Lefkas #2 Nidrí

29.6.2025

Aamulla nukutti jopa 8.00 saakka. Yö oli lopulta vähemmän huono kuin se olisi voinut olla, mutta hyväksi sitä ei voi silti luonnehtia. Aamiainen tarjoiltiin klo 8-10, joten lähdimme noin 8.30 tutustumaan tarjontaan, kunhan olimme ensin pukeneet ja puunanneet itsemme sekä kuvanneet parvekkeet päivänvalossa.

Makuuhuoneen parveke.

Makuuhuoneen parvekkeelta näki vuorille ja vastapäiseen hotelliin.

Olohuoneen parveke.

Olohuoneen parvekekelta näki hyvällä tahdolla jopa meren.

Korpi-vesi ilahdutti.

Valikoima osoittautui suppeaksi, mutta yhdessä korissa oli sentään jäljellä pari lysyä mini-croissantia. Niiden kaveriksi otin Lurpakia (voi), juustoa, meetvurstia, omenamehua ja automaatista cappuccinon. Ruuat olivat siedettävät, kahvi sen sijaan aivan kamala. Hain vielä lopuksi jogurtin ja hunajan, jotka olivat aamiaisen paras osa.

Aamiaisbaari.

Aamiaisvalikoimaa. Kuva eri päivältä, jolloin croissuja oli vielä.

Hikiset munat.

Kylmiä nakkeja, velttoa pekonia ja munamössöäkin löytyi.

Kurjaa kahvia sylkevä kone.

Mehuvalikoima ei houkutellut.

Lisukkeita.

Juustoa ei ollut valikoimaksi asti.

Leikkeleitä.

Kehnohko aamiainen.

Kreikkalainen jogurtti ja hunaja olivat aamiaisen valopilkku.

Aamiaisen jälkeen lähdimme ottamaan tuntumaa kylään. Vastaanoton ohi kulkiessamme seuramies päätti aivan yllättäen pyytää meille toisen peiton virkaa tekevän lakanan. Vastaanoton mies ei meinannut millään ymmärtää, mikä vika sängyssä on, mutta taisi lopulta mennä asia perille.

Vastaanotossa oli yleensä hiljaista.

Lefko-hotellin päärakennus.

Hotellikatu pääkadun suunnalta nähtynä.

Kadulle päästyämme, etsimme ensimmäiseksi lähimmän rannalle johtavan kujan. Se oli onneksi aivan hotellikatumme risteyksen tuntumassa, poispäin kylästä. Lähiseudulla oli lähinnä autovuokraamoja, laivaretkikauppiaita sekä turistikauppoja. Rantaraitilta löytyivät kahvilat, ravintolat ja satama. Rannalla patsasteli herra Onassis, joka oli omistanut läheisen Skorpioksen saaren. Taitaapa saari yhä olla jälkipolvien hallussa.

Rantaraittia.

Aristoteles Onassis valvoi sataman touhuja.

Päätimme istahtaa Ikaros-nimiseen paikkaan juomaan frappet á 3 € sekä vettä á 0,5 €. Saimme istua varjossa ja katsella sataman touhuja. Paluumatkalla hotellille ostimme marketista vesiä, ouzoa sekä seuramiehelle olusia ja sipsejä. Yhdessä kaupassa myytiin CAIRia, mutta hinta jopa 18,50 € eli todella kallis (12,50 € olisi ok). Yhdessä kaupassa tapasimme käytävällä uinailleen koiran, joka havahtui, kun haukahdin "vuh" sille, ja tuli masentuneen oloisena sitten luokseni rapsutettavaksi. Huoneeseen päästyämme vaihdoimme yllemme uima-asut ja täydentelimme aurinkorasvausta.

Ikaros-baari auttoi akklimoitumaan kohteeseen.

Matkan ensimmäinen frappe
kutkutteli makuhermoja suotuisasti.

Rantabaarin näkymät olivat satama(ma)iset.

Lähdimme uintiretkelle mereen. Vesi osoittautui olevan karvan alle 28-astetta eli lämmin, mutta tuntui kuitenkin yllättävän vilvoittavalta. Ranta oli aika kapea, vedessä kellui heiniä ja pohjassa pyöri jalkojamme suillaan hamuilevia isohkoja kaloja. Tai mikä nyt on iso kalaskaalalla - ainakin sen verran kookkaita olivat, että niiden näykkäisyt tuntuivat ikävältä. Mukavaa oli silti päästä välimereen jälleen. Puolisen tuntia (12-12.30) kului uiskenteluun. Vesiskootterit mekkaloivat melkoisesti, mutta ei auttanut kuin toivoa, ettei niistä tulisi jatkuvaa riesaa.

Rantaa vasemmalle.

Rantaa oikealle.

Vesi oli ihanan kirkasta ja turkoosista.

Lukolliset kaapit rannoilla saisivat yleistyä rajusti.

Hotellille päästyämme etsimme altaan viereisen talon nurkan takaa suihkun jalkojen hiekkojen huuhtelemiseksi. Jäimme vielä istuskelemaan uima-altaan äärelle, kun kohdalle osui pari vapaata lepolassea. Koekäytin altaan. Sen vesi oli karvan alle 32-asteinen. Istahdimme hetkeksi myös porealtaaseen, mutta se ei ollut häävi. Sen materiaalikin oli niin karkeaa, että sai pelätä rikkovansa ihon sitä vasten.

Hotellin uima-allas.

Palasimme lopulta huoneeseen kirjoittelemaan hiukan matkapäiväkirjoja ja nauttimaan pienet naukut ouzoa ulkona ennen kuin aurinko kääntyisi paahtamaan liian kuumasti parvekkeille. Juomien ohessa lähettelimme kuvaterveiset kotiväelle. Siivooja tuli vasta ouzojen aikana, mutta sentään saimme toisen lakanan. Pyyhkeetkin menivät jostain syystä jo vaihtoon, vaikka olisimme hyvin pärjänneet ainakin muutaman päivän samoilla pyyhkeillä.

Ouzoa koristi sievä kuva.

Myöhemmin iltapäivällä kävimme vielä toisen kerran meressä uimassa. Sen jälkeen otimme suihkut ja seurasi lisää kirjoittelua. Kissesaldo tähän mennessä 9 kpl. Lepotauon jälkeen tepastelimme Di Paris-nimiseen rantabaariin mojitoille. Baarin keltainen yleisväri oli hieman epäilyttävä ja halvan näköinen, mutta juomat olivat oikein hyvät ja tuulettimen äärellä mukavaa istuskella. Juomat maksoivat á 8 €, maksoimme 18 €.

Kisseparat vaikuttivat hieman kulahtaneilta.

Jos ei kuvan alareunaan pulpahda kalju, niin
sitten sivuun kyynärpää. Mojito oli silti herkkua!

Emme viitsineet vielä mennä illalliselle, vaikka eräs naissisäänheittäjä vauhkosti meitä (ja muita) yrittikin houkutella. Pysähdyimme katsomaan ruokalistan, joka vaikutti ihan hyvältä. Kaikki ruokapaikat olivat kuitenkin vielä tyhjillään, joten ajankohta tuntui liian varhaiselta.

Kävimme kiertelemässä muutamassa kaupassa. Seuralaiseni sai ostettua itselleen hamam-pyyhkeen á 10 € ja uudet varvastossut á 7 €. Hamam-pyyhe on matkoilla näppärä, kun sen saa niin pieneen tilaan, vaikka ne ovatkin yleensä melko suuria ja mukavasti käärittävissä ympärille. Seuramies oli hukannut aiemmin päivällä käsidesin. Sille ei meinannut mistään kaupasta löytyä uutta tilalle, vaikka käytimme avuksi jopa käännössovellusta kysyäksemme sitä kreikaksi.

Toimme ostokset hotellille ja palasimme sitten rantakadulle. Kuumuus, hiki ja nestehukka iskivät yhtäkkiä kaikki päälle samaan aikaan ja saivat mielen matalaksi - alkoi tehdä mieli päästä välittömästi kotiin. Menimme lopulta pienen tuskaisen kiertelyn jälkeen naissisäänheittäjän Yefsi-nimiseen ravintolaan, vaikka siellä ei ollut kuin yksi pariskunta ennestään.

Saimme valita pöytämme, joten istahdimme paraatinurkkaan. Kissejä pyöri jaloissa jatkuvasti. Tilasimme alkuun ouzot, ruuaksi kleftikon (minä) ja giouvetsi (seuralainen), Alfa-oluen (seuralainen) ja ison pullon kuplavettä. Ruoka oli aivan erinomaista, vaikka kleftikossa olikin luu - liha oli niin mureaa, että se irtosi pelkällä katseella. Seuramieskin kiitteli omaa annostaan.

Yefsi-ravintola.

Kleftiko nosti veden kielelle.

Giouvetsi toimii aina.

Ouzon laadussa ei ollut vikaa, mutta sen kanssa tuli yhtäkkiä raja vastaan, enkä voinut juoda kuin puolet juomastani. Onneksi seuralainen kykeni hörppimään loput, ettei tarvinnut heittää juomaa hukkaan. Vettä tuli tankattua reippaasti, kun nestehukka oli selvä, vaikka päätä ei särkenytkään.

Aterian hinnaksi tuli 49,80 €, jonka pyöristimme 55 €. Ruokien hinnat laskulla hiukan hämmästyttivät. Ne olivat aavistuksen verran muuta kuin mitä menussa luki. Vesikin tuntui kalliilta. Kadunvarsilistalla oli vielä kolmannet erilaiset hinnat, joten jos kyse oli huijauksesta, niin se oli taitavasti naamioitu huolimattomuudeksi. Kleftiko maksoi listan mukaan 16,90 €, mutta laskulla luki 17,90 €. Giouvtsin hinnaksi taasen oli merkitty 14,90 €, mutta siitä laskutettiin 16,90 €. Vesi maksoi 4,50 €, olut saman verran eli 4,5 € ja ouzot olivat á 3 €. Kadunvarsihinnaston mukaan giouvetsi oli saman verran kuin laskulla, mutta kleftiko oli jopa vain 13,90 €. Ruoka oli kuitenkin hyvää, joten siinä mielessä ateria oli loppusumman arvoinen.

Palasimme parin turistikrääsäkaupan kautta hotellille, mutta emme ostaneet mitään. Täytyy antaa kaiken nähdyn muhia takaraivossa, jotta lopulta keksii mitä haluaa ostaa. Ilma oli yhä kuuma, joten suihkussa oli käytävä vielä kerran. Seuramiehen käsidesikin löytyi olohuoneen nurkassa nököttäneen tuolin alta, jonka päällä hän oli ottanut tavaksi säilyttää riisumiaan vaatteita. Päivä päättyi meille tyypilliseen tapaan kirjoitellen muistiinpanoja.