Kreeta 7 WW2-museo

14.7.2023

Herätys oli jälleen klo 8.00. Laiskotti. Lähestyvä loman loppuminen alkoi hiukan masentaakin. Aamiaisella näimme kammottavalla tavalla yskivät, kaikki käytös- ja hygieniatavat unohtaneet, miehen ja tämän pojan, joka oli täysi kopio isästään, ei mikään mini-me vaan big-me. Tämä aisapari kröhi kaikkialle niin paljon, etten en meinannut sietää hakea mitään syötävää itselleni, kun kaikki oli varmasti heidän ysköstensä peitossa. He olivat valinneet istumapaikkansakin aivan linjaston vierestä (etteivät joutuisi nousemaan santsatakseen herkkuja?). Lopulta hain hengitystä pidättäen nopeasti pinaattipasteijan ja juustopasteijan, joita säilytettiin kuvun alla, ja kaivoin sämpyläkorista pohjimmaisen yksilön. Voinapit olivat onneksi yksittäispakattuja. Juustoistakin valitsin mahdollisuuksien mukaan vain takimmaisia tai alimmaisia kappaleita.

Katselin syödessäni huolestuneena kohti rantaa. Meidän uimaanmenoväylän alussa norkoili, suorastaan maleksi, kolme roiston näköistä äijää, joten miten heidän ohitseen uskaltaisi mennä rannalle? Yhdellä ryökäleistä oli päällään huomioliivi, joten ehkä heillä oli jokin työsuorite tehtävänä, mutta olivat silti vain valahtaneet maahan talon varjoon jonkin epämääräisen kanisterin kanssa.

Maksoimme aamiaiselta lähtiessämme hotelliveron, meidän osalta 21 €, vastaanottoon säästääksemme aikaa lähtöpäivänä. Uimisen sijaan päätimme mennä käymään kukkulan päälle perustetussa WW2(2. maailmansota)-museossa. Museo sijaitsi jännittävästi saksalaisten kukkulan sisään kaivauttamissa tunneleissa. Ostimme heti alkumatkasta mukaan vissypullot, koska päivästä oli tulossa ennätyskuuma (siis toistaiseksi kuumin päivä meidän loman aikana). Lämpötila oli alkuviikosta ollut siedettävä, mutta tuntui nousseen yhdellä asteella päivittäin, ja aurinko tuntui jo voimakkaan kärventävältä.

Museolla ei tietenkään ole nettisivuja, joten virallisia aukioloaikoja ei löytynyt mistään ennakkoon, mutta päästyämme hikisen kiipeämisurakan jälkeen museolle, oli paikka onneksi jo auki. Katsastimme kuitenkin paikallisen kalmiston ensin. Kreikkalaiset tuntuvat panostavan hautoihin ihailtavan paljon. Erityisesti vainajien kuvat kivien vitriineissä ovat jotenkin sympaattiset. Maisemat kukkulalta asutuksen yli merelle olivat upeat.

Plataniaksen hautausmaa.

Platanias kukkulalta nähtynä.

Museoluolaston ulkopuolella oli näytillä muistolaatta, merimiinoja, ohjuksen näköisiä pötkylöitä ja Plataniaksen pelastanut vanha oliivipuu. Kreetalaiset olivat yrittäneet pelastaa haavoittunutta saksalaista lentäjää, joka kaikesta huolimatta oli menehtynyt. Saksalaisten ankaran koston pelossa lentäjää ei haudattu hautausmaalle, vaan sivummalle. Saksalaiset halusivat ryhtyä kaivamaan tunneleitaan juuri kyseisessä kohdassa, mutta vetoamalla haudan päällä/vieressä olevan oliivipuun pyhyyteen, saatiin saksalaiset taivuteltua aloittamaan kaivuutyöt muutaman metrin sivummalta jättäen puun ja haudan rauhaan.

Museon edusta oli vaatimattoman näköinen.

