Kreeta 4 Lepopäivä

11.7.2023

Heräilin noin 7.45, herätyskello aktivoitui vasta vartia myöhemmin klo 8.00. Jalat eivät tuntuneet kovinkaan kummoisilta, vain hiukan väsyneiltä edellispäivän Samarian jäljiltä. Ero ensimmäisen Samarian tepastelun aiheuttamaan täydelliseen jumiin oli huima. Puolta tuntia myöhemmin siirryimme aamiaiselle. Tällä kertaa valikoimme pöydän ulkoa ja haimme ruokia vuorotellen toisen toimiessa pöytävahtina. Valikoimiin oli ilmestynyt jonkin sortin meetvursti/salami. Rusinaleipomukset oli upgradettu suklaatäytteisiin voitaikinanyytteihin. Otin juomaksi vain kaakaota ja appelsiini mehun, vaikka tarkoitus oli ottaa myös tilkka kahvia antamaan potkua päivään. Tavallinen kahvi on mielestäni pahaa, joten sen ottaminen ei tule mitenkään selkärangasta, kun yleensä pyrin välttelemään sitä.

Hotellin komeita koristeistutuksia.

Aamiaisen jälkeen poikkesimme rantaan tarkistamaan merenkäynnin voimakkuuden. Rantavahti ei ollut vielä töissä, joten lippua ei ollut. Arvelimme silmänääräisesti aallokon olevan samanlainen kuin toissapäivänä. Palasimme hotellille sivelemään itsemme aurinkorasvalla. Bongasimme edellisenä iltana parvekkeellaan kaatuneen ukon jo varhaisella aamukaljalla parvekkeellaan. Siivooja yritti änkeä huoneeseemme heti aamiaisen jälkeen, mutta totesimme hänelle, että meidät voi jättää tänä päivänä väliin.

Rantapolun pelakuut ja oleanterit.

Rantauduimme uudelleen klo 10 maissa noin 1,5 tunniksi uimaan ja ottamaan aurinkoa. Vesi oli 26-asteista. Aallokko oli sittenkin hieman toissapäiväistä voimakkaampaa, joten kaikki lähiseudun uimarit kertyivät samaan kohtaan aallonmurtajan vierustalle kanssamme. Kyseisessä kohdassa aallot olivat juuri sopivan kokoisia, että niiden kanssa pystyi hiukan hassuttelemaan uimalla hieman ylämäkeen.

Hotellille palattuamme otimme suihkut. Seuramies otti tavoilleen uskollisena torkut, minä kirjoittelin sillä välin jälleen päivän epättapahtumia muistiin. Allasbaarin juomat olivat aiemmin niin hyvät, että päätimme mennä uusimaan kyseisen elämyksen. Seuralaiselle tuli taas Charma (harma)-olut ja minulle kylmä cappuccino. Kävin hiukan uiskentelemassa myös altaassa.

Uima-altailun jälkeen palasimme huoneeseemme. Nautiskelimme vettä odotellessamme päivän edistymistä niin pitkälle, että parvekkelle lankeaisi taas varjo, joka tekisi siellä oleskelusta edes aavistuksen siedettävämmäksi.  Lopulta pystyimme asettumaan ulos niin, että yläkropan sai varjon puolelle. Asetuimme parvekkeelle nauttimaan siiderin, oluen ja sipsejä lounaaksi.

Parveke-eväiden jälkeen lähdimme käymään vielä iltauinnilla meressä. Uinnin jälkeen otimme uudet suihkut, lähettelimme tekstiviestitse terveisiä kotiväelle ja maistelimme apritiiviksi rakia parvekkeella. Tutkailimme samalla ravintolavalikoimaa interetistä. Päädyimme valitsemaan Barba Thomas-nimisen pitserian, joka sijaitsi melko keskeisellä paikalla Plataniaksessa. Paikka löytyi melko helposti, vaikka olikin 2. kerroksessa sijaitseva terassiravintola, jonne johti vähän huomaamattomat portaat turistikaupan vierestä.

Namiraki.

Barba Thomas sijaitsi 2. kerroksessa.

Saimme pöydän kaiteen vierestä. Aurinko oli parhaillaan laskemassa, ja paistoi enää lyhyen hetken nautinnollisesti silmiin. Palvelu oli nopeaa ja sujuvaa. Valitsin listalta täysin yllätyksettömästi suosikkini pizza specialin, seuralainen päätyi ravintolan nimikkopitsaan. Juomaksi tilasin lasillisen roséta á 5 €, seuramies testasi Mamos-olutta, nestehukkaa tasaamaan tilasimme myös vettä. Pitsat olivat hyvät, mutta special:iin kuulumattomat makkarat olivat makukokonaisuuden kannalta tarpeettomia ja viipaleet turhan suuria. Talo tarjosi herkulliset panna cottat sekä rakia. Hintaa koko setille kertyi 32,50 €, jätimme 37 €.

"Maisema"paikalla.

Rosé maistuu etelässä.

Mamos-olut tarjoiltiin merkkilasista.

Pizza special herkullisine vihreine paprikoineen.

Panna cotta.

Ravintolasali.

Aterian jälkeen teimme iltakävelyn Plataniaksen toiselle laidalle saakka. Poikkesimme katsomaan miltä näytti ensimmäiselle (2010) Platanias-hotellillemme Soniolle. Kaikki näytti olevan jokseenkin ennallaan. Shoppailufiilistä en saanut oikein heräteltyä itsessäni, vaikka aiemmin pienten tuliaisten ja matkamuistojen ostelu iltakävelyllä on ollut yksi suosikkipuuhistani. Kaupat olivat ehkä vähän liian tyhjinä, ja olisin tuntenut joutuvani myyjän silmätikuksi. Ihmisiä oli kuitenkin liikkeellä massoittain. Kissatkin olivat lähteneet yöjalkaan. Muutamia suomalaisiakin tuli vastaan. Ihmisiä, ei kissoja. Hotellilla päivä viimeisteltiin perinteiseen tapaan muistiinpanoja kirjoitellen.

Kissen yöjalkoja vipatti.