin tornissa lepatti keltainen lippu, mutta koska hakeuduimme jälleen suosikkipaikallemme aallonmurtajan kupeeseen, oli uiminen silti helppoa. Hierojia ja kaupustelijoita pyöri yllätykseksemme rannalla jonkin verran, mutta eivät olleet aggressiivisia. Menneiltä vuosilta olisin muistellut rantakaupustelun olleen Kreikassa laitonta, mutta ehkä lakeja on muutettu tai niistä ei välitetä enää niin paljon..?

Meidän parveke oli 2. kerroksessa talon nurkassa.

Hotellin puupyörät olivat veikeitä.

Vesi oli 27-asteista. Uimme ja otimme aurinkoa ja uimme taas muutamia kierroksia. Rantavesiin oli mahdollisesti uiskennellut myös meduusa ihmettelemään ihmisiä. Eläin vaikutti poltelleen erästä naista, joka hermoili äänekkäästi tapahtumasta ja pyysi ohiuijia tarkkailemaan lähellään olevaa vettä, josko siinä näkyisi syyllinen. Moni uimari pyöri tarkastelemassa vettä sillä silmällä, mutta ilmeisesti kukaan ei polttiaiskaveria enää bongannut. Itsekin olen kerran tullut tuollaisen salakavalan olennon polttamaksi Barcelonassa eikä se todellakaan mikään mukava tunne ollut. Jäljet säilyivät iholla miltei pari viikkoa.

Välimerellä oli keltaisen lipun päivä.

Kuumalle hiekalle.

Rantaretken jälkeen palasimme hotellille ja asetuimme "oman" uima-altaamme allasbaariin nauttimaan virvokkeita. Seuramies halusi maistaa Charma-olutta á 6,50 €, jonka baarimikko korjasi lausuttavan "harma". Minä tilasin freddo cappuccinon á 4,50 €. Olimme kumpikin varsin tyytyväisiä valintojemme makuihin. Kävin koeuimassa altaan muutaman kuntouintikierroksen merkeissä. Altaan vesi oli 31-asteista, ja tuntui kuin olisin laskeutunut kylpyyn ennemmin kuin uima-altaaseen.

Seuraavaksi palasimme huoneeseen ottamaan suihkut. Sitten lähdimme kuljeskelemaan kylille etsimään sopivaa lounaspaikkaa. Agia Marinan puolelta ei enää löytynyt vanhaa suosikki-toast-paikkaa Atlantida-hotellilta. Hotelli löytyi ja sen takaa jonkinlainen vegaaninen rantabaari, missä ei ollut lainkaan asiakkaita, ja jolla ei ollut mitään menuja edes esillä. Melko nopeasti päättelimme, että sieltä ei ehkä enää saa entisenlaisia kinkku-toasteja. Jatkoimme etsimistä.

Koirille oli katettu lounas kadun varteen.

Löysimme autotien varreta vähemmän kauniilla maisemilla varustetun N.Joy-nimisen paikan, jonka päätimme testata. Toastit sai itse koota valitsemistaan erikseen hinnoitelluista täytteistä. Perustoastin á 3 € lisäksi otin kinkkua á 0,5 €, tomaattia á 0,4 € ja sipulia á 0,4 € sekä juomaksi home made lemon lemonaden á 6 €. Seuralainen peesasi ja otti saman setin. Leivät olivat erinomaiset ja juoma mukavan hapan ja raikas. Olimme erittäin tyytyväisiä lounaaseemme, vaikka alkuperäinen suunnitelma ei onnistunutkaan. Yhteensä lounas maksoi 20,10 €, mutta jätimme 23 €.

N. Joy-kaffela.

Toast ja sitruunajuomaa muodostivat oivallisen lounaan.

Paluumatkalla hotellille poikkesimme markettiin ostamaan seuraavan päivän Samarian retkelle eväitä ja vähän hotellilla syötäviä eväitä. Huoneeseen päästyämme napostelimme hiukan sipsejä ja vettä. Matkakumppani vetäytyi torkuille. Minä, päivällä nukkumaan kykenemätön, ryhdyin kirjoittelemaan hiukan muistiinpanoja päivän puuhista. Siestahetken jälkeen lähdimme käymään vielä toistamiseen meriuinnilla.

Uintiretken jälkeen aurinko oli kääntynyt jo sen verran, että parveke oli jäänyt osin varjoon, ja siellä pystyi jo olemaan. Istuskelimme parvekkeella lepäilemässä ja nauttimassa pomegranate-juoman sekä sitruunalimua. Seuramiehen jahkailun ja hidastelun vuoksi pääsimme vasta seitsemän jälkeen jalkautumaan taas kaduille etsiskelemään illallisravintolaa. Hotellikadulla kohtasimme söpön mustavalkoisen kissanpennun.

Kissepentu ei ollut linssilude.

Jo noin 200 metrin päässä hotellista sijaitsi ravintola Pirgos, jota olimme muiden vaihtoehtojen muassa tutkailleet netistä. Menu vaikutti siedettävältä, joten emme jatkaneet etsimistä kauempaa, vaan asetuimme tänne. Runsaiden istutusten ansiosta tunnelma oli puutarhamainen ja mukava, vaikka ravintola sijaitsikin aivan tien vieressä.

Ravintola Pirgos.

Ruuaksi valitsin lamb tsigariaston á 10 € ja rosé-lasillisen á 5 €. Seuralainen otti oman suosikkinsa beef stifadon ja sen oheen Eza-oluen. Pullollinen vettä oli toki kuuman päivän jälkeen myös välttämättömyys. Lihat olivat hyvät ja mureat. Lisukkeena oli ranskalaisia perunoita. Jälkiruokia emme ottaneet, mutta talo tarjosi hunajalla (?) pehmennettyä rakia (tai jotain ihan muuta) ja pienet leipomukset, joissa oli jotain vaniljavaahdon tapaista. Epäilin tuon suupalan sisältävän munaa, joten seuramies sai syödä molemmat - kehui niitä hyviksi, eivät kuulemma olleet liian makeita.

Lammas-tsigariasto, ranskalaiset ja terveelliset vihreät lisukkeet.

Stifadokin oli rehujen peitossa.

Talon tarjoama jälkiruoka.

Illallisen jälkeen päätimme varmuuden vuoksi hakea vielä lisää retkievästä marketista sekä vähän suuremmat 0,75 litran vesipullot Samariaa varten. Puolen litran pullo on Samariassa vähän turhan pieni ja 1,5 litran pullo aivan turhan suuri raahata mukana, kun pulloa saa kuitenkin melko usein täytettyä matkan varrella olevista lähteistä. Kävimme vielä rannalla katsomassa auringonlaskun. Sen jälkeen loppuilta kuluikin hotellilla seuraavan päivän retkitavaroita keräillen ja pakkaillen.

Eräällä hotellilla oli oma pieni pyhäkkö.

Aurinko laskee vuorten taa.