Lefkas #1 Meno

28.6.2025

Aamu alkoi suihkulla, sheivauksella, kynsienleikkuulla ja kulmien nypinnällä. Melkein kaikki tavarat oli jo pakattu klo 10 mennessä, kun oli jo edellisenä iltanakin ollut lähes valmista. Yhden jälkeen valmistin pakastepitsan. Puoli kolmen maissa puin matkavermeet päälle ja suljin laukut. Ensin kiikutin roskat roskiin ja sitten vaapuin matkalaukun kanssa autolle.

P5-talon parkkipaikan olin ostanut taas etukäteen 83 €:lla. Nykyään löydän sinne jo ilman navigaattoriakin. 14.57 ajoin sisään halliin. Olin mielessäni laskeskellut mihin pitäisi yrittää ajaa, että saisin lentokenttää lähimmälle kulmalle auton. Laskelma osui oikeaan, eikä eri osioita ollut tällä kertaa niin paljon pois käytöstä kuin viimeksi. Sopiva ja kyseisen kulmauksen ainoa paikka löytyi A2:sta.

Terminaalilla jouduin hetken odottelemaan seuramiestä, joka ajoi vanhempiensa autolla kentälle. Siellä kyydissä ollut isipappa hyppäsi rattiin ja ajoi pois. Check-in oli tehty jo aiemmin, joten kävimme jälleen tulostamassa vain bag tagit automaatilla. Samalla otimme toki paperiset versiot boarding passeista laitteesta ulos. Silmiin osui jostain syystä kolmen ihmisenä kasvaneen naisen hilpeä seurue. He istuivatkin myöhemmin edessämme lentokoneessa. Bag dropiin ei ollut jonoa ja meni rutiinilla.

Turvatarkastuksessa vaikutti olevan "kaikki" linjat käytössä, minkä ansioista sekin sujui vauhdilla, vaikka väkeä oli liikkeellä paljon. Seuralaisen reppu syynättiin vielä erikseen sinne jääneen käsidesin takia. Turvatarkastusmies tunnusteli kädellään kassissa piilotelleen Vihtori-maskottiporsaan kyljykset, kunnes arveli kohteensa olevan sittenkin sivutaskussa. Sieltä pullo löytyikin, ja joutui vielä hetkeksi johonkin analyysilaitteeseen, josta se palautui sallittuna takaisin. Meitä edeltäneeltä mieheltä takavarikoitiin aerosolipullo, joten sattuu sitä unohduksia välillä muillekin.

Lentokentällä oli vilinää.

Kiertelimme hetken ympäriinsä terminaalissa. Seuralainen nautti oluen (Heineken) sporttipubissa. Tuoppi kyseistä juomaa maksoi á 13,50 € - törkeä hinta. Viereiseen pöytään istahti vähän myöhemmin kansanomaisesti käyttäytyvä perhe, joka päätyi lennolla istumaan viereemme käytävän toiselle puolelle. Omituista, että juuri vierustoverit tulivat nähdyksi lentokentällä niin, että jäivät ihan mieleen.

Lopulta oli boardauksen aika. Lentomme lähti portilta 35. WC löytyi sopivasti aivan sen vierestä, ja oli vähemmän ruuhkainen kuin keskeisemmillä paikoilla olevat käymälät. Tällä kertaa olin hyvissä ajoin taistellut kansakunnan viralliselta terveyslaitokselta reseptin e-renkaalle, jonka avulla saatoin varmistaa, ettei matkan aikana tarvitse kärsiä verilöylystä. Tuntui olevan poikkeuksellisen vaikea saada heitä ymmärtämään, että tarve on vain kertaluonteinen eikä mahdollisilla pidemmän käytön riskeillä ole mitään merkitystä minulle. Tällä kertaa ei siis tarvinnut varustautua mitenkään erityisemmin lennolle.

Check-in:in yhteydessä ei ollut millään muotoa mahdollista valita omia paikkojaan, joten olimme saaneet arvonnassa paikat 19 A ja B (minä). Boardaus-ryhmiin 1-2 ei kuulunut montaakaan henkilöä. Pääsimme koneeseen 3-ryhmän ensimmäisten joukoissa. Viereen C-paikalle tuli skrode vanhempi herra, joka joi kokista ja luki kirjaa, eikä täten ollut meille haitaksi.

Harvinainen turistikuva, kun kaikilla edessä istuvilla on hiukset päässä.

Matkaan pääsimme noin 20 min myöhässä, vaikka boardaus valmistui nopeasti. Alkumatkasta (45 min) uhattiin turbulenssilla, jota koimmekin pienen aavistuksen verran. Tarjoilu alkoi kunnolla vasta sen jälkeen. Meidän ateriattomien juomat myytiin luonnollisesti viimeisenä. Ostimme perinteiset lomaskumpat (B&M) á 12 € sekä kavaljeerille vielä bonukseksi Larsén-konjakin. Seuramies himoitsi konjakkiinsa jäitä, vaikka kaikki sivistyneet ihmiset tietävät sen lämpöjuomaksi. Vieressä istuvan pärtsäriperheen kookkaahko nainen sai lennon loppupuolella jonkun kohtauksen, ja hälytti lentoemon apuun mustikkamehuineen. Liekö verensokeri hänellä heitellyt, kun kuulimme hänen mainitsevan, että ajatteli voinnin paranevan syömällä, mutta se ei auttanutkaan. Onneksi mustikkamehua järeämpiä lääketieteellisiä toimenpiteitä ei lopulta tarvittu.

Ihmettelimme hiukan mitä hyötyä hätätilanteessa
on viinin leijuttamisesta lasin yläosassa. ;)

Myötätuulen ansiosta pääsimme aikataulussa perille aiemmalta Pargan matkalta tutulle Prevezan lentokentälle, vaikka jouduimmekin tekemään ylimääräisen kierroksen saaren ympärillä odotellessamme kiitoradan vapautumista. Lento kävi jostain syystä kovasti selän päälle, vaikka yleensä lennolla vain puutuu. Koneelta oli vielä pieni kävelymatka terminaaliin bussikuljetuksen sijaan. Terminaalin naisten vessoihin oli pitkät jonot. Vitsailinkin siinä seistessäni seuralaiselleni, että tavataan viikon kuluttua, kun hän on tulossa paluulennolle, ja minä olen jo ihan kohta pääsemässä vessaan. Laukut tulivat nopeasti, joskin meidän olivat vasta viimeisten joukossa. Minun saapui ensin.

Etupäästä purkautui matkustajia.

Me poistuimme peräaukosta. [sic]

Prevezan lentokenttä oli entuudestaan tuttu.

Matkalaukkuja odottelemassa.

Ulkoa löysimme kaksi opasta pyöreine Aurinko-kyltteineen. Riikka ohjeisti kaoottisen jonottelun jälkeen meidät siirtymään bussille #4, missä paikallisopas neuvoi laukkujen paikan hotellin perusteella. Jouduimme nostamaan veskat itse kyytiin. Lähtöä odoteltiin tolkuttoman kauan. Pimeys ehti laskeutua. Lopulta pari viimeistä ihmistä tulivat kyytiin ja pääsimme matkaan. Bussissa oli kuumaa, pimeää ja välittömästi takanamme istui yskijöitä. Matka siis koetteli hermoja monin tavoin. Ajo kohteeseen kesti noin tunnin. Loppumatka oli hidasta kylien läpi pujottelua. Bussimatkan aikana näimme jo pari ensimmäistä kissaa.

Hotellimme oli jo 3. pysähdys Nidrín kylässä. Paikallisopas ei lainkaan neuvonut minne päin meidän pitäisi autolta lähteä, mutta onneksi tiesimme oikean suunnan aiemman googlemapsittelun perusteella. Hotelli Lefko koostui parista eri rakennuksesta, mutta löysimme lopulta vastaanoton. Sisäänkirjautuminen kävi nopeasti. Meiltä ei pyydetty passeja, lappujen täyttämistä eikä maksuja. Taisivat ymmärtää, että tähän aikaan illasta turisti on tosi väsynyt, joten pakolliset byrokratiat hoidettiin toisella kertaa.

Saimme huoneen 208, joka oli jonkinlainen sviitti erillisillä olo- ja makuuhuoneilla. Kummassakin huoneessa oli oma ilmastointilaite. Parvekkeitakin oli kaksi, mikä on tietysti kiva, että riitapukarit voivat tarvittaessa istuskella nauttimassa lämpimästä ilmasta erillään toisistaan. Jääkaapissa odotteli 1,5 litran vesipullo, jonka Korpi-nimi ilahdutti meitä. Otimme suihkut ja purimme vähän matkatavaroita, mutta juuri muuta emme jaksaneetkaan.

Hotellihuoneemme olohuone.

Olohuone toisesta suunnasta kuvattuna.

Makuuhuoneessa oli pyyhkeet aseteltu nätisti sängylle.

Kylpyhuone oli tilava ja moderni.

Itse otin vielä iltavitamiinit, minkä jälkeen pääsimme nukkumaan noin 12 minuuttia yli puolen yön. Sänky osoittautui aivan liian pehmeäksi ja kauhuksemme siinä oli vain yksi suuri lakana kahden ihmisen peitoksi. Nukkumisesta ei meinannut tulla mitään, kun seuramies rullasi muka peiton mukana jatkuvasti minun puolelleni, hyvä ettei työntänyt lattialle. Jokainen kyljenkääntö herätti toisenkin. Vaihdoin 1.30 maissa rantapyyhkeen alle nukkumaan, minkä jälkeen loppuyö sujui vähän siedettävämmin.