Kreeta 6 Laiskottelua

13.7.2023

Herätyskello pirahteli kahdeksalta. Ensimmäistä kertaa tuntui siltä, että olin saanut nukuttua koko yön sikeästi täällä. Aamiainen sujui normaalin protokollan mukaisesti. Siivooja yritti änkeä huoneeseen heti aamiaisen jälkeen, kun olimme vasta aurinkovoitelemassa itsejämme. Jouduimme pyytämään häntä tulemaan vähän myöhemmin, mikä ei tuntunut häntä ilahduttavan. Saatuamme voitelut valmiiksi, lähdimme rannalle ottamaan aurinkoa ja uimaan noin 1,5 tunniksi.

Aamiaista.

Aamiaisvalikoimia.

Lisukkeita.

Muro- ja mysliosasto.

Sieltä palattuamme nautimme jo tavaksi käyneet freddo cappuccinon ja charma-oluen allasbaarissa, joka oli siihen mennessä jo auennut. Perinnettä rikkoi pikkupoika, joka oli asettunut meidän vakiopöytään, ja jouduimme istumaan toisaalle. Meidän Samaria-päivän iltana parvekkeellaan kaatuillut kännikala oli ollut pari päivää "kadoksissa", mutta tänään näimme masentuneen näköisen vaimoihmisen kärräävän pyörätuolissa kyseistä miestä, joka oli saanut jalkansa pakettiin. Ei tainnut loma mennä ihan nappiin heillä.

Juomatauon jälkeen palasimme huoneeseen ottamaan suihkut. Huoneen avaimen salaisuus selvisi vihdoin. Olimme lähes joka kerta joutuneet näyttämään avainkorttia lukolle tusinan kertoja ennen kuin ovi aukesi, mutta yhtäkkiä huomasin, että avain toimii joka kerta kuin junan vessa (mutta hygienisemmin), jos sen näyttää lukolle ankarassa pystyasennossa. Suihkujen jälkeen pidimme pienen lepotauon ja lähdimme sitten ostoskierrokselle. Parhaat tuomiset löytyivät Sync-marketista, mutta myös Olean puutavarakaupasta löysin kummitytölle sievän huuliharpun ja itselleni puisen pelikorttirasian sekä korkkisen kolikkopussin. CAIR-kuohuviini piti Sync:ssä pyytää myyjältä lukkojen takaa, mutta kavaljeerini teki sen rohkeasti. Täällä juoma oli 2 € halvempi kuin aiempi Multi-marketista ostettu.

Plataniaksen toisella laidalla piipahdimme nauttimaan virkistävät mojitot á 8,50 € VPubissa. Juomat olivat erinomaisen makuiset ja mukana tarjoiltiin pieni kippo grillisipsejä. Jätimme maksuksi 20 € setelin. Kävimme vielä vierailemassa baarin vessassa ennen kuin lähdimme paluumatkalle kohti hotellia. Paluumatkalla piipahtelimme jälleen muutamissa kaupoissa tekemässä pieniä ostoksia. Mukaan tarttui mm. hedelmäkarkkeja, hunajaa, öljyä, laava-saippua ja vihko&kynä-setti.

VPub.

Mojitot.

VPubissa oli mukava seurata hetki kylän vilinää.

Saimme vihdoin hankittua postikortit. Postikorttikaupan myyjä oli vähän erikoisen oloinen tapaus - ystävällinen, mutta samaan aikaan vähän pelottava. Yhteistä kieltä meillä ei ollut. Hän antoi postikorttien kaupanpäällisiksi pari magneettia, vaikka ostoksemme olivat puoli-ilmaisia. Lisäksi hän antoi mukaamme esitteen WW2-museosta, joka sijaitsi Plataniaksen yläkylässä.

Ostoskierroksen jälkeen kävimme vielä uudestaan uiskentelemassa meressä. Aallonmurtajan päädyssä kulkuväylän blokannut pariskunta oli ensimmäistä kertaa pois paikoiltaan, ja saimme kulkea suoraan haluamallemme uintipaikalle (näyttämättä nyrkkiä kenenkään selän takana). Rannalla heidän sijastaan isokokoinen lokki, yleensä mitään lintuja ei näy. Myös koira oli tuotu uimaan, minkä jälkeen se piehtaroi nautiskellen hiekassa. Kyllä näitä eläimiä mieluummin seurailee kuin omahyväisiä ihmisiä.

Sen jälkeisellä suihkukierroksella oli aika pestä myös hiukset, vaikka niiden kuivumisen odottelu onkin melko tukalaa. Parvekkeella nautimme aperitiiviksi ouzoa Fantalla höystettynä. Mainittakoon tässä yhteydessä myös, että ulkomailla limunadit ovat moninkertaisesti maukkaampia, koska täällä ei pihtailla aidon hedelmämehun kanssa samalla tavalla kuin Suomessa. Juoman ohessa napostelimme hiukan sipsejä. Kutsuttakoon niitä vaikka alkupalaksi, koska aperitiivi ne eivät oikein ole.

Ouzoa ja Fantaa.

Ruotsalaisseurue mekkaloi allasbaarissa, joka oli jo laittanut luukut säppiin siltä päivältä. Sietokykyni mekkaloinnille on hyvin matala, vanhemmiten ja kroonisesti stressaantuneena kaikki melu ärsyttää vielä paljon enemmän kuin joskus nuorempana. Elämöinnissä oli kuitenkin jotain erilaista tänään verrattuna muihin päivin, joten notkuin parvekkeen kaiteella hieman uteliaana, muka ei-vakoillen, ja satuin näkemään seurueen erään miesjäsenen polvistumisen naisjäsenen eteen. Käynnissä oli ilmiselvästi kosinta, joka sai myönteisen vastauksen, ja sen myötä läjän grattis-huutoja. Lepyin hiukan, kun mekkaloinnille löytyi perusteltu syy. Edes minä en ole niin kyyninen, että viitsisin viskellä kiviä tai kaataa kuumaa öljyä kihlajaisjuhlijoiden päälle.

Illallispaikaksi harkitsimme jälleen hotellin vieressä olevaa Zephyrosta, mutta päädyimme kuitenkin lähtemään Plataniaksen puolelle Drosiaan, joka jollain aiemmalla matkalla oli ollut yksi suosikeistamme. Ruuaksi valitsin lammasta (ehkä ravintolan nimikkolammasannos?) á 16 € ja seuralainen lihapullat á 10,50 €. Juomaksi otin jälleen rosé-lasillisen á 3 €. Seuramies testasi Fix-nimisen oluen. Koska tunnelma oli niin mukava, otimme jälkiruuaksi vielä irish coffeet. Vettäkin tilattiin tietysti pullollinen päivän nestehukkaa paikkaamaan.

Drosia sijaitsee Plataniaksen pääväylän sivukadulla.

Tunnelma oli puutarhamainen.

Lammasannos oli murea ja maukas.

Lihapulla-annos.

Ruuat olivat hyvät, mutta oma annokseni tuntui hieman pieneltä. Irish coffeet olivat heikko esitys, mutta tulivat juoduiksi. Talo tarjosi oheen tyypilliset melonit ja rakia. Melonia oli epätyypillisesti sekä vesi- että hunaja-lajikkeita, ja ne maistuivat hyvin. Hintaa aterialle kertyi 46 € ja jotain senttejä. Jätimme 50 €.

Irish coffee.

Meloni maistui makialta.

Ravintolan vessassa annosteltiin koronavarianttia.

Palasimme illallisen jälkeen hotellille kirjoittelemaan postikortit ja muistiinpanot. Matkalla näimme vielä Samarian retkeltä tutut kaljun, tatuoidun yskijän ja vaimonsa, jotka eivät osoittaneet tunnistamisen merkkejä. Emme kyllä mekään.