Muistopaikka sijaitsi museon sisäänkäynnin vieressä.

Oliivipuu, joka pelasti Plataniaksen.

Sisäänkäynti WW2-museoon.

Aukioloajat oli kerrottu museon ovella.

Sisäänpääsymaksu museoon oli edulliset 3 € / hlö. Saksalaiset olivat kaivauttaneet pakkotyönä kreetalaisilla noin 200 metriä tunneleita. Tunnelistolla oli muitakin uloskäyntejä kukkulan rinteillä, mutta ne oli suljettu yleisöltä. Saimme kierrellä itseksemme tunnelit läpi katselemassa valokuvia ja esineistöä. Taustameluna kaikui vanhojen uutisselosteiden kuuloista tarinaa paikallisista taisteluista. Lämpötila tunneleissa oli virkistävät 21 astetta, kuulemma otollinen perunoiden säilyttelyyn, joita sinne olikin tuotu näytille.

Kartta kuvasi tunnelin lonkerot.

Museossa oli näytillä mielenkiintoisia valokuvia, aseita ja varusteita.

Museo tuntui autenttiselta, kun esineet eivät olleet vitriineissä.

Tunnelissa oli tunnelmaa.

Kirjoituspöytä oli nähnyt pahempiakin päiviä.

Ilmapistooli? oli hieman kulahtanut.

Potremmat pyssyt oli laitettu lukkojen taakse.

Kapea kappeli.

Esineistö oli runsasta ja monipuolista.

Perunoita tuli laatikoittain viihtymään.

Lähtiessämme kuvasimme vielä museon edessä päivystänyttä kissaa sekä pysäköintialueen nurkassa olleen tykin. Istuskelimme hetken pohdiskelemassa näkemäämme pienen pyhäkön puiston penkillä. Sitten kiertelimme vielä huipulla hetken ympäri varmistamassa, ettemme vain menettäisi jotain näkemisen arvoista kiiruhtamalla liian nopeasti alas. Emme enää löytäneet tutulle maisemapaikalle rakenteilla olleen (2010/2011) talon luokse. Kaipa talo on jo valmistunut ja sen ympärille istutettu kasvustoa hämäykseksi.

Tykki.

Puun oli annettu jäädä kasvamaan keskelle tietä.

Paluumatkalla hotellille pysähdyimme nauttimaan Aperol spritzit Image-baarissa. Juomat maksoivat melko tyypillisen drinkin verran á 8,50 €, jätimme 20 €. Poikkesimme myös markettiin hakemaan hiukan sipsejä ja keksejä lounaaksi. Hotellilla lepäilimme hetken, asensimme aurinkorasvaa iholle ja söimme hieman hetkeä aiemmin ostamiamme eväitä.

Aperol spritzit saivat kaverikseen suolapähkinöitä.

Lähdimme pulahtamaan uimasilleen mereen. Auringon paahde oli niin polttava, ettemme voineet edes harkita rannalla makoilua enää. Vesi oli 29-asteista, mutta satunnaisia "kylmiä" virtauksia ajelehti ohi vartaloa hivelemään. Aallokko oli vähäistä ja uimavahti olikin valinnut lipun väriksi jälleen vihreän (la: vih / su: kelt / ma: ? / ti: kelt / ke: vihr / to: vihr / pe: vihr). Rannalla oli hiljaista. Ei näyttänyt kukaan muukaan kestävän moista kuumuutta. Rannalta palatessamme kuvasimme timelapse-videon reitistä. Se näytti hauskalta.

Hotellilla otimme suihkut. Odotellessamme auringon kääntymistä pois parvekkeeltamme harjoittelin jo hiukan matkatavaroiden pakkaamista. Huomasin aktiivisuusrannekkeen lakanneen toimimasta rannalta palatessamme, vaikka se vielä sinnepäin askeltaessa oli hälytellyt 10 000 askeleen täyttymisestä. Näyttö toimi, kun laitoin härvelin laturiin. Akku oli puolillaan, joten se ei varsinaisesti kaivannut latausta. Annoin sen kuitenkin kerätä voimansa 100 %:iin, minkä jälkeen se näytti olevan taas hengissä.

Kun aurinko lopulta oli kiertänyt talon nurkan taakse, ja parveketta suojaamaan lankesi ensimmäinen vähäinen kaistale varjoa, asetuimme sinne hörppimään jäähyväisskumpan (edellispäivänä ostamamme CAIR). Vesilämpömittari näytti parvekkeen varjolämmöksi 36 astetta. Siemailimme kylmää juomaa hitaasti ja nautinnollisesti.

Kylmä juoma maistuu kuumalla ilmalla.

Linnut harrastivat kattotiilien alla pesimistä.

Valikoimme nettiarvosteluiden perusteella illallisravintolaksi Nostos-nimisen paikan noin 450 metrin päästä Agia Marinan puolella. Löysimme kävellen perille helposti. Sisäänkäynnin viereinen mainoskyltti kehui huvittavasti maisemien ja palvelun olevan huonoja, mutta ruuan hyvää. Ruuan osalta mainos osoittautui totuudenmukaiseksi, mutta kyllä palvelukin pelasi mainiosti. Saimme mukavan pöydän ja tarjoilut hoidettiin sopivalla aikataulutuksella. Miinusta ainoastaan siitä, että viereiseen pöytään istutetun miesparin toinen jäsen oli tupakoitsija. Jouduimme muutaman kerran kärsimään savuhaitoista. Toiselle puolellemme istutettiin ruotsia puhuva seurue, joista yksi nainen kuitenkin osoittautui suomalaiseksi ja varmastikin salakuunteli meitä ainakin hetkittäin. Hän paljasti kielitaitonsa vasta vähän myöhemmin jutustelemalla meille yllättäen jotain small talkin tapaista.

Nostos-ravintola sijaitsi vähän syrjässä pääkadulta.

Nostos oli viihtyisästi sisustettu (vai onko ulkotilat ulostettu? [olipa mauton vitsi, toisin kuin ruoka]).

Valitsin ruokalistalta syötäväkseni Greek pizzan, vaikka siinä oli pelkkiä kasvistäytteitä (feta [ei ihan kasvis, mutta ei lihakaan], sipuli, paprika, oliivi). Seuramies otti giouvetsin. Juomaksi taas rosé-lasillinen á 4 € sekä seuralaiselle Karma-merkkinen olut á 7 €. Molemmat ruuat olivat aivan erinomaiset. Pitsassa oli kerrankin rapea pohja ja maku kaikin tavoin kohdallaan. Pitsa oli reilun kokoinen, joten annoin seuralaisellekin maistiaispalan siitä. Harmittelimme, ettemme olleet keksineet tulla tähän ravintolaan jo aiemmin, koska nyt emme pääsisi käymään enää toista kertaa täällä. Hintaa aterialle kertyi 37,5 €, jätimme 42 €.

Greek pizza oli järkyttävän hyvä.

Giouvetsi suli suussa.

Talo tarjosi suklaiset suupalat jälkiruuaksi.

Aterian jälkeen etsiskelimme postilaatikkoa, mutta jouduimme käyskentelemään melko syvälle Plataniaksen uumeniin ennen kuin sellainen löytyi. Saimme kuitenkin kortit matkaan. Kotimatkalla haimme kaupasta vettä ja vielä pienen pullon ouzoa (tuliaisiksi, ei itselle). Hotelilla kirjoittelimme taas päivän kokemuksia muistiin. Hörpin samalla ostamaamme vettä. Seuralainen joi pois pari olutta, joita hän ei halunnut raahata kotiin. Matkalaukkujen pakkaamisen suoritin myös lähes valmiiksi saakka. Lämpötila oli vielä illallakin ollut sen verran korkea, että päätin päiväni suihkulla.

Kortit pääsivät postiin